Psykologia

Usko

Yhteiskunta

Elokuva

Luentoluettelo

Uutisia ja tapahtumia

Nettiviikko 35/2008
Lisätty 05.10.2008
Uutisia ja tapahtumia >> Nettiviikot

Näiden kirjoitusten aiheet ovat usein painottuneet siinä mielessä kielteisiksi, että niissä otetaan kantaa erilaisiin epäkohtiin tai muuten vain ärsyttäviin asioihin. Tällä viikolla minulla on kuitenkin myös myönteisiä asioita muutaman purkauksen lisäksi.

1. Olen ollut eläkkeellä neljä viikkoa. Tekemisen puutetta ei ainakaan ole ollut. Olen kirjoitellut ahkerasti ja yleisöluentoja pidän syksyllä runsaasti. En kaipaa yliopiston kokouksia ja kehittämishankkeita. Jäähyväisluentoni 18.6. oli koskettava tilaisuus. Olen aloittanut opetustyön vuonna 1968 tuntiopettajana ja vuoden 1969 alusta sain vuoden määräyksen vt. tp. assistentiksi. Jatkan kuitenkin psykologian laitoksella ns. emeritusprofessorina, joka tarkoittaa sitä, että minulla on hiukan ohjaus- ja opetustehtäviä ja mahdollisuus käyttää joitakin ylipiston palveluita. Innostus opettamiseen ja tutkimiseen eivät ole minnekään kadonneet.

Työtoverini järjestivät minulle hienon yllätyksen ojentamalla minulle em. luennon yhteydessä kirjan "Mieli ja terveys: ilon ja muutoksen psykologiaa", jonka olivat toteuttaneet läksiäislahjana. Kirjan ovat toimittaneet Raija-Leena Punamäki, Pirkko Nieminen ja Matti Kiviaho. Kun sitten hiukan rauhoittuneena selailin tuota kirjaa, olin mielissäni siitä, että siinä olevat artikkelit olivat hyvin kirjoitettuja ja liittyivät niihin aiheisiin, jotka ovat olleet minulle tärkeitä. Mukana ovat ne teemat, joiden parissa olen tehnyt tutkimusta: onnellisuus, positiiviset tunteet, mielenterveys, terapia, terveys ja kuntoutus. Kirjoittajien joukossa on työtovereitteni lisäksi entisiä oppilaitani ja ystäviäni. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, jotka ovat noista teemoista kiinnostuneita. Kirjaa on saatavana psykologian laitokselta sekä yliopiston julkaisujen myynnistä (taju@uta.fi, 03-35516055).

Olen kiitollinen siitä, että olen voinut tehdä työtä työyhteisössä, jonka henki on hyvä ja jossa kaikki ovat myös ihmisinä mukavia. Sen verran olen tutkinut työpaikkojen ilmapiiriä ja myös yliopiston piirissä kuullut, nähnyt ja kokenut kaikenlaista, että tällainen tilanne on pikemminkin harvinainen kuin tavallinen.

2. Aamulehdessä oli 25.8. Petteri Pietikäisen ja Jari Turusen kirjoitus "Alakulon on aika tulla (lääke)kaapista". Kyseessä oli erinomainen kirjoitus hyvin tärkeästä aiheesta. Ainoa vika oli se, että olin jo luonnostellut kirjoitusta samasta aiheesta! No, toki tärkeintä on se, että asia tuli esiin. Luin nimittäin muutamia kuukausia sitten Allan Horwitzin ja Jerome Wakefieldin kirjan "Loss of Sadness", joka avaa aivan uusia näkyjä masennukseen. Radikaalisti uutta oli se, että he haluavat varata masennussanan oikealle masennukselle eli ilman näkyvää syytä puhkeavalle melankolialle. Kun nyt masennusta sanotaan olevan tai joskus olleen 20-40 prosentilla väestöstä, saadaan aivan järjettömiä lukuja. Jos nuo luvut ovat totta, olemme katastrofin partaalla. Kuten Horwitz ja Wakefield osoittavat, ihmisten luonnollisia suru- ja menetysreaktioita on alettu nimittää masennukseksi. Näin ei suinkaan ennen tehty, vaan melankoliasana varattiin niille, jotka aivan yllättäen menettivät otteensa elämään. Tämä tarkennus ei tarkoita sitä, etteivätkö menetykset voisi olla erittäin raskaita ja joskus pitkäaikaisiakin, mutta ne ovat luonnollisia ja kuuluvat elämään.

3. Olen taas kirjoittanut pari purkausta, jotka on sijoitettu kirjoitusten osastoon. Toisessa harmittelen televisiotoimittajien suhtautumista hävinneisiin urheilijoihin, mikä on törkeää. Toisessa tartuin erään lempääläläisen kirjoittajan tulkintaan, että nyt eletään niukkoja aikoja. Kuitenkin Suomessa eletään ylellistä aikaa. Rahaa ja tavaraa ei ole koskaan ollut niin paljon kuin nyt. Tunnustan, että kyseessä oli osaksi saivartelu, sillä kirjoittajan mielestä koulut tarvitsivat lisää rahaa. No, ainahan rahaa tarvitaan lisää, kyllä sille reikiä löytyy. Ottajia vain on paljon, sillä kaikki ovat käsi ojossa kunnan kassalla. Aiheesta tuli toinenkin kirjoitus, joka oli otsikoitu näin upeasti: "Markku Ojanen kirjoitti totta joka sanan!" Kohta kahdeksankymppinen kirjoittaja muisteli aikoja, jotka olivat vielä niukempia kuin mitä minun lapsuudessani oli. Mitä enemmän historiassa mennään taaksepäin, sitä enemmän niukkuutta löytyy. Se olisi hyvä muistaa.

4. Aika monessa lehdessä kerrottiin Ronald Inglehartin tuoreesta tutkimuksesta, jossa Suomen sijoitus kansakuntien onnellisuuden vertailussa oli vasta 25. Suuri pettymyshän se oli, sillä suomalaisten pitäisi olla parhaita urheilussa, tieteessä, taiteessa ja nyt myös onnellisuudessakin. Mistä pettymys, sillä ei ole pitkä siitä, kun halusimme voittaa melankoliakilpailun? Olen joskus luennoilla kysynyt, millaisia suomalaiset ovat. Useimpien mielestä suomalaistet ovat melankolisia, vetäytyviä, suorastaan juroja ja jääräpäisiä, jota sentää voidaan sanoa kauniisti sisukkuudeksi. Miten tällaiset ihmiset voisivat olla onnellisia? Tätä kysymystä olen pohdiskellut kirjoituksessa "Onnellisuusolympialaisten tarkistetut tulokset". Emme ole tässäkään asiassa kaikkein huonoimpia, mutta tanskalaiset, islantilaiset, irlantilaiset ja puertoricolaiset taistelevat kultamitalista.

Viimeksi muokattu: 05.10.2008 at 22:00

Back