Aamulehden yleisönosaston kirjoitus (11.1.) on otsikoitu “Rasismi on asenteista kiinni”. Kyseessä on myönteinen ja hyvä kirjoitus. Rasismi ja ennakkoluuloinen suhtautuminen on kuitenkin enemmän kiinni teoista kuin asenteista. Meillä jokaisella on kielteisiä asenteita eri asioihin ja ihmisiin. Osa niistä on järkeviä ja hyödyllisiä, osa vahingollisia. Kun kyse on toisiin ihmisiin kohdistuvasta epäystävällisestä ja ilkeästä käyttäytymisestä, olennaista on itsehillintä. Vaikka mielessä liikkuisi kielteisiä asenteita, usein on toimittava niiden vastaisesti. Arkielämässä tämä merkitsee muihin ihmisiin kohdistuvien kielteisten tekojen välttämistä. Ei ole mikään pakko huudella ilkeyksiä, syrjiä, torjua ja väheksyä, vaikka mielessä liikkuisi ilkeitä ajatuksia. Emme niinkään tarvitse asennekasvatusta eli asenteista puhumista, vaan itsehillinnän ja ystävällisyyden opetusta. Tietenkin kyse on muna–kana-ongelmasta. Kumpi on ensin, asenne vai teko? Tästä tutkijatkin kiistelevät. Nykykäsityksen mukaan tunnevaltaiset asennereaktiot ovat hyvin nopeita, joten niiden hillintä on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Kuitenkin on ilmeistä, että jos kielteisille teoille annetaan tilaa, asenteet muuttuvat niiden mukaisiksi.
Vieraan, erilaisen ja oudon pelko on ihmiselle luontaista. Tämän ominaisuuden avulla ihminen on selviytynyt vaaroista pitkä historiansa aikana. Erilaisuus vaati meiltä energiaa. Joudumme miettimään, mikä tuo ihminen oikein on? Mitä hän ajattelee, mitä arvostaa, mitä pitää oikeana ja vääränä? Suuri houkutus on asettaa hänet johonkin tuttuun lokeroon. Tuo lokero voi olla kohtaamamme henkilön kannalta aivan kohtuuton. Kyse on nopeista intuitiivisista ratkaisuista. Kaikki kohteet herättävät pidän–en pidä-, hyvä–paha-arvion. Joskus arviot ovat hyvin voimakkaita, joskus aivan neutraaleja. Esimerkiksi juovuksissa oleva henkilö herättää monissa voimakkaan kielteisen reaktion. Useimmat koettavat silti käyttäytyä asiallisesti. Vaikka onnistuminen voi olla puolinaista, tarpeettomat yhteentörmäykset voidaan välttää.
Ennakkoluulottomia ihmisiä ei ole. Kaikilla on omat kielteiset asenteensa. Joskus niitä on syytä näyttää, mutta useimmiten siitä ei ole hyötyä, vaan pikemminkin haittaa. Fiksu ihminen on oman itsensä herra eikä anna näiden asenteiden mukaisten intuitiivisten tunnereaktioiden liiaksi ohjata elämäänsä. Kyse on vaativasta taidosta, joka vaatii paljon ohjausta ja opetusta sekä elämänkokemusta. Ilman myönteisiä tekoja yhteiselämä on kovin tuskallista.
Markku Ojanen
Psykologian professori (emeritus)