Liikunnan uudet haasteet

Aineistoa teemaseminaariin Mielenterveys ja liikunta: Uudet haasteet. Erityisliikunnan neuvottelupäivät 4.5.11. 2002

Liikunta ja psyykkinen hyvinvointi

Sekä Suomessa että muualla maailmassa tehdyt tutkimukset osoittavat, että liikunnasta saatu terveyshyöty on huomattavan suuri. Hyväkuntoinen, liikuntaa harrastava ihminen on vähän liikkuviin verraten terveempi ja elää kauemmin. Ovatko vaikutukset yhtä suotuisia sielun tai mielen kannalta? Kuuluuhan vanha sanonta, että terveessä ruumissa on terve sielu. Tätä yhteyttä pidetään arkisessa keskustelussa itsestään selvänä. Ihmiset arvioivat liikunnan erilaisissa kyselyissä hyödylliseksi. Mitä aktiivisemmin liikuntaa harrastaa, sitä lujemmin uskoo sen myönteisiin vaikutuksiin.
Liikunnan ja psyykkisen hyvinvoinin yhteys ei kuitenkaan ole itsestään selvä asia, vaan toteutuu vain tiettyjen ehtojen vallitessa.

Olen omissa tutkimuksissani todennut, että paljon ja vähän liikkuvien välillä on psyykkisen hyvinvoinnin mittareilla melko suuri ero. Tällainen tulos ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, koska on mahdollista, että hyvinvoivat ryhtyvät harrastamaan liikuntaa toisin kuin “pahoinvoivat”, jotka eivät jaksa harrastaa mitään muutakaan. Tutkimustulokset tukevat tulkintaa, jonka mukaan vaikutukset käyvät molempiin suuntiin.

Onneksi eri puolilla maailmaa on kuitenkin tehty kymmeniä kokeellisia tutkimuksia, jotka perustuvat koe- ja kontrolliryhmän käyttöön. Niissä on osoitettu, että liikunta vaikuttaa masennukseen, ahdistukseen, itseluottamukseen, vireyteen, stressin sietoon ja älylliseen suorituskykyyn. Luettelo on karkeasti vaikutusten suuruuden mukaisessa järjestyksessä. Vaikutus masennukseen on selkein, kun taas vaikutukset stressin sietoon ja älylliseen suorituskykyyn ovat melko vähäisiä ja ristiriitaisia.

Myönteinen vaikutus tulee esiin sekä välittömästi yhden liikuntakerran että pitempään kestäneen liikunnan jälkeen. Jokainen liikuntaa harrastanut tietää itsekin, että välittömästi liikunnan jälkeen olo tuntuu yleensä raukealta ja hyvältä.

Suurin osa tutkimuksista on koskenut aerobista, happea kuluttavaa, liikuntaa, jollaista on esimerkiksi juokseminen, pyöräily, squash, koripallo ja aerobic. Myös kevyempi, anaerobinen, liikunta näyttää vaikuttavan myönteisesti etenkin masennukseen. Näin lähes mikä tahansa kohtuullisen intensiivinen liikunta edistää psyykkistä hyvinvointia.

Liikunnan vaikutukset psyykkiseen hyvinvointiin ovat sekä epäsuoria että suoria. Ahdistuneen, itseään vähättelevän ihmisen ei ole helppo olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Ahdistuksen väheneminen, itseluottamuksen kasvu ja stressin siedon paraneminen helpottavat sosiaalista kanssakäymistä. Monet liikuntamuodot tarjoavat mahdollisuuden sosiaalisiin kontakteihin. Pallopelit ovat hyvä esimerkki. Itsekäs omaan pussiin pelaaminen herättää muissa ärtymystä. Tällainen pelaaja saa selkeää palautetta tyylistään. Vastaavasti yhteishenkeä edistävä pelaaja saa kiitosta omasta tyylistään. Jopa yksilölajit antavat mahdollisuuden yhteistoimintaan ja yhdessäoloon. Lenkkeilijät liikkuvat porukoissa ja menevät yhdessä saunaan lenkin jälkeen.

Liikuntaharrastusten arvoa sosiaalisen kanssakäymisen edistäjänä lisää se, että sen piirissä voidaan taidolliset erot hyväksyä. Silloin kun kyseessä on nimenomaan harrastus eikä kilpaurheilu, harrastajat saavat olla taidoiltaan erilaisia. Puulaakijoukkueessa sosiaalinen yhteys on usein tärkeämpää kuin taitojen osoittaminen ja vertailu. “Huuliveikko” on porukalle tärkeämpi kuin hyvä pelaaja. Tällaisen suoritusten arviointia karttavan alueen merkitys kasvaa sitä mukaa, kun yhteiskunnassa keskinäistä kilpailua painottava yksilökeskeisyys korostuu.

Mikä liikunnassa vaikuttaa? Kun sekä lyhyet että pitkät, sekä kevyet että intensiiviset liikuntaohjelmat vaikuttavat myönteisesti psyykkiseen hyvinvointiin, on tuloksen tulkinta vaikeata. Mikä on se tekijä, joka saa tuon myönteisen vaikutuksen aikaan? Tarjolla on runsaasti sekä psykologisia että fysiologisia selityksiä. Liikunnan tiedetään lisäävän kehon välittäjäaineita, endorfiineja, jotka yleensä ovat mukana silloin, kun ihmiselle tapahtuu jotakin myönteistä. Liikunta edistää fyysistä kuntoa. Se parantaa keuhkojen hapenottokykyä ja sydämen kuntoa. Syke laskee ja paino putoaa. Näillä voi olla ainakin välillistä vaikutusta psyykkiseen hyvinvointiin. Ainakin keskimäärin pitää paikkansa, että terveessä ruumiissa on terve sielu. Kuitenkin jo pelkkä ajatusleikki riittää osoittamaan, että pakkoliikunta ei saa aikaan psyykkistä hyvinvointia. Pakollinen, päivittäinen, ohjelma saisi kansalaiset erittäin huonolle tuulelle, vaikka kunto kohentuisikin.

Psykologisena selityksenä on varteenotettava se hallinnan kokemus, joka liikuntaan liittyy. Mitä täsmällisemmin, sulavammin tai voimakkaammin oman kehonsa saa liikkeelle, sitä paremmalta se tuntuu. Tulee tunne, että oma keho on hallinnassa, se tottelee sille annettuja käskyjä. Hallinnan kokemusta synnyttävät myös fyysisen kunnon kohentuminen, painon aleneminen, parantunut yöuni, vireyden lisääntyminen ja monet muutkin kehon antamat tuntemukset. Hallinnan kokemusta tuottaa monille tunne siitä, että on saavuttanut jonkin tavoitteen. Olen jaksanut kävellä 10 km tai peräti juosta maratonin.

Elämän hallintaa voi synnyttää myös se, että liikunnan avulla voi saada itselleen ystäviä ja vaihtelua. Monet liikuntamuodot edellyttävät yhteistoimintaa sekä itse liikunnassa että myös liikuntatilanteiden valmistelussa. Jotkut liikuntamuodot (triathlon, laskuvarjohypyt, vuorikiipeily) vaativat pelkojen voittamista ja antavat suoranaisia huippuelämyksiä.

Liikuntamuotojen runsaus antaa nykyajan ihmiselle mahdollisuuden toteuttaa itseään juuri hänelle sopivalla tavalla.

Kun edellä kuvatut liikunnan vaikutukset kootaan yhteen saadaan seuraava luettelo

0. Myönteiset odotukset ja käsitys liikunnan hyödyllisyydestä
1. Kehon kokonaisvaltainen reaktio
2. Välittömät mielihyvän kokemukset
3. Mielialan kohentuminen
4. Hallinnan kokemuksen syntyminen
5. Fyysisen kunnon kohentuminen
6. Terveyden tilan paraneminen
7. “Huippuelämysten” syntyminen

Luettelossa “myönteiset odotukset” ei varsinaisesti ole liikunnan seurausta, mutta koska se vaikuttaa merkittävästi siihen, miten liikunta vaikuttaa yksilön psyykkiseen hyvinvointiin, se on syytä laittaa luettelon kärkeen.

Huippuelämyksillä tarkoitetaan liikunnan yhteydessä syntyviä ainutkertaisia ja voimakkaasti vaikuttavia elämyksiä. Tällaisia voi syntyä esimerkiksi hyvin haasteellisen ja vaativan liikuntasuorituksen jälkeen. Myös ryhmän yhteinen liikuntasuoritus voi tuottaa tällaisen kokemuksen.

Liikunnalla on myös joitakin riskitekijöitä, jotka etenkin intensiivisessä liikunnassa voivat tulla esiin. Moniin liikuntamuotoihin sisältyy vammautumisen mahdollisuus. Tällaisten vammojen syntyminen aiheuttaa paitsi kipua, harmia ja epämukavuutta, myös masennusta siitä, ettei voi täysipainoisesti harrastaa liikuntaa.

Liikunta voi myös olla siinä määrin pakonomaista, että sen lisäksi elämään ei mahdu mitään muuta. Jos tavallisen harrastajan on tehtävä kymmenen kilometrin lenkki säästä ja jopa terveydestä riippumatta, ei liikunta enää edistä psyykkistä hyvinvointia.

Kovin intensiivinen liikunta voi lisäksi aiheuttaa väsymistä ja kyllästymistä. Urheilijoille tällainen vaihe on tuttu. Joillekin se on lähes jokapäiväistä. Liikuntaan liittyvä väsymys heijastuu muillekin elämänalueille, joilta liikunta vie voimia pois. Tällainen elämän kapeutuminen voi kostautua silloin, kun liikunnan määrä merkittävästi vähenee. Kilpaurheilijan on joskus vaikea sopeutua arkielämään.

Tällaisia ongelmia on kuitenkin liioiteltu. Ne ovat todellisia, mutta koskettavat lähinnä vain erittäin paljon liikuntaa harrastavia.

Tutkimusteni perusteella annan liikunnan toteuttamisesta seuraavia ohjeita:

1. Mikä tahansa liikunta edistää hyvinvointia, koska se käynnistää psykologisia prosesseja, jotka edistävät hyvinvointia.

2. Intensiivistä, omaehtoista, liikuntaa kannattaa suosia, koska sen hyöty on “kaksinkertainen”. Se synnyttää lähes välittömiä hyvinvoinnin kokemuksia ja edistää pitkällä tähtäimellä fyysistä terveyttä.

3. Työhön liittyvää tai muuta pakonomaista (intensiivistä) liikuntaakaan ei pidä väheksyä, koska sen pitkäaikaisvaikutukset näkyvät fyysisen terveyden kohentumisena. Hyvä terveys taas liittyy hyvinvoinnin kokemiseen.

4. Omaehtoista, itse valittua, liikuntaa kannattaa suosia, koska se edistää hallinnan kokemista. Tällainen liikunta mielletään “omaksi projektiksi”, jonka avulla on mahdollista toteuttaa itse valittuja tavoitteita.

5. Jos liikunnasta unohtuu leikinomaisuus ja vaihtelu, syrjäytyy huomattava osa ihmisistä liikunnan harjoittamisen piiristä.

Milloin liikunta vaikuttaa myönteisesti psyykkiseen hyvinvointiin ?

Erotan kuusi eri tekijää, jotka mielestäni ovat liikunnan myönteisten vaikutusten ehtoja. Arvioin näiden merkitystä kuntoutuksen näkökulmasta.

1. Liikunta- ja hyvinvointivajaus. Jos liikuntaa on jo ennestään tarpeeksi, lisäys ei tuota mainittavaa hyötyä. Samaten, jos ihminen jo voi hyvin, muutokseen ei ole tarvetta. Psykososiaalisen kuntoutuksen alueella tämä ehto toteutuu, sillä mielenterveyspotilaat ja -asiakkaat liikkuvat vähän ja useimmilla on hyvinvointivajausta. Liian vähäinen liikunta on yleistä, mutta koetussa hyvinvoinnissa on yksilöllisiä eroja siten, että osa asiakkaista arvioi oman elämäntilanteensa tyydyttäväksi ja jopa hyväksi. Yleensä “vajauksen” kokeminen motivoi ihmistä etsimään apua. Jos sen sijaan oma tilanne ei tunnu juuri nyt kovin huonolta, halukkuus osallistua kuntoutukseen voi olla vähäistä.

2. Myönteiset odotukset. Liikuntaan liittyvät käsitykset ovat melko myönteisiä, mutta on muistettava se, että monilla on kielteisiä kokemuksia jo kouluajoilta lähtien. Myös tottumattomuus ja ylipainoisuus vaikeuttavat liikunnan aloittamista. Yleiset myönteiset käsitykset eivät siis välttämättä käänny juuri minua koskeviksi myönteisiksi odotuksiksi.

3. Omaehtoisuus. Liikunnan tulisi olla omaehtoista, omalla vastuulla olevaa. Monet asiakkaista ja potilaista ovat tulleet mukaan liikuntaan”painostuksen” ansiosta. Myönteistä on kuitenkin se, että liikuntaharrastus usein jatkuu vuosienkin ajan. Spontaani liikunnan aloittaminen on melko harvinaista, sillä yleensä aloite tulee hoitohenkilökunnalta. Kun omaehtoisuuden puute on yksi keskeinen psyykkisten ongelmien osatekijä, tässä kuntoutuksen haasteet ovat suuria.

4. Panostus. Psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmasta kysymys on siitä, että liikkuja itse kokee tekevänsä jotakin, joka tuntuu ja vaikuttaa. Kuntoutuksen alueella liikuntaryhmät kokoontuivat yleensä joko kerran tai kahdesti viikossa. Tämä ei varmaankaan ole riittävä panostus, jos tavoitteena on myös elämyksellisesti merkittävä liikunnan määrän lisääntyminen. Kun toisaalta omakohtaista innostusta puuttuu, on määrää vaikea lisätä merkittävästi. Jos haluttomasti suoritettua liikuntaa on paljon, innostus ja omaehtoisuus vähenee.

5. Mielihyvä. Liikunnan harrastaminen päättyy, jos se jatkuvasti koetaan ikävänä, liian vaativana tai rasittavana. Liikuntaa aloittava ymmärtää kyllä alkuvaikeudet, mutta jos kokemukset aina vain säilyvät kilteisinä, lopettamispäätös on helppo. Tutkimustulokset osoittavat, että mielenterveyspotilaat yleensä kokevat liikunnan varsin myönteisesti. Kuitenkin he suhtautuvat varauksin sellaiseen liikuntaan, joka vaatii ponnistelua ja taitavuutta. Liikunnan tulisi olla hauskaa ja kevyttä, jotta mielihyvän kokemus syntyisi. Tällainen liikunta taas ei edistä kuntoa, jos myös se on tavoitteena.

6. Mielekkyys. Mielekkyyden kokemus syntyy useiden eri tekijöiden yhteistuloksena. Teen jotakin sellaista, josta on minulle hyötyä tai joka on aidosti hauskaa. Hyvin tärkeä on myös se arvostus, jota saan kun harrastaan liikuntaa. Jos sen sijaan liikunta tuntuu mielettömältä, sen tarkoitusta tai merkitystä ei ole ymmärretty, lopettamispäätös on todennäköinen. Kuntouttavassa liikunnassa tulee korostaa liikunnan myönteisiä vaikutuksia ja antaa riittävästi myönteistä palautetta tämän ehdon varmistamiseksi.

Liikunnnan, koetun kunnon ja hyvinvoinnin yhteys

Kuviot 1 osoittaa, että liikunnan määrän ja hyvinvoinnin välillä vallitsee positiivinen yhteys. Ne, jotka liikkuvat paljon, kokevat psyykkisen hyvinvointinsa hyväksi. Kuitenkin kuvio osoittaa, että “poikkeukset vahvistavat säännön” eli etenkin vähän liikkuvien joukossa on niitä, jotka silti kokevat vointinsa hyväksi. Tämä on uskottavan tuntuinen tulos, sillä elämässä on paljon muutakin, joka antaa elämään sisältöä ja merkitystä. Yhtä kiinnostava on kuvion oikea ylänurkka, josta taas näkyy, että runsas liikunta lähes takaa sen, että hyvinvointi on hyvä. Paljon liikkuvien joukossa on on vain muutamia, joilla hyvinvoinnin arvio on neutraali, hyvä ja huonon välillä. Tulosta katsottaessa on hyvä muistaa, että vaikutuksen suunta voi käydä myös toisin päin. Hyvinvointi antaa mahdollisuuden harrastaa liikuntaa.

Kuvio 1.
Liikunnan määrän ja hyvinvoinnin pistediagramma yrityksen X työntekijöillä (N=495). Korrelaatio on .37.

Kuviossa 2 yhteys on hiukan selvempi kuin kuviossa 1. Fyysisen kunnon ja psyykkisen hyvinvoinnin kokemukset ovat samansuuntaisia, vaikka poikkeuksiakin löytyy. Tulosta voidaan lukea niin, että tietty fyysisen kunnon kokemus tuottaa ikään kuin tasaisesti oikealle nousevan tien (vaihteluvälin), jolle psyykkisen hyvinvoinnin arvot sijoittuvat. Kuvio ei ole vaikutussuhteitten osalta yksiselitteinen, sillä fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kokemus on kokonaisvaltainen siten, että kumpikin vaikuttaa toinen toisiinsa.

Kuvio 2.
Fyysisen kunnon ja hyvinvoinnin pistediagramma yrityksen X työntekijöillä (N=495). Korrelaatio .51

Mielenterveys ja liikunta: trendejä

Seuraavassa esitän keskustelun pohjaksi varsin rohkeita yleistyksiä. Näihin on lupa suhtautua kriittisesti.

  1. Liikuntamyönteisyys ja -arvostus on viime vuosina lisääntynyt. Liikunnalla on myönteinen imago.
  2. Tutkimusten mukaan aikuisväestön liikunnan harrastamisen määrä on lisääntynyt.
  3. Samanaikaisesti ylipainoisuus on lisääntynyt.
  4. Suomalaisten ravinnon koostumus on muuttunut terveellisempään suuntaan.
  5. Ns. “roskaruoan” syöminen on lisääntynyt erityisesti nuorison keskuudessa.
  6. Etenkin tytöt syövät kouluruokaa valikoiden ja ruokailun väliin jättäen.
  7. Syömishäiriöt ovat yleistyneet.
  8. Varusmiesten kunto on laskenut tasaisesti.
  9. Kaupallinen kilpaurheilu vie parhaat liikuntatilat ja -ajat.
  10. Liikuntalajien määrä lisääntyy ja samalla myös valinnan mahdollisuudet lisääntyvät.
  11. Kaupallinen kilpaurheilu nielee suhteettoman paljon yhteiskunnan resursseja, jotka ainakin osaksi ovat poissa kuntoliikunnalta.
  12. Erityisliikunnan merkitys on ymmärretty fyysisen kuntoutuksen alueella.
  13. Mielenterveystyössä liikuntaan suhtaudutaan ristiriitaisesti. Sitä ei nähdä keskeisenä hoidon ja kuntoutuksen osatekijänä.
  14. Liikunnanohjaukseen käytetettävissä olevat resurssit ovat mielisairaaloissa pikemminkin vähentyneet. Avohoidossa julkisia virkoja ei käytännössä ole lainkaan.
  15. Yhdistysten ja järjestöjen tarjoamissa mielenterveyspalveluissa liikunnan merkitys on vahvistunut.
  16. Mielenterveys- ja potilasyhdistykset ovat lisänneet panostusta liikuntaan ja saaneet tuloksia aikaan.
  17. Mielenterveysasiakkaiden ja -potilaiden asenteet liikuntaan ovat pääosin myönteisiä.
  18. Erityisliikunnan, järjestöjen ja urheiluseurojen puitteissa tapahtuva yhteistyö ja siihen liittyvät kokeilutoiminta on lisääntynyt.

Ikuinen onni on kupla

Julkaistu Hämeen Sanomat 01.09.2006. Teksti HäSa

Olipa kerran nainen, joka huolsi autonsa aina samalla korjaajalla. Yhtenä päivänä korjaaja oli poissa; mies oli voittanut lotossa. Parin vuoden kuluttua nainen sai puhelinsoiton aamuyöllä: langan päässä oli lottovoittaja-autonkorjaaja.

Mies kertoi luulleensa, että miljoonat tekisivät hänet onnelliseksi, mutta toisin kävi. Hän oli viettänyt pari vuotta baareissa, eikä ollut löytänyt onnea. Mies pyysi naista kumppanikseen. Ei lähtenyt onnettoman miehen matkaan.

Tämä tositarina kertoo konkreettisesti, minkä onnellisuustutkijat tietävät: raha ei tuo onnea.

– Raha ehkä tuo hetkellisesti onnea, jos tulee rikkaammaksi kuin naapuri. Mutta ihminen sopeutuu yllättävän nopeasti olosuhteisiin. Lottovoittajalla tulee onnellisuuspiikki, mutta muutaman viikon kuluttua onnellisuustaso on palautunut entiselleen, kertoo kansantaloustieteen lehtori Esa Mangeloja Jyväskylän yliopistosta.

Länsimaissa talouskehitys on ollut vahvaa vuosikymmenten ajan. Silti ihmisten onnellisuus on tutkimusten mukaan pysynyt vakiona. Taloustieteilijöitä tämä paradoksi hämmentää.

– Ihminen vertaa itseään aina muihin. Jos koko yhteiskunta tulee rikkaammaksi, kukaan ei tule onnellisemmaksi. Toisaalta tiettyjen yksittäisten ihmisryhmien rikastuminen kasvattaa heidän onnellisuuttaan hieman, Mangeloja valaisee.

Talousajattelijat ovat perinteisesti uskoneet, että jatkuva talouskasvu tuottaa onnellisuutta ja poistaa köyhyyden, rikollisuuden ja sairauksien kaltaiset ongelmat. Nobel-palkittu taloustieteilijä Robert W. Fogel on toista mieltä. Hänen mukaansa on aika kiinnittää huomio henkiseen, hengelliseen ja kulttuurilliseen hyvinvointiin talouskasvun julistamisen sijaan.

– Ihmisten hyvinvointia ei tule nähdä kuluttamisen ja materian, vaan syvempien arvojen kautta, Mangeloja siteeraa.

Hetken vain voi onni kestää

Onnellisuudesta puhuessa olennaista on määritellä koko käsite. Helppoa se ei ole, ja eri näkökulmista aihetta lähestyvillä tutkijoilla on erilaiset näkemykset käsitteen sisällöstä.

Psykologia pohtii onnea läheltä ihmistä, yksilöä. Suomen tunnetuimpia onnellisuustutkijoita on Tampereen yliopiston professori Markku Ojanen. Ojasen mukaan onni on lyhytaikainen tunnetila, kokonaisvaltainen hyvän olon kokemus. Hän puhuu niin sanotusta flow-tilasta.

– Olen suomentanut käsitteen ajan riennoksi. Jokaisella on varmasti jokin mielipaikka, jossa ihminen häipyy olemassaolosta.

Ojasen oma mielipaikka on parvekkeella jalat kaiteella, kirjaa lukien ja puolukkamehua nautiskellen. Siinä maailma murheineen unohtuu.

– Olemattomuudessa olemme onnellisia. Tempaudumme mukaan johonkin tilaan – me psykologit nimitämme sitä flow-tilaksi, Ojanen kuvailee.

Mikäli flow-tiloja on paljon, ihminen on Ojasen mukaan onnellinen.

Onni on vain osa hyvinvointia

Sosiologilla on asiaan eri näkökulma. Tutkimusjohtaja Sakari Kainulainen Diakonia-ammattikorkeakoulusta kritisoi Ojasen flow-ajatuksia.

– Tulee mieleen otsikot Aasiasta, jossa nuoret miehet istuvat nettikahvilassa vuorokauden ympäri ja juovat energiajuomaa, kunnes sydän pysähtyy. Varmasti flow on ollut tosi hyvä, ja koko maailma sulkeutunut pois. Mutta ei voi olla hyvä asia, jos flow on niin hyvä, että ihminen kuolee, hän kuittaa.

Kainulainen tarkastelee onnellisuutta kansanterveydellisestä näkökulmasta. Tai oikeastaan hän puhuu hyvinvoinnista, joka koostuu onnellisuudesta ja tyytyväisyydestä.

– Parvekkeella oleminen ei ole onnellisuutta, vaan hyvää oloa.

Ihmisen jaksaa aina toivoa

Sakari Kainulaisen mukaan onnellisuus on niin subjektiivinen asia, ettei sitä voi mitata. Eri alojen tutkijat tekevät kuitenkin parhaansa.

Hämmästyttävää on, että suomalaiset vastaavat tutkijoiden kyselyihin ristiriitaisesti. Markku Ojanen pyysi kerran luennolleen osallistuneita määrittelemään suomalaisen perusluonteen. Ei ole yllätys, että negatiiviset asiat korostuivat. Suomalaiset olivat opiskelijoiden silmissä jöröjä, melankolisia ja luottavat itseensä heikosti.

– Eri tutkimuksissa suomalaiset ilmoittautuvat siitä huolimatta tyytyväisiksi ja onnellisiksi, Ojanen kertoo.

Tulos on omituinen. Työelämä kurjistuu, materialistiset arvot korostuvat, masennus ja alkoholiongelmat lisääntyvät. Miksi siis kerromme olevamme onnellisia?

– Emmekö uskalla myöntää olevamme onnettomia? Rakennammeko suojamuuria? Tulos on samansuuntainen ulkomailla – ja Suomen rajojen ulkopuolellahan sitä kurjuutta vasta onkin, Ojanen pohtii.

Hän antaa myös vastauksen: olennaista on ihmisen mieletön kyky olla toiveikas.

– Näemme traumoissa yllättävän paljon positiivisuutta. Koemme, että olemme kasvaneet, saaneet niistä jotain.

Ojasen kauniissa mallissa onnellisuus koostuu – hieman kliseisesti – uskosta, toivosta ja rakkaudesta.

– Usko voi olla uskonnollista, mutta myös jotain muuta. Toivo on optimismia ja rakkaus tarkoittaa ihmissuhteita. Ja rakkaus – sehän saa ihmisen luopumaan monesta asiasta.

All you need is love väitti John Lennonkin aikoinaan.

Esa Mangeloja on hieman kyynisempi.

– Kyselyissä ihmiset ilmoittavat aina oman perheen olevan tärkein, mutta arjen valinnat näyttävät toisin. Tehdään pitkiä työpäiviä ja juostaan rahan perässä. Tyttären koulunäytelmä jää helposti väliin liikeneuvottelujen vuoksi, hän tuhahtaa.

Myös Ojanen myöntää, että on olosuhteita, joissa onni ei yksinkertaisesti kestä.

– Jos elinolomme ovat kovin kurjia, kuten sodassa, onnellisuutemme laskee ja ikuinen kärsimys ja tuska nousevat etualalle.

Tavoittelemmeko edes onnea?

Onnea ja onnellisuutta on tutkittu ja pohdittu tuhansia vuosia. Aristoteles oli sitä mieltä, että onnellisuuden tavoittelu on kaiken inhimillisen toiminnan perusta. Ja taloustiede lähtee siis enimmäkseen siitä, että talouskasvu tähtää onnellisuuden lisäämiseen.

Markku Ojanen ei ole aivan varma, että onni loppujen lopuksi on se, mitä ihminen todellisuudessa tavoittelee.

– Ihmiset tavoittelevat mielekkyyttä, itsearvostusta, turvallisuutta, autonomiaa ja läheisyyttä, eivätkä onnea, jonka he tietävät epävarmaksi asiaksi, Ojanen kirjoittaa internet-sivuillaan.

Joku voisi tietysti väittää, että juuri nuo mainitut tavoitteet ovat onnea.

Jokainen on oman onnensa seppä väittää vanha sananparsi. Sikäli sanonta ainakin on tosi, että lopulta jokainen määrittelee itse, mitä onni oikeastaan on. (HäSa)

Markku Ojanen, Sakari Kainulainen ja Esa Mangeloja kertoivat ajatuksistaan Tampereen yliopistossa järjestetyssä Psykologia 2006 -konferenssissa.

Elämän mieli ja merkitys (2002)

Elämän mieli ja merkitys. 2002. Helsinki: Kirjapaja. 247s.
ISBN 951-625-818-2

Taskukirja ilmestyi Paratiisi-pokkarit -sarjassa 2005.

Elämän mieli mielettömässä maailmassa

Mikä pitää ihmisen kiinni elämässä, antaa arkipäivällekin mielen ja merkityksen? Pohtiiko ihminen ylipäätään elämänsä tarkoitusta?

Menetykset ja kriisivaiheet voivat nostaa esiin tämän kysymyksen. Mutta elämän mieli voi kadota myös silloin, kun sen ulkoiset ehdot näyttävät olevan täysin kunnossa. Ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille elämän mielen löytäminen on kuitenkin tärkeää. Siitä ovat todisteena mm. keskitysleireiltä selviytyneiden kertomukset.

Tässä teoksessa “onnellisuusprofessori” Markku Ojanen esittelee uusimman kansainvälisen tutkimuksen näkökulmia elämän mielekkyyden kokemiseen. Hän myös kertoo avoimesti oman elämänsä merkitystä tukevista asioista.

“Elämän mielekkyys voidaan ymmärtää samoin kuin elokuvan, jonka lukemattomat kuvat liittyvät toisiinsa ja muodostavat kokonaisuuden. Yhdestä kuvasta tai edes kymmenestä ei vielä löydy juonta, vaan on katsottava koko elokuva, jotta sen voi ymmärtää. Mielekkyys ei löydy yhdestä päivästä tai tapahtumasta, vaan on elettävä koko elämä, ennen kuin mielekkyys paljastuu.”

Markku Ojanen on psykologian professori, joka työskentelee Tampereen yliopistossa. Aiemmin hän on julkaissut mm. teoksen Ilo, onni, hyvinvointi.

Ilo, onni, hyvinvointi (2001)

Ilo, onni, hyvinvointi. 2001. Helsinki: Kirjapaja, 380 s.
ISBN 951-625-660-0

Satunnaisesti kirjakaupoissa. Allekirjoittaneella muutama kappale.

Anna onnelle mahdollisuus

Onnellisuusprofessorin kirpeänraikas onnen oppitunti

Oliko Elvis onnellinen? Entä historian suuret nerot? Onko onni yltäkylläisten etuoikeus, vai voisiko onnellisen ihmisen löytää myös onnettomista oloista?

Markku Ojanen on tutkinut onnen olemusta, sen edellytyksiä ja esteitä. Hän esittelee kansainvälisten onnellisuustutkimusten uusimpia tuloksia ja kehittelee omaa valtavirrasta poikkeavaa ohjelmaansa. Onnelliseksi voi oppia, hän sanoo.

Lukuisten esimerkkien ja elämäntarinoiden ryydittämä teos antaa hyviä työvälineitä jokaiselle, joka haluaa lisätä itsetuntemustaan ja löytää iloa, onnea ja hyvinvointia elämäänsä.

Kirjoittaja
Markku Ojanen on psykologian professori, joka työskentelee Tampereen yliopistossa. Hän on aiemmin julkaissut useita tietokirjoja psykologian alalta.

Liiku oikein, voi hyvin (2001)

Liiku oikein, voi hyvin. Liikunnan merkitys hyvinvoinnille. Ojanen, M., Svennevig, H., Nyman, M, Halme, J. 2001. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura. 215s.

Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 153
ISBN 951-8982-62-7
ISSN 0356-746X

Parhaiten saatavissa Liikuntatieteellisen seuran kautta.

  • Mikä merkitys liikunnalla voi olla nykyajan ihmiselle?
  • Yksilökeskeinen kulttuurimme suorastaan vaati meitä nauttimaan omasta kehostamme sekä hellimään ja haastamaan sitä. Liikunta on “seksikäs” tapa tuottaa itselle mielihyvää.
  • Vaikka mielihyväkeskeiset liikuntaprojektit ovat koko ajan vaanimassa meitä, liikunnalla voidaan myös pysyvämmin tukea psyykkistä hyvinvointia. Parhaimmillaan liikunta tukee aidosti terveitä elämäntapoja ja antaa ihmiselle hänen kaipaamaansa vaihtelua ja vahvistaa hänen selviytymistarinaansa.
  • Liikunnan merkitystä hyvän elämän tukena on toistaiseksi aliarvioitu. Kuntoutuksen näkökulmat ovat olleet kapeita eikä liikunnan mahdollisuuksia ole aiemmin tunnistettu. Huippu-urheilun ja psyykkisen hyvinvoinnin yhteyksistä on esitetty myyttisiä ja jopa erheellisiä tulkintoja.
  • Psykologian professori Markku Ojanen on tutkinut onnellisuutta 20 vuotta ja liikuntaakin yli 10 vuotta. Tähän teokseen Ojanen on tiivistänyt hyvän elämän ja liikunnan keskeiset yhteydet. Teos on vankka käsikirja kaikille liikunnan ja terveydenhuollon ammattilaisille ja opiskelijoille sekä muille kiinnostuneille.

Liikunnalla elämyksiä

Julkaistu Terveyssanomat 5/2001, pp21-23, 26.

Liikunta virkistää mieltä ja vahvistaa selviytymistä. Liikunta antaa ihmisille heidän kaipaamaansa myönteistä pakoa irti moniulotteisesta ja alati muuttuvasta elämästä tai masennuksen uuvuttamasta avuttomuuden, heikkouden ja tahdottomuudentilasta.

– Hyvinvoivat ihmiset ovat tunteiden suhteen vakaampia kuin ahdistuneet tai masentuneet, toteaa “Liiku oikein – voi hyvin” kirjan tekijä psykologian professori Markku Ojanen, Tampereen yliopistosta. Hän haluaa liikunta ja terveyspolitiikassa siirrettävän painopistettä enemmän terveysliikunnan ja erityisryhmien liikunnan tukemiseen. Muuten mielenterveysongelmista kärsivät ja muut erityisryhmät jäävät edelleen huippu ja kilpaurheilun jalkoihin.

Professori Markku Ojasen onnellisuusohjelma:

  1. Anna aikaa kaikkein rakkaimmalle harrastuksellesi.
  2. Tiedosta elämääsi kuuluvat hyvät asiat.
  3. Harrasta liikuntaa.
  4. Valitse sellainen liikunta, josta nautit.
  5. Ilahduta läheisiäsi, ystäviäsi, ketä vain.
  6. Osallistu vapaaehtoistyöhön.
  7. Pysähdy, lepää ja laiskottele.

Suomalainen on vapaa ja vauras, mutta samalla entistä useampi tuntee voimattomuutta, uupumusta ja masennusta. Lisääntynyt vastuu itsestä on monelle uusi ja raskastaakka. Työssä ei jakseta ja parisuhteiden pysyvyys on heikentynyt. Itsemurhien suurimäärä kertoo elämänotteen lopullisesta katoamisesta. Stakesin ja Kelan tekemän tutkimuksen (Arinen ym., 1998) mukaan ongelmien määrät kansalaisilla olivat huomattavasti lisääntyneet vajaan kymmenen vuodenaikana.

Ihminen näyttää haurastuvan, koska hän on kehittänyt itselleen liian vaativan, moniuloitteisen ja alati muuttuvan elämänmuodon. Professori Markku Ojanen Tampereen yliopiston psykologian laitokselta tuo esiin kuusi erilaista tapaa selviytyä elämästä ja niissä kaikissa voi liikunta olla mukana.

  1. Terapiaa ja hoitoa. Liikunta voidaan rinnastaa vaikutuksiltaan moniin muihin hyväksi todettuihin hoitokeinoihin. Liikunnalla on lisäksi huomattavasairauksia ennalta ehkäisevämerkitys.
  2. Myönteinen ajattelu, optimismi, sisäinen sankaruus, elämän hallinta, itseluottamus. Asian tuntevien gurujen kirjojen ja luentojen mukaan apu on lähellä aina kirjan viimeiselle sivulle asti, mutta sitten epäilys hiipii mieleen. Esimerkkienvaativuus ja haastavuus nostaa väkisinkin esiin pelkuruuden, luotanko sittenkään itseeni. Liikunnan sankaruus yhdistyy helposti suuriin voittoihin kilpailuissa, mutta aivan tavallinen ihminen voi liikunnassa kokea hallinnan tunnetta. Onnistunut laturetki, hyvä tulos tai vain kunnon hiki antaa miellyttävää vahvuuden tunnetta. Ehkä parhaiten sankaruus toteutuu vammaisliikunnassa. Ei voi olla ihailematta ihmisiä, jotka vaikeista vammoista huolimatta uskovat itseensä ja pystyvät lähes uskomattomiin suorituksiin.
  3. Pako minuudesta ja elämästä. Roy Baumeister kuvaa kirjoissaan useita erilaisia pakoja. Alkoholi on paljon käytetty keino. Minuutensa voi siihen hukuttaa vain hetkeksi, jonka jälkeen minätietoisuus palaa entistä vahvempana takaisin. Baumaister pitää myös ahmimishäiriöitä pakona, koska niiden avulla voi paeta syömiseen. Televisio on Mihaly Csikszentmihalyin mukaan vaarallinen pakokeino, koska se ei synnytä mitään uutta, vaan on passiivista vastaanottamista. Liikunta on yksi parhaita positiivisista pakokeinoista. Ajatukset irtoavat väkisinkin arkisista asioista. Myös penkkiurheilu on luettavissa positiivisiin pakokeinoihin.
  4. Myönteinen luovuttaminen. Aiemmin oli mahdollista vetäytyä luostariin tai tuntureiden rauhaan, jos elämä tuntui mahdottomalta. Nyt kaikilta vaaditaan tuotannollista panosta. Verkkaista ja rauhallista elämää ei enää ole tarjolla. Vain sairauden avulla voi päästä eroon nykyajan tiukoista vaatimuksista. Myönteinen luovuttaminen ei liity liikuntaankaan. Liikuntaan on vaikea yhdistää vetäytymisen tai luovuttamisen ideaa.
  5. Palvelu, vapaaehtoistyö. Olennaista hyvälle auttamiselle on neljä asiaa: aito kohtaaminen, sitoutuminen, nöyryys ja ”pyhä huolettomuus” eli auttaja saa unohtaa paineet saada tuloksia aikaan. Jos alkoholistinkohtaamisessa päällimmäisenä on halu muuttaa häntä, tehdä hänestä raitis, yhteys on varmasti kankea ja auttaja kokee pettymyksen tunnetta. Jos auttaja osaa kohdata autettavan aidosti ihmisenä, häntä lähimmäisenä tukien ja auttaen, muuta ei tarvitakaan. Liikunta on luonteeltaan minä keskeistä, missä myös sen vaarat vaanivat. Liikuntaa harrastava voi keskittyä liikaakin omaan itseensä ja kehoonsa. Liikunnanpiirissä on onneksi jo pitkään harrastettu monenlaista vapaaehtoistyötä. Monet aktiivisesti liikuntaa harrastavat järjestävät muillekin liikuntamahdollisuuksia ja osallistuvat esimerkiksi nuorten ja lasten ohjaamiseen ja valmentamiseen.
  6. Pyrkimys korkeampaan. Kyseessä voi olla uskonnollinen, aatteellinen tai eettinen pyrkimys tehdä jotakin hyvää sen vuoksi, että uskoo johonkin. Uskonnollinen vakaumus on tekijä, joka monien tutkimusten mukaan on yhteydessä koettuun hyvinvointiin ja terveyteen (Ojanen, 1999). Uskontojen ja ideologioiden nimessä on tehty myös paljon pahaa. Usko on useimmiten ihmiselle hyväksi, mutta uskonnot voivat olla tuhoavia. Usko, toivo ja rakkaus ovat valtavia elämää säilyttäviä ja uudistavia voimia. Nykyaika ei kaipaa nöyristelyä, mutta aitoa nöyryyttä, kilpailun sijasta kilvoittelua sekä armollista asennetta suhteessa itseemme ja toinen toisiimme. Liikuntaan on aina liittynyt ihanteellisia näkemyksiä ”terve sielu terveessä ruumiissa”-tyyliin, mutta nämä ovat paljolti jääneet taka-alalle. Pyrkimys elää terveesti on silti edelleen hyvä asia ja voi antaa liikunnan harrastamiselle aatteellista perustaa. -Liikuntamuotojen ja -lajien laajentuminen on edistänyt liikunnan merkitystä selviytymiskeinona. Tämän ajan liikunta tarjoaa jotakin kaikkiin edellä kuvattuihin elämästä selviytymisen keinoihin, täsmentää Ojanen.

Ihminen tarvitsee positiivisia pakoja

Liikunnan merkitys positiivisena pakona näyttää koko ajan lisääntyvän. Liikunta tarjoaa vuosi vuodelta enemmän yhteisiä elämyksiä ja samastumisen kohteita. Se antaa mielihyvää, hoitaa ja kuntouttaa sekä vie ajatukset arkisista asioista. Tämän päivän Euroopassa liikunnasta on tullut merkittävä vapaa-ajan viettämisen ja terveyden edistämisen muoto. Monissa kulttuureissa vapaa-ajan puute, uskonto ja kauneusihanteet rajoittavat liikuntaa. Rajoitukset kohdistuvat etenkin naisiin, joille liikunta ei vallassa olevien miesten mielestä sovi. Ojasen mukaan liikunta palveli aiemmin yhteisönkiinteyttä ja vahvisti sitä ulkoisia haasteita vastaan.

– Yksilökeskeisyyden vahvistuessa tavoitteeksi ovat nousseet terveys, kunto ja trimmattu ulkonäkö. Viimeisinä vuosikymmeninä liikunnasta on tullut yhä enemmän mielihyvän tai itsensä toteuttamisen väline. Liikuntamuodot, joissa elämykset korostuvat, ovat tulleet yhä suositummiksi, koska länsimainen minuus on vähitellen hankkinut itseensä primadonnan elkeitä, jotka oikeuttavat uusien kokemusten ja elämysten hankkimiseen. Liikunnan on synnytettävä voimakkaita tunteita, kuten pelkoa, jännitystä, helpotusta, ihmetystä ja mielihyvää. Maslowin käyttämän termin mukaan liikunnan on annettava huippukokemuksia.

Kaikkein tärkeimpänä professori Ojanen pitää sitä, että liikunnassa todella on jotakin sellaista, joka kohentaa ihmisen hyvinvointia ja antaa mielihyvän kokemuksia päästä irti arjenongelmista. Ojasen tekemissä kyselyissä tästä on oltu lähes yksimielisiä – edellyttäen, että liikunnalla on arjessa myönteinen rooli. Monille esimerkiksi pallopelit antavat mahdollisuuden irrottaa ajatukset työtehtävistä. Mitä intensiivisempää peli on, sitä varmemmin näin käy. Tulos on sama lähes lajista riippumatta. Pako onnistuu useita kertoja viikossa. Paot ovat sillä tavoin myönteisiä, että jälkitila on yleensä myönteinen, joskus jopa euforinen.

Ojanen mukauttaa liikunnanhyvin monenlaisiin elämäntyyleihin. Varakas voi lähteä alpeille laskettelemaan tai juoksemaan New Yorkin maratonille. Hän voi hankkia tyylilleen sopia merkkivaatteita. Joku toinen voi lähteä vaeltamaan yksin erämaihin. Liikunnanavulla hän voi kääntää selkänsä nykyajan pinnalliselle elämäntyylille. Juokseminen ja kävely eivät edellytä kummoisiakaan varusteita. Pallopelejä, kuten lentopalloa, jalkapalloa ja sählyä, voi pelata aivan nimellisillä kustannuksilla.

Liikunta luo hyviä tarinoita

Liikunnan myönteiset vaikutukset koettuun hyvinvointiin voivat Ojasen mielestä perustua siihen, että selviytyjän tarina vahvistuu.

– Säännöllisesti harjoitettu liikunta tuottaa aina kouriintuntuvia tuloksia. Kunto ja terveyskohenevat, taidot kasvavat ja tulokset paranevat. Oman kehon löytämisessä, kurittamisessa ja haltuun ottamisessa on jotakin hyvin positiivista. Siinä jos missä on oman onnensa seppä. Liikunta aivan ilmeisesti tukee jo ennestään hyvää tarinaa selviytymisestä.

– Uuden tarinan syntyä voisi tukea ajatus, että masennus hellittää liikunnan ansiosta. Masentunut ei oikeastaan harrasta juuri mitään, ei ainakaan liikuntaa. Jos ryhdyn masentuneena harrastamaan liikuntaa, syntyy kognitiivinen ristiriita. Jommastakummasta on luovuttava. Jos kuitenkin jatkan liikuntaa, on luovuttava masennuksesta – ainakin sen pahimmista piirteistä.

Seitsemän hyvän elämän perustekijää

Professori Markku Ojasen mielestä hyvän elämän ehtoja, alueita tai ulottuvuuksia on vaikea määrittää. Hän tiivistää omassa tulkinnassaan hyvänelämän perustekijät seitsemään, joista ensimmäinen on terveys ja fyysinen hyvinvointi, toisena tulee vastuullisuus, moraalinormien noudattaminen, osallistuminen ja aktiivisuus. Kolmas hyvän elämän perustekijä Ojasen mukaan on rakkaus, kiintymys ja yhteenkuuluvuus, neljäntenä on oikeudenmukaisuus ja turvallisuus ja viidentenä tehokkuus, taitavuus, tuloksellisuus ja hallinta. Kuudenteen hyvän elämän perustekijään kuuluvat hyvinvoinnin kokeminen, tarkoitus, sisäinen rauha ja tasapaino ja seitsemänteen toiveikkuus, innostus, kiinnostus ja luovuus. Luettelosta puuttuu esimerkiksi itseluottamus tai itsensä hyväksyminen ja etenkin onnellisuus. Ojasen mielestä itseluottamuksella on vahva yhteyshallintaan ja onnellisuus sekä tyytyväisyys ovat näiden seitsemän hyvän elämän perustekijän seurausta.

– Oma hyvinvoinnin määritelmäni on sosiaalisuutta, yhteistä hyvinvointia painottava. Mukana on velvollisuudentunto, joka tuli mukaan hyvinvoinnin käsitteeksi juuri sen vuoksi, että velvollisuuksien väistäminen aiheuttaa muille ongelmia. Lisäksi subjektiivisen hyvinvoinnin arvioita on syytä täydentää ympäristön tai ilmapiirin arvioilla. Vasta nämä yhdessä antavat tietoa elämän laadusta.

Käsitykset hyvästä elämästä ovat aikakausien kuluessa vaihdelleet, mutta hyvään elämään on aina kuulunut kokemus onnellisuudesta, terveys, ystävät ja läheiset sekä turvattu toimeentulo. Tämän ajan yhdeksi hyvän elämän kriteeriksi on noussut mahdollisuus toteuttaa itseään.

– Ihmiset, joilla on läheisiä ihmissuhteita, selviytyvät muita paremmin, sairastavat vähemmän ja elävät pitempään. Monesti ihmettelemme, miksi esimerkiksi vanhukset haluavat olla hyvin puutteellisissakin oloissa mieluummin kuin laitoksissa. Hyvään elämään kuuluu aina omaehtoisuutta ja vastuun ottamista. Hoito on puutteellista, jos nämä puuttuvat. Myös oikeudenmukaisuus on keskeinen hyvän elämän osatekijä. Ihminen kestää helpommin sairautta kuin vääryyttä, joka tuhoaa ihmisen elämän pahemmin kuin sairaus, tietää Ojanen.

Liikunta hyvän elämän tukena

Liikunta antaa myönteistä palautetta aivoille ja aivot keholle. Liikunnan lukuisat lajit voidaan ryhmittää viiteen erilaiseen liikuntamuotoon, joita ovat autonominen liikunta, elämysliikunta ja sosiaalinen liikunta sekä tavoitteellinen ja filosofinen liikunta.

Ojanen kertoo jaottelun perustuvan siihen, millaisia merkityksiä liikunnan harrastajat antavat harjoittamalleen liikunnalle. Osa liikuntalajeista on selvästi jaettavissa näihin ryhmiin, mutta silti saman lajinkin piirissä voidaan olla mukana eri syistä. Tarjolla on myös runsaasti arkielämään liittyvää liikuntaa, joita ovat muun muassa hyöty, työmatka ja asiointiliikunta. Niiden merkitys fyysisen terveyden kannalta on huomattava.

  1. Autonomiselle liikunnalle on ominaista, että se tuntuu hyvin kiinnostavalta ja mukaansatempaavalta. Siitä on vaikea irrottautua. Jos tiedän, että nautin liikunnasta, lukemisesta tai musiikista, voin tuon kokemuksen tavoittaa uudelleen. Flow-tila, joka merkitsee ajanvirtana tai rientona, voi syntyä useimmissa liikuntamuodoissa, joten ominaisuus ei erottelekaan liikuntoja, vaan liikkujia. Useammalle on tärkeää, että liikunta vie täysin mukanaan, jolloin ajatukset arkisista asioista kaikkoavat ja stressaantunut psyykkinen järjestelmä saa levätä. Jos shakki lasketaan urheiluksi, siinä flow toteutuu ehkä täydellisimmin.
  2. Elämysliikunnan osuus on viime vuosina korostunut. Monet uusista liikuntalajeista aiheuttavat vaativuutensa tai haastavuutensa vuoksi voimakkaita tunteita, kuten riippuliito, vuorikiipeily tai koskenlasku. Tämän kehityksenjuuret löytyvätkin nykyajankulttuurin minäkeskeisistä piirteistä. Ojasen mielestä elämyksiä haetaan, koska nykyajan ihmisellä on heikko toistuvuuden ja tapahtumaköyhyyden sieto. Elämysliikuntaan liittyy haasteiden etsintä, ”testaaminen”, pelon voittaminen ja itsetuntemuksen hankkiminen sekä itsetunnon vahvistaminen.
  3. Sosiaalinen liikunta vetoaa mukavaan yhdessä tekemiseen ja että liikunnan avulla löytyy ystäviä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsille ja nuorille ystävyyssuhteitten merkitys on suuri. Haastattelu ja kyselytutkimusten vastaukset professori Ojanen tiivistää seuraaviin ystävyyssuhteita kuvaaviin osa-alueisiin:
    1. Arvostuksen saaminen – kannustuksen ja kehujen saaminen.
    2. Lojaliteetti ja läheisyys – toveri pitää puoltani, voimme puhua mistä vain.
    3. Yhteiset asiat – teemme samoja asioita ja olemme samaa mieltä.
    4. Toveruus ja yhdessäolo – on kivaa kun on kaveri ja ollaan yhdessä.
    5. Ongelmien ratkominen – ystävän kanssa on helppo sopia erimielisyyksistä.
    6. Konfliktit – riitelen ystäväni kanssa. Liikunnan aikana voi syntyä kiistoja esimerkiksi kilpailuasetelma, jota ei ole helppo ratkaista.
  4. Tavoitteellinen liikunta perustuu tavoitteisiin ja niihin pääsemiseen. Tavoitteellisuu son tavallisimpia liikunnan perusteluja. Ihmiset liikkuvat kohottaakseen tai säilyttääkseen kuntonsa, laihduttaminen ja tiettyyn suoritukseen valmistautuminen ovat myös tyypillisiä liikuntaan innostavia tavoitteita. – Tavoitteellinen liikunta vahvistaa hallinnan kokemista, varsinkin jos tavoitteet on asetetturealistisiksi. Tavoitteisuus kuvastaa länsimaista ajattelua, jossa katse suuntautuu eteenpäin. Ojasen mukaan tavoitteelliseen liikuntaan liittyy sekä negatiivinen että positiivinen riippuvuus. Negatiivisen riippuvuuden tunnistaa siitä, että toiminta on kaavamaista, muihin harrastuksiin verrattuna ylivoimaisen tärkeää, vie paljon aikaa ja tuntuu pakonomaiselta. Positiiviselle riippuvuudelle on tunnusomaista se, että liikunta on itse valittua, omaehtoista, aikatauluihin sovitettavissa, tuloksia tuottavaa, tärkeää, arvokasta ja merkityksellistä sekä korkealla taitotasolla tapahtuvaa. Liikuntaa ylläpitävänä tekijänä positiivisen ja negatiivisen riippuvuuden lisäksi on se, että tulokset ovat havaittavia ja konkreettisia. Tavoitteellisenliikunnan harrastus säilyy useinniin kauan kuin fyysiset edellytykset antavat myöten.
  5. Filosofinen liikunta hallitsee sekä psyykeä että kehoa. Hyvä esimerkki on jooga, jossa ruumiin hallinnalla saadaan keho tilaan, jossa myös mielenhallinta tehostuu. Liikunta vapauttaa ihmisen sisällä piileviä voimavaroja sellaiseen käyttöön, minkä jokainen kokee oikeaksi. Filosofisen liikunnantavoitteiksi Ojanen mainitsee muun muassa, että itsetunto kohenee ja saavutetaan rentoutunut tila. Näitä antavat aivan tavallisetkin liikuntalajit kuten kävely ja lenkkeily. Itämaistenlajien harrastajilla, esimerkiksi aikido, karate ja judo, on korostunut ajatusten irtoaminen arjesta ja itsetunto sekä fyysinen terveys.

Liikuntamuodot ja hyvän elämän osatekijät.

Ojanen kertoo tunnistavansa liikunnan vaikuttamisessa seuraavat sosiaaliset ja psykologiset tekijät:

  1. Liikuntaan liittyvät yleiset myönteiset odotukset.
  2. Myönteisten odotusten tietoinen virittäminen.
  3. Yhdessä liikkuvien keskinäinen kannustus.
  4. Liikunnasta saatu myönteinen sosiaalinen palaute.
  5. Liikuntataitojen karttuminen ja tulosten saavuttaminen.
  6. Koetun kunnon ja ”vahvuuden” lisääntyminen.
  7. Autotelinen (flow) kokemus (liikunta ”vie mennessään ajan ja paikan ulkopuolelle”).
  8. Yhteyden kokeminen liikuntaryhmissä.
  9. Huippukokemukset, ekstaattiset tilat.
  10. Mielekkyyden kokeminen.
  11. Hallinnan tai omaehtoisuuden kokemus
  12. Minäkäsitysten myönteiset muutokset.

Liikunta edistää mielenterveyttä

Liikunta mielenterveyspotilaan avohoidon tukena -hankkeen loppuraportti, jota myös teos Liiku oikein – voi hyvin edustaa, toteaa, että mielenterveyspotilailla terveysriskit kasautuvat ja heillä koettu hyvinvointi on huomattavasti alempi kuin muulla väestöllä. Erityisesti heidän fyysinen kuntonsa on huolestuttavan huono.

Liikunta on tärkeä keino edistää mielenterveyspotilaiden hyvinvointia. Kirjan taustalla ollut Liikuntatieteellisen Seuran hanke osoitti, että liikuntaharrastuksen lisääminen paransi koeryhmien jäsenten psyykkistä hyvinvointia ja liikunnan väheneminen ennakoi psyykkisenkunnon huononemista. Selkeät fyysisen ja psyykkisenkunnon muutokset vaativat kuitenkin hankkeen kokeiluja intensiivisempiä ohjelmia. Sopivan liikunnan taso ja muoto täytyy harkita huolella, sillä potilaat vieroksuvat liian rasittavaa liikuntaa.

Liikunnan käytön hoidon ja kuntoutuksen tukena kokee professori Ojanen haasteelliseksi. Hänen mukaansa mielenterveyspotilailla on useita liikuntaan liittyviä ongelmia. Oikealla motivoinnilla ja sopivan liikuntamuodon valinnallavoidaan kuitenkin tukea potilaan hyvinvointia. KK

Lähde: Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 153, 2001, 216 sivua (Markku Ojanen & Hannu Svennevig, Markku Nyman, Jukka Halme) Lisätietoja ja tilaukset Liikuntatieteellisestä Seurasta, puh. 094542720, email: lts@stadion.fi, julkaisun hinta on 165 mk + toim.kulut.

Hyvään elämään. Terapia ja sielunhoito II (2000)

Hyvään elämään. Terapia ja sielunhoito II. 2000. Helsinki: Uusi Tie. 370s.
ISBN 951-619-318-8

Mistä löytyvät hyvän elämän rakennusaineet? Vastoin yleistä ajattelua minäkeskeinen itsekkyys ei tee ihmistä onnelliseksi, vaan lähimmäisestä välittäminen.

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että lapsuus, koti ja kasvatus ovat tärkeitä, mutta niihin sisältyvistä puutteista ja traumoistakin huolimatta hyvä elämä voidaan löytää. Miehen ja naisen erilaisuudessakin voidaan syventää vuorovaikutusta.

Ihminen ei voi kokonaisvaltaisesti hyvin, jos hengellinen hoito on unohdettu psyykkisen ja fyysisen kustannuksella. Hyvän elämän perusta on löydettävissä Raamatusta, ja mikä mielenkiintoista, myös psykologian alalla tehdyt tutkimukset tukevat tämänsuuntaista ajattelua.

Kirja muodostaa kokonaisuuden aiemmin julkaistun teoksen Terapia ja sielunhoito kanssa.

Hyvään elämään. Terapia ja sielunhoito II. 2000. Helsinki: Uusi Tie. 370s. (1970 latausta)

Etu- ja takakansi, kolmen sivun sisällysluettelo.