Materialismin vaarat

Ihminen on koko historiansa tavoitellut omaisuutta ja vaurautta heti, kun hän on asettunut riittävän pitkäksi aikaa paikalleen. Raamattu kuvaa hyvin havainnollisesti Lähi-idän ihmisten suhtautumista rikkauteen. Jo tuolloin mammonan palvelu villitsi ihmisiä ja antoi heille luvan toimia häikäilemättömästi köyhiä kohtaan. Jeesus varoitti lukuisia kertoja rikkauteen liittyvästä ahneudesta. Mammonan palvonta jatkuu yhä. Mikään ei näytä siinä suhteessa muuttuneen. Materialismissa olennaista on ihmisten näkeminen objekteina. Tähän suuntaan kulttuuri kulkee, vaikka haluaisimme uskoa toisin. Raha, valta ja ulkonäkö määrittävät ihmisen arvon.

Ihmiskunnalle ei ole riittänyt tarpeeksi hyvä, vaan ihmiset ovat aina halunneet saada lisää, jos siihen vain on pienikin mahdollisuus. Sekä varallisuuden määrä että anteliaisuus ovat olleet osoituksena henkilön asemasta. Hyvä esimerkki tästä olivat Tyynen meren rannalla elävät intiaanit, jotka viettivät juhlia esitellen ja vaihtaen tavaroita. Oli koko suvun häpeä, jos sen jäsen ei kyennyt antamaan tarpeeksi arvokasta vastalahjaa.

Äkillinen rikastuminen on usein ongelmallista. Luen parhaillaan Groucho Marxin (yksi Marx-veljeksistä) pojan kirjoittamaa elämäkertaa isästään. Grouchon lapsuus oli niukkaa. Vaikka perhe tuli jotenkin toimeen, köyhyys oli aina vaanimassa, sillä räätäli-isä ei menestynyt ammatissaan. Myös veljesten uran alkuvaiheessa kesti monta vuotta ennen kuin tulot sallivat ylellisen elämän. Siinä vaiheessa Marxin perheellä oli useita palvelijoita, hieno asunto, useita autoja ja kaikenlaista muutakin ylellisyyttä. Grouchon asenne rahaan oli ristiriitainen. Koko ajan hän pelkäsi tulojensa hiipuvan ja vaati perheeltä säästäväisyyttä triviaaleissa asioissa, mutta samalla hän kuitenkin tuhlasi, minkä ehti. Hän mietti jatkuvasti, miten sijoittaisi rahansa ja miten rahoja pitäisi hoitaa niin, että ne tuottaisivat lisää rahaa.

Materialistisia arvoja kuvastaa Chryslerin pääjohtajan Lee Iacoccan päätös leikata työntekijöiden ansioita samalla, kun hän otti itselleen 20 miljoonan dollarin bonuksen. Hänen perustelunsa oli tällainen: “Tämä on amerikkalainen tapa. Jos pienet lapset eivät tavoittele rahaa niin kuin minä, mitä helvetin hyötyä tästä maasta on?” (Solomon, Greenberg & Pyszczynski).

Yhdysvalloissa mainostajat myöntävät suoraan, että lapset on kasvatettava tuotteen kuluttajiksi. “Mainos parhaimmillaan saa ihmiset tuntemaan, että olet luuseri ilman heidän tuotettaan. Lapset ovat tälle kaikkein herkimpiä – – On avattava emotionaalisia haavoittuvuuksia, mikä on hyvin helppoa lapsilla, koska he ovat kaikkein haavoittuvimpia” (Nancy Shalek, mainostoimittaja; emt.).

Materialismin seuraukset

Materialismi näkyy luonnonvarojen, hyödykkeiden ja tavaroiden lisääntyvänä kulutuksena. Mitä pahaa kuluttamisessa on? Sitä vaaditaan, jotta jatkuva kasvu toteutuisi. Moni talouselämän edustaja on sitä mieltä, että emme voi säilyttää elintasoamme, ellemme jatkuvasti osta uusia tuotteita ja heitä vanhoja pian pois. Länsimaiset yhteiskunnat eivät siis kestä kulutuksen radikaalia vähenemistä – eivät ainakaan säily muutoksitta, jos kulutus vähenee radikaalisti. Kukaan ei halua tinkiä saavutetuista eduista.

Kuluttamisella on merkittäviä varjopuolia. Ihminen on ahneudessaan kyltymätön. Rikkaat rikastuvat ja haluavat aina vain lisää. Vuonna 1999 kymmenen rikkaimman ihmisen varallisuus oli suurempi kuin 36 köyhän maan budjetit yhteensä. 200 rikkainta ansaitsi yhtä paljon kuin 41 % maailman väestöstä. Yksi prosentti näiden rikkaiden omaisuudesta takaisi peruskoulutuksen kaikille maailman lapsille.

Luontokaan ei kestä jatkuvaa kulutuksen kasvua. Seuraukset näkyvät kaikkialla, missä ihmiset haluavat yhä enemmän tavaraa. Kyse ei ole siitä, että ihminen itse olisi muuttunut yhä huonompaan suuntaan, vaan tuho on teknologian kehityksen seurausta. Ihminen on kajonnut luontoon niin kovin kourin, että jäljet eivät koskaan korjaudu. Samalla kun teknologisen kehityksen siunauksista iloitaan, sen kielteiset seuraukset näkyvät yhä selvemmin. Hölmöläistarinan mukaan peiton riittävyyttä lisättiin leikkaamalla toisesta päästä pala ja ompelemalla se toiseen päähän. Tästäkään ei enää ole kysymys, sillä korjaamiseen ja ompeluun kuluu aina pala arvokasta peitettä.

Uskontojen tulisi hillitä ihmisten ahneutta ja itsekkyyttä, mikä oli keskeistä myös Jeesuksen opetuksessa. Myös muissa uskonnoissa on korostettu kohtuullisuutta ja anteliaisuutta. Kuitenkin Yhdysvalloissa on myyty 11 miljoonaa kirjaa (The prayer of Jabez), joka kehottaa rukoilemaan lisää tuloja ja vaurautta ja joka pitää ahneutta luonnollisena.

Materialismin vaikutukset yksilöihin

Tutkimusten mukaan palkkiot usein heikentävät sisäistä motivaatiota. Tämä näkemys syntyi Edward Decin tutkimuksista 1970-luvun taitteessa. Vastaavia tutkimuksia on tehty paljon. Materialistiset asenteet vahvistavat ulkoista motivaatiota, jolloin omaehtoinen kiinnostus vähenee. Materialisteja kannustavat aineelliset ja sosiaaliset palkkiot (kehut ja rahat) toisin kuin humaaneja arvoja kannattavia, joiden tärkein kannustin on oma innostus ja kiinnostus, halu tehdä juuri sitä, minkä kokee tärkeäksi ja arvokkaaksi.

Myönteisiä, omaehtoista kiinnostusta kuvaavia flow-tiloja on materialisteilla vähemmän kuin ei-materialisteilla. Aineellisiin asioihin liittyvät asiat eivät tuota yhtä positiivisia kokemuksia kuin ihmissuhteisiin liittyvät. Materialistisiin tavoitteisiin liittyy enemmän pakon ja pelon kokemusta kuin muihin tavoitteisiin. Jos jää vertailussa toiseksi, siitä johtuvaa huonommuutta on pakko paikata hankkimalla lisää tavaroita.

Materiaalisten etujen suhteen tottuminen tapahtuu nopeasti. Mikä tänään on hyvää ja hienoa, on huomenna itsestään selvää. Materialismi lisää itsekkyyttä ja vähentää empatiaa ja avuliaisuutta, jotka ovat yhteiselämän kannalta välttämättömiä. Materialismi on ollut yhteydessä myös machiavellismi-asteikkoon, joka mittaa muiden hyväksikäyttöä ja manipulointia. Kokeellisissa tutkimuksissa materialistit pelaavat muita itsekkäämmin. He saavat muutkin pelaajat luopumaan yhteistoiminnasta. Materialismiin liittyy usein suuri todellisuuden ja odotusten kuilu. Materialistinen kulttuuri ihannoi vaurautta. On surkeata elää, jos ei ole paljon rahaa ja tavaraa. Vaikka rikkaita voidaan kadehtia, Yhdysvalloissa tehtyjen kyselyjen mukaan heitä pidetään fiksuina ja sivistyneinä ihmisinä.

Materialistisia asenteita ilmaisevat henkilöt katsovat paljon televisiota, jonka seurauksena omat puutteet ja vajavuudet korostuvat. Joseph Sirgy tutki eläkeläisten television katselua ja sai tuloksen, jonka mukaan runsas katselu liittyy matalaan elämäntyytyväisyyteen ja alakuloisuuteen. Helposti syntyy kuva, että minun tilanteeni on huonompi kuin muilla. Myös kulttuureja vertailevassa tutkimuksessa saatiin sama tulos (Kasser).

Materialismi liittyy omaan epävarmuuteen, itsensä esiin tuomiseen ja sosiaalisten suhteiden väheksymiseen. Materialistiset arvot ovat yhteydessä joko matalaan itsearvostukseen tai myös hauraaseen, mutta korkeaan itsearvostukseen (johon usein liittyy narsismia). Nämä ominaisuudet vaikeuttavat persoonallista autenttisuutta ja eheyttä. On melkoinen paradoksi, että kapitalismi korostaa vapautta, mutta silti suuri osa ihmisistä noudattaa orjallisesti kulttuurinsa materialistisia odotuksia, kuten esimerkiksi muotia ja kauneusihanteita.

Materialistiset asenteet heikentävät ihmissuhteiden laatua. Ken Sheldonin tutkimuksessa materialistien ihmissuhteissa oli keskimääräistä enemmän ristiriitoja ja aggressioita sekä myös vieraantuneisuutta (“On oltava naamari kasvoilla”). Miksi materialismi lisää sosiaalisten suhteiden ongelmia? Tim Kasserin mukaan materialistit väheksyvät sosiaalisten kontaktien merkitystä. Tällaiset asenteet vaikeuttavat vuorovaikutusta. Avuliaisuus on materialisteilla niukempaa kuin ei-materialisteilla.

Onnellisuus ja hyvinvointi

Usein ajattelemme, että toiveiden toteutuminen tekee meistä onnellisia. Ainakaan rahan suhteen tämä ei pidä paikkaansa. Vain jos epäoikeudenmukaisen matala tulotaso kohoaa, onnellisuuden taso nousee. Rahalla ei voi ostaa rakkautta eikä onnea. Rikkaat eivät tutkimusten mukaan ole sen onnellisempia kuin kohtuullisesti toimeen tulevat. Lottovoitto nostaa onnellisuutta keskimäärin muutamalla prosentilla, mutta samalla myös seurausten vaihtelu lisääntyy. Osa käyttää rahansa harkiten, osa toimii niin, että koko elämä menee sekaisin.

Russell Belkin tutkimuksessa materialismi liittyi omistushaluun, anteliaisuuden puuttumiseen ja kateellisuuteen sekä alentuneeseen onnellisuuteen ja elämäntyytyväisyyteen. Samanlaisia tuloksia ovat saaneet myös Marsha Richins ja Scott Dawson. Dienerin ja Oishin 41 maan tutkimuksessa, jossa mukana oli 7000 opiskelijaa, “making money” oli yhteydessä alentuneeseen elämäntyytyväisyyteen. (Kasser).

Suuret tuloerot ovat yhteydessä moniin yhteiskunnallisiin ongelmiin (Wilkinson & Pickett). Maat, joissa tuloerot ovat suuria (Yhdysvallat, Iso-Britannia) kaikenlaisia yhteiskunnallisia ja yksilön elämään liittyviä ongelmia on enemmän kuin niissä maissa, joissa tuloerot ovat pienimpiä (pohjoismaat). Kun varakkaita verotetaan vähän, hyvinvointipalveluita on vaikea pitää yllä. Vaikka Yhdysvalloissa korostetaan muihin maihin verraten enemmän yksilön oikeutta nauttia menestyksensä hedelmistä, taloudellisen eriarvoisuuden kasvu voi johtaa merkittäviin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Vaikka tulot eivät liity vahvasti onnellisuuteen (poikkeuksena matalin tuloryhmä), ne ovat erittäin vahvassa yhteydessä elämän oikeudenmukaisuuden kokemukseen, kuten kuviosta 1. voidaan nähdä. Kun tämä epäoikeudenmukaisuuden kokemus vahvistuu, seurauksena on katkeruutta, joka voi purkautua esimerkiksi ääriliikkeiden kannatuksena ja vähemmistöihin kohdistuvina hyökkäyksinä.

Kuvio 1. Perheen tulot ja oikeudenmukaisuuden kokeminen (MTV3-barometri, 800 vastaajaa). Oikeudenmukaisuuden asteikko vaihtelee 0:sta (elämä on hyvin epäoikeudenmukaista) 100:aan (elämä on hyvin oikeudenmukaista).

Materialismin juuret

Ihminen sopeutuu hyvin mitä erilaisimpiin olosuhteisiin. Kyse ei ole niinkään koosta, voimasta tai nopeudesta, vaan älykkyydestä ja tietoisuudesta. Ihminen maksaa kuitenkin kovan hinnan tietoisuuden kehittymisestä, koska silloin hän ymmärtää oman haavoittuvuutensa. Hänen elämänsä on lyhyt ja päättyy unohdukseen. Tämä tuottaa ahdistusta, joka tosin jää tiedostamatta, sillä ihminen on kehittänyt suojia tätä ahdistusta vastaan. Tarjolla on suuria kertomuksia, jotka antavat ihmisille toivoa elämän jatkuvuudesta. Ihminen pystyttää “ikuisia” monumentteja, uskoo elämän jatkuvan lapsissaan ja luo sellaisia uskontoja ja ideologioita, jotka lupaavat elämän jatkuvuutta joko itselle tai tuleville sukupolville. Yhteiset kertomukset vahvistavat elämän tarkoitusta ja merkitystä ja antavat mielekkyyttä elämään. Tämä eksistentiaalinen ahdistus vaatii jatkuvaa suojien vahvistamista. Usein se tarkoittaa kerääntymistä yhteisten lippujen alle. Suuret kertomukset antavat sitä turvaa, jota ihminen kaipaa. Kertomukset vahvistavat arvokkuuden tunnetta. Samanlaisten ihmisten pariin hakeutuminen lisää turvallisuuden tunnetta. Eri tavalla ajatteleviin on syytä ottaa etäisyyttä. Tutkimuksissa oman ideologian tai uskon arvostelu johtaa sen tärkeyden ja merkityksen korostamiseen. Ihmisen on vaikea kestää oman maailmankuvansa arvostelua. Samalla kriittisyys muita maailmankuvia kohtaan lisääntyy. Toisenlaiset kertomukset ahdistavat, sillä toisin uskova ravistelee omaa uskoa jo pelkällä olemassaolollaan. Uskovaista pelottaa ateisti ja ateisti kammoksuu uskovaista. Eri tavoin ajattelevasta tulee helposti omien ongelmien syntipukki. Haluamme maailman olevan selkeä, koska se tuntuu silloin turvalliselta. Maailman epätäydellisyys ja kaoottisuus täytyy selittää tavalla tai toisella. Selityksen tarjoaa milloin tiede, milloin uskonto, milloin ideologia. Ihminen haluaa vastauksia suuriin kysymyksiinsä.

Kuvaako näkyvä kulutus ihmisen tiedostamatonta kokemusta omasta kuolevaisuudestaan? Jos vastaus on myönteinen, silloin hän kulutuksen avulla vahvistaa arvokkuuttaan ja voittaa hetkeksi kuolemanpelkonsa. Kuolema on niin ahdistava asia, että Sheldon Solomon ja Jeffrey Pyszczynski nimittävät teoriaansa “terrorin hallinnan teoriaksi”. Omaisuuden ja tavaran määrä on kuin linnoitus, jonka sisään ihminen piiloutuu peläten totuuden paljastumista.

Kokeellisissa tutkimuksissa tietoisuutta kuolemasta tuotetaan kuolleiden ihmisten kuvilla tai elämän päättymistä kuvaavien symbolien avulla. Sen jälkeen on mahdollista tutkia, miten tietoisuus kuolemasta vaikuttaa asenteisiin ja toimintaan. Seuraukset eivät näy vain asenteissa, sillä saksalaisilla opiskelijoilla tietoisuus kuolevaisuudesta lisäsi halua lähestyä “tavallista” saksalaista, mutta samalla fyysinen etäisyys turkkilaiseksi koettuun henkilöön lisääntyi. Vastaavia tuloksia on saatu kymmenissä tutkimuksissa. Kyse ei ole vain uhkaavista tai epämiellyttävistä ärsykkeistä, koska ne eivät tutkimuksissa johda samanlaisiin seurauksiin kuin kuolevaisuuden tiedostaminen.

Eksistentiaalinen terrori ja materialismi

Tim Kasser ja Kennon Sheldon ovat tehneet tutkimuksia, joissa eksistentiaalisen terrorin ja materialismin yhteys näkyy selvästi. He pyysivät ihmisiä ajattelemaan joko omaa kuolemaansa tai musiikin kuuntelemista, jonka jälkeen he saivat ennakoida omaa taloudellista tilannettaan 15 vuoden kuluttua. Tietoisuus kuolevaisuudesta kohotti aineellisia odotuksia verrattuna mielikuvaan musiikin kuuntelusta. He kuvittelivat itsensä varakkaiksi ja heillä oli varaa hankkia kaikenlaisia ylellisiä asioita.

Toisessa tutkimuksessa Kasser ja Sheldon pohtivat, tuleeko ihmisistä kuolemanpelon johdosta kulutuskeskeisiä ja jopa ahneita. Kun ryhmät muodostettiin edellä kuvatulla tavalla, omaa kuolemaa miettineet toimivat metsänhoitoa simuloivassa pelissä ahneemmin kuin musiikkia ajatelleet. He kaatoivat metsää selvästi enemmän ja halusivat suurempia tuottoja kuin musiikkiryhmään kuuluneet. Eräässä toisessa tutkimuksessa kuoleman tietoisuus lisäsi halukkuutta pitää muokattua ja viljeltyä luontoa koskematonta luontoa parempana. Lisääkö ihmisen muokkaama luonto turvallisuuden tunnetta, kun taas villi luonto muistuttaa olemassaolon taistelusta?

Peitämmekö kuolemanpelkoa hankkimalla omaisuutta, ostamalla ja kuluttamalla? Siltä todella näyttää. Tämä on toki vain yksi tulkinta, sillä antaahan varallisuus turvallisuutta ja vahvistaa itsearvostusta ja -luottamusta. Kun ihmisiltä kysytään heidän unelmiaan ja haaveitaan, suuri osa liittyy rikastumiseen tai huolettomaan rahankäyttöön.

Eksistentiaalisen terrorin hallintaan liittyvät myös uskontojen paratiisikuvaukset, joista tunnetuin on islamin antama lupaus hurskaalle uskovalle, varsinkin marttyyrille. Paratiisissa on tarjolla yllin kyllin herkkuja, kauniita linnoja, kaunista luontoa ja kauniita naisia, koska kyse on miesten paratiisista. Muistamme myös Seitsemän veljeksen kuvauksen runsauden sarvista, jotka edustivat puutetta kärsiville veljeksille paratiisinkaltaista elämää.

Vahvistuuko materialismi?

Vauraus on aina nähty arvon ja vallan symbolina. Varakas voi hankkia kaikenlaista maallista hyvää, mutta vielä tärkeämpi asia on se, että varakkuus osoittaa hänen olevan muita taitavampi ja parempi. Maailman suurin linna tai jahti eivät ole itsessään tärkeitä, vaan niiden ilmaisema mahti. Sama näkyy tänäkin päivänä suurten yritysten johtajien käyttäytymisessä. Jonkin tason jälkeen rahalla on arvoa enää vain arvokkuuden ja vallan mittana. Tapa, jolla näitä palkkioita puolustetaan, osoittaa, miten irrationaalista suhtautuminen on. Osakesalkut muodostavat muurin, johon tietoisuus kuolevaisuudesta kilpistyy – tai ainakin sen uskotaan kilpistyvän.

Rikkaiden mielipiteitä arvostetaan, koska kuvittelemme, että heillä on jotakin tärkeätä sanottavaa elämästä. Todellisuudessa taloudellinen menestys pikemminkin vaikeuttaa kuin edistää henkistä kasvua. Huomio kiinnittyy silloin liiaksi rahaan ihmissuhteiden kustannuksella.

Ihminen haluaa ostaa kaikkea mahdollista. Hän ostaa sielunsa pelastuksen, jos se vain on mahdollista. Keskiajalla tarjottiin aneita myytäväksi, nyt psykologit ja konsultit tarjoavat maksua vastaan pelastusohjeita. Kultaan liittyy jotakin salaperäistä myyttistä voimaa, jonka tähden se on monissa kulttuureissa koettu arvokkaana. Kullan kaivamiseen on samalla yhdistynyt jotakin sellaista löytämisen haavetta, joka ei ole pelkästään materiaalista. Useimmissa uskonnoissa papistolla on ollut oikeus valmistaa pyhiä esineitä ja myydä niitä kansalaisille. Tämä rahan ja pyhän yhteys kauhistutti Jeesusta. Silti Yhdysvaltain dollarin setelissä on teksti In God We Trust. Lisäksi setelissä on ihmisen kuolemattomuutta kuvaavia pyramideja, joilla ei ole mitään tekemistä Yhdysvaltain arjen kanssa. Raha on haluttu kytkeä ihmisen kuolemattomuuteen.

Länsimaissa kristilliset kirkot ovat lankeemuksistaan huolimatta varoittaneet rikkauden vaaroista ja korostaneet jokaisen kristityn velvollisuutta auttaa heikossa asemassa olevia sisariaan ja veljiään. Kun ihmiset eivät enää samalla tavalla etsi kuolemattomuutta kirkkojen piirissä, he etsivät sitä rahasta ja omaisuudesta. Onneksi Suomessa ovat yhä aika harvinaisia sellaiset rakennukset, joiden nimessä paljastuu lahjoittajan henkilöllisyys. Jopa kirkon tuoleissa voi olla kilpi, jossa on lahjoittajan nimi. “Jumala ei suinkaan ole kuollut: Jumala on muuttunut rahaksi ja materialismiksi nykyajan yhteiskunnassa. Me emme luota enää Jumalaan, mutta me luotamme rahaan.” (Solomon ja Pyszczynski).

Terroristihyökkäyksen jälkeen presidentti Bush kehotti kansalaisia jatkamaan liiketoimiaan aivan kuten ennen. Amerikkalaisia eivät terroristit estä käymästä kauppaa, ostamasta ja myymästä, oli presidentin viesti. Nuo valtavat rakennukset jo sinänsä symboloivat kuolemattomuutta, joiden tuho vaati kansalaisten sitoutumista vanhoihin hyviin arvoihinsa. Näin amerikkalaiset tekivätkin. Amerikkalaisten vahva reaktio voidaan ymmärtää juuri reaktiona heikkouden ja kuolevaisuuden tiedostamista vastaan.

Miten hillitä kulutusta niin, että seuraukset eivät ole tuhoisia? Vauraus ole tuonut pelkkää pahaa ihmisten elämään, vaan sen avulla ihminen on kyennyt parantamaan elämänsä laatua. Vauraiden maiden kansalaiset ovat selvästi onnellisempia kuin köyhien. Sekä kapitalismi että kommunismi ovat kuitenkin vaarallisia tulevaisuuden näkökulmasta. Kumpikin on surutta hyökännyt luonnon kimppuun, vaikka perustelut ovat olleet erilaisia. Kommunismi ei voittanut ihmisen itsekkyyttä eikä kapitalismi pysty sitä kesyttämään. Ihmisistä ei tehdä väkisin altruisteja eivätkä vapaan kilpailun seuraukset kerry yhtä lailla kaikille.

Ihmisluontoon kuuluvan yhteistoiminnallisuuden ja itsekkyyden tasapainottaminen on vaikea tehtävä. Parhaiten siinä ovat onnistuneet pohjoismaiset hyvinvointiyhteiskunnat. Emme saa hyväksyä raa’an markkinatalouden pudotuspeliä, jota varsinkin talouselämän johtajat ovat viime vuosina korostaneet. Markkinataloutta ei saa koskaan nostaa kaiken yläpuolella olevaksi arvoksi. Se on parhaimmillaan vain väline, jota on koko ajan valvottava. Markkinat ovat kuin tulitikut, joilla lapset mielellään leikkivät. Aivan kuten lapset, myös markkinat vaativat valvontaa. Ratkaisu ei ole kaiken kilpailun torjuminen, mutta sekä päättäjien että kansalaisten on varottava, ettei kilpailusta tule hallitsematonta. Tällä hetkellä on jo merkkejä siitä, että ns. kilpailuttaminen vaikeuttaa yhteistoimintaa ja vapaaehtoisuuteen perustuvaa auttamistyötä.

Materialismin vaarat tosin tiedostetaan, mutta rahan ja omaisuuden vetovoima auttaa torjumaan tietoisuuden niiden keräämisen turhuudesta. Rahaa ei todellakaan voi elämän päättyessä ottaa mukaansa. Lapsilleen sitä voi jättää, mutta vetääkö se heitä vain yhä syvemmälle materian kurimukseen?

Uskovaiset puhuvat usein kahden maan kansalaisista. Tämä pitää paikkansa myös maan päällä. Elämme yhtä aikaa sekä pehmeiden sääntöjen että kovien sääntöjen maailmassa. Pehmeässä maailmassa ihmiset tukevat toisiaan, antavat pyydettäessä apua eivätkä halua ottaa palkkioita vastaan. Kovassa maailmassa kaikki maksaa ja kaikesta pitää kilpailla. Molemmilla on aivan omat sääntönsä, joita ei saa rikkoa. Emme kysy isoäidin tarjoaman hienon aterian jälkeen, mitä tämä maksaa ja kauppiaalta on turha kysellä, josko hän nyt tällä kertaa antaisi tavarat ilmaiseksi. Hän ei myöskään sano kassalla, että mitäpä siinä turhaan lompakkoasi kaivelet. Saat kaiken lahjaksi.

Materialismin torjunta

Materialismin asemasta on korostettava terveiden arvojen merkitystä. Niitä ovat itsensä hyväksyminen ja kasvu, läheisyys ja intimiteetti sekä yhteisöllisyys ja avuliaisuus. Yhteiskunnan tasolla se merkitsee turvallisuuden edistämistä sekä mainonnan ja mediaväkivallan rajoittamista. Kasvatuksessa on varottava antamasta lapsille materialistisia malleja.

On pidettävä huolta siitä, että kovan maailman säännöt eivät muodostu liian hallitseviksi. Parhaimmillaan pehmeässä maailmassa annetaan lahjaksi eikä vastalahjaa kysytä. Pehmeässä maailmassa ihmiset ovat armeliaita ja antavat anteeksi. Pehmeässä maailmassa vahvuuskin kietoutuu heikkouteen. Pehmeän maailman kansalainen tietää, että hän ei tule yksin toimeen, vaan tarvitsee aina toisen ihmisen apua. Pehmeässä maailmassa arvostetaan ystävällisyyttä ja hyväntahtoisuutta. Ystävällisyys on materialismin vastakohta.

Ystävällisyys on taloudellista. Me säästämme energiaa olemalla ystävällisiä, sillä epäluulo, huoli, katkeruus ja viha kuluttavat ihmisen energiaa. Usein tuntuu siltä, että ne jättävät jälkeensä vain tyhjän kuoren. Ihmisen sisältä on viety kaikki se, mikä tekee ihmisestä ihmisen. Viimeksi katoaa itsekunnioitus. Tuntuuko ystävällisyys liian pehmeältä? Tekeekö se meistä haavoittuvia vai miksi se on usein kadoksissa? Onko ystävällisyys turhaa koristetta kilpailun ja vaihtokaupan keskellä? Me tunnistamme herkästi teeskennellyn ystävällisyyden, jonka varjolla jotakin halutaan myydä.

Nousevatko masennukset ja ahdistukset materialismin kovuudesta ja ystävällisyyden puutteesta? Kirjailija Aldous Huxley kokeili monenlaisia hoitokeinoja, mutta päätyi elämänsä loppupuolella sanomaan näin: “Ihmiset kysyvät minulta usein, mikä on paras hoitokeino. Tunnen itseni hämmentyneeksi, kun sanon, että paras vastaus on: Ole vähän ystävällisempi.” Muuta ei tarvita. Ole vähän ystävällisempi. Ei kehotusta muuttua iloiseksi, rakastavaksi ja viisaaksi, vaan riittää, kun joka päivä teet jonkin pienen ystävällisen teon.

Materia on usein kovaa ja kylmää. Entä jos maailmassa ei olisi lainkaan lämpöä? Maailma olisi silloin kylmää ja pimeää. Kylmässä kaikki jähmettyy. Ei kukaan jaksaisi elää sellaisessa maailmassa. Miksi lisäisimme maailmaan kylmyyttä? Hakeudumme mielellämme lämpimien ihmisten luokse ja kartamme kylmiä. Danten helvetti oli kylmä, eikä kuuma. Lapsi tarvitsee lämpöä kasvaakseen itseään ja muita arvostavaksi ihmiseksi.

Materialismi vahvistaa ihmisten erillisyyttä ja yksinäisyyttä. Jokaisen tulee saada oma huone voidakseen nauttia yksin juuri hänelle sopivista materiaalisista eduista. Huoneiden lukumäärällä mitataan kansakunnan vaurautta. Me jopa eristämme pienet lapset omiin huoneisiinsa, mikä kauhistuttaa yhteisöllisten kulttuurien jäseniä. Oma huone ei ole itsestään selvästi hyvä asia. Mitä enemmän olemme omassa huoneessa, sitä enemmän sinne kaipaamme. Mitä enemmän omia huoneita, sitä vaikeampaa on olla yhdessä muiden ihmisten kanssa.

Tämä yksityisyyden arvostaminen on johtanut ojasta allikkoon. Kun jokaisella on jo pienestä pitäen omat huoneensa, sopeutuminen yhdessä elämiseen käy vaikeaksi. Monissa perheissä tämä on johtanut siihen, että perheenjäsenillä ei ole muuta yhteistä kuin ulko-ovi. Kaikilla on omat huoneensa, omat aikataulunsa, omat tietokoneensa ja puhelimensa ja myös omat makumieltymyksensä. Kuitenkin Yhdysvalloissa tehty tutkimus kertoo, että mitä enemmän perheellä on yhteisiä aterioita, sitä paremmin lapset voivat.

Hillitsemme materialismia korostamalla henkisiä arvoja. Yksi tärkeimmistä arvoista on juuri ystävällisyys:

Tarjolla on lukemattomia piiloon jääviä tai julkisia, mikroskooppisia tai valtavia, hetkellisiä tai kestäviä, pinnallisia tai syvällisiä tapoja, jotka tuovat toisen ihmisen elämään jotakin apua, helpotusta, iloa, toivoa, hyvinvointia, älyllistä tai henkistä kasvua, ja jopa ekstaasia. Tällainen suhde ei ole enkeleistä lähtöisin oleva poikkeus itsekkäiden ja taistelevien yksilöiden kurjassa maailmassa, vaan se on päinvastoin normaali tapahtuma, usein osa jokapäiväistä kanssakäymistämme ja perustuu ystävällisyyteen. (Ferrucci, 239).

Lähteet:

Ferucci, P. (2007). The power of kindness. New York: Tarcher/Penguin.

Kasser, T. (2002). The high price of materialism. Cambridge: The MIT Press.

Kasser, T. & Sheldon, K.M. (2000). Of wealth and death: Materialism, mortality salience, and consumption behavior. Psychological Science, 11, 348-351.

Koole, S. & van der Berg, A. (2001). Lost in wilderness: Terror management and the experience of nature. Käsikirjoitus, Free University of Amsterdam.

Ojanen, M. (2010). Hyvinvoinnin käsikirja, 2p. Helsinki: Kirjapaja.

Solomon, S., Greenberg, J.L., & Pyszczynski, T.A. (2004). Lethal consumption: Death-denying materialism. Teoksessa T. Kasser & A. D. Kanner (toim.) Psychology and consumer culture. The struggle for a good life in a materialistic world. Washington, DC: APA, 127-146.

Wilkinson, R. & Pickett, K. (2010). The spirit level. Why equality is better for everyone. Lontoo: Penquin.

Suomalaisen onnellisuuden ja hyvinvoinnin tulevaisuus (2011)

“Voiko onnen saavuttaa?” Teoksessa (Osmo Kontula, toim.) Suomalaisen onnellisuuden ja hyvinvoinnin tulevaisuus. 2011. Helsinki: VL-Markkinointi Oy, 232-250.
ISBN 978-952-226-083-3

Suomalaisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden tulevaisuus

Väestöliiton 70-vuotisen taipaleen kunniaksi toimitetussa juhlakirjassa eri alojen keskeiset asiantuntijat visioivat sitä, millaiseksi suomalaisten hyvinvointi ja onnellisuus saattavat kehittyä parin seuraavan vuosikymmenen aikana.

Suomalaisten hyvinvointia on rakennettu yhteisellä tahdolla ja periaatteella, jossa kaveria ei jätetä. Toivomme tämän hengen voivan hyvin myös tulevaisuudessa. Yleistä luottamusta voidaan rakentaa ja ylläpitää tekemällä yhteiskunnallisia päätöksiä, jotka ovat sosiaalisesti kestäviä, oikeudenmukaisia ja tasa-arvoa kunnioittavia.

Väestöliiton intressinä on edistää suomalaisten perheiden hyvinvointia. Tälle työlle on hyvät lähtökohdat, sillä suomalaiset ovat eurooppalaisittain jopa poikkeuksellisen perhemyönteisiä. Perheen ja parisuhteen suuri arvostus näkyy meillä myös korkeana syntyvyytenä.

Yksi suurimmista lähitulevaisuuden muutoksista tulee olemaan hyvinvoinnin sisällön uudelleen arviointi. Taloudelliset asiat saavat jatkossa epäilemättä nykyistä vähemmän painoarvoa hyvinvoinnin rakennusaineina. Tulevaisuuden isoksi haasteeksi nousee se, miten saavuttaa ja säilyttää onni ja tyytyväisyys omassa elämässä. Kirja tarjoaa uusia näkökulmia ja syvällisiä ajatusleikkejä sekä julkisen keskustelun herättämiseksi että lukijan oman pohdinnan avartamiseksi.

Onnellisuusprofessorin päiväkirja (2009)

Onnellisuusprofessorin päiväkirja. 2009 Kauniainen: Perussanoma Oy. 328s.
ISBN 978-951-888-503-3

Onnellisuus on arvoituksellista, mutta samalla jotakin aivan arkista. Onni pakenee, mutta silti sen eteen voidaan tehdä jotakin. Onnellisuus on arkielämässä jossakin taustalla, mutta kuitenkin hyvin lähellä. Onnea on vaikea määrittää, mutta silti jokainen sen tuntee ja tietää. Mikä lopulta on ihmisen tila? Ovatko ihmiset onnellisia vai onnettomia?

Professori Markku Ojanen on pitänyt onnellisuudesta yli sata luentoa ja kirjoittanut aiheesta kolme kirjaa. Teema jaksaa kuitenkin yhä kiinnostaa ja yllättää uusilla näkökulmilla. Onnellisuuusprofessorin päiväkirjassa kysymys on hyvästä elämästä, hyvinvoinnista ja elämän mielekkyydestä. “Joskus olen jopa kiivastunut jostakin asiasta. Silloin olen purkanut sen päiväkirjaan, näinhän moni muukin tekee. Mitä enemmän onnellisuutta pohtii, sitä yllättävämpien asioiden huomaa siihen kietoutuvan.

Hyvinvoinnin käsikirja (2009)

Hyvinvoinnin käsikirja. 2009. Kirjapaja.
ISBN 978-951-607-904-5
ISBN 978-952-247-127-7 (Paratiisipokkarit)

Hyvinvoinnin käsikirjan kuviot (796 latausta) , Hyvinvoinnin käsikirjan lähdeluettelo (766 latausta)

Pyrimme parantamaan hyvinvointiamme monin tavoin, esimerkiksi liikunnalla, syömällä ja monenlaisilla hoitomuodoilla. Eri keinoilla on erilaisia vaikutuksia, ja myös vaikutusten kesto vaihtelee. Miten hyvinvointiaan ja onnellisuuttaan sitten kannataisi edistää? Millä keinoilla vaikkapa mielialaa pitäisi yrittää kohottaa? Entä voitaisiinko yhteisöjen tai jopa kokonaisten kansakuntien onnellisuutta kohentaa jollain tavoin?

Markku Ojanen selvittää teoksessaan erilaisia hyvinvointiin vaikuttavia psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä. Hyvä uutinen on se, että hyvin monenlaiset hyvinvoinnin parantamiseen tähtäävät keinot ja menetelmät ovat osoittautuneet tuloksekkaiksi. Voimme valita itsellemme parhaat keinot tarpeidemme ja tavoitteidemme mukaan.

Hyvinvoinnin käsikirjan lähdeluettelo (766 latausta)

Hyvinvoinnin käsikirjan kuviot (796 latausta)

Tekstiin liittyvät kuviot. Jos lähdettä ei ole mainittu, kyseessä on oma tutkimukseni. Tarkat lähteet löytyvät lähdeluettelosta.

Onnellisuusolympialaisten tarkistetut tulokset

Noin kuukausi sitten monissa lehdissä oli esillä Ronald Inglehartin työryhmän tutkimus, jonka mukaan suomalaisten onnellisuus näytti pudonneen siitä, mitä se oli ollut aikaisempien tutkimusten mukaan. Sitä ennen puolitusinaa tutkimusta kertoi, että Suomi oli onnellisuutta kuvaavien luetteloiden kärkipäässä. Tässä uudessa tutkimuksessa Suomi sai järjestyssijan 25. Kirjoitusten pettymystä on vaikea ymmärtää, sillä ei ole pitkä siitä, kun olimme mielestämme yksi maailman melankolisimmista kansoista. Tuossa Inglehartin tutkimuksessa on kuitenkin se ongelma, että kaikkien maiden tiedot eivät ole uusia. Suomesta tiedot ovat vuodelta 2005 ja monista maista vuodelta 1999. Kyseessä on lähes koko maailman World Values aineisto, jossa otokset ovat olleet yleensä noin tuhannen suuruisia. Tutkimusta ajankohtien erilaisuus ei merkittävästi haitannut, koska tavoitteena oli verrata ihmisten keskimääräistä onnellisuutta ja tyytyväisyyttä muihin valtiota kuvaaviin tekijöihin.

Onnellisuuden tason vertailuun tutkimus ei ole paras mahdollinen, mutta siihen soveltuu hyvin tuore Eurobarometri vuodelta 2007. Olen oheiseen taulukkoon laittanut muutamien maiden keskiarvoja muunnettuna 0-100 -asteikolle, jotka ovat havainnollisempia kuin alkuperäiset luvut. Lukujen suhteet eivät tästä muunnoksesta muutu miksikään. Jos kaikki kansalaiset ovat täysin tyytyväisiä tai onnellisia, silloin keskiarvo on 100 ja jos kaikki ovat tyytymättömiä tai onnettomia, silloin keskiarvo on 0. Jos puolet väestöstä ovat onnettomia ja puolet onnellisia, keskiarvo on 50.

Taulukko 1. Onnellisuuden ja tyytyväisyyden keskiarvoja 0-100 -asteikolla yhdessätoista maassa World Values -kyselyn ja Eurobarometrin mukaan.

World Values

Eurobarometri 2007

Onnellisuus

Tyytyväisyys

Onnellisuus

Islanti (1999)

84

78

Tanska (1999)

80

80

82

Kolumbia (2005)

79

81

Irlanti (1999)

79

80

80

Ruotsi (2006)

80

75

77

Iso-Britannia (2006)

81

73

77

Suomi (2005)

74

76

73

Brasilia (2006)

75

74

Saksa (2006)

70

71

71

Ranska (2006)

75

66

73

Italia (2005)

69

65

66

Ensimmäinen asia, joka näistä luvuista voidaan nopeasti todeta, on niiden korkea taso. Onnellisuus ei juuri laske 50 alapuolelle. Venäjällä (2006) onnellisuuden keskiarvo oli 59 ja Moldovassa (2006) 51. Moldovan alapuolella olivat enää vain Armenia ja Zimbave, joiden keskiarvot saattavat olla 50:n alapuolella (raportti ei näille anna lukuja). Onnellisuuden ja tyytyväisyyden arviot ovat Islannissa, Tanskassa ja Kolumbiassa niin korkealla, että kovin paljon ylöspäin ei enää voida päästä. Olisihan kummallista, jos ei kyselyä tehtäessä joidenkin ihmisten onnellisuuteen vaikuttaisi vaikkapa jokin menetys tai masennus tai muu vakava sairaus.

Suomi on tuoreen Eurobarometrin mukaan Euroopassa kahdeksas onnellisuuden keskiarvoja verrattaessa. Edellä mainittujen maiden lisäksi Luxemburg, Hollanti ja Belgia menevät Suomen ohi. Euroopan maista lisäksi Islanti, Sveitsi ja Norja ovat  Suomea korkeammalla, joten Suomen todennäköinen sijoitus on 11. Muista maanosista Suomen edelle ilmeisesti sijoittuvat Puerto Rico, Kolumbia, Kanada, El Salvador, Uusi Seelanti, Yhdysvallat, Guatemala ja Meksiko. Suomen sijoitus tässä kansojen välisessä kilpailussa on noin 20.

Jos suomalaisten onnellisuuden tasossa on tapahtunut jotakin vajoamista, se voidaan päätellä vuoden 2006 Eurobarometrista, jossa Suomi oli kolmantena Tanskan ja Sveitsin jälkeen. Norja, Ruotsi, Belgia ja Luxemburg olivat silloin Suomen takana. Suomalaisten onnellisuuden keskiarvo oli 80. Tuolla keskiarvolla Suomi olisi noin puolen tusinan onnellisimman maan joukossa. Onko suomalaisille tapahtunut jotakin vuoden aikana vai voidaanko muutos laskea sattuman aiheuttamaksi? Tilastollisessa mielessä ero on varmasti merkitsevä, mutta silti on vaikea kuvitella mitään järkevää selitystä sille, miksi todellista muutosta olisi tapahtunut.

Mitä näistä luvuista pitää ajatella? Onko onnellisuuden kysyminen ihmisiltä järkevää puuhaa? Miksi Kolumbiassa ja Puerto Ricossa ollaan onnellisia? Kyseessä ovat sentään Pohjois-Eurooppaan verrattuna köyhät maat. Jos nämä luvut todella ovat mielekkäitä, onnellisuuteen on kaksi tietä: pohjoismainen hyvinvointivaltio ja etelä-amerikkalainen elämäntapa. Ennen kuin pohdin, mitä tuo elämäntapa voisi tarkoittaa, toistan eräitä Inglehartin ryhmän pohdintoja. He viittaavat aluksi Daniel Kahnemanin tutkimuksiin, joiden mukaan mukaviksi ja mielialaa kohottaviksi koetut tekemiset eivät juurikaan ole yhteydessä onnellisuuteen. Onnellisuus ei siis perustu noihin mukaviksi koettuihin asioihin; ei ainakaan niiden suhteelliseen osuuteen. Vaikuttavatko valikoiva muisti tai sosiaalinen suotavuus arvioihin? Jos näin on, muisti tekee valintoja onnellisuuden hyväksi eli poimii arviointihetkellä pikemminkin mieluisia kuin epämieluisia asioita. Sosiaalinen suotavuus taas tarkoittaa sitä, että onnellisuus on lähes kansalaisvelvollisuus eikä monikaan halua tunnustaa, että asiat eivät ole kunnossa. Toimintojen tuottama mielihyvä ei kuitenkaan ole koko totuus ihmisen elämästä, vaan onnellisuus on toki paljon muutakin, kuten mielekkyyttä ja sitoutumista. Varsinkin mielekkyyden kokemus liittyy omien tutkimustenikin mukaan vahvasti onnellisuuteen. Inglehart ym. kirjoittavat osuvan vertauksen: yhden minuutin kokemus siitä, että pieni lapsi juoksee iloisena syliin vastaa sadan minuutin lasten jälkien siivousta.

Kyselyissä käytetty asteikko ei sekään kovin paljon vaikuta tuloksiin. Onnellisuutta on noissa edellä kuvatuissa tutkimuksissa kysytty neliportaisella asteikolla (hyvin onnellinen, melko onnellinen, ei erityisen onnellinen, ei lainkaan onnellinen) ja tyytyväisyyttä elämään 10-portaisella asteikolla. Kuten taulukosta nähdään, keskiarvot ovat hyvin samantasoisia. Olen omissa tutkimuksissani käyttänyt liukuvasti koko asteikkoa nollasta sataan eli vastaaja voi valita minkä tahansa luvun nollan (erittäin onneton) ja sadan (erittäin onnellinen) välillä. Keskiarvot ovat yleensä olleet edellisiin verraten hiukan matalampia: yleensä lukuarvon 70 molemmin puolin. Oma tulkintani on se, että kun vaihtoehtoja on vähän, myönteisiä vaihtoehtoja on helpompi valita.

Onnellisuuskyselyjen luotettavuutta vahvistaa tulos, jonka mukaan kansakunnan sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin taso on vahvassa yhteydessä kansalaisten ilmoittamaan onnellisuuteen tai tyytyväisyyteen. Tämä selittää myös sen, miksi vauraat ja demokraattiset maat ovat aina vertailujen kärkipäässä. Hyvinvointivaltion kehittäminen ei ole mennyt hukkaan, vaan on ollut onnellisuuden näkökulmasta kansalaisille suuri siunaus.

Miten selitämme Etelä-Amerikan maiden korkean sijoituksen? Erot olivat suuria esimerkiksi entisiin kommunistisiin maihin verrattuna. Inglehartin tutkimusryhmä selittää onnellisuutta kuudella tekijällä, jotka ovat varallisuus, demokratia, uskonnollisuus, kansallinen ylpeys, suvaitsevaisuus ja valinnan kokeminen. Näistä kuudesta kansallisen ylpeyden kokeminen ei ollut yhteydessä onnellisuuteen. Etelä-Amerikan maissa kansalaisten onnellisuutta ilmeisesti kohottavat demokratian ja vaurauden lisääntyminen ja uskonnollisuuden tuottama turvallisuus, mutta myös aika suuri suvaitsevaisuus sekä kokemus valintoihin liittyvistä vapauksista.

Tutkimusryhmä vastaa lopuksi onnellisuuskyselyjen mieltä epäileville toteamalla, että kaikkialla ihmiset vastaavat onnellisuutta koskeviin kysymyksiin nopeasti ja luontevasti. Kyse ei ole jostakin oudosta asiasta, vaan kaikkia ihmisiä läheisesti koskettavasta asiasta.

MTV3:n Onnellisuusbarometri

Olen laatinut MTV3:lle suomalaisten hyvinvointia kuvaavan mittariston. Tavoitteena on tehdä tutkimuksia kolmen kuukauden välein, jotta voidaan nähdä hyvinvoinnissa tapahtuneet muutokset. Mukana oli kahdeksan asteikkoa, joista liitteenä yksi esimerkki (mieliala). Lisäksi kuka tahansa voi päivittäin MTV3:n kotisivulla antaa päivän sykearvion omasta mielialastaan. Sykeasteikko on liitteen 1. mukainen, paitsi että arviointi kohdistuu juuri käsillä olevaan päivään. Onnellisuusbarometrin asteikot olivat seuraavia:

  1. Mieliala
  2. Onnellisuus
  3. Optimismi ja toiveikkuus
  4. Rakkauden kokeminen
  5. Tyytyväisyys toimeentuloon
  6. Tyytyväisyys sukupuolielämään
  7. Tyytyväisyys työhön
  8. Turvallisuus

Kaikkien vaihteluväli on 0-100, jossa 100 kuvaa parasta mahdollista tilaa ja 0 huonointa. Olen tällaisia “mittareita” käyttänyt jo yli 20 vuotta. Tuloksia on kertynyt paljon, kuten kotisivullani olevat kuvaukset osoittavat. Tutkijat pitävät hyvän asteikon edellytyksenä sitä, että se on symmetrinen ja että siinä on selvä neutraali keskikohta. Usein käytetyt asteikot ovat paljon karkeampia niin, että tarjolla on vain viisi tai seitsemän vaihtoehtoa. Tulosten yleiskuva ei kuitenkaan muutu, jos nämä vaihtoehdot ovat symmetrisiä esimerkiksi näin: Erittäin tyytyväinen, tyytyväinen, melko tyytyväinen, yhtä paljon kumpaakin, melko tyytymätön, tyytymätön ja erittäin tyytymätön.

Sekä suomalaisissa että kansainvälisissä tutkimuksissa vastaukset painottuvat selvästi myönteisiksi. Tämä tulos korostuu vauraissa, demokraattisissa länsimaissa. Omissa tutkimuksissani kokonaisvaltaisten arvioiden keskiarvot (onnellisuus, tyytyväisyys, turvallisuus, optimismi) ovat yleensä olleet yli 70. Kun kysytään jotakin suppeampaa asiaa, kuten tyytyväisyyttä työhön tai johtamiseen työpaikalla, keskiarvot voivat olla huomattavasti matalampia.

Toinen tekijä, joka saattaa vaikuttaa tuloksiin, on mahdollisuus vaikuttaa arvioitavaan asiaan. Toimeentulo on asia, johon voi jossain määrin vaikuttaa, mutta pääosin palkka määräytyy tavallisella palkansaajalla taulukoiden perusteella. Tyytyväisyys ystäviin on yleensä melko suurta, sillä ystävyyssuhteet ovat enemmän omissa käsissä. Kolmas seikka liittyy niihin odotuksiin ja vaatimuksiin, joita asiaan liittyy. Tämä tekijä voi laskea myös toimeentuloon sekä työhön liittyviä arvioita. Myös rakkauteen ja sukupuolielämään liittyy suuria odotuksia. Länsimaisen kulttuurin romanttisen rakkauden idea on upea, mutta se synnyttää sellaisia haavoita, joita on mahdoton toteuttaa. Odotamme myös työltä paljon. Sen tulisi olla haastavaa, siistiä, hyvin palkattua, vaihtelevaa ja esimiesten ja työtoverien tulisi olla mukavia. Nämä toiveet eivät suinkaan aina toteudu.

Kuvio 1. Barometriin osallistuneiden henkilöiden (1052) keskiarvot kahdeksalla hyvinvoinnin asteikolla.



Kuvio 2.
Taustatekijät hyvinvoinnin riskitekijöinä.

Kuvio 2 perustuu tarkasteluun, jossa koko ryhmästä kokonaishyvinvoinnin perusteella on erotettu 50 huonoiten voivaa (<37) ja 50 hyvinvoivinta (>90). Prosenttiluvut kertovat, kuinka suuri osa ao. ryhmästä sijoittuu huonosti voivien ryhmään. Jos ao. tekijällä ei ole mitään yhteyttä, prosenttiluku on 50. Sukupuolen ja koulutuksen hiukan kohonneet prosenttiluvut eivät ole tilastollisesti merkitseviä, joten ne voivat johtua sattumasta. “Ei työssä” -ryhmään on otettu mukaan myös koululaiset ja eläkeläiset työttömien ohella. “Heikkojen tulojen” ryhmässä ansiot ovat alle 1000 euroa kuukaudessa.

Lopullisessa kyselyssä oli mukana 1052 henkilöä. Tutkimukseen saattoi ilmoittautua mukaan. Ilmoittautuneita oli useita tuhansia. Vastanneita oli jonkin verran enemmän, mutta joukosta poistettiin satunnaisesti henkilöitä niin, että vastaajajoukko vastaa mahdollisimman hyvin Suomen kansaa kuvaavia taustatietoja. Tulokset on esitetty kuvioissa 1 ja 2. Niistä voidaan tehdä seuraavia päätelmiä.

  1. Kaikki keskiarvot ovat asteikon myönteisellä puolella eli onnellisuutta, hyvinvointia ja tyytyväisyyttä on enemmän kuin näiden vastakohtia. Tulos on aikaisempien tutkimusten mukainen, mutta hiukan alempi kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Syyt voivat liittyä otoksen valintaan tai sitten vaikkapa kielteiset talousuutiset ovat vaikuttaneet tuloksiin.
  2. Eri asteikkojen erot noudattavat edellä kuvattuja olettamuksia. Koko elämää tai elämäntyyliä kuvaavat arviot ovat myönteisempiä kuin elämänalueita kuvaavat tulokset. Suuret odotukset todennäköisesti alentavat kolmea alinta pylvästä.
  3. Turvallisuuden korkea pylväs varmaankin kertoo siitä, että elämä nykyajan Suomessa on aidosti turvallista.
  4. Kaikissa asteikoissa on myös erittäin matalia arvioita. Vastaajien joukossa on henkilöitä, joiden elämässä on merkittäviä ongelmia.
  5. Sukupuoli: Naiset kokivat enemmän rakkautta kuin miehet ja miehet olivat optimisempia kuin naiset.
  6. Asuinpaikka: Yhdistettäessä Itä-Suomen, Oulun ja Lapin läänit melko pienen vastaajajoukon ja vastausten samankaltaisuuden tähden Etelä-Suomi poikkeaa muista lääneistä myönteiseen suuntaan kaikissa muissa paitsi tyytyväisyydessä sukupuolielämään ja turvallisuudessa. Edellisessä Etelä-Suomen keskiarvo on muita matalampi ja jälkimmäisessä ei ole eroja.
  7. Ikä: Iän suhteen onnellisuus ja hyvinvointi nousevat 35-55 -vuotiaiden ryhmään, jonka arviot ovat samansuuruisia kuin 55-65 -vuotiailla. Nuorin ikäryhmä kokee ennen kaikkea toimeentulo- ja rakkausongelmia. Turvallisuudessa erot ovat pieniä, joskin vanhin ryhmä kokee olonsa nuorimpia turvattomammaksi.
  8. Koulutus: Ammatin ja koulutuksen myötä hyvinvointi kohoaa. Ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnon suorittaneet ovat selvästi muita tyytyväisempiä. Oikeastaan ainoa poikkeus on yliopistotutkinnon suorittaneiden muita ryhmiä alempi tyytyväisyys sukupuolielämään.
  9. Työtilanne: Koululaiset, opiskelijat ja työttömät antoivat hyvinvoinnistaan muita alempia arvioita. Poikkeuksena oli työttömien rakkaus ja sukupuolielämä, jotka olivat muiden ryhmien tasoa.
  10. Perhesuhteet: Parisuhteessa elävien hyvinvointi oli jonkin verran parempi kuin muilla ryhmillä (vanhempien luona asuvat, yksin asuvat, yksinhuoltajat). Odotetusti suurin ero on rakkauden kokemisessa ja tyytyväisyydessä sukupuolielämään. Jälkimmäisessä arviot laskevat 50:n alle.
  11. Tulotaso: Alle 1000 euroa/kk ansaitsevien arviot ovat erittäin matalia. Vain kokonaisvaltaiset arviot ylittävät asteikon keskikohdan. Tyytyväisyys työhön ja toimeentuloon ovat alle 40:n. Seuraava tuloryhmä (1000-2000) ei enää paljon poikkea muista tuloryhmistä. Keski- ja hyvätuloiset (3000-7000 e) ovat suunnilleen yhtä tyytyväisiä. Ehkä yllättäen tästä eteenpäin tyytyväisyys alkaa laskea.

Ääriryhmien vertailua

Koko aineistosta erotettiin ne henkilöt, jotka kaikkien hyvinvointia kuvaavien asteikoiden summalla saivat korkeimpia ja matalimpia arvoja. Kumpiakin erotettiin 50 henkilöä. Summamuuttujan alapäässä rajana oli asteikoiden keskiarvo 37 ja yläpäässä 90. Katsoin, miten taustamuuttujat olivat yhteydessä tähän ryhmäjakoon. Tulokset on kuvattu kuviossa 2. Tällainen vertailu korostaa eroja, jotka koko ryhmää koskevassa analyysissä ovat heikompia.

Kuvio kertoo, mikä on todennäköisyys, että tietyn taustamuuttujan arvolla sijoitutaan matalan hyvinvoinnin ryhmään. Kuviossa esitetyistä taustamuuttujista muut paitsi sukupuoli ja koulutus olivat tilastollisesti merkitseviä. Läänien vertailu ei tuottanut edes oireellista yhteyttä. Vaikka tulojen yhteys hyvinvointiin on koko ryhmässä melko matala, on tässä ääriryhmien vertailussa yhteys erittäin selvä. Kaikki ne 14 henkilöä, joilla tulot olivat alle 1000 e/kk, sijoittuvat huonosti voivien ryhmään. Myös iällä, perhesuhteella ja työtilanteella oli merkitsevä yhteys, mutta yhteyden voimakkuus ei ollut samaa tasoa kuin tulojen. “Riskitekijöitä” olivat siis heikot tulot, yksin asuminen, työn puuttuminen ja nuorimpaan tai vanhimpaan ikäryhmään kuuluminen.

Edellä kuvatut asiat liittyvät yhteen. Kyseessä on suurelta osin hyvin kirjava joukko koululaisia ja opiskelijoita, jotka asuvat joko yksin tai asuntolatyyppisissä olosuhteissa. Työttömiä on näiden 50:n huonoiten voivan joukossa kuusi, mutta matalimpaan tuloluokkaan heistä kuuluu onneksi vain kaksi. Kun tarkastellaan kaikkia neljää varsinaista “riskitekijää” yhdessä, saadaan kahdeksan henkilöä (vain nuorin ikäluokka katsottiin riskitekijäksi), joista seitsemän (88%) sijoittuu huonosti voivien ryhmään.

Kun katsotaan erittäin hyvinvoivien 50 henkilön ryhmää, heidän taustansa on luonnollisesti vastakkainen edellä kuvatulle. He ovat 25-55 -vuotiaita, työssä olevia, keskituloisia ja perheellisiä. Joukossa on kuitenkin esimerkiksi kaksi työtöntä ja kahdeksan toiseksi alimpaan tuloluokkaan kuuluvaa. Niistä 27:stä henkilöstä, joilla on nuo neljä myönteistä ominaisuutta, kuuluu 20 (74%) hyvinvoivien ryhmään. Kenties yllättäen joukossa on kuitenkin seitsemän, jotka kuuluvat huonosti voiviin. Mikä voisi olla syynä? Näistä seitsemästä kuusi on naisia. Ehkä työn ja perhe-elämän yhdistäminen on ollut vaikeata.

Korostan vielä, että toisin päin katsoen tilanne ei näytä näin selkeältä. Jos otetaan esimerkiksi yksin asuvien tai työttömien ryhmä kokonaisuudessaan tarkasteluun, keskiarvot ovat kyllä jonkin verran alentuneita, mutta kummassakin ryhmässä on runsaasti sellaisia henkilöitä, jotka selviävät hyvin tai jopa erittäin hyvin.

Liite 1.
1. MIELIALA

Millainen mielialasi on ollut kuluneiden parin viikon aikana? Oletko iloinen ja hyväntuulinen vai oletko synkkä ja huonotuulinen? Arvioi alla olevien vaihtoehtojen avulla mielialaasi. Arvioi mielialaasi parin viikon aikana. Paina mieleesi se kohta, joka kuvaa mielialaasi parhaiten. Siirrä tuo luku sille varattuun kohtaan. Arviointi on tarkoitettu jatkuvaksi siten, että voit valita minkä tahansa luvun 0:n ja 100:n välillä. Voit siis täysien lukujen ohella valita esim. lukuja 97, 63, 38, 11.

Onnellisuuden vaatimuksesta

Onnellisuuden vaatimuksesta arjen onnen vaalimiseen. Luentolyhennelmä 2004

Kuka tahansa voi huomata, että ihmisten välillä on suuria eroja siinä, miten he suhtautuvat elämään. Toinen on tyytyväinen, hyväntuulinen ja onnellisen tuntuinen. Hänestä ei saa irti oikeastaan mitään kielteistä. Hän suhtautuu myötätunnolla tai huumorilla muiden oikkuihin tai kritiikkiin. Vaikka elämä tuo vastoinkäymisiä, hän selviää niistäkin masentumatta tai katkeroitumatta. Toinen taas on aina huonolla tuulella ja on kaikkeen tyytymätön. Juuri mikään ei ole hyvin ja kaikki ovat häntä vastaan. Hyvät asiat eivät muuta näitä puheita miksikään, mutta huonot saavat kaiken näyttämään vieläkin pahemmalta.

Onnellisuuden pohdinnalla on pitkä historia. Onnellisuutta ovat määrittäneet esimerkiksi Platon, Aristoteles ja Jeesus. Nämä kolme näkivät onnen perustuvan joko hyveiden noudattamiseen tai Jumalan tahdon toteuttamiseen. Vasta Ranskan vallankumouksen jälkeen alkaa yksilö nostaa päätään, jolloin aletaan kysyä, mikä tekee juuri minut onnelliseksi. Ensimmäiset laajamittaiset tutkimukset tehdään Yhdysvalloissa 1950-luvun lopussa. Siitä lähtien tällaisia tutkimuksia on tehty säännöllisesti. Kuitenkin laajamittainen onnellisuustutkimus on vasta noin 10-15 vuoden ikäistä. Tutkimusten mukaan ihmiset sanovat olevansa onnellisia, mikä voi olla yllätys siinä mielessä, että tiedotusvälineet ovat täynnä huonoja uutisia ihmisen elämästä. Niistä saa kuvan, että ihmisen elämä on täynnä ahdistusta, masennusta ja väkivaltaa.

Onnen oppaiden määrä lisääntyy koko ajan. Tämä varmaankin kertoo siitä, että jokin epämääräinen paine onnellisuuteen on olemassa. Menestyvän, hyvin pärjäävän ihmisen tulisi myös olla onnellinen. Hyvinvointia edistävät noiden oppaiden mukaan oikeat asenteet, huumori, kurssien käyminen, ruokavalio, liikunta, jne. Onko näistä oppaista ja ohjeista mitään hyötyä? Kyllä ja ei. Jos ne kehottavat ihmistä hakeutumaan tilanteisiin ja harrastuksiin, joista hän pitää, voivat hyvän olon hetket lisääntyä ja sekin on jotakin. Sen sijaan onnellisuuden tasoon on vaikea vaikuttaa silloin, kun se on jo kohtuullisen korkealla. On vaikea lisätä vettä kaivoon, jonka vesi jo on korkealla. Jos kaivon vesi on matalalla, voi siellä kaadettu vesi pysyäkin. Näin on asianlaita silloin, kun ihmisellä on selvä hyvinvoinnin vajaus. Silloin lähes mikä hyvänsä omaehtoinen, vastuuta ottava toiminta on hyväksi.

Hyvä esimerkki on liikunta, jonka myönteisistä vaikutuksista on varsin paljon tietoja. Ilmeisesti liikunta lisää hallinnan kokemusta ja antaa luottamusta siihen, että voin saada itse jotakin aikaan. Varmaankin myös elämäntyylin kohentamisella on myönteinen vaikutus. Jos valvoo, tupakoi, ryyppää ja rellestää, tuskin siitä lopulta paljoakaan nauttii. Moni on saanut elämäänsä iloa ja uutta sisältöä osallistumalla vapaaehtoistyöhön. Kun tekee työtä toisen hyväksi, unohtaa omat vaivansa ja voi kokea itsensä tärkeäksi. Vihdoin on aina niitä, joihin jokin onnen ohje ihan oikeasti “kolahtaa”. Asenteiden ja arvojen muutoksia siis tapahtuu, mutta muutokset ovat aina arvoituksellisia. Kukaan ei voi noin vain tahtoa itseään uskovaiseksi tai elämäniloiseksi.

Monasti unohtuu se, että parannusta voi tehdä myös pikku hiljaa omiin heikkouksiin huomiota kiinnittäen ja vahvuuksia lujittaen. Jos esimerkiksi tajuaa oman kriittisyytensä, voi tehdä parannusta. Ei ole mahdotonta jättää jotakin sanomatta; aina ei ole pakko sanoa, mitä mieleen tulee. Sen sijaan voi sanoa jotakin myönteistä, antaa tunnustusta sekä ilmaista rakkautta ja kiintymystä. Oma hyvinvointi paranee jo näiden asioiden sanomisesta ja on todennäköistä, että saa samalla mitalla takaisin. Onnen peruslakeja on se, että mitä toiselle antaa, sen saa takaisin.

Yleensä ihmiset myöntävät, että onni on jotakin pientä ja arkista. Onnessa on myös jotakin hyvin arvoituksellista ja pakenevaa. Monet viisaat ovat sanoneet, että mitä enemmän onnea suoraan tavoittelee, sitä varmemmin se pakenee. Ihmisen hyvän elämän kannalta tämä on melkoinen haaste. Mitä sitten kannattaa elämässä tavoitella, jos ei onnea?

Kirjallisuus:

  • Ojanen, M. (2001). Ilo, onni, hyvinvointi. Helsinki: Kirjapaja.
  • Ojanen, M. (2002). Elämän mieli ja merkitys. Helsinki: Kirjapaja.
  • Ojanen, M. (2004). Onnen etsijät. Helsinki: Aikamedia.

Onnellisten ihmisten elämäntaito

Tiivistelmä. Abbe, Allison, Tkach, Chris, Lyubomirsky, The Art of Living by Dispositionally Happy People. Sonja,:Journal of Happiness Studies, Vol 4(4), 2003.

  • Mielenterveyden ongelmat lisääntyvät ja onnellisuusarviot pysyvät vakiona – jopa laskevat
  • Voitaisiinko onnellisilta ihmisiltä oppia jotakin?
  • Ei eroja taustatekijöissä
  • Heidän elämässään on myös kielteisiä asioita
  • Eivätkä he aina ole hyvällä tuulella
  • Palautuminen nopeaa, miksi?

A. Päätöksenteko

1. Ei maksimointia, vaan tyytyväisyys ratkaisuihin – harmittelu jälkeenpäin puuttuu.

2. Päätöksen perustelu omalta kannalta katsoen tehdään rakentavalla tavalla. Esimerkki: Kun opiskelijat olivat valinneet yliopistonsa, niin valittu kohde oli onnellisten mielestä sisäänpääsyn jälkeen entistäkin parempi (arvioita oli tehty ennen valintaa). Vähiten onnellisten arviot eivät muuttuneet. Jos onnelliset eivät päässeet, heidän arvionsa tuosta yliopistosta aleni. Vähiten onnellisilla ei tapahtunut muutosta. Jos onnettomat pääsivät, mutta eivät menneet, heidän arvionsa ko. yliopista heikkeni. Vastaavaa muutosta ei tapahtunut onnellisilla.

3. Sama tuli esiin arvioitaessa jälkiruokia. Onnelliset olivat tyytyväisiä siihen, mitä saivat arvionsa jälkeen maistaakseen, vaikka eivät olisi saanet kaikkein parhaaksi arvioimaansa jälkiruokaa. Vähiten onnelliset pudottivat arviotaan.

4. Onnelliset eivät ole yhtä herkkiä vertailuille kuin vähiten onnelliset. Sen paremmin onnistuminen tai epäonnistuminen ei vaikuta heidän tilaansa. Esimerkki: Koehenkilöt tekivät tehtävää joko itseään taitavamman tai huonomman kanssa. Tämän suoritus ei vaikuttanut onnellisten mielialaan, mutta onnettomien mieliala laski, jos toinen oli nopeampi ja taitavampi. Toisessa tutkimuksessa tunnustus hyvästä suorituksesta paransi onnellisten mielialaa eikä sitä haitannut se, että joku toinen oli suoriutunut vielä paremmin. Tämä tieto sen sijaan heikensi onnettomien mielialaa. Kielteinen palaute alensi molempien ryhmien mielialaa, mutta onnettomien mieliala jopa kohosi, jos joku toinen oli suoriutunut vielä huonommin!

B. Itsearviointi

1. Onnelliset eivät pohdiskele tilaansa samassa määrin kuin onnettomat. He eivät mieti tilaansa, puutteitaan ja tunteitaan. Itseanalyysi ilmeisesti ei ole erityisen tuloksellista! Pohdinta voi lisätä oivallusta itseen nähden, mutta hinta on usein kova. Paljastuu ikäviä asioita. Masennusta vahvistaa omien ongelmien märehtiminen. Erityisen tuhoavaa tällainen pohdiskelu on silloin, kun jo ennestään ollaan huonolla tuulella.

2. Epäonnistumisten pohdiskelu. Esimerkki: Tutkimuksessa opiskelijat tekivät anagrammitehtäviä ja saivat joko kielteistä tai myönteistä palautetta. Onnelliset eivät välittäneet kielteisestä palautteesta, he esimerkiksi pystyivät keskittymään seuraavaan tehtävään onnettomia paremmin. Kysyttäessä kokeen jälkeen, mitä tulee mieleen, he eivät tuottaneet kielteisiä asioita. Onnettomat sen sijaan pohtivat kielteistä suoritustaan ja ottivat sen raskaammin. Mikä ikävintä, he alkoivat kaivella esiin entisiä epäonnistumisia.

3. Hyvin tärkeä taito on itsensä harhauttaminen ikävien tapahtumien jälkeen. Jutteleminen, elokuvan katsominen, liikunta voivat olla tällaisia asioita. Parhaita ovat sellaiset tekemiset, jotka johtavat flow-tilaan. Kokeessa harhauttaminen todella auttoi. Kun opiskelijat eivät saaneet haluamaansa jälkiruokaa, osan tuli pohtia omaa itseään, toisen puolen liitäviä pilviä tai Mona Lisan hymyä. Edelliset olivat entistä pettyneempiä siihen, että eivät saaneet haluamaansa jälkiruokaa.

4. Tapahtumien tulkinta. Jollekin kiire on katastrofi, toinen suorastaan nauttii siitä. Toinen viihtyy seurassa, toinen käpertyy kuoreensa. Kun onnelliset ja onnettomat arvioivat kielteisiä ja myönteisiä elämäntapahtumia, onnelliset arvioivat myönteiset asiat onnettomia myönteisemmin ja kielteiset vähemmän kielteisesti. Ulkopuolisten arvioiden mukaan tapahtumien välillä ei ollut todellista eroa. Jos onnelliset ja onnettomat jatkavat avoimia kertomuksia, edellisten kuvaukset ovat myönteisempiä.

C. Onnellisuutta lisäävät keinot

1. Onko onnellisuus pysyvä ominaisuus, johon on vaikea vaikuttaa? Näin jotkut tutkijat ovat väittäneet. Onnellisuusohjelmia on kokeiltu ja niiden vaikutukset ovat melko lyhyellä tähtäimellä olleet myönteisiä.

2. Mutta entä suhteellisen pysyvät muutokset? Sheldon ja Lyubomirsky seurasivat 600 opiskelijaa ja totesivat että myönteisellä ympäristön muutoksella ei ollut merkitystä, mutta myönteisten aktiviteettien muutoksella sen sijaan oli.

3. Erityisen kiinnostuksen kohteena on kiitollisuuden harjoittaminen ja ystävällisten tekojen tekeminen. Kummastakin on alustavia lupaavia tuloksia.

TM-hyvinvointikysely

Tekniikan Maailma -hyvinvointikyselyn tulokset vuodelta 1999

Tekniikan maailmassa olleeseen hyvinvointikyselyyn vastasi kaikkiaan 390 miestä. Kyseessä on hyvin koulutettu miesryhmä, jonka ammatit painottuvat tekniikkaan. Silti vastaajien joukossa on myös esimerkiksi maanviljelijöitä, pappeja ja opettajia. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että ulkonaisilla tekijöillä on melko vähäinen vaikutus hyvinvointiin. Ryhmässä oli riittävästi vaihtelua, jotta tulosten perusteella voidaan esittää monia kiinnostavia yhteyksiä.

Vastanneen ryhmän ikä oli keskimäärin 42 vuotta. Nuorin osallistuja oli 15-vuotias ja vanhin 83-vuotias. Kaikki ikäryhmät olivat varsin hyvin edustettuja. Koulutustasoa kuvaa ylioppilastutkinnon suorittaneiden osuus (44%). Akateemisen tutkinnon suorittaneita oli 16%. Valtaosa vastaajista oli naimisissa (60%) tai avoliitossa (11%), joka sekin kuvaa ryhmän “vakavuutta”.

Ryhmä koki taloudellisen tilanteensa ja terveytensä hyväksi. Vain muutamilla oli merkittäviä taloudellisia ongelmia tai jokin vaikea sairaus. Kokemus henkilökohtaisista saavutuksista oli mielenkiintoinen. Vastaajista 10% ilmoittaa saaneensa täysin sen, mitä on halunnut. Eniten (46%) on niitä, jotka ovat saanee lähes täysin sen, mitä ovat tavoitelleet.

Saavuttamatta jääneitä asioita ovat olleet mm.

  • urakehitys, ansiot, oma pätevyys, muiden tunnustus
  • omakotitalon rakentaminen
  • yhteiselämä, hyvä työpaikka ja palkka
  • koulutusta enemmän
  • uusi asunto
  • omakotitalo
  • lapsenlapsia enemmän
  • kolme vuotta enemmän töissä, eläkesuunnitelmaa piti nopeuttaa
  • taloudellinen riippumattomuus
  • oma talo, asema työssä, menestyvä yrittäjä
  • hyvä vakituinen työpaikka
  • akateemiset opinnot
  • omakotitalo, päivätyö
  • maallista mammonaa, sosiaalinen asema ja perhe
  • onnistunut avioliitto, terve lapsi
  • yritys ajautui konkurssiin
  • avioliitto karille ja muutkin haaveet
  • työ, terveys, harrastukset
  • puoliso,lapset ja perhe-elämä
  • lottovoitto
  • ajan riittävyys
  • sopiva asunto
  • ei toiveiden mukaista työtä
  • lapset
  • tulotaso jäänyt matalaksi

Kaksi asiaa nousee vastauksissa esiin: taloudellinen menestys ja perhe. Näissä on koettu eniten ongelmia.

Hengellisiin asioihin liittyi yksi kysymys. Vaikka galluppien mukaan Jumalaan uskoo kysymyksestä riippuen 50-70%, eivät hengelliset asiat kuitenkaan olleet nyt tutkitulle ryhmälle kovin tärkeitä. Erittäin suuri merkitys niillä oli 10 %:lle ja melko suuri merkitys 9 %:lle.

Ryhmä huolehtii hyvinvoinnistaan monin eri tavoin. Liikunnan mainitsi vähintään joka toinen ja moni toi esiin myös terveellisen ruoan. Näiden kuvausten mukaan miehen hyvinvoinnista ei tarvitse kantaa huolta, ei ainakaan silloin, kun hän lukee Tekniikan Maailmaa! Mitä moninaisimmat harrastukset ja perheen kanssa oleminen olivat myös tärkeitä hyvinvoinnin kannalta.

Iloa elämään tuottivat paljolti samat asiat. Puolison, perheen ja lasten sekä ystävien merkitys koettiin hyvin merkittäväksi. Tärkeä asia on myös menestyminen tai onnistuminen työssä, mistä oli runsaasti mainintoja. Monet harrastukset tuottivat iloa elämään. Hyvin tavallinen oli maininta mökillä puuhailusta tai yksin olosta.

Tulevaisuuden toiveet ja haaveet liittyivät paljolti perheeseen, tai perheen hyvinvointiin. Mies ei siis suinkaan ajattele vain omaa mielihyväänsä. “Itsekkäitä”, usein mainittuja asioita, olivat hyvä terveys ja vauraus. Yksinäiset miehet toivoivat löytävänsä naisen, jonka kanssa voivat jakaa elämänsä.

Muutama kysymys kosketteli tekniikkaa. Maapallon tulevaisuudesta mielipiteet kävivät voimakkaasti ristiin. Jakautuma oli kaksihuippuinen. Sekä synkkiä että valoisia näkemyksiä oli suunnilleen yhtä paljon. Oma elämäntilanne oli yhteydessä näihin arvioihin. Terveet ja taloudellisesti hyvin pärjäävät olivat optimisteja myös maailman tulevaisuuden suhteen. Oma tyytyväisyys ja varsinkin tulevaisuudesta olivat yhteydessä käsitykseen maailman tulevaisuudesta. Kun oma tulevaisuus oli myönteinen, oli myös maailman tulevaisuus samansuuntainen. Persoonallisuuden piirteistä optimismi selitti parhaiten arviota maapallon tulevaisuudesta. Sen korrelaatio oli .40, joka on melko vahva yhteys.

Tekniikan läpimurtoina kuvataan hyvin monenlaisia asioita, joista seuraavassa satunnainen otos:

  • digitaalikameran halpeneminen
  • vaarallisten sairauksien lääkitys, vetyauto
  • saastuttamaton energia
  • merivedestä polttoainetta
  • tv, video, stereot, tietokone yhdessä paketissa
  • tietäjä, joka vähentäisi ihmisten eriarvoisuutta
  • syöpälääke, digiTV, geenitekniikka, mikroprosessorien leviäminen
  • lääketiede, tietoliikenne
  • puheentunnistus tietokoneissa, ekologisten ongelmien ratkaisu
  • avaruustekniikka, telelääketiede, syöpävoitetaan
  • saasteeton energia
  • ratkaisu energia- ja saasteongelmiin
  • kuvapuhelin
  • digitaalitekniikka kuvantoistossa
  • inhimillisyyden voittoa
  • fuusioreaktio (ei toteutune)
  • syövän parantaminen, aids-rokote
  • fuusioenergia
  • sähköautot, multimediat
  • sähköauto tai muulla energialla
  • öljyn korvaava voimanlähde autoihin
  • satelliitti – jokamiehen kännykkä, tukiasemat pois
  • energian tuottaminen ja varastointi
  • magneettijuna digitaaliradio ja -TV laajakaistainen matkapuhelin
  • näköpuhelin yleistyy, sähköauto tai muu polttoaine
  • sähköauto yleistyy
  • saasteet puoleen alkometri autoihin
  • energia- ympäristöongelmiin jotain ratkaisuja
  • tehokasta polttokennoa
  • tietotekniikka, elektroniikka
  • energiatuotannon kehitys
  • fuusioenergia, uudet lääkkeet

Huomattava osa vastauksista liittyy energiaan, tietotekniikkaan tai lääketieteeseen.

Omassa elämässä hyvinvointia edistävät (satunnaisesti esimerkkejä):

  • aamuvoimistelu, tunti kävelyä työn jälkeen
  • joutilaisuus, aika harrastuksiin, lapset
  • kasvisruoka, meditaatio, lukeminen
  • säännölliset elämäntavat, hyvä ruoka
  • auto, musiikki, radio-ohjattavat vehkeet, autotapahtumat ja messut
  • urheilu, ulkoilu ja matkailu
  • käyn kirjastossa
  • työ, liikunta, terveydenhoito, uteliaisuus
  • TV ja lehdet, linturetket, vaimo
  • kuntoilu
  • harrastukset hyvä työpaikka, lomapäivä, lenkkeily, hyvä ruoka, työn ja oman itsensä kehittäminen
  • hyvä ruoka, rentoutuminen
  • työnhaku, lähikauppa, kirjasto
  • ulkoilu, terveet elämäntavat
  • lepo, ulkoilu
  • hieroja, kampaaja, hammaslääkäri, liikunta
  • liikunta, lepo, rentoutuminen
  • liikunta, kaverien kanssa touhuaminen
  • rentoutuminen sohvalla. hyvä ruoka
  • puuhastelu vapaa-ajan asunnolla, verkkokalastus, vanhat perämoottorit
  • musiikin kuuntelu päivittäin ja 2-4 kertaa pyöräily viikossa
  • metsästys, golf, veneily, uinti, ulkoilu, lentäminen ,psykoanalyysi
  • liikunta ja matkailu
  • yksinäisyys mökillä, lukeminen, hyvä elokuva, läheisyys vaimo ja lapset

Ovatko kyselyyn vastanneet tyytyväisiä elämäänsä? Kysymyksiä oli kolme. Miten tyytyväinen olet juuri nyt, viisi vuotta sitten ja viiden vuoden kuluttua. Tämä viimeinen on tietenkin juuri sellainen kysymys, jonka vain utelias psykologi voi esittää. Vastaukset annettiin liukuvasti 0-100 -asteikolla, jossa 100 oli tyytyväisyyden maksimi ja 0 minimi. Arvioiden keskiarvot on esitetty oheisessa kuviossa. Keskimäärin tyytyväisyys on vähintäänkin tyydyttävää tasoa (lukuna 74), joka voi joillekin olla yllätys. Kaikissa tekemissäni tutkimuksissa tulos on ollut lähes desimaalilleen sama. Samanlaisia tuloksia on saatu myös kansainvälisissä tutkimuksissa.

Hyvin kiinnostava on tulos, jonka mukaan tyytyväisyyden koetaan nousevan menneisyydestä nykyisyyden kautta tulevaisuuteen. Tämä kuvastaa ihmisten suurta optimismia. Voin vakuuttaa, että viisi vuotta sitten arviot olisivat olleet keskimäärin aivan samanlaisia kuin nyt. Eivätkä ne kohoa miksikään viiden vuoden kuluttua. Toivottavasti tämä ei vähennä kenenkään optimismia. Olen tutkinut monia ryhmiä 1-4 vuoden välein, eikä tuloksissa ole ollut eroa.

Tulosten laaja jakautuma on syytä panna merkille. Osa vastaajista on erittäin tyytyväisiä elämäänsä – paremmin ei voi ollakaan -, osa taas kärsii suoranaisesta masennuksesta. Tämä on ihmiselämän raakaa todellisuutta. Kaikilla ei mene yhtä hyvin. Osa on onneksi vain tilapäisesti alamaissa, mutta vastaavasti osalla tilanne muuttuu huonompaan suuntaan. Kukaan ei kokonaan säästy elämän kolauksilta.

Näitä kolauksia ja myös myönteisiä asioita voimme katsoa seuraavaksi. Vastaajat saivat kuvata elämäntapahtumia kuluneen vuoden aikana. Positiivisia asioita mainittiin enemmän kuin negatiivisia (keskimäärin 1,08 ja 0,65). Mikä on näiden vaikutus tyytyväisyyteen? Mitä enemmän myönteisiä asioita ja mitä vähemmän kielteisiä asioita on mainittu, sitä tyytyväisempi vastaaja oli. Jonkinlainen pieneen ryhmään liittyvä oikku lienee se, että niillä yhdellätoista, joilla on kolmesta kielteisestä asiasta maininta, on aika korkea tyytyväisyyden taso. Naisten ryhmässä (1200) yhteys oli selkeä: Mitä enemmän kielteisiä tapahtumia, sitä alemmas tyytyväisyyden taso laski. Ilmeisesti elämäntapahtumat vaikuttavat tyytyväisyyteen. Toki on mahdollista että tyytyväiset ikään kuin “imuroivat” hyviä asioita ja vastaavasti tyytymättömät ikäviä asioita. Vaikutusten suunta ei siis ole täysin selvä, joskin todennäköisempi niin päin, että tapahtumat vaikuttavat tyytyväisyyteen eikä toisinpäin.

Yhteydet ovat varsin selkeitä, kun katsotaan kuluneen vuoden aikana sattuneita tapahtumia erikseen. Näin on tehty seuraavassa kuviossa. Tietty tapahtuma nostaa ja laskee tyytyväisyyden tasoa johdonmukaisesti. Erityisen iloisia miehet olivat lapsesta. Siinä meni myytti kovista tekniikan miehistä!

Ryhmät:
1 Avioero (8)
2 Psyykkinen ongelma (6)
3 Taloudelliset ongelmat (5)
4 Oma sairaus (13)
5 Työttömyys (19)
6 Läheisen sairaus (5)
7 Läheisen kuolema (11)
8 Avioliitto (11)
9 Taloudellinen menestys
10 Työn saaminen (19)
11 Avoliitto (8)
12 Innostava työ (6)
13 Uusi suhde (8)
14 Eläkkeelle siirtyminen (6)
15 Lapsi (9)

Monet hyvinvoinnin tutkijat ovat sitä mieltä, että persoonallisuudella on suuri vaikutus ihmisen tyytyväisyyteen. Hieno tutkimusasetelma edellyttäisi aikaisemmin tehtyjä persoonallisuuden arvioita, mutta sellaiseen ei tässä ollut mahdollisuutta. Samanaikaisesti kysytyillä persoonallisuuden arvioilla oli vahva yhteys tyytyväisyyteen. Tyytyväisiä olivat hyväntuuliset, optimistiset, itseensä luottavat ihmiset. Optimistisiin ihmisiin eivät elämän ikävät asiat pure samalla tavalla kuin pessimisteihin.

Elämäntapahtumat ja persoonallisuus siis ilmeisesti vaikuttavat hyvinvoinnin kokemiseen. Mitä muita tekijöitä voidaan nostaa esiin? Aviosäädyllä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys tyytyväisyyteen. Yksinäiset ja eronneet voivat muita huonommin. Miehiä ei ole luotu yksin elämään. Poikkeuksena olivat iloiset lesket, joita tosin on vain viisi. He pärjäävät ihan hyvin.

Asuinpaikalla ja iällä ei ole merkitystä. Usko ei saavuta tilastollista merkitsevyyttä, vaikkakin tyytyväisin ryhmä oli se, jolle hengelliset asiat olivat hyvin tärkeitä. Jostakin syystä matalin arvo saatiin ryhmältä, jolle uskon asiat olivat lähes tärkeitä. Muut ryhmät sijoittuvat näiden väliin.

Terveydellä, taloudella ja saavutuksilla oli vahva yhteys tyytyväisyyteen. Jos terveys koettiin huonoksi, talous kehnoksi ja miehellä oli tunne, ettei ollut saanut mitään aikaan, oli arvio tyytyväisyydestä selvästi keskitasoa matalampi. Kuitenkin aikaisemmatkin tutkimukset osoittavat, että juuri kokemus taloudesta tai terveydestä on vahvassa yhteydessä, sillä jos lääkäri tutkii terveyden ja sosiologi talouden, yhteys aika vaatimaton.Tässä lienee niin päin, että tyytyväisyyden taso heijastuu arvioihin terveydestä ja taloudellisesta tilanteesta.

Miten miehen tilanne suhteutuu naisen vastaavaan? Tein aivan samanlaisen kyselyn Anna-lehden lukijoille. Lisäksi minulla on runsaasti muita ryhmiä, joihin tuloksia voidaan verrata. Miesten tyytyväisyys ei keskimäärin eronnut naisten tyytyväisyydestä. Yhteydet olivat muutoinkin aivan samanlaisia kuin naisilla. Eroja saa hakemalla hakea. Yksi ero oli se, että miehet – ainakin nyt tutkittuun ryhmään kuuluvat – saivat enemmän iloa onnistuneesta suorituksesta kuin naiset.

Elävätkö sekä miehet että naiset jonkinlaisen harhan vallassa? Eiväthän ihmiset oikeasti voi olla tyytyväisiä tai onnellisia. Elämähän on täynnä ahdistusta, tuskaa ja vaivaa. Tällaisen kuvan saa sekä mediasta että ihmisten ongelmia kuvaavista tutkimuksista. Kaikesta huolimatta ihminen selviää ongelmiensa kanssa ihmeen hyvin. Edellä voitiin erottaa useita sellaisia ryhmiä, joilla oli merkittäviä ongelmia, joskus useitakin. Siitä huolimatta heidän arvionsa oli yli asteikon keskikohdan.

Varmaankin ihmiset ovat joskus ylioptimistisia, jota tulkintaa tukee juuri se tulos, että ennen oli huonosti ja tulevaisuudessa vielä nykyistäkin paremmin. Tämä on kuitenkin juuri se ominaisuus, jonka varassa ihminen selviää. Pidetään tästä “harhasta” kiinni ja uskotaan, että tulevaisuus tuo jotakin parempaa kuin nykyisyys. Juuri tämän uskon varassa ihminen on selvinnyt ja varmaankin selviää tästä eteenpäinkin.

Kun Tekniikan Maailman lukijat kuvaavat itsensä vastuullisiksi ja avuliaiksi, on syytä toivoa, että lukijat ja suomalainen mies ylimalkaan säilyttäisi herkän omantunnon ja tuntisi toimeksi panevaa empatiaa niitä kohtaan, joilla ei mene yhtä hyvin kuin muilla. Työttömyys on hyvä esimerkki. Kun työtön saa työtä, tyytyväisyyspistemäärät nousevat lähes 20 pistettä. Otetaan vastuuta niistä, joilla juuri nyt ei mene hyvin. Voihan olla että viiden vuoden kuluttua mekin kuulumme tällaiseen ryhmään.