15. Miksi kehotus ”ole oma itsesi” on puolitotuus?

Näin tuo ohje kuuluu:

Älä jäljittele orjallisesti ketään. Kulje rohkeasti omaa tietäsi äläkä yritä olla muuta kuin olet. Tee, mitä haluat tehdä ja ole mitä haluat olla. Ole aito yksilö. Älä seuraa toisten ihmisten menestyksen malleja. Voit tehdä elämästäsi sellaisen kuin haluat. Älä anna muiden sanella, mitä teet, vaan ole oma herrasi ja valitse oma elämäntyylisi. Vapaus on suurinta, mitä ihmisellä voi olla. Vaikka geenit ja ympäristö vaikuttavat siihen, millainen olet, ne eivät määrää valintojasi. Sinulla on vapaa tahto. Voit toimia sen mukaisesti.

Onko mahdollista olla aivan yksin oma itsensä? Kulttuuri ja kasvatus ovat muokanneet meitä monin tavoin. Olemme saaneet vanhempiemme geeniperinnön. Olemme saaneet elämässämme paljon kokemuksia ja vaikutteita. Emme tule tietoiseksi itsestämme ilman muiden ihmisten tukea ja palautteita.

Emme voi tehdä mitä vain, sillä elämme muiden ihmisten keskellä ja joudumme ottamaan huomioon heidän mielipiteensä ja palautteensa. Jere-sarjakuvassa Jere kertoo innoissaan vanhemmilleen, että kohta kun täytän 18, saan tehdä mitä haluan. Tämän kuullessaan vanhemmat saavat ankaran naurukohtauksen. Jere ei näytä ymmärtävän mistä on kysymys. Vanhemmat ovat oppineet, että omana itsenään olemisen rajat tulevat nopeasti vastaan.

Millainen tuo todellinen, aito minuus on? Kun olemme aidosti oma itsemme, vaikeudet ovat todennäköisiä, koska itsekkyyttä ei silloin tarvitse hillitä. Aito minuus ei tietenkään aina ole itsekäs, sillä se voi olla myös hyväntahtoinen. Tuo ilmaisu kuitenkin tarkoittaa sitä, että muiden mielipiteistä ei kannata välittää. Sellainen käsitys kostautuu ennemmin tai myöhemmin.

Myös aitouden käsite syntyy sosiaalisen kanssakäymisen tuotoksena. Se mitä uskomme aidoksi, voi olla epäaitoa ja mitä uskomme epäaidoksi voi olla aitoa. Aitoa objektiivista minuutta ei ole olemassa, on vain subjektiivinen kokemus sen olemassaolosta.

Haluamme uskoa vapaaseen tahtoon, vaikka monet tekijät rajoittavat valintojamme. Emme voi tehdä asioita, mihin kykymme ja taitomme eivät riitä. Elämässä on paljon rajoituksia, jotka täytyy hyväksyä. Unohdamme helposti, että toiset ihmiset eivät ole vain meitä rajoittamassa, vaan he ovat osaltaan vaikuttamassa siihen, että kehitymme ja kasvamme ihmisinä.

Myös kokemus, että ei voi olla lainkaan oma itsensä, on ahdistava. Se voi miellyttää muita, mutta tuntuu raskaalta ja rajoittavalta. Elämä on kuitenkin jatkuvaa neuvottelua oman minuuden ja muiden minuuksien välillä. Myös muilla on tarve olla oma itsensä. Vaikka kehotuksessa olla oma itsensä on paljon hyvää, meillä on taipumusta pettää itseämme ja kuvitella, että maailma hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme. Kyseessä on puolitotuus.

Brown, M. (2003). Half truths. What’s right (and what’s wrong) with the clichés you and I live by. Manchester, NH: Sophia Press.

14. Miksi rasismi on teoista eikä asenteista kiinni?

Aika ajoin ilmestyy kirjoituksia “Rasismi on asenteista kiinni”. Kirjoituksen laatijoilla on tietenkin myönteinen tarkoitus. Rasismi ja ennakkoluuloinen suhtautuminen on kuitenkin enemmän kiinni teoista kuin asenteista. Meillä kaikilla on kielteisiä asenteita eri asioihin ja ihmisiin. Osa niistä on järkeviä ja hyödyllisiä, osa vahingollisia. Kun kyse on toisiin ihmisiin kohdistuvasta epäystävällisestä ja ilkeästä käyttäytymisestä, olennaista on itsehillintä. Vaikka mielessä liikkuisi kielteisiä asenteita, on toimittava niiden vastaisesti. Arkielämässä se merkitsee muihin ihmisiin kohdistuvien kielteisten tekojen välttämistä. Ei kenenkään ole mikään pakko huudella ilkeyksiä, syrjiä, torjua ja väheksyä, vaikka mielessä liikkuisi ilkeitä ajatuksia. Emme niinkään tarvitse asennekasvatusta eli asenteista puhumista, vaan itsehillinnän ja ystävällisyyden opetusta. Tietenkin kyse on muna–kana-ongelmasta. Kumpi on ensin, asenne vai teko? Siitä tutkijatkin kiistelevät. Nykykäsityksen mukaan tunnevaltaiset asennereaktiot ovat hyvin nopeita, joten niiden hillintä on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Kuitenkin on ilmeistä, että jos kielteisille teoille annetaan tilaa, asenteet muuttuvat niiden mukaisiksi.

Vieraan, erilaisen ja oudon pelko on ihmiselle luontaista. Tämän ominaisuuden avulla ihminen on selviytynyt vaaroista pitkän historiansa aikana. Erilaisuus vaati meiltä energiaa, koska joudumme miettimään, millainen tuo ihminen on? Mitä hän ajattelee, mitä arvostaa, mitä pitää oikeana ja vääränä? Suuri houkutus on asettaa hänet johonkin tuttuun lokeroon. Tuo lokero voi olla kohtaamamme henkilön kannalta kohtuuton, sillä kyse on nopeista intuitiivisista ratkaisuista. Useimmat ihmiset herättävät meissä pidän–en pidä- ja hyvä–paha-arvion. Joskus arviot ovat hyvin voimakkaita, joskus neutraaleja. Esimerkiksi juovuksissa oleva henkilö herättää monissa voimakkaan kielteisen reaktion. Useimmat koettavat silti käyttäytyä asiallisesti. Vaikka onnistuminen voi olla puolinaista, turhat yhteentörmäykset voidaan välttää.

Ennakkoluulottomia ihmisiä ei ole. Kaikilla on omat kielteiset asenteensa. Joskus niitä on syytä näyttää, mutta useimmiten siitä ei ole hyötyä, vaan pikemminkin haittaa. Fiksu ihminen on oman itsensä herra eikä anna näiden asenteiden mukaisten intuitiivisten tunnereaktioiden liiaksi ohjata elämäänsä. Kyse on vaativasta taidosta, joka vaatii paljon ohjausta ja opetusta sekä elämänkokemusta. Ilman myönteisiä tekoja yhteiselämää on vaikea kuvitella.

13. Miksi tunteisiin kannattaa vedota?

Kun tilataan sanomalehti, kyseessä on pitkäaikainen suhde. Arvioimme joka päivä tilaamamme lehden sisältöä. Jos tunnemme itsemme petetyksi, lopetamme tilauksen tai vaihdamme lehteä. Emme pidä siitä, että meitä huijataan tai että lehden otsakkeet eivät vastaa sisältöä.

Internet ja sosiaalinen media toimivat toisin. Kyse on jatkuvasta houkuttelusta. Vaarallinen, kauhea, outo ja erikoinen kiinnostavat. Tämä ei ole uutta, sillä on jo kauan ollut lehtiä, jotka elävät irtonumerojen myynnillä. Se vaatii jatkuvaa houkuttelevien otsakkeiden laatimista. Muistan yhä kuinka 40 vuotta sitten tulin huijatuksi. Hymy-lehdessä oli otsake ”Vesa-Matti Loiri kertoo kokemuksiaan mielisairaalasta”. Tuo pitää ostaa, sillä minulla oli käynnissä mielisairaalahoitoon liittyvä tutkimus. Ehkä siitä saa uusia ideoita. Siitä oli viisisivuisessa jutussa oikeastaan vain yksi lause: ”Lääkärit ovat vielä hullumpia kuin potilaat” – jotakin sinnepäin. En siis paljonkaan kostunut.

Nyt taistelu on paljon kiivaampaa, sillä internet ja sosiaalinen media tarjoavat valtavasti houkuttelevia otsakkeita, jotka ovat katsottavissa yhdellä klikkauksella. Mitä enemmän klikkauksia, sitä enemmän rahaa valuu ties minne. En edes tiedä, ketkä hyötyvät, mutta siitä täytyy olla kyse.

Millaiset otsakkeet houkuttelevat eniten? Vuonna 2017 tehdyssä selvityksessä käytiin läpi 100 miljoonaa sosiaalisen median otsikkoa. Mikä oli tulos? Otsikot eivät tarjonneet ajankohtaista tietoa, sillä tarjolla oli vain lupauksia tunnekokemuksista. Facebookissa selvästi suosituin oli alku ”tämä saa sinut” (will make you), kuten ”tämä särkee sydämesi”, ”tämä saa sinut rakastumaan”, ”tämän katsot kahdesti”, ”tämä loksauttaa leukasi hämmästyksestä”.

Muita suosittuja otsakkeiden alkuja olivat ”siitä se johtuu”, ”voisitko arvata?”, ”vain X”, ”hän järkyttyi/pelkäsi”, ”X tyrmäävää kuvaa”, ”ilon kyyneleitä”, ”saa sinut itkemään”, ”näky aiheutti shokin”. Joka etsii tietoa siitä, mitä maailmassa tai tieteessä tapahtuu, luovuttaa nopeasti. Kuitenkin tällaisia viestejä on miljoonittain liikkeellä. Otsikko ei saa kertoa liikaa, sillä jos se näin tekee, sitä ei kannata avata. Jos et ole minun laillani some-ihimisiä, kenties olet varmankin nähnyt tällaista Ilta-Sanomien ja Iltalehden otsakkeissa:

  • Lotossa syntyi miljonääri – tänne miljoonat matkasivat.  Minne, se pitää katsoa tarkemmin.
  • Prinssi Williamin kommentti prinssi Harrystä herättää huomiota. Olikohan se myönteinen vai kielteinen?
  • Henkilö poistettiin kirjamessuilla tässä syy. Mikähän se mahtoi olla?
  • Jos sait tällaisen näennäisen kohteliaan pyynnön, joku valmistelee isoa huijausta. Entä jos olen sen saanut tai saan? Mitä pitää tehdä?
  • Ihmistä puukotettu Orimattilassa, poliisi ei kommentoi. Kauhea juttu. Miksi poliisi ei kommentoi?
  • Tunnetulla TV-tähdellä on alkoholiongelma. Kuka mahtaa olla kyseessä?

Tärkeää on vaikea erottaa täysin turhasta. On jo merkkejä siitä, että luotettavat suomalaiset mediat seuraavat perässä ja tarjoavat myös triviaaleja tietoja. Vaikka olen elokuvan harrastaja, oliko tarpeen kertoa, että Ron Ely on kuollut? Ei tietenkään, sillä hän näytteli TV-sarjassa Tarzania vuosina 1966-68.

Toinen ikävä seuraus on polarisaation vahvistuminen, sillä vastustajista on helppo levittää kauheita ja valheellisia viestejä. Niitä on käytännössä mahdotonta oikaista. Jonathan Swift ennakoi nykypäivää vuonna 1710 osuvasti: ”Valhe lentää ja totuus tulee ontuen perässä.” ”Uutisia” jaetaan eteenpäin välittämättä siitä, ovatko ne totta vai ei. Jakamalla tietynlaisia viestejä, ilmoittaa samalla kuuluvansa johonkin ryhmään. Kuinka ollakaan, YouTube, Facebook, Twitter ja muut sosiaaliset mediat lähettävät sinulle sellaisia viestejä, jollaisia olet aikaisemmin valinnut.

Bergstrom, Carl T. & West, Jevin D. (2020). Calling bullsh*t. The art of scepticism in data-driven world. Lontoo: Penguin books.