Milloin kilpaillut markkinat toimivat?

Länsimaisen yhteiskunnan toimivuuden kannalta olisi syytä tietää, milloin yritysten välinen kilpailu tuottaa hyviä tuloksia ja milloin siihen tulee epäterveitä piirteitä. Pahin tilanne on monopoli, mutta myös esimerkiksi kahden suuren yrityksen välinen ”kilpailu” voi johtaa ongelmiin, kuten sovittuun työnjakoon ja kartelliin. Tällaista tapahtuu erityisesti silloin, kun liiketoiminta vaatii paljon resursseja.

Toinen ongelma liittyy tilanteiseen, jolloin markkinoilla on paljon yrityksiä, mutta niiden ei tarvitse välittää asiakassuhteista. Paras esimerkki ovat nopeita lainoja (”pikavippejä”) tarjoavat yritykset. Toimijoita on paljon, mutta kilpailua ei ole. Kaikki ottavat sumeilematta suuria voittoja. Joko asiakkaat eivät tule takaisin tai sitten heidän on pakko jatkaa suhdetta.

Kolmas ongelma kuvaa tilanteita, joissa on paljon yrittäjiä, mutta tuotteiden hinta-laatu -suhdetta on vaikea arvioida. Silloin järkevä valinta on lähes mahdotonta. Pankkien ja vakuutuslaitosten toiminnassa on tällaisia piirteitä. Myös taksitoiminnan ”vapauttaminen” on johtanut melkoiseen sekasotkuun isommilla paikkakunnilla. Luonnontuotteiden laadusta ja hinnasta kenelläkään ei voi olla sellaista tietoa, että valinnat olisivat rationaalisia.

Neljänneksi liiketoiminnan luonne on voinut johtaa siihen, että todellista kilpailua ei ole. Apteekkien toimintaa on syytä valvoa tarkasti hintoja myöten. Lisäksi lääkkeiden myynti vaatii paljon resursseja ja koulutettua henkilökuntaa. Asiakkaiden valintoja puolestaan vaikeuttaa tuotteiden kirjavuus. Kilpailua on syytä yhteiskunnan toimesta rajoittaa.

Näistä esimerkeistä huomataan, että kilpailun hyödyllisyys vaihtelee suuresti liiketoiminnan luonteen mukaan. Jos toiminta ei vaadi suurta alkupääomaa (taksitoiminta) on mahdollista, että riittävän vapaan kilpailun salliminen hyödyttää ainakin osaa tuotteiden ja palvelujen käyttäjistä. Juuri tässä esimerkissä jää epäselväksi se, oliko kyse vapaan kilpailun periaatteen suosimisesta vai pyrkimyksestä saada aikaan jotakin hyvää kansalaisten näkökulmasta. Kukapa vastustaa sitä, että saa jonkin tuotteen halvemmalla tai nopeammin kuin ennen. Kuitenkin myös taksiyrittäjien hyvinvointi on tärkeä asia. Aika näyttää, johtaako vapaampi järjestelmä heidän kannaltaan hyviin vai huonoihin seurauksiin. Jos tarjonta merkittävästi lisääntyy, monien tulot laskevat. Palvelun tai tuotteiden käyttäjän etu ei saa yksin olla ratkaiseva. On mukava saada leipää ja maitoa halvalla, mutta se on johtanut siihen, että tuottajien aineellinen tilanne on Suomessa selvästi heikentynyt.

Monesti kilpailun korostamisessa jää huomiotta se, että kilpailun seuraukset ovat kovin erilaisia eri näkökulmista katsoen. Kun vaikkapa vanhuksille tai kehitysvammaisille tarjottavia palveluita kilpailutetaan, kaupungit ja kunnat ainakin aluksi voivat säästää huomattavia summia. Kilpailussa mukana olleet toimijat ovat usein panostaneet paljon. Osa joutuu kilpailun hävitessään luopumaan toiminnastaan. Näin näyttää käyvän pienille yrityksille ja yhdistyksille. Seurauksena on ollut ainakin alueellisia monopoleja. Lisäksi voitot ja osa verotuloistakin lähtee ulkomaille. Tämä ei ole Suomen kansantalouden kannalta edullinen asia. Työntekijät kokevat usein epävarmuutta työn jatkumisesta, kun kilpailutus on käynnissä. Vaikka työ jatkuisi suunnilleen samanlaisena, moni asia voi muuttua uuden yrityksen alaisuudessa. Usein aivan liian vähäiselle huomiolle jää tärkein ryhmä eli ne, joille palveluja järjestetään. Mielestäni jopa ihmisoikeuksia rikotaan silloin, kun kilpailutuksen jälkeen toiminta muuttuu radikaalisti. Pahimmillaan on sopeuduttava uusiin olosuhteisiin ja uuteen henkilökuntaan.

Yksioikoinen kilpailun suosiminen kaikilla elämänalueilla johtaa usein ennalta arvaamattomiin ongelmiin. Valvomattoman kilpailun seuraukset näkyvät juuri niissä maissa, joiden tilaa me kauhistelemme. Valvottu kilpailu voi kuitenkin parhaimmillaan tuottaa tuotteiden ja palvelujen käyttäjille merkittäviä etuja. Tuotteiden ja palvelujen hinnat ovat merkittävästi halventuneet ja samalla on syntynyt sellaisia uusia innovaatioita, jotka ovat edistäneet ihmisten hyvinvointia. Usein seurauksia on vaikea ennustaa. Lentomatkojen halventuminen on edistänyt kansalaisten tasa-arvoa sekä ihmisten ja tavaroiden liikkuvuutta, mutta samalla lennot saastuttavat merkittävästi ja jouduttavat ilmaston lämpenemistä. Muovi vaikutti hyvältä keksinnöltä, mutta nyt siitä haluttaisiin luopua siinä määrin kuin suinkin mahdollista.

Ihmiskunta ei ole löytänyt hyviä ratkaisuja tasapainon saavuttamiseen. Valtiokeskeinen pitkän tähtäimen talouselämän suunnittelu ei ole toiminut, vaan on johtanut byrokratiaan, jähmettymiseen ja tuhlaamiseen. Taitavatkaan suunnittelijat eivät osaa ottaa huomioon tulevaisuuden tarpeita. Kapitalistinen vapaa kilpailu puolestaan johtaa tempoilevaan välittömien etujen ja voittojen tavoitteluun. Tulevaisuudessa koituvat kielteiset seuraukset jäävät usein täysin vaille huomiota. Suo siellä, vetelä täällä.

Parhaiten toimii pohjoismainen sekajärjestelmä, jossa sallitaan valvotusti kilpailua, mutta samalla pidetään huolta siitä, että kilpailun aika ajoin tuottamat ylilyönnit eivät johda ihmisten ja luonnon kannalta katastrofeihin.

Ketä taksiuudistus hyödyttää?

Voisiko ministeri Berner tai hänen esikuntansa kertoa, mitä olemme hyötyneet “taksiuudistuksesta”. Ketkä ovat hyötyneet? Tavallinen käyttäjä arvostaa selkeyttä, ennustettavuutta ja luotettavuutta. On outoa, että matka hotelliin rautatieasemalta maksaa keskipäivällä mennessä 9,80 ja parin tunnin päästä palatessa 16,00 euroa. Kuljettaja sanoi perusteluksi, että kyseessä on tila-auto. Emme me tavalliset, melko satunnaiset käyttäjät, tällaisia perusteluja halua. Yötaksat ovat erikseen, mutta päivällä hinnan on oltava sama.

Olemme luottaneet takseihin, mutta nyt meitä varoitetaan, että pikkujoulun aikana pitää olla tarkkana, ettei joudu huijatuksi. Emme siis enää voi luottaa takseihin samalla tavalla kuin ennen. Huijareita ei ole aikaisemmin tarvinnut varoa, kun tilasi taksin.
Nyt kehotetaan kysymään hintaa etukäteen. Mistä voi tietää matkan hinnan etukäteen, ellei kulje jatkuvasti taksilla samaan kohteeseen? Kuka kehtaa ja ehtii kierrellä taksien joukossa kysymässä hintoja? Useimmiten on kiire johonkin kohteeseen, joten ensimmäinen taksi on pakko ottaa. Kelan kautta varattavan taksin käyttäjä ei tiedä, ketä pahoista sotkuista pitäisi syyttää eikä hänen tarvitse sitä tietääkään, kunhan vain toiminta on inhimillistä ja ottaa asiakkaan tarpeet huomioon. Näin ei näytä tapahtuvan.

Myös omaa autoa ajavat yrittäjät joutuvat kärsimään ja monet ovat jo etenkin maaseudulla lopettaneet. Kuljettajat joutuvat vähitellen siirtymään suurten ketjujen palvelukseen. Muun työn ohella ajavat voivat hankkia hiukan lisäansioita. Ehkä uudistus hyödyttää heitä vakinaisten taksien kustannuksella.

Ikävintä on se, että periaatteen vuoksi kilpailua edistävät ministerit ja heidän virkamiehensä eivät halua tunnustaa, että kilpailutus suosii vahvoja, varakkaita, hyvin koulutettuja, nuoria ja kilpailun hallitsevia. Kilpailussa pärjäävät vahvojen käyttäjien lisäksi myös vahvat toimijat, kuten kaupungit ja suuret yritykset. Tavallinen, kilpailun kiemuroita heikosti tunteva maksaa jo lähes kaikesta enemmän kuin henkilö, joka osaa nämä taidot. Onko tämä reilua?

Lopulta järjestelmässä vallitsevien ongelmien syntipukiksi joutuvat nämä itse itsensä syrjäyttävät ihmiset, jotka eivät hallitse internetin käyttöä tai eivät luotettavuutta epäillen kiertele kyselemässä hintoja. Jos he asuvat maalla, heillä ei edes ole siihen mahdollisuuksia.

Osaammeko tehdä valintoja?

Me haluaisimme tehdä päätöksiä harkitusti, mutta usein siihen ei ole mahdollisuuksia. Silloin on käytettävä nopeita, intuitiivisia ratkaisuja.  Niitä käytetään varsinkin silloin, kun päätös on tehtävä nopeasti, kun tietoa on jo liikaa eikä asia ole kovin tärkeä. Jos asia lisäksi on outo, mitä muuta voi tehdäkään kuin käyttää intuitiota.

Länsimainen kulttuuri korostaa valintojen merkitystä, mutta tekee niistä yhä vaativampia. Kaupoissa tuotteiden määrä voi olla järkyttävän suuri, niitä voi olla jopa satoja, joskus tuhansia. Meitä kiehtoo ajatus saada valita, vaikka olemme siihen huonosti valmistautuneita. SOTE on hyvä esimerkki. Voi olla, että ”valinnanvapauden” puolustajat aidosti ajattelevat, että ihmiset tekevät rationaalisia ratkaisuja. Se on kaunis ajatus, mutta todellisuudessa me joudumme toimimaan aivan intuitiivisesti. Emme pysty arvioimaan hoidon laatua, koska se vaatii suurta asiantuntemusta.

Kun sain eräältä pätevältä erikoislääkäriltä hyvin tylyn kohtelun, hänen pätevyytensä häipyi kuin tuhka tuuleen. Intuitiivinen päätökseni oli, että tuon lääkärin puheille en mene, vaikka hän olisi Suomen paras. Näin tulemme toimimaan myös SOTEn valintojen suhteen. Vetävät mainoslauseet, hymyilevät hoitajat ja lääkärit ja miellyttävä miljöö vetävät puoleensa. Ja tietenkin myös hoitoyksikön läheisyys.

On itsestään selvää, että tällaiset intuitiiviset ratkaisut voivat olla vääriä. Tuotteen ulkoinen kauneus – olipa kyse autosta, tietokoneista tai hoitoyksiköstä – ei tietenkään kerro mitään tuotteen laadusta. Onneksi monet tuotteet ovat likimain yhtä hyviä. Sillä tavoin selviämme valintojen runsaudesta. Lainsäädäntö ja valvonta ovat suureksi avuksi, sillä niiden avulla säästymme pahoilta virheiltä.

Pyrkimys tehdä täydellisiä valintoja vie aivan kohtuuttomasti aikaa eikä välttämättä johda toivottuun tulokseen. Tutkijat nimittävät tätä pyrkimystä maksimointitaipumukseksi. Sen on osoitettu liittyvän keskimääräistä heikompaan hyvinvointiin. Tämän taipumuksen omaavat ottavat epäonnistuneelta tuntuvan valinnan hyvin raskaasti ja katuvat valintaansa. Parhaiten selviää valintojen viidakossa, kun valitsee nopeasti, eikä sen jälkeen vertaile valintaansa mihinkään.

Olipa valinta kuinka mielivaltainen tahansa, se vahvistaa hallinnan kokemusta ja nostaa heti valinnan jälkeen sen arvostusta. Valinnan täytyy osoittautua todella huonoksi, jos se kaduttaa. Jos kuitenkin saman tuotteen olisi saanut välittömästi jostakin halvemmalla, se harmittaa ja johtaa valinnan katumiseen.

Mihin me SOTEa tarvitsemme?

Saimme 27.6. lukea YLEn sivustolta, että ”Suomen terveydenhuollolla on maailman paras hinta-laatusuhde, ilmenee tutkimuksesta – ’Muualla ei ole päästy tällaiseen näin edullisilla kustannuksilla.’ Suomen terveydenhuollon laatu ja tulokset ovat laajan kansainvälisen tutkimuksen mukaan maailman parhaat. Suomen terveydenhuollon kustannukset ovat myös muita vertailumaita selvästi pienemmät.”

Voiko tästä vielä parantaa? Ehkä voi, mutta eikö olisi järkevää korjata erinomaisen järjestelmän puutteita kuin rakentaa uusi malli, Jonka vaikutuksista kukaan ei osaa sanoa mitään tarkkaa? Kyse on juuri sellaisesta ongelmasta jollaisia toimivat järjestelmät kohtaavat: sen sijaan, että arvioitaisiin, miten helpoiten parannetaan pieniä epäkohtia, nähdään järjestelmän täysuudistus helpommaksi. Kun korvataan yksi järjestelmä toisella käy usein niin, että vanhat epäkohdat korjataan, mutta samalla syntyy ennalta arvaamaton määrä uusia.

Koska kysymys on myös politiikasta ja mielipiteistä, silloin oikeassa oleminen on tärkeämpää kuin toimivuus. On hienompaa tehdä kokonaisvaltainen uudistus kuin paikkailla vanhaa ja toimivaa järjestelmää. Kuten viime viikkojen ja kuukausien tapahtumat – mietintöluonnoksen jatkuva myöhästyminen, maakuntavaalien siirtyminen, sinisten mukanaolo hallituksessa – ovat osoittaneet, terveydenhuoltokysymykset voivat pahimmillaan olla luonteeltaan täysin poliittisia. Oikeassa oleminen ja hallituksen uskottavuuden ylläpitäminen ovat olleet yhtä paljon hallituksen toiminnan keskiössä kuin terveydenhuollon parantaminen.

Monille on varmaan syntynyt sama käsitys kuin meillekin, että kyse ei niinkään ole terveydenhoidosta, vaan maakuntahallinnon luomisesta ja terveydenhoidon avaamisesta yksityisille toimijoille. Jos hyvänen aika on kyse siitä, että lääkärille ei päästä tarpeeksi nopeasti, silloin on palkattava lisää lääkäreitä ja hoitajia sekä otettava teknologia avuksi. Mihin silloin tarvitaan aivan uutta järjestelmää?

On totta, että pienten kuntien rahkeet eivät tahdo riittää palvelujen järjestämiseen. Siinä maakunnista voi olla aidosti apua. Samalla unohtuu, että maakunnissa valtaa käyttävät suurimmat kaupungit. Ovatko ne halukkaita ylläpitämään kalliita palveluja reuna-alueilla? Tuskinpa vain. Palveluja ”parannetaan” niitä voimakkaasti keskittämällä. Kenties hoitoon pääsy nopeutuu, mutta etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa matkat palvelukeskuksiin pitenevät.

Usko palvelujen keskittämisen, yksityistämisen ja uuden tekniikan tuomiin etuihin on vahvaa. Toivotaan, että kansalaisten tärkein toive eli lääkäriin pääsy aidosti helpottuu.

Pelkäävätkö teknologian edustajat oikeasti humanisteja?

Yrittäjä Jaakko Raukola ilmoitti painokkaasti pelkonsa: Teknologia ”ei saa jäädä humanististen alojen jalkoihin” (LVS, 22.8.). Voin vakuuttaa, että moni humanisti pelkää tieteidensä jäävän teknologiaa edustavien tieteiden jalkoihin. Ja pahasti. Humanistit saavat rahoituksensa pääasiassa Suomen Akatemialta, teknologialla on ties kuinka monta rahoituskanavaa. Jo uuden yliopiston hallituksen muodostaminen kertoi, että teknologialla tulee olemaan resurssien jaossa etusija. Jos vaikkapa suomen kielen tutkija haluaa tutkia verbien taivutuksia ja biotieteiden edustaja muovin korvaamista puusta tehdyillä tuotteilla, kumman on helpompi saada rahoitusta?

Yliopistojen yhdistämisen järkevyyttä on enää turha kysellä, mutta jos näkemykset ovat puolin ja toisin pelokkaita, tulevaisuus ei tule olemaan helppoa. Yhdistämisen tärkein peruste valtion näkökulmasta on ollut säästöjen saaminen, vaikka sitä voidaan kaunistella ties minkälaisilla synergioilla ja innovaatioilla. Jos yhdistämisen halutaan tuottavan aitoa yhteistyötä ja yhteishenkeä, pelkojen lietsomisesta tulisi pian päästä eroon.

Yle: Havaintoja ihmisestä – Onnen jahtaaminen tekee onnettomaksi

Markku oli to 17.5.2018 Ylen Havaintoja ihmisestä -sarjassa otsikolla “Onnen jahtaaminen tekee onnettomaksi“:

“On täysin kohtuuton vaatimus, että pitäisi tulla jotenkin valmiiksi ihmiseksi ennen kuin onnea voisi saavuttaa ja kokea”, toteaa kolmekymppinen Annika.

Onnellisuutta on tutkittu jo sadan vuoden ajan. Hyvinvointiyhteiskunnassa eläminen lisää ihmisen mahdollisuutta onnellisuuteen, mutta monet asiat voivat olla myös sen esteenä. Psykologian professori emeritus Markku Ojanen kertoo, että muun muassa alkoholi ja onnellisuuden jahtaaminen vähentävät onnellisuutta.

Mitkä tutkitusti tekee meidät ihmiset onnellisiksi? Mikä estää meitä olemasta onnellisia? Mitä onnellisuus oikeastaan on?

Toimittajana on Satu Kivelä ja äänisuunnittelijoina ovat Mikko Lohenoja ja Laura Koso. Ohjelman tuottaja on Salla Matusiak.

Ohjelmassa kuullaan myös ihmisten lähettämiä henkilökohtaisia tarinoita, joiden lukijoina toimivat Kaisa Joustie, Salla Matusiak, Hannele Kurkela ja Riikka Rahi.

Radio-ohjelman voi kuunnella toistaiseksi Yle Areenassa.

Brandpundt Plus: Hollanninkielinen haastattelu suomalaisten onnellisuudesta

Hollantilaisen KRO-NCRV -kanavan verkkolehti Brandpundt Plus julkaisi 02. pvä toukokuuta 2018 Markun kanssa englanniksi käydyn, hollanniksi käännetyn haastattelun. Pete Wun ja Hannah Vischerin “Dit kunnen we van het gelukkigste land ter wereld leren over levensvreugde” voi lukea hollanniksi heidän sivuiltaan.

Hollantia taitamattomille julkaisemme alla kysymykset ja niiden vastaukset myös englannin kielellä:

I spoke to Yukio Uchida, who wrote that the measuring of happiness should take into account cultural differences. What are the cultural elements that, would you say, defines Finnish happiness?

Though Finland is an individualistic country, industrialization began here later than in other Nordic countries. Finland was an agrarian country until the 1960’s, and carried traditional values that emphasized “home, religion, and country”. Thus happiness was either luck, providence, or the privileges of the wealthy. One of our greatest poets, Eino Leino (1878 – 1926), has played into the hearts of the older generations:

A Song of Joy

Whom joy possess, they ought their joys conceal,

Whom treasure have, they ought their treasures shield,

and be merry of the mirth of all their own

and enrich’d by these riches all alone.

 

No joy can ever suffer others’ gander.

Whom joy possess, to wilderness ought wander

and ought to live a-quiet, quiet living

and their happiness enjoyed quieted within.

Leino, Eino. ”Laulu onnesta”. In Hiihtäjän virsiä. 1900. Translated by Martti Ojanen.

Although times are changing, and Finns are reading books and articles on happiness, having past ideas remains common:

  • Happiness belongs to fairy tales, songs, and poems, and not to real life
  • Don’t talk about your personal happiness
  • Finns cannot be happy
  • Take life as it comes

Has the idea of happiness changed in the past decades?

There have been many changes. At first, happiness barely dared to take a peek from the closet; now it can open the door, and step into the daylight. In a study of mine, the majority of Finns thought that we can increase our happiness. (Those who had this opinion were happier than those who doubted it.)

However, I wonder how seriously happiness is generally being taken into account. Obviously people do read about happiness, but do these stories have any influence on their lives? Not much, I’m afraid. And perhaps there is ultimately no need, because Finns are actually happy. Lue lisää

Aamulehti: Onnellisuuden ainekset saadaan jo geeneissä, loppu on ympäristön ja elämän sanelemaa

Aamulehden 15.4. julkaistussa artikkelissa “Onnellisuuden ainekset saadaan jo geeneissä, loppu on ympäristön ja elämän sanelemaa” Markkua haastateltiin mm. geenien ja ympäristötekijöiden vaikutuksesta onnellisuuteen:

Onnellisuutta tutkineen professorin määritelmä onnelliselle ihmiselle on yksinkertainen.

–Onnellinen ihminen ei haikaile menneisyyttä ja odota parempaa huomista. Hän on aidosti tyytyväinen siihen, mitä hänellä on juuri nyt, eikä hän halua siihen muutosta.

Yli 30 teosta hyvinvoinnista ja onnellisuudesta kirjoittanut psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen Tampereen yliopistosta toteaa, että vaikka määritelmä on hänen omansa, tutkimukset tukevat sitä vahvasti.

Kansainvälisenä onnellisuuspäivänä 20.3. ilmestyvässä kirjassaan Onnellisuuksien oivaltaja hän esittelee lukuisia onnellisuuteen liittyviä tieteellisiä tutkimuksia ja arvioi niiden hyödyllisyyttä.

Yksinkertaisesta määritelmästä huolimatta onni on Ojasen mukaan kaikkea muuta kuin yksinkertainen asia.

Haastattelu löytyy Aamulehden sivuilta.

MeNaiset: Ihmissuhteiden konmarittaminen voi kuulostaa tylyltä – mutta milloin siitä on oikeasti apua?

MeNaiset käsitteli 4.4.2018 ystävyyssuhteiden ylläpitämistä ja karsimista artikkelissa “Ihmissuhteiden konmarittaminen voi kuulostaa tylyltä – mutta milloin siitä on oikeasti apua?“. MeNaiset heräsi siihen, kuinka monet julkisuuden henkilöt olivat yhtä aikaa kertoneet vähentäneensä ystävyyssuhteiden määrää ja karsineensa ihmissuhteita.

Markkua pyydettiin artikkeliin selittämään ilmiön taustoja:

Onnellisuustutkija, psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen ymmärtää tilanteen.

– Meistä on tullut itsenäisiä ja omaehtoisia. Helposti ajatellaan, että voi tehdä omat valintansa eikä tarvitse erityisesti välittää muista ihmisistä ja heidän tunteistaan.

Tietoinen ihmissuhteiden karsiminen kuulostaa Ojasesta nykyaikaan liittyvältä itsekeskeisyydeltä, jota länsimainen kulttuuri toisaalta myös tukee.

MeNaisten artikkelin voi lukea kokonaisuudessaan tässä osoitteessa.

Radio SUN: Mitä onni on? Onnellisuusprofessori Markku Ojanen vieraana

Psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen Tampereen Yliopistosta on tullut tunnetuksi etenkin onnen ja onnellisuuden tutkijana. “Onnellisuusprofessorin” tuorein, järjestyksessään 33. kirja “Onnellisuuksien oivaltaja. Mitä tiede kertoo onnesta?” pohtii mm: kannattaako onnellisuutta tavoitella?

Onnellisuus teemana on ikiaikainen. Omaa elämää ja asemaa ei enää pidetä annettuna ja kohtalonomaisena niin kuin sata tai kaksisataa vuotta sitten. Me haluamme vaikuttaa omaan elämäämme.

Markku Ojanen vieraili SUN Radiossa Ilkka Lahden vieraana tiistaiaamuna. Kuuntele ohjelma!

27.3. tiistaina lähetetyn ohjelman voi kuunnella Radio SUNin sivuilta täältä.