Psykologia

Usko

Yhteiskunta

Elokuva

Luentoluettelo

Voiko vammainen olla onnellinen? Who Cares, Lahti 26.8. 2005

Tässä alustuksessa luonnollisesti käsittelen kehitysvammaisten tilannetta, mutta otan vertailuun myös muita vammaisia. Katsomme myös, mikä on ns. tavallisen ihmisen onnellisuuden tila.

Voisi kai kysyä tylysti niin, että voiko kukaan ihminen ylimalkaan olla onnellinen. Etenkin filosofit ovat tämän mahdollisuuden torjuneet, Bertrand Russell etunenässä.

Monet psykoanalyytikot, sosiologit, psykiatrit ja psykologit ovat epäilleet ihmisten onnellisuutta.

Me täällä olijat emme hyväksy näin pessimistisiä näkemyksiä, vaan jokainen meistä on joskus ollut onnellinen. Jotkut ovat usein onnellisia.

Asian tutkiminen on hyvin suoraviivaista. Tärkein keino on kysyä, oletko onnellinen. Useimmiten teen onnellisuuden lisäksi monia muitakin kysymyksiä.

Viimeksi olen tehnyt tämän kysymyksen MTV3:n pyynnöstä noin tuhannelle ihmiselle. Kuviossa 1 on esitetty kahdeksan hyvinvoinnin ulottuvuuden keskiarvot.


KUVIO 1. Barometriin osallistuneiden henkilöiden (1052) keskiarvot kahdeksalla hyvinvoinnin asteikolla.

Kuviossa 2 on esitetty Sopimusvuori ry:n kuntoutusyksiköissä elävien ja asuvien asiakkaiden arviot mielialastaan. Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 256 asiakasta. Keskiarvo oli 63,9 eli jonkin verran matalampi kuin edellä kuvatussa tutkimuksessa. On tietysti mahdollista, että jotkut asiakkaista elävät psykoosinsa vuoksi jonkinlaisen onnellisuusharhan vallassa.



KUVIO 2. Sopimusvuori ry:n kuntoutusasiakkaiden (N= 256) mielialan jakauma.

Käytetty asteikko oli 0-100. Enemmistö siis ilmoittautuu onnelliseksi. He siis joko ovat onnellisuuspakon tai -harhan vallassa tai sitten he todella ovat pikemminkin onnellisia kuin onnettomia.

Samanlaisia tuloksia on saatu sekä Suomessa että monissa muissa maissa.

Kysymyksiä voidaan esittää monin tavoin. Hyvin luontevaa on puhua hiukan laajempana käsitteenä hyvinvoinnista ja vielä laajempana elämän laadusta. Elämän laatuun voidaan jo lukea muutakin kuin ihmisen omia arvioita, esimerkiksi ympäristön ominaisuuksia. Etenkin ihmisten itsensä ilmoittamat asiat käyvät samaan suuntaan.

Vammaisuudella voidaan tarkoittaa monia eri asioita. Vamma voi olla sekä fyysinen että psyykkinen, joskus molempiakin. Ihmisessä on jotakin sellaista, minkä ei katsota kuuluvan normaaliin, terveeseen olemiseen.

Monet aika vakavasti sairaat ihmiset ovat oikeastaan merkillisen tyytyväisiä elämäänsä. Jopa syöpää sairastavat ihmiset ovat usein pikemminkin onnellisia kuin onnettomia. Meissä ihmisissä on jokin sellainen suoja- tai vahvuustekijä, joka auttaa kompensoimaan monenlaisia sairauksia ja vammoja. Esimerkiksi keuhkoahtautumaa sairastavia voidaan pitää vammaisina, koska he eivät juuri jaksa liikkua ja hengittäminen on usein vaikeaa, mutta hekin ovat pikemminkin tyytyväisiä kuin tyytymättömiä. Skitsofreniaa sairastavat pitkäaikaispotilaat ovat samoin pikemminkin tyytyväisiä kuin tyytymättömiä.

Huonosti voivia ryhmiä ovat tutkimuksissani olleet huumeiden käyttäjät, kipupotilaat, masentuneet ja anoreksiaa sairastavat.

Sisäinen tuska ja kipu ovat siis niitä asioita, jotka aivan erityisesti alentavat onnellisuutta ja hyvinvointia.

Kehitysvammaisten hyvinvointia ja onnellisuutta on suomessa tutkinut erityisesti Leena Matikka. Hänen tulostensa pohjalta tutkin yhdessä Marjatta Musikka-Siirtolan kanssa Pirkanmaan sosiaalipalvelujen kuntayhtymässä kehitysvammaisten hyvinvointia ja elämän laatua. Tutkimus kohdistui asuin- ja toimintayksikköihin.

(1) Leena Matikan tavoin kysyimme suoraan kehitysvammaisilta heidän mielialaansa. Kysyimme esimerkiksi näin:

Onko sinun nyt hyvä olla? Onko sinulla kiva päivä? Tykkäätkö olla täällä. Leenan tulosten tavoin vain ihan muutamat vastasivat, että ei. Teimme 216 haastattelua. Kuusi kehitysvammaista toimi taitavasti haastattelijoina.

(2) Tämä vaikutti liian hyvältä tulokselta. Seuraavaksi otimme avuksi kasvokuvat. Tutkija pyysi 31 asiakkaalta arvion omasta mielialasta ja arvioi tuon tapaamisen yhteydessä asiakkaan mielialan (3).

(4) Seuraavaksi ohjaajat pyysivät asiakkaita (47) arvioimaan näiden kasvokuvien avulla mielialaansa ja arvioivat myös yhden päivän ajalta asiakkaan mielialan (5).

(6) Vielä yksi arvio löytyy tuloksista. Arvioitaessa asiakkaiden toimintakykyä mukana oli myös mielialan arvio 0-100 -asteikolla. Näitä arvioita tehtiin kaikkiaan 265. Tämän arvioinnin keskiarvo oli 67.

(7) Vihdoin 138 omaisen arviot antavat nekin jotakin kuvaa asiakkaiden tilanteesta. Omaiset arvioivat ilmapiirin, kohtelun ja yksiköissä olevien omaistensa suhtautumisen yksikköön noin 80:een 0-100 -asteikolla. Heidän kuvansa oli siis hyvin myönteinen asiakkaiden olemisesta ja elämisestä.

Mitä tulokset tiivistäen kertovat asumis- ja toimintayksiköissä elävien kehitysvammaisten hyvinvoinnista?

1. Tehtävä on vaikea, sillä tällaisten arvioiden tekeminen ei välttämättä ole kenellekään helppoa. Kehitysvammaisille tehtävä on vielä paljon vaikeampi. Kaikenlaiset vertailut ovat vaikeita ja aikaperspektiivi on lyhyt. Kyky tehdä abstrakteja päätelmiä on puutteellinen. Sekä kielellinen ymmärtäminen että kielellinen ilmaisu on monille vaikeaa.

2. On ilmeistä, että kielellisten kysymysten yhteydessä esiintyy ns. myöntämistaipumusta, mikä nostaa myönteisten vastausten osuuden hyvin korkeaksi.

3. Kasvokuvia käytettäessä tulos ei ole yhtä myönteinen, mutta silti myönteisempi kuin väestöllä keskimäärin. Kasvokuvat näyttävät toimivan varsin hyvin.

4. Tutkijan ja ohjaajien arviot antavat hyvin samanlaisen kuvan asiakkaiden mielialasta. Tämä kuva ei ole yhtä myönteinen kuin asiakkaan itsensä antama kuva.

5. Omaiset katsovat kehitysvammaisten läheistensä elävän puitteissa, jonka he arvioivat hyvin myönteiseksi.

6. Näistä tuloksista voidaan tehdä johtopäätös, että kehitysvammaiset yhtä onnellisia kuin muutkin ihmiset. Omien vastaustensa mukaan he ovat onnellisempia kuin ns. tavalliset ihmiset.

7. Tulosta selittää kaksi asiaa. (1) Ihmisten onnellisuus ei riipu hänen älykkyydestään. On nähtävästi ihmisen biologinen ominaisuus, että tunnetilat pyrkivät painottumaan pikemminkin myönteisiksi kuin kielteisiksi. (2) Ilman muuta olosuhteilla on merkitystä. Kaikki viittaa siihen, että tutkitut puitteet ja henkilökunnan työ ansaitsee kiitoksen. Hyvin tärkeä asia oli sekin, että yksiköiden ilmapiiri oli keskimäärin hyvä ja että työntekijöiden oma mieliala painottui selvästi myönteiseksi. Tiedämme, että ankeat laitosolosuhteet voivat tehdä ihmisen apaattisiksi ja alistuneeksi.

Ainakin toistaiseksi ja toivottavasti myös tästä eteenpäin olemme toimineet niin kuin sivistysvaltiossa pitää toimia. Meidän täytyy pitää huolta vähimmistä veljistämme ja sisaristamme. Vain silloin he voivat hyvin ja ovat onnellisia.


KUVIO 3. Tutkimuksissa käytettyjen kasvokuvien mallit (alkuperäisinä yhdellä rivillä).



KUVIO 4. 31 asiakkaan vastaukset kysyttäessä heidän mielialaansa (tutkija). Vastausvaihtoehtoina kasvokuvat.


KUVIO 5. Tutkijan arvio 31 asiakkaan hyvinvoinnista haastattelun jälkeen. Vastausvaihtoehtoina kasvokuvat.




KUVIO 6. Ohjaajien arviot 47 asiakkaan mielialasta yhden päivän aikana. Vastausvaihtoehtoina kasvokuvat.


KUVIO 7. 45 asiakkaan vastaus kysymykseen mielialasta (ohjaajat). Vastausvaihtoehtoina kasvokuvat.


I Sanallinen kysely (asiakkaat haastattelijoina)
II Kasvokuvat (oma arvio/ohjaajat)
III Kasvokuvat (oma arvio/tutkija)
IV Kasvokuvat (ohjaajan arvio)
V Kasvokuvat (tutkijan arvio)


KUVIO 8. Asiakkaiden mieliala viidellä eri tavalla kysyttynä. Annetut arviot on muutettu prosentuaalisiksi eli asteikkoon 0-100.