Kun tilataan sanomalehti, kyseessä on pitkäaikainen suhde. Arvioimme joka päivä tilaamamme lehden sisältöä. Jos tunnemme itsemme petetyksi, lopetamme tilauksen tai vaihdamme lehteä. Emme pidä siitä, että meitä huijataan tai että lehden otsakkeet eivät vastaa sisältöä.
Internet ja sosiaalinen media toimivat toisin. Kyse on jatkuvasta houkuttelusta. Vaarallinen, kauhea, outo ja erikoinen kiinnostavat. Tämä ei ole uutta, sillä on jo kauan ollut lehtiä, jotka elävät irtonumerojen myynnillä. Se vaatii jatkuvaa houkuttelevien otsakkeiden laatimista. Muistan yhä kuinka 40 vuotta sitten tulin huijatuksi. Hymy-lehdessä oli otsake ”Vesa-Matti Loiri kertoo kokemuksiaan mielisairaalasta”. Tuo pitää ostaa, sillä minulla oli käynnissä mielisairaalahoitoon liittyvä tutkimus. Ehkä siitä saa uusia ideoita. Siitä oli viisisivuisessa jutussa oikeastaan vain yksi lause: ”Lääkärit ovat vielä hullumpia kuin potilaat” – jotakin sinnepäin. En siis paljonkaan kostunut.
Nyt taistelu on paljon kiivaampaa, sillä internet ja sosiaalinen media tarjoavat valtavasti houkuttelevia otsakkeita, jotka ovat katsottavissa yhdellä klikkauksella. Mitä enemmän klikkauksia, sitä enemmän rahaa valuu ties minne. En edes tiedä, ketkä hyötyvät, mutta siitä täytyy olla kyse.
Millaiset otsakkeet houkuttelevat eniten? Vuonna 2017 tehdyssä selvityksessä käytiin läpi 100 miljoonaa sosiaalisen median otsikkoa. Mikä oli tulos? Otsikot eivät tarjonneet ajankohtaista tietoa, sillä tarjolla oli vain lupauksia tunnekokemuksista. Facebookissa selvästi suosituin oli alku ”tämä saa sinut” (will make you), kuten ”tämä särkee sydämesi”, ”tämä saa sinut rakastumaan”, ”tämän katsot kahdesti”, ”tämä loksauttaa leukasi hämmästyksestä”.
Muita suosittuja otsakkeiden alkuja olivat ”siitä se johtuu”, ”voisitko arvata?”, ”vain X”, ”hän järkyttyi/pelkäsi”, ”X tyrmäävää kuvaa”, ”ilon kyyneleitä”, ”saa sinut itkemään”, ”näky aiheutti shokin”. Joka etsii tietoa siitä, mitä maailmassa tai tieteessä tapahtuu, luovuttaa nopeasti. Kuitenkin tällaisia viestejä on miljoonittain liikkeellä. Otsikko ei saa kertoa liikaa, sillä jos se näin tekee, sitä ei kannata avata. Jos et ole minun laillani some-ihimisiä, kenties olet varmankin nähnyt tällaista Ilta-Sanomien ja Iltalehden otsakkeissa:
- Lotossa syntyi miljonääri – tänne miljoonat matkasivat. Minne, se pitää katsoa tarkemmin.
- Prinssi Williamin kommentti prinssi Harrystä herättää huomiota. Olikohan se myönteinen vai kielteinen?
- Henkilö poistettiin kirjamessuilla – tässä syy. Mikähän se mahtoi olla?
- Jos sait tällaisen näennäisen kohteliaan pyynnön, joku valmistelee isoa huijausta. Entä jos olen sen saanut tai saan? Mitä pitää tehdä?
- Ihmistä puukotettu Orimattilassa, poliisi ei kommentoi. Kauhea juttu. Miksi poliisi ei kommentoi?
- Tunnetulla TV-tähdellä on alkoholiongelma. Kuka mahtaa olla kyseessä?
Tärkeää on vaikea erottaa täysin turhasta. On jo merkkejä siitä, että luotettavat suomalaiset mediat seuraavat perässä ja tarjoavat myös triviaaleja tietoja. Vaikka olen elokuvan harrastaja, oliko tarpeen kertoa, että Ron Ely on kuollut? Ei tietenkään, sillä hän näytteli TV-sarjassa Tarzania vuosina 1966-68.
Toinen ikävä seuraus on polarisaation vahvistuminen, sillä vastustajista on helppo levittää kauheita ja valheellisia viestejä. Niitä on käytännössä mahdotonta oikaista. Jonathan Swift ennakoi nykypäivää vuonna 1710 osuvasti: ”Valhe lentää ja totuus tulee ontuen perässä.” ”Uutisia” jaetaan eteenpäin välittämättä siitä, ovatko ne totta vai ei. Jakamalla tietynlaisia viestejä, ilmoittaa samalla kuuluvansa johonkin ryhmään. Kuinka ollakaan, YouTube, Facebook, Twitter ja muut sosiaaliset mediat lähettävät sinulle sellaisia viestejä, jollaisia olet aikaisemmin valinnut.
Bergstrom, Carl T. & West, Jevin D. (2020). Calling bullsh*t. The art of scepticism in data-driven world. Lontoo: Penguin books.