syyskuu | 2024 | Markku Ojanen

Kirjoitussarjassa kuvataan psykologisia ja sosiologisia ilmiöitä miksi-alkuisilla otsakkeilla. Tavoitteena on laatia joka viikko yksi tällainen kirjoitus. Koska miksi on vaativa sana, muistutan, että tiede ei tarjoa lopullisia vastauksia. Kirjoitukseni perustuvat tämän hetken tietämykseen. Liitän mukaan myös omia tulkintojani esillä olevista aiheista. Sarjan tekstit voi lukea nettisivun Miksi-luokan alta.

Kun kirjan otsikossa lukee Miesten aivot tai Naisten aivot tai peräti Naiset ovat Venuksesta ja miehet Marsista, on syytä olla tarkkana. Suuri osa kuvatuista eroista ei ole saanut tieteellistä tukea lainkaan tai sitten miesten ja naisten erot ovat niin pieniä, että niillä ei ole mitään käytännön merkitystä. Noiden kirjojen mukaan nuoret pojat eivät ajattele muuta kuin seksiä, mutta todellisuudessa he viettävät paljon enemmän aikaa tietokonepelejä ja pallopelejä pelaten kuin seksiä ajatellen. Totta on, että miehet ajattelevat seksuaalisia asioita jonkin verran enemmän kuin naiset. Vaikka naiset ovat saaneet empatiassa ja “toisen mielen lukemisessa” parempia tuloksia kuin miehet, erot eivät ole suuria. Kysyttäessä näitä asioita erojen kuvitellaan olevan yli kolme kertaa suurempia kuin ne todellisuudessa ovat. Myös yhteistoiminnallisuudessa erot ovat vähäisiä.

Kuitenkin naisten ja miesten välillä on joissakin asioissa todella suuria eroja. Vaikka voimme työtehtävien erot kuitata viittaamalla kulttuurin odotuksiin, niin harrastuksien erilaisuus ihmetyttää. Su, Rounds ja Armstrong tekivät tutkimuksista meta-analyysin ja havaitsivat, että naiset haluavat mieluummin olla ihmisten kanssa ja miehet asioiden ja esineiden. Tämä sosiaalisuus näkyy myös naisten harrastuksissa.

Vaikka harrastuksia voi jokainen valita mieltymystensä mukaan, poikia ei juuri hevostalleilla näy ja naisten määrä vapaaehtoistyössä on paljon suurempi kuin miesten. Metsästämässä käy paljon enemmän miehiä mutta konserteissa ja teattereissa on selvä naisenemmistö. Se voisi olla suurempikin, elleivät naiset raahaisi miehiä mukaansa. Naisilla ja miehillä on omat suosikkielokuvansa ja televisio-ohjelmansa. Mistä nämä erot mahtavat johtua? Miksi niissä tapahtuu niin vähän tasoittumista? En osaa tähän vastata. Onko tämä puhdasta kulttuuria vai onko takana biologiaa?

Balliet, D., Li, N. P., Macfarlan, S. J., & Van Vugt, M. (2011). Sex differences in cooperation: A meta-analytic review of social dilemmas. Psychological Bulletin, 137, 881–909.

Epley, N. (2014). Mindwise. Why we misunderstand what others think, believe, feel and want. New York: Wintage books.

Su, R., James Rounds, J. & Armstrong, P.I. (2009). Men and things, women and people: A meta-analysis of sex in interests. Psychological Bulletin, 135, 859–884.

Syömishäiriöt ovat lisääntyneet länsimaissa. Prinsessa Dianan ja monien muiden julkisuuden henkilöiden ansiosta media kiinnostui näistä ongelmista. Vuonna 1978 todettiin, että kyseessä oli uusi tauti. Kulttuuri oli muuttanut ihmisten suhtautumista ruokaan ja kehoon. Ennen ruoasta oli pulaa ja kauneusihanteet olivat erilaisia. Nykyisin näistä ongelmista kärsivät erityisesti keski- ja yläluokan nuoret naiset, jotka seuraavat aktiivisesti ulkonäköään, syömistään ja painoaan.

Yksilökeskeinen kulttuuri edistää sisäänpäin kääntymistä. Minuuden tunto on vahvistunut, samoin autonomian korostaminen. Se johtaa siihen, että oma keho ja mieli ovat syntipukkeja silloin, kun elämä ei suju odotusten mukaisesti.

Kun kulttuurissa on pulaa ruoasta ja lihavuutta pidetään varallisuuden ja menestyksen merkkinä, syömishäiriöt ovat harvinaisia. Syömishäiriöissä yhdistyvät monet biologiset, psykologiset ja sosiologiset tekijät. Länsimaissa pikemminkin laihuus kuin lihavuus liittyy kauneuteen, joskin standardit ovat huomattavasti vaihdelleet lyhyinäkin ajanjaksoina (langanlaiha Twiggy – ja Marilyn Monroe rehevimmillään).

Kulttuurin vaikutukset eivät yksin riitä selittämään syömishäiriöitä, sillä enemmistö nuorista naisista välttyy näiltä ongelmilta. Persoonallinen herkkyys sekä taipumus kielteisiin tulkintoihin pahentavat tätä ongelmaa. Se voi näkyä esimerkiksi siinä, että pienetkin epäonnistumiset nähdään katastrofina. Lankeaminen leivokseen voi saada aikaan rajun paastoamispuuskan. Vihdoin kyse on geneettisistä taipumuksista, jotka näkyvät erityisesti syömishäiriöille altistavina persoonallisuuden piirteinä.

Esimerkiksi anoreksia on erittäin vakava sairaus. Omissa tutkimuksissani olen todennut, että onnellisuuden arviot ovat anoreksiaa sairastavilla keskimäärin hyvin matalia. Arviot onnellisuudesta ovat samaa tasoa kuin mitä masentuneet antavat.

Beidel, D.C., Bulik, C.M. & Stanley, M.A. (2010). Abnormal psychology. Boston: Prentice Hall.

Horwitz, A.V. (2002). Creating mental illness. Chicago: University of Chicago Press.