Sopimusvuoren kaksi vuosikymmentä (1995)

Sopimusvuoren kaksi vuosikymmentä. Ojanen, M., Anttinen, E.E., Kulju, A., Salmijärvi, L. Jokinen, R., Leppänen, L. & Valmari, P. 1995. Tampere: Sopimusvuori ry., 261p.

Muutamia kappaleita saatavana Sopimusvuori ry:n toimistosta Tampereelta.

Asiakkaiden ajatuksia Sopimusvuoressa olon merkityksestä:

“Vaikuttanut hyvin ja valoisasti minuun. Ei ole kahlinnut minua. On ollut jokapäiväistä elämää. Kunnioittavaa suhtautumista käytännön asioihin. Taiteellisen työskentelyni toteutumista.”

“Saanut apua ja tukea kriisivaiheissa ja itseluottamusta takaisin, on mennyt se tunne, että kaikki kaatuu päälle. On huomannut, ettei elämä niin kauheata olekaan.”

“Olen kiitollinen, kun sieltä aloitin. Ilman Sopimusvuorta en tässä olisi. Nuoruus on ollut kova kohtalo. Siitä on pystynyt nousemaan.”

“Sain hyvin paljon itsevarmuutta sairaana ollessani. Sain työhön oppimista ja omaan elämään sopeutumista.”

“Puuronkeitto oli aluksi hankalaa, mutta kyllä siihenkin sitten oppi. Kuntoutus on merkinnyt minulle toimeliasta, rikasta elämää.”

“Siellä meillä oli hyviä ihmissuhteita.”

“Työtä, ystäviä ja monia uusia harrastuksia tullut itselle.”

“Kuntoutuskodissa opin puhumaan, ennen en tahtonut saada sanaa suustani. Sai keskustella toisten kanssa.”

“Elämän muuttumista pitkästä sairaalahoidosta avohoitoon. Oli uusi suuri elämys, kun sain olla ja oppia joka päivä uusia asioita, keittämistä, siivousasioita ja kaupassakäymistä. Oli suuri yllätys, kun olen pärjännyt täällä niin kauan. Ajattelin, että joudun palaamaan sairaalaan.”

Itsetuntemusta etsimässä (1993)

Itsetuntemusta etsimässä. Psykologian sovelluksia arkielämässä. 1993, Tampere: Kirjatoimi, 288 s.
ISBN 952-90-4471-2

Loppuunmyyty.

Ihminen on jo tuhansia vuosia pohtinut omaa tilaansa. Mikä saa ihmisen liikkeelle? Onko se valta, maine raha vai seksi? Miksi maailmassa on niin paljon pahuutta? Kumpi on tärkeämpi, perimä vai ympäristö? Voiko ihminen muuttua? Mistä ahdistunut tai masentunut ihminen voi saada apua itselleen? Kysymyksiä on paljon. Osaan voidaan saada tyydyttävä vastaus, osa jää avoimeksi.

Itsetuntemusta etsimässä käsittelee näitä ja monia muita psykologian kysymyksiä. Kirjan kohderyhmä on valistunut maallikko. Kirja ei edellytä aikaisempaa perehtymistä psykologiaan. Se on tarkoitettu sekä omaehtoisen että opistoissa ja koulussa tapahtuvan aikuisopiskelun materiaaliksi.

Kirjan sisältö painottuu ihmissuhteisiin ja mielenterveyteen, mutta sisältää myös ihmisen ominaisuuksia, taitoja ja kykyjä käsitteleviä lukuja. Ihmisten välistä vuorovaikutusta ja siihen liittyviä ongelmia on vaikea ymmärtää, ellei havaitsemisen, motivaation ja oppimisen perusasioita ole kuvattu. Kirjan viimeisessä luvussa käsitellään psykologian rajoja tieteenä sekä psykologian ja teologian suhdetta.

Markku Ojanen on Tampereen yliopiston psykologian apulaisprofessori. Hän on julkaissut useita artikkeleita ja kirjoja mielenterveyteen, psykiatriseen hoitoon ja kuntoutukseen liittyvistä aiheista. Kirjoista mainittakoon Skitsofrenia: Laitoskierteestä vapauteen (yhdessä Esa Sariolan kanssa), Sopimusvuoren terapeuttiset yhteisöt (yhdessä Erik Anttisen kanssa) sekä Auta auttamaan – Käsikirja työnohjauksesta (yhdessä Pekka Niskasen ja Pentti Sorrin kanssa).

Mikä minä on? (1993)

Mikä minä on? 1993. Tampere: Kirjatoimi, 483s.
ISBN 952-90-6079-3

Tehdessäni tätä kirjaa nimen valinta osoittautui vaikeaksi. Olisiko Minän arvoitus sopiva nimi? Tai Minän uho ja tuho? Tai kenties Minän monet kasvot? Kaikki nämä nimiehdotukset kuvaavat jotakin siitä voimakkaasta latauksesta, joka liittyy sanaan “minä”. Minä ei ole vain sana, jolla me viittaamme itseemme, vaan siihen sisältyy paljon muutakin. Länsimainen ihminen on oman minänsä vanki. Hänen koko elämänsä tuntuu kietoutuvan oman minän ympärille. Hän pohtii, punnitsee, arvioi ja tutkii minäänsä. Joskus hän on siihen tyytyväinen mutta kovin usein hän on tyytymätön omaan minäänsä. Tyytymättömyys omaan minään voi viedä jopa itsetuhoon.

Mikä minä on? etsii vastauksia kysymyksiin, jotka koskettavat nykyajan ihmistä. Tällaisia kysymyksiä ovat mm.

  • Mikä on minä? Voidaaanko sitä jotenkin määrittää?
  • Miten minä kehittyy? Milloin lapsi tulee tietoiseksi minästään?
  • Miten sosiaalinen ympäristö vaikuttaa minään?
  • Kuinka minä muuttuu? Mikä saa muutoksen aikaan?
  • Voiko minä hajota? Miten minä eheytyy?
  • Miten ihmiset kokevat oman minänsä?
  • Onko minän tai minuuden kokemisessa kulttuurien välisiä eroja?

Markku Ojanen on Tampereen yliopiston psykologian apulaisprofessori. Hän on julkaissut useita artikkeleita ja kirjoja mielenterveyteen, psykiatriseen hoitoon ja kuntoutukseen liittyvistä aiheista. Kirjoista mainittakoon Skitsofrenia: Laitoskierteestä vapauteen (yhdessä Esa Sariolan kanssa), Sopimusvuoren terapeuttiset yhteisöt (yhdessä Erik Anttisen kanssa) sekä Auta auttamaan – Käsikirja työnohjauksesta (yhdessä Pekka Niskasen ja Pentti Sorrin kanssa).

Auta auttamaan – Käsikirja työnohjauksesta (1988)

Auta auttamaan – Käsikirja työnohjauksesta. Niskanen, P. & Sorri, P. & Ojanen, M. 1988. Helsinki: WSOY, 220s.
ISBN 951-0-14935-7

Työnohjaus – työtä koskevan tiedon jakamistako? Työhön perehdyttäminen – työnohjaustako? Työnohjaus puhuttaa, sen tarve tunnustetaan, vaikkei käsite kaikille olekaan selvä.

Työnohjausta tarvitaan nimenomaan ihmissudeammateissa, joissa ammattitaitoa on mahdoton saavuttaa pelkän teoreettisen tiedon varassa. Työnohjauksen tavoitteena on työn laadun parantaminen. Sen avulla työntekijä oppii tuntemaan itsensä, luomaan luottamuksellisen ja lämpimän suhteen autettavaansa, arvostamaan häntä ihmisenä ja ymmärtämään hänen ongelmiaan.

Kirjassa selvitetään seikkaperäisesti työnohjauksen taustaa ja kehittymistä Suomessa sekä työnohjausta käytännössä. Psykiatrisesta hoitotyöstä tuodut esimerkit havainnollistavat tekstiä. Tekijät käsittelevät laajasti erilaisia työnohjauksen muotoja: työntekijäkeskeistä, potilaskeskeistä, yksilön, ryhmän ja koko hoitoyksikön työnohjausta.

Kirjaan on koottu uusin tieto työnohjauksesta. Se on vankka käsikirja terveyden- ja sosiaalihuollossa. Henkilöstön kehittämisestä vastaaville se antaa käytännön vinkkejä ja omasta ammattitaidostaan huolehtiville eväitä tietojen syventämiseen, taitojen tarkistamiseen.

Skitsofrenia (1986)

Skitsofrenia. Laitoskierteestä vapauteen. Ojanen, M. & Sariola, E. 1986. Keuruu: Otava.
ISBN 951-1-08857-2
Loppuunmyyty.

Laitoshoidosta avohoitoon? Psykologi, kirjailija Esa Sariola ja psykologian professori Markku Ojanen selvittävät skitsofreniapotilaiden hoitomahdollisuuksia.

Mielisairaaloita syytetään usein siitä, että ne hoitavat skitsofreniaa sairastavia potilaitaan pakolla. Yleinen on myös päinvastainen syytös: sairaalat päästävät potilaansa liian huonokuntoisina terrorisoimaan ympäristöään.

Mistä syytösten ristiriitaisuus johtuu? Ja kumpi näkökanta on mahdollisesti oikea? Esa Sariola ja Markku Ojanen selvittävät kirjassaan lukuisin käytännön esimerkein skitsofreniapotilaiden laitoshoitoa sekä nykyhetken pyrkimyksiä ja keinoja avohoidon lisäämiseen ja samalla mielisairaalapaikkojen vähentämiseen.

Markku Ojanen on Tampereen yliopiston psykologian apulaisprofessori. Vuodesta 1983 hän on toiminut Skitsofrenian tutkimuksen, hoidon ja tutkimuksen valtakunnallisen kehittämisohjelman pitkäaikaispotilaita koskevan osaprojektin johtajana.

Filosofian kandidaatti Esa Sariola toimii psykologina Hesperian sairaalassa. Hän on julkaissut aikaisemmin kaksi kaunokirjallista teosta, novellikokoelman Väärinkäsityksiä ja romaanin Rakas ystävä.

Sopimusvuoren terapeuttiset yhteisöt (1984)

Sopimusvuoren terapeuttiset yhteisöt. Anttinen, E.E. & Ojanen, M. 1984. Tampere: Lege Artis. 296 s.
ISBN 951-99591-8-1

Muutamia kappaleita saatavana Sopimusvuori ry:n toimistosta Tampereelta.

Sopimusvuori ry on kuntouttanut vaikeasti psyykkisesti sairaita Tampereella jo 14 vuoden ajan. Rohkeiden ihmisten vapaaehtoisesti aloittamalla työllä on etsitty ja löydetty uusia uria jopa vuosikymmeniä mielisairaalassa olleille potilaille. Moniportaisen kuntoutuksen, yhdessä tekemisen ja yhdessä kokemisen kautta on mahdollista saada uusi ote elämästä ja löytää paluutie ihmisyhteyteen “normaalissa” yhteiskunnassa.

Kirjassa kerrotaan sopimusvuorelaisten elämästä, yhteisöjen synnystä ja kehittymisestä monipuolisiksi sosiaalisia taitoja kasvattaviksi kuntoutusyhteisöiksi, joissa ihmisen sisin voi jälleen eheytyä.

Teos perehdyttää lukijansa yhteisöllisen hoidon perusteisiin ja kokeiluihin maailmalla. Sopimusvuoren piirissä tapahtuvasta mittavasta tutkimus- ja valistustyöstä tehdään myös selkoa.

Kirjoittajien tutkijan olemuksen läpi kuultaa itse koetun yhteisöllisyyden ja kädenlämpöisen elämisen tunne.