Vaihtoehtoisia faktoja? Miksi valehtelemme (2017)

Vaihtoehtoisia faktoja? Miksi valehtelemme. 2017. Minerva Kustannus Oy. n 250 s.
ISBN 9789523125292.

Miksi valehtelemme? Vaikka rehellisyyttä pidetään keskeisenä hyveenä, kaikki valehtelevat joskus. Riippuu tilanteesta ja valehtelijan motiiveista, pidämmekö valehtelemista hyväksyttävänä. Poliittinen lähihistoria Putinista Trumpiin on osoittanut, että toisinaan ihmiset haluavat mieluummin kuulla miellyttävän valheen kuin epämiellyttävän totuuden. Mikä saa meidät sitten valehtelemaan ja toimimaan vastoin moraaliamme? Laajoihin tutkimuksiin perustuva teos pureutuu syvälle valheen anatomiaan, sen syihin ja seurauksiin. Ojanen käsittelee kirjassaan suuria ja pieniä valheita, isojen organisaatioiden petoksia mutta myös vilpillisyyttä ja pettämistä henkilökohtaisissa ihmissuhteissa. Millainen olisikaan maailma, jossa kehenkään ei voisi luottaa?

”Tuskinpa kukaan itselleen rehellinen uskaltaa sanoa, että minä puhun aina totta. Valehtelu kuuluu ihmiselämään. Silti odotamme sekä läheisiltä että vierailta ihmisiltä rehellisyyttä ja luotettavuutta. Tajuamme, että yhteiselämästä ei tule mitään, jos emme lainkaan voi luottaa toisiimme.” – Markku Ojanen

Markku Ojanen on Lempäälässä asuva psykologian emeritusprofessori. Hänet tunnetaan erityisesti hyvinvointia ja onnellisuutta käsittelevistä teoksistaan. Aiemmin Ojaselta ilmestynyt mm. Murra onnellisuuden esteet, Tunne vai järki – Polkuja viisaisiin valintoihin sekä Kaikki on hyvin juuri nyt – 100 paradoksia onnesta. Ojanen on myös kysytty luennoitsija.

Saatavana myös sähkökirjana.

“Vaihtoehtoisia faktoja? Miksi valehtelemme” ilmestyy viikolla 39.

Minerva Kustannus Oy julkaisee Markun seuraavan teoksen, Vaihtoehtoisia faktoja? Miksi valehtelemme, viikolla 39.

Kustantaja kuvailee teosta seuraavasti:

Laajoihin tutkimuksiin perustuva teos pureutuu syvälle valheen anatomiaan, sen syihin ja seurauksiin.
Ojanen käsittelee kirjassaan niin suuria kuin pieniäkin valheita ja pohtii oivaltavasti mitä tapahtuisi, jos aina puhuttaisiin totta. Entä millainen olisi maailma, jos kehenkään ei voisi luottaa?
Vaikka rehellisyyttä pidetään keskeisenä hyveenä, kaikki valehtelevat joskus. Riippuu tilanteesta ja valehtelijan motiiveista, pidämmekö valhetta hyväksyttävänä. Poliittinen lähihistoria Putinista Trumpiin on osoittanut, että toisinaan ihmiset haluavat mieluummin kuulla miellyttävän valheen kuin epämiellyttävän totuuden.
Mikä saa meidät valehtelemaan ja toimimaan vastoin moraaliamme? Onko rakkaussuhteissa valehteleminen sallitumpaa kuin muuten? Liittyykö valehteleminen persoonallisuuden piirteisiin? Voiko valehtelija oppia puhumaan totta?

Lisätietoja tulevasta teoksesta löytyy Minerva Kustannuksen sivuilta.

Tähän asti Minerva Kustannus on julkaissut neljä Markun teosta:

Luennot vuonna 2017

Vuonna 2016 luennoin eniten onnellisuudesta, työhyvinvoinnista, mielenterveydestä, liikunnasta, yhteisöllisyydestä ja uskontoon liittyvistä aiheista – niistä, joita nettisivultakin eniten löytyy. Uusina luento-otsakkeina olivat mm. ”Psykologia ja usko” ja ”Yhteisöllisyyden siunaus ja kirous”.

Vuodesta toiseen suosittuja aiheita ovat”yhteinen onni – paras onni” ja “voiko työssäkin olla onnellinen“. Kalenterissa on jo vuodelle 2017 merkintöjä näistä samoista aiheista. Uutena aiheena on valehtelu. Minulla on aiheeseen liittyen tekeillä kirja Vaihtoehtoisia faktoja, jonka kustantaa Minerva kustannus. Voit tutustua luentoaiheisiin täällä. Yhteystietoni löytyvät täältä.

 

Ovatko tunne ja järki vastustajia vai kumppaneita?

Tuorein kirjani on nimeltään Tunne vai järki (Minerva). Kyse on kahdesta hyvin tärkeästä ihmisen ominaisuudesta. Ilmaus ”järjetön ihminen” kuulostaa pahalta, sillä eihän tällainen ihminen voi lainkaan selviytyä. Kun sanomme, että joku toimii järjettömästi, siitä ei seuraa mitään hyvää. Tavallisesti kyse on siitä, että hän on tehnyt jotakin pahaa itselleen tai toiselle ihmiselle. Usein hän on ollut jonkin voimakkaan tunteen, kuten vihan tai pelon, vallassa. Myös rakkaus voi saada ihmisen tekemään järjettömiä asioita. Joskus pahojakin.

Sanapari ”tunteeton ihminen” kuulostaa sekin pahalta. Tällainen henkilö ei siis suinkaan toimi tavalla, jota muut arvostaisivat, vaan pikemminkin kylmästi ja laskelmoivasti. Emme siis ajattele, että tunteettomuus johtaisi hyvin objektiiviseen ja puolueettomaan toimintaan, vaan seuraus on aivan jotakin muuta. Meitä puistattaa jo pelkkä ajatus, että joudumme tekemisiin tunteettoman ihmisen kanssa. Eikö tämä kuitenkin ole omituista, sillä tällainen ihminen ei joudu vihan, pelon, katkeruuden ja kateuden valtaan ja juuri niistä tulee niin paljon harmia.

Mutta silloin häneltä puuttuvat myös ilo, onnellisuus, rakkaus, toivo ja kiitollisuus. Niistä emme halua luopua. Ilman myönteisiä tunteita elämä ei olisi elämisen arvoista. Filosofit ja psykologit korostavat jatkuvasti onnellisuuden merkitystä. Onnellisuus on jotakin hyvää ja tavoiteltavaa. Aristoteleen mielestä se oli summum bonum, suurin hyvä. Onnellisuuden valtaan joutunut ihminen ei halua muillekaan pahaa, vaan pikemminkin sitä hyvää, mitä hänelläkin on. Näin myös tutkimukset kertovat.

Tunteiden kokeminen kuuluu ihmisenä olemiseen. Myönteiset tunteet vahvistavat ihmissuhteita ja edistävät ongelmien ratkaisemista, mutta myös kielteisillä tunteilla on omat tehtävänsä. Peloton ihminen joutuu turvallisissakin olosuhteissa helposti vaaraan, jos ei nykyaikana muuten niin hän jää auton alle. Hän siis ottaa helposti liian suuria riskejä. Pelot varoittavat ja suojelevat meitä. Syyllisyys ja häpeä ovat siinä määrin ikäviä kokemuksia, että niitä kannattaa välttää. On syytä varoa tekoja, jotka niitä tuottavat.

Vihalle, kateudelle ja katkeruudelle on vaikea löytää hyviä perusteluja. Olisihan elämän paljon parempaa ilman niitä. Uskon, että on ihmisiä, jotka eivät näitä kielteisiä tunteita viljele. Ainakin minulla on ollut onni tuntea tällaisia henkilöitä. Joku varmaan sanoisi, että jopa ovat kummallisia olentoja. Mistä tiedät, mitä heidän sisällään liikkuu? En tiedäkään, mutta heidän kanssaan on hienoa olla tekemisissä. Tällaiset ihmiset vahvistavat uskoa ihmiseen ja saavat meistäkin hyvää esiin. Varmaan nämä ihmiset kokevat surua, ahdistusta, pelkoa ja alakuloa, mutta noilta kolmelta kielteiseltä tunteelta he ovat säästyneet. Tuskin aivan täydellisesti, sillä mikäpä ihmiselämässä on täydellistä.

Vihaa on puolustettu sillä, että se antaa energiaa tehdä jotakin. Se on totta, mutta millaista energiaa! Se voi suuntautua mihin vain ja olla aivan suhteetonta siihen nähden, mitä on koettu. Voi olla, että mitä ankarampia olosuhteet ovat, sitä enemmän viha on selviytymisen ehto. Vihastuminen on toki luonnollista, mutta mitä nopeammin itsensä hillitsee, sitä parempi. Kateutta puolustetaan sillä, että se saa ihmiset tekemään ja hankkimaan asioita, joita eivät muuten haluaisi tai tekisi. Kateuden lietsominen hyödyttää markkinamiehiä ja -naisia. Ihmisten materialismi on tässä hyvä työkalu. Kateuden hyödyllisyys on siis hyvin kyseenalaista.

Surun ja alakulon ymmärrämme hyvin, sillä olemme kaikki niitä kokeneet, mutta mihin tarvitaan masennusta, sellaista syvää alakuloa, joka vie voimat, innostuksen ja mielekkyyden? Yksi evoluutioon perustuva tulkinta on sellainen, että kilpailu asemasta yhteisössä on aina ollut kovaa ja jos siinä ei pärjää, jatkuva yrittäminen tuottaa sekä fyysisiä että henkisiä haavoja. Vahvat kohtelevat heikkoja kovin ottein. On parempi antaa periksi ja luovuttaa. Näinhän myös eläimet tekevät vahvempiensa edessä. Voi kerätä voimia ja odottaa parempia mahdollisuuksia oman aseman korottamiseen. Tulkinta kuulostaa uskottavalta, mutta tällainen reaktio ei toimi nykyajan yhteiskunnassa. Yhteiskunta on monimutkainen ja uusia tilaisuuksia ei tule niitä odottamalla. Omaa asemaa on varmistettava jatkuvasti, jos haluaa sen edes säilyttää saati sitä vahvistaa.

Edellä on kuvattu tunteiden merkitystä. Millainen sitten on järkevä ihminen? Käsitys, että järjen tulee voittaa tunteet, on ollut yleinen, jopa vallitseva näkemys. Varsinkin voimakkaat tunteet ovat olleet kiusankappaleita. Ne on saatava hallintaan, jotta voi elää järkevästi. Psykologi Jonathan Haidt antoi tälle tulkinnalle suoranaisen tyrmäysiskun: järjen tehtävä on selittää intuitiot parhain päin. Intuitiot taas perustuvat suurelta osin tunteisiin. Järki on siten ihmisen toiveiden, halujen ja intuitioiden nöyrä palvelija. Jos tunne on positiivinen, järki toimii sen suuntaisesti, jos taas tunne on kielteinen, järki mukautuu siihen.

Eikö järki todellakaan voi laittaa tunteita kuriin? Haidt varmaankin halusi kärjistää tunteiden merkitystä, koska sitä on tuhansien vuosien ajan väheksytty. Kyllä me voimme hillitä tunteitamme, ainakin niistä seuraavia tekoja. Eiköhän juuri se ole järjen käyttöä. Mutta haluammeko me niitä hillitä? Usein pikemminkin lietsomme toinen toistemme tunteita. Tämä pätee erityisesti vihaan ja pelkoon. Järkeä korostavat muistavat tähdentää sitä, että ihminen voi oppia rationaalisen, järkevän asennoitumiseen omaan itseensä ja kohtaamiinsa ihmisiin. Ihminen voi oppia hallitsemaan itseään, erityisesti halujen ja tunteiden tuottamia yllykkeitä.

Kokemuksemme kertovat, että tällainen on mahdollista. Aina on ollut ihmisiä, jotka hallitsevat itsensä erinomaisen hyvin. He eivät menetä malttiaan eivätkä sorru typeryyksiin. He ovat tasapainoisia ja kykenevät säilyttämään mielentyyneytensä vaikeissakin tilanteissa. Miksi näin tulisi tehdä? Miksi he tällaiseen pyrkivät? Tuon kaiken takana on yleensä jokin usko, uskomus tai elämänkatsomus, joka kehottaa näin tekemään. Sen uskotaan helpottavan elämää. Mistä tämä näkemys kumpuaa? Antaako sen järki, intuitio vai peräti tunne?

Noita elämänkatsomuksia on vaikea perustella järjen avulla. Sitä kuvastaa se, miten helppoa on arvostella toisenlaisia näkemyksiä kuin mitä itsellä on. Järki voi sanoa, että olisi hyvä elää sovussa muiden kanssa ja pitää pahin itsekkyys kurissa, mutta paljon enempään järki ei pysty. Kun halutaan jotakin enemmän, rationaalisuus ei kanna pitkälle. Onhan järkevää olla niin itsekäs kuin suinkin on mahdollista. Miksi tehdä enemmän muiden hyväksi kuin on tarpeen? Miksi välittäisimme vieraista ihmisistä, varsinkaan heistä, jotka ovat kovin kaukana?

Palaamme siis kuitenkin tunteiden sävyttämiin tulkintoihin. Meistä tuntuu, että olisi hyvä välittää kaukanakin olevista ihmistä. Olisi hyvä olla ystävällinen ja avulias, vaikka siitä ei mitään hyötyä olisikaan. Jostakin syvältä tulee ajatus, että toisen puolustaminen omien etujen kustannuksella olisi kunnioitettavaa. Joskus jopa uhrautuminen toisen ihmisen puolesta. Pyyteetön rakkaus on aivan uskomattoman hieno asia. Eihän näitä tavattoman hienoja asioita voi järjellä puolustaa. Vaikka kehittelemme ”järkeviä” tulkintoja esimerkiksi evoluutiopsykologian avulla, eivät nuo hienot asiat kuitenkaan sen avulla muutu järkeviksi. Ihmisen kyky luopua omista eduistaan on pohjimmiltaan järjetöntä.

Kaiken kaikkiaan ihmisen järki ja tunne kietoutuvat niin vahvasti toisiinsa, että niitä ei voi todellisessa elämässä toisistaan erottaa. Ilman tunteita ihminen ei kiinnostuisi tai innostuisi mistään, ei ymmärtäisi varoa ja välttää vaarallisia asioita eikä muodostaisi meille niin kaikille tärkeitä läheisiä ihmissuhteita. Ilman järkeä emme tietäisi, miten toimia niin, että saamme jotakin tuloksellista aikaan. Tunteet ovat tässä ja nyt, järki katsoo kauemmas. Järki näkee tavoitteita ja etsii keinoja, joilla tavoitteita voidaan toteuttaa. Järki ja tunteet ovat yhteistyökumppaneita, jotka joskus voivat joutua riitaan keskenään. Jatkuva riitely johtaa kuitenkin tuhoon tai ainakin suuriin vaikeuksiin. Jos toinen kukistaa toiseen, seuraukset ovat silloin erityisen tuhoisia.

Järki on oikeastaan tuhoisampi kuin tunne, sillä esimerkiksi vihaa puhkuva ihminen on vaarallinen, koska hän voi vaikkapa lyödä lähellä olevia, mutta vaarallisuus lisääntyy moninkertaiseksi, kun hän alkaa huolellisesti miettiä, miten hän voisi tuhota vihansa kohteita. Vihan tulee samalla lauhtua, sillä muuten hän ei pysty kostamaan niille, jotka ovat hänet vihastuttaneet. ”Parhaita” suunnitelmia hän tekee silloin, kun pääsee flow-tilaan, jonka aikana katoaa sekä minuus että tunteet. Huomio kohdistuu vain siihen, miten kosto toteutuu parhaiten.

Kuitenkin kaikki lähti liikkeelle vihasta, jonka ei annettu laantua. Ilman sitä noita kostosuunnitelmia ei olisi tehty. Työnjako on selvä: tunteet käynnistävät ja suuntaavat, järki tekee suunnitelmia ja toteuttaa niitä.

Nettiviikko 1/2014

Ajan virrassa monta asiaa mene ohi, kun ei päivittäin tai edes viikoittain ehdi kirjoittaa omia kuulumisiaan. Muutamaan asiaan – mm. kilpailuttamiseen, kuntaliitoksiin ja valtionvelan ottoon – haluan nyt kuitenkin tarttua:

  1. Olen sitkeästi puuhannut kirjahankkeiden parissa. Sotaorpojen hyvinvointia kuvaava kirja Selviytyjiä ja kukoistajia valmistui vuoden vaihteessa ja parhaillaan työstän Minervalle kirjaa Tunne ja järki. Editalle hion Positiivisen psykologian uudistettua toista painosta. Nämä kaksi ilmestyvät kevään aikana. Tunteen ja järjen yhteen sovittaminen on osoittautunut vaativaksi tehtäväksi. Usein ajatellaan, että järjen tulisi voittaa, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Järki voi palvella itsekkyyttä ja pahuutta. Tunne puolestaan synnyttää empatian ja sympatian kokemuksia ja kehottaa auttamaan avun tarpeessa olevaa.
  2. Mediassa on pilkallisesti arvioitu pääministerin kehotuksia positiivisuuteen. Samalla tavalla suhtauduttiin myös Himasen raporttiin. Mielestäni tämä positiivisuuden kritiikki kuvastaa käsitystä median kyynisyydestä. Asiat nyt vaan menevät huonompaan ja huonompaan suuntaan. Muuta tulkintaa ei voi olla olipa hallitus mikä tahansa. Toinen asia sitten on se, että näillä positiivisuuskehotuksilla ole paljonkaan merkitystä. Median vaikutus on niin vahva. Oman tutkimukseni mukaan vielä nousukaudenkin aikana ajateltiin, että maailma – ja Suomi mukaan lukien – menee huonoon suuntaan. Onneksi ihmiset ovat omassa elämässään optimistisia ja toiveikkaita. Lue lisää

Murra onnellisuuden esteet (2013) on julkaistu!

Minerva Kustannuksen julkaisema, 229-sivuinen Murra onnellisuuden esteet (2013) on juuri julkaistu:

Teoksen tiedot löytyvät myös Minerva Kustannuksen sivuilta. Tässä takakannen kuvaus:

Onnellisuus on taito, joka on opeteltavissa

Elämme keskellä hyvinvointia, mutta miksi emme tunne itseämme onnellisiksi. Etsimmekö onnea vääristä asioista? Olisimmeko onnellisempia, jos meillä olisi enemmän rahaa käytössämme? Tai jos löytäisimme uuden rakkauden? Vai onko niin, että kaikkia ei ole luotu onnellisiksi?

“Onnellisuusprofessori” Markku Ojanen kertoo kirjassaan onnenvarkaista, tuntemuksista jotka ryöväävät onnen tunteen. Yleisimpiä onnenvarkaita ovat katkeruus, pelko, viha, kateus ja yksinäisyys. Ojanen osoittaa, että niiden valta on kuitenkin murrettavissa.

Onnellisuuden ydin kiteytyy yksinkertaiseen kysymykseen: mitä onni on? Ojanen vastaa, että hellittämättömästä onnen tavoittelusta on tullut yksi todellisen onnen esteistä. Onnellisuus ei ole vain elämän huippuhetki, kokemus tai tunne. Siinä on kysymys ennen kaikkea pitkäaikaisesta perustilasta ja elämänasenteesta. Omilla valinnoillaan ihminen pystyy vaikuttamaan onnensa määrään. Onnellisuus on taito, joka on opeteltavissa.

Markku Ojanen on Lempäälässä asuva psykologian emeritusprofessori. Hänet tunnetaan erityisesti hyvinvointia ja onnellisuutta käsittelevistä luennoista ja teoksista. Aiemmin ilmestynyt mm. Ilo, onni ja hyvinvointi, Elämän mieli ja merkitys, Hyvinvoinnin käsikirja.

Tervetuloa kokonaan uudistetuille sivuille!

006Olemme pitkäksi venähtäneen kehitystauon aikana siirtyneet käyttämään kotisivulla laajasti hyödynnettyä WordPress-alustaa – vanhan, hankalasti päivitettävän sivuston jäädessä onneksi nyt historiaan.

Jos sivustolla on ollut hiljaista, Markku itse on ollut sitäkin aktiivisempi; hän on vuodesta 2009 lähtien julkaissut kuusi kirjaa ja ollut mukana kirjoittamassa kolmea. Kaksi aivan uutta onnellisuuskirjaa on myös tulossa – Onnellisuuden esteet tulee keväällä Minervan kustantamana, Onnellisuuden käsikirja Perussanomalta. Kirjoja on nyt helppo ostaa sivuston uudesta kirjakaupasta.

Aivan uutena ominaisuutena voit löytää nyt Markun tuotannon helposti kokonaisuudessaan täältä. Kaikista kirjoista löytyy paljon tietoa. Markun kalenteri on nyt kokonaisuudessaan Google Calendarissa, ja voit seurata sivupalkista, missä Markku milloinkin esiintyy. Esiintymispyyntöjä ja -tiedusteluja voi lähettää täältä.

Niin ikään uutta sivustolla on, että Markun tekemät televisio- ja radiohaastattelut löytyvät YouTubesta. Sivustolle on myös lisätty paljon uutta sisältöä – arkistoa on nyt helpompi selata, ja uusia lehtijuttuja on tiedossa kymmeniä.

Tervetuloa!

 

Nettiviikko 5/2013

Olin Maarit Tastulan haastateltavana 28.12. Seitsemäs taivas -ohjelmassa. Itselleni jäi myönteinen kuva, sillä Tastula on taitava haastattelija. Hän näkee paljon vaivaa ottaessaan selvää haastateltavasta. Omia esiintymisiä ei tee mieli katsella, sillä aina tulee mieleen asioita, joita olisi voinut sanoa paremmin. Positiivista palautetta on kuitenkin tullut. Juuri eilen eräs henkilö sanoi katselleensa kolme kertaa tuon ohjelman sen takia, että hän piti mielipiteistäni.

Sain tilaisuuden arvioida muutamia uusia kirjoja Tieteen päivillä 10.1. tiedekirjaraadin jäsenenä. Innostuin kirjoittamaan arvioita aika laajasti, niin laajasti, että sellaisten esittelyyn ei olisi ollut aikaa tilaisuudessa, jossa neljä henkilöä esitti tunnin aikana arvioita viidestä kirjasta. Nämä laajat arviot kirjoista löytyvät täältä. Raadissa piti antaa myös arvosana yhdestä viiteen. Annoin viitosen, eli täydet pisteet, Valomerkistä ja muista nelosen. Arvioitavat kirjat olivat

  • Annamari Vänskä: Muodikas lapsuus
  • Anna-Leena Siikala: Itämerensuomalaisten mytologia
  • Pirkko Muikku-Werner: Ilkeilyn kahdet kasvot
  • Jussi Laitinen: Valomerkki
  • Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja

Viimeistelen parhaillaan kahta onnellisuuskirjaa, joista toinen, Onnellisuuden esteet tulee keväällä Minervan kustantamana, toinen Onnellisuuden käsikirja Perussanomalta. Kummassakin kirjassa näkyy lisääntyvä kriittisyyteni onnellisuuden ohjeita kohtaan. Suurin osa ohjeista menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tämä tietenkin pätee kaikkeen muuhunkin hyvinvointia koskevaan tietoon. Tarjolla on paljon asiallisia lehtiä, jotka ovat täynnä ohjeita terveydestä ja ihmissuhteista. Niitäkään ohjeita ei noudateta. Lue lisää