Luokka: Psykologia

Monet tämän otsikon alla olevat kirjoitukset liittyvät onnellisuuteen tai liikuntaan, joista aiheista viime vuosina olen eniten kirjoittanut ja luennoinut. Mukana on sekä lyhyitä katsauksia että joitakin pitempiä tutkimustulosten kuvauksia. Lisäksi mukana on useita sellaisia kirjoituksia, joissa esitän kriittisiä näkemyksiä psykologian sovelluksista tai psykologiasta tieteenä. Edelleen mukana on esitelmä- ja luentorunkoja sekä otteita kirjoistani.

Minut tunnetaan ns. projektiivisten testien vastustajana ihmisten soveltuvuuden arvioinnissa. Esimerkiksi Wartegg-testillä tai Rorschach-testillä ei ole sellaista tieteellistä näyttöä – grafologiasta puhumattakaan – että niitä voitaisiin käyttää ihmisten mielenterveyden tai pätevyyden vertailuun. Thomas Szasziin yhtyen epäilen, onko lainkaan järkeävää puhua mielen sairauksista tai mielisairauksista. Yleensäkin vieroksun sairauskäsitteen laajentamista kuvamaan kaikkea sellaista, mikä on vaikeaa, epäsuotavaa, erilaista tai poikkeavaa.

Psykologiaan liittyvät artikkelit jakautuvat vielä kolmeen ala-alueeseen: Onnellisuus, positiivinen psykologia ja liikunta.

Onnellisuus Martti Jätä kommentti

Onnellisuusolympialaisten tarkistetut tulokset

Noin kuukausi sitten monissa lehdissä oli esillä Ronald Inglehartin työryhmän tutkimus, jonka mukaan suomalaisten onnellisuus näytti pudonneen siitä, mitä se oli ollut aikaisempien tutkimusten mukaan. Sitä ennen puolitusinaa tutkimusta kertoi, että Suomi oli onnellisuutta kuvaavien luetteloiden kärkipäässä. Tässä uudessa tutkimuksessa Suomi sai järjestyssijan 25. Kirjoitusten pettymystä on vaikea ymmärtää, sillä ei ole pitkä siitä, kun olimme mielestämme yksi maailman melankolisimmista kansoista. Tuossa Inglehartin tutkimuksessa on kuitenkin se ongelma, että kaikkien maiden tiedot eivät ole uusia. Suomesta tiedot ovat vuodelta 2005 ja monista maista vuodelta 1999. Kyseessä on lähes koko maailman World Values aineisto, jossa otokset ovat olleet yleensä noin tuhannen suuruisia. Tutkimusta ajankohtien erilaisuus ei merkittävästi haitannut, koska tavoitteena oli verrata ihmisten keskimääräistä onnellisuutta ja tyytyväisyyttä muihin valtiota kuvaaviin tekijöihin.

Onnellisuuden tason vertailuun tutkimus ei ole paras mahdollinen, mutta siihen soveltuu hyvin tuore Eurobarometri vuodelta 2007. Olen oheiseen taulukkoon laittanut muutamien maiden keskiarvoja muunnettuna 0-100 -asteikolle, jotka ovat havainnollisempia kuin alkuperäiset luvut. Lukujen suhteet eivät tästä muunnoksesta muutu miksikään. Jos kaikki kansalaiset ovat täysin tyytyväisiä tai onnellisia, silloin keskiarvo on 100 ja jos kaikki ovat tyytymättömiä tai onnettomia, silloin keskiarvo on 0. Jos puolet väestöstä ovat onnettomia ja puolet onnellisia, keskiarvo on 50.

Taulukko 1. Onnellisuuden ja tyytyväisyyden keskiarvoja 0-100 -asteikolla yhdessätoista maassa World Values -kyselyn ja Eurobarometrin mukaan.

World Values

Eurobarometri 2007

Onnellisuus

Tyytyväisyys

Onnellisuus

Islanti (1999)

84

78

–

Tanska (1999)

80

80

82

Kolumbia (2005)

79

81

–

Irlanti (1999)

79

80

80

Ruotsi (2006)

80

75

77

Iso-Britannia (2006)

81

73

77

Suomi (2005)

74

76

73

Brasilia (2006)

75

74

–

Saksa (2006)

70

71

71

Ranska (2006)

75

66

73

Italia (2005)

69

65

66

Ensimmäinen asia, joka näistä luvuista voidaan nopeasti todeta, on niiden korkea taso. Onnellisuus ei juuri laske 50 alapuolelle. Venäjällä (2006) onnellisuuden keskiarvo oli 59 ja Moldovassa (2006) 51. Moldovan alapuolella olivat enää vain Armenia ja Zimbave, joiden keskiarvot saattavat olla 50:n alapuolella (raportti ei näille anna lukuja). Onnellisuuden ja tyytyväisyyden arviot ovat Islannissa, Tanskassa ja Kolumbiassa niin korkealla, että kovin paljon ylöspäin ei enää voida päästä. Olisihan kummallista, jos ei kyselyä tehtäessä joidenkin ihmisten onnellisuuteen vaikuttaisi vaikkapa jokin menetys tai masennus tai muu vakava sairaus.

Suomi on tuoreen Eurobarometrin mukaan Euroopassa kahdeksas onnellisuuden keskiarvoja verrattaessa. Edellä mainittujen maiden lisäksi Luxemburg, Hollanti ja Belgia menevät Suomen ohi. Euroopan maista lisäksi Islanti, Sveitsi ja Norja ovat  Suomea korkeammalla, joten Suomen todennäköinen sijoitus on 11. Muista maanosista Suomen edelle ilmeisesti sijoittuvat Puerto Rico, Kolumbia, Kanada, El Salvador, Uusi Seelanti, Yhdysvallat, Guatemala ja Meksiko. Suomen sijoitus tässä kansojen välisessä kilpailussa on noin 20.

Jos suomalaisten onnellisuuden tasossa on tapahtunut jotakin vajoamista, se voidaan päätellä vuoden 2006 Eurobarometrista, jossa Suomi oli kolmantena Tanskan ja Sveitsin jälkeen. Norja, Ruotsi, Belgia ja Luxemburg olivat silloin Suomen takana. Suomalaisten onnellisuuden keskiarvo oli 80. Tuolla keskiarvolla Suomi olisi noin puolen tusinan onnellisimman maan joukossa. Onko suomalaisille tapahtunut jotakin vuoden aikana vai voidaanko muutos laskea sattuman aiheuttamaksi? Tilastollisessa mielessä ero on varmasti merkitsevä, mutta silti on vaikea kuvitella mitään järkevää selitystä sille, miksi todellista muutosta olisi tapahtunut.

Mitä näistä luvuista pitää ajatella? Onko onnellisuuden kysyminen ihmisiltä järkevää puuhaa? Miksi Kolumbiassa ja Puerto Ricossa ollaan onnellisia? Kyseessä ovat sentään Pohjois-Eurooppaan verrattuna köyhät maat. Jos nämä luvut todella ovat mielekkäitä, onnellisuuteen on kaksi tietä: pohjoismainen hyvinvointivaltio ja etelä-amerikkalainen elämäntapa. Ennen kuin pohdin, mitä tuo elämäntapa voisi tarkoittaa, toistan eräitä Inglehartin ryhmän pohdintoja. He viittaavat aluksi Daniel Kahnemanin tutkimuksiin, joiden mukaan mukaviksi ja mielialaa kohottaviksi koetut tekemiset eivät juurikaan ole yhteydessä onnellisuuteen. Onnellisuus ei siis perustu noihin mukaviksi koettuihin asioihin; ei ainakaan niiden suhteelliseen osuuteen. Vaikuttavatko valikoiva muisti tai sosiaalinen suotavuus arvioihin? Jos näin on, muisti tekee valintoja onnellisuuden hyväksi eli poimii arviointihetkellä pikemminkin mieluisia kuin epämieluisia asioita. Sosiaalinen suotavuus taas tarkoittaa sitä, että onnellisuus on lähes kansalaisvelvollisuus eikä monikaan halua tunnustaa, että asiat eivät ole kunnossa. Toimintojen tuottama mielihyvä ei kuitenkaan ole koko totuus ihmisen elämästä, vaan onnellisuus on toki paljon muutakin, kuten mielekkyyttä ja sitoutumista. Varsinkin mielekkyyden kokemus liittyy omien tutkimustenikin mukaan vahvasti onnellisuuteen. Inglehart ym. kirjoittavat osuvan vertauksen: yhden minuutin kokemus siitä, että pieni lapsi juoksee iloisena syliin vastaa sadan minuutin lasten jälkien siivousta.

Kyselyissä käytetty asteikko ei sekään kovin paljon vaikuta tuloksiin. Onnellisuutta on noissa edellä kuvatuissa tutkimuksissa kysytty neliportaisella asteikolla (hyvin onnellinen, melko onnellinen, ei erityisen onnellinen, ei lainkaan onnellinen) ja tyytyväisyyttä elämään 10-portaisella asteikolla. Kuten taulukosta nähdään, keskiarvot ovat hyvin samantasoisia. Olen omissa tutkimuksissani käyttänyt liukuvasti koko asteikkoa nollasta sataan eli vastaaja voi valita minkä tahansa luvun nollan (erittäin onneton) ja sadan (erittäin onnellinen) välillä. Keskiarvot ovat yleensä olleet edellisiin verraten hiukan matalampia: yleensä lukuarvon 70 molemmin puolin. Oma tulkintani on se, että kun vaihtoehtoja on vähän, myönteisiä vaihtoehtoja on helpompi valita.

Onnellisuuskyselyjen luotettavuutta vahvistaa tulos, jonka mukaan kansakunnan sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin taso on vahvassa yhteydessä kansalaisten ilmoittamaan onnellisuuteen tai tyytyväisyyteen. Tämä selittää myös sen, miksi vauraat ja demokraattiset maat ovat aina vertailujen kärkipäässä. Hyvinvointivaltion kehittäminen ei ole mennyt hukkaan, vaan on ollut onnellisuuden näkökulmasta kansalaisille suuri siunaus.

Miten selitämme Etelä-Amerikan maiden korkean sijoituksen? Erot olivat suuria esimerkiksi entisiin kommunistisiin maihin verrattuna. Inglehartin tutkimusryhmä selittää onnellisuutta kuudella tekijällä, jotka ovat varallisuus, demokratia, uskonnollisuus, kansallinen ylpeys, suvaitsevaisuus ja valinnan kokeminen. Näistä kuudesta kansallisen ylpeyden kokeminen ei ollut yhteydessä onnellisuuteen. Etelä-Amerikan maissa kansalaisten onnellisuutta ilmeisesti kohottavat demokratian ja vaurauden lisääntyminen ja uskonnollisuuden tuottama turvallisuus, mutta myös aika suuri suvaitsevaisuus sekä kokemus valintoihin liittyvistä vapauksista.

Tutkimusryhmä vastaa lopuksi onnellisuuskyselyjen mieltä epäileville toteamalla, että kaikkialla ihmiset vastaavat onnellisuutta koskeviin kysymyksiin nopeasti ja luontevasti. Kyse ei ole jostakin oudosta asiasta, vaan kaikkia ihmisiä läheisesti koskettavasta asiasta.

Onnellisuus Martti Jätä kommentti

MTV3:n Onnellisuusbarometri

Olen laatinut MTV3:lle suomalaisten hyvinvointia kuvaavan mittariston. Tavoitteena on tehdä tutkimuksia kolmen kuukauden välein, jotta voidaan nähdä hyvinvoinnissa tapahtuneet muutokset. Mukana oli kahdeksan asteikkoa, joista liitteenä yksi esimerkki (mieliala). Lisäksi kuka tahansa voi päivittäin MTV3:n kotisivulla antaa päivän sykearvion omasta mielialastaan. Sykeasteikko on liitteen 1. mukainen, paitsi että arviointi kohdistuu juuri käsillä olevaan päivään. Onnellisuusbarometrin asteikot olivat seuraavia:

  1. Mieliala
  2. Onnellisuus
  3. Optimismi ja toiveikkuus
  4. Rakkauden kokeminen
  5. Tyytyväisyys toimeentuloon
  6. Tyytyväisyys sukupuolielämään
  7. Tyytyväisyys työhön
  8. Turvallisuus

Kaikkien vaihteluväli on 0-100, jossa 100 kuvaa parasta mahdollista tilaa ja 0 huonointa. Olen tällaisia “mittareita” käyttänyt jo yli 20 vuotta. Tuloksia on kertynyt paljon, kuten kotisivullani olevat kuvaukset osoittavat. Tutkijat pitävät hyvän asteikon edellytyksenä sitä, että se on symmetrinen ja että siinä on selvä neutraali keskikohta. Usein käytetyt asteikot ovat paljon karkeampia niin, että tarjolla on vain viisi tai seitsemän vaihtoehtoa. Tulosten yleiskuva ei kuitenkaan muutu, jos nämä vaihtoehdot ovat symmetrisiä esimerkiksi näin: Erittäin tyytyväinen, tyytyväinen, melko tyytyväinen, yhtä paljon kumpaakin, melko tyytymätön, tyytymätön ja erittäin tyytymätön.

Sekä suomalaisissa että kansainvälisissä tutkimuksissa vastaukset painottuvat selvästi myönteisiksi. Tämä tulos korostuu vauraissa, demokraattisissa länsimaissa. Omissa tutkimuksissani kokonaisvaltaisten arvioiden keskiarvot (onnellisuus, tyytyväisyys, turvallisuus, optimismi) ovat yleensä olleet yli 70. Kun kysytään jotakin suppeampaa asiaa, kuten tyytyväisyyttä työhön tai johtamiseen työpaikalla, keskiarvot voivat olla huomattavasti matalampia.

Toinen tekijä, joka saattaa vaikuttaa tuloksiin, on mahdollisuus vaikuttaa arvioitavaan asiaan. Toimeentulo on asia, johon voi jossain määrin vaikuttaa, mutta pääosin palkka määräytyy tavallisella palkansaajalla taulukoiden perusteella. Tyytyväisyys ystäviin on yleensä melko suurta, sillä ystävyyssuhteet ovat enemmän omissa käsissä. Kolmas seikka liittyy niihin odotuksiin ja vaatimuksiin, joita asiaan liittyy. Tämä tekijä voi laskea myös toimeentuloon sekä työhön liittyviä arvioita. Myös rakkauteen ja sukupuolielämään liittyy suuria odotuksia. Länsimaisen kulttuurin romanttisen rakkauden idea on upea, mutta se synnyttää sellaisia haavoita, joita on mahdoton toteuttaa. Odotamme myös työltä paljon. Sen tulisi olla haastavaa, siistiä, hyvin palkattua, vaihtelevaa ja esimiesten ja työtoverien tulisi olla mukavia. Nämä toiveet eivät suinkaan aina toteudu.

Kuvio 1. Barometriin osallistuneiden henkilöiden (1052) keskiarvot kahdeksalla hyvinvoinnin asteikolla.



Kuvio 2. Taustatekijät hyvinvoinnin riskitekijöinä.

Kuvio 2 perustuu tarkasteluun, jossa koko ryhmästä kokonaishyvinvoinnin perusteella on erotettu 50 huonoiten voivaa (<37) ja 50 hyvinvoivinta (>90). Prosenttiluvut kertovat, kuinka suuri osa ao. ryhmästä sijoittuu huonosti voivien ryhmään. Jos ao. tekijällä ei ole mitään yhteyttä, prosenttiluku on 50. Sukupuolen ja koulutuksen hiukan kohonneet prosenttiluvut eivät ole tilastollisesti merkitseviä, joten ne voivat johtua sattumasta. “Ei työssä” -ryhmään on otettu mukaan myös koululaiset ja eläkeläiset työttömien ohella. “Heikkojen tulojen” ryhmässä ansiot ovat alle 1000 euroa kuukaudessa.

Lopullisessa kyselyssä oli mukana 1052 henkilöä. Tutkimukseen saattoi ilmoittautua mukaan. Ilmoittautuneita oli useita tuhansia. Vastanneita oli jonkin verran enemmän, mutta joukosta poistettiin satunnaisesti henkilöitä niin, että vastaajajoukko vastaa mahdollisimman hyvin Suomen kansaa kuvaavia taustatietoja. Tulokset on esitetty kuvioissa 1 ja 2. Niistä voidaan tehdä seuraavia päätelmiä.

  1. Kaikki keskiarvot ovat asteikon myönteisellä puolella eli onnellisuutta, hyvinvointia ja tyytyväisyyttä on enemmän kuin näiden vastakohtia. Tulos on aikaisempien tutkimusten mukainen, mutta hiukan alempi kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Syyt voivat liittyä otoksen valintaan tai sitten vaikkapa kielteiset talousuutiset ovat vaikuttaneet tuloksiin.
  2. Eri asteikkojen erot noudattavat edellä kuvattuja olettamuksia. Koko elämää tai elämäntyyliä kuvaavat arviot ovat myönteisempiä kuin elämänalueita kuvaavat tulokset. Suuret odotukset todennäköisesti alentavat kolmea alinta pylvästä.
  3. Turvallisuuden korkea pylväs varmaankin kertoo siitä, että elämä nykyajan Suomessa on aidosti turvallista.
  4. Kaikissa asteikoissa on myös erittäin matalia arvioita. Vastaajien joukossa on henkilöitä, joiden elämässä on merkittäviä ongelmia.
  5. Sukupuoli: Naiset kokivat enemmän rakkautta kuin miehet ja miehet olivat optimisempia kuin naiset.
  6. Asuinpaikka: Yhdistettäessä Itä-Suomen, Oulun ja Lapin läänit melko pienen vastaajajoukon ja vastausten samankaltaisuuden tähden Etelä-Suomi poikkeaa muista lääneistä myönteiseen suuntaan kaikissa muissa paitsi tyytyväisyydessä sukupuolielämään ja turvallisuudessa. Edellisessä Etelä-Suomen keskiarvo on muita matalampi ja jälkimmäisessä ei ole eroja.
  7. Ikä: Iän suhteen onnellisuus ja hyvinvointi nousevat 35-55 -vuotiaiden ryhmään, jonka arviot ovat samansuuruisia kuin 55-65 -vuotiailla. Nuorin ikäryhmä kokee ennen kaikkea toimeentulo- ja rakkausongelmia. Turvallisuudessa erot ovat pieniä, joskin vanhin ryhmä kokee olonsa nuorimpia turvattomammaksi.
  8. Koulutus: Ammatin ja koulutuksen myötä hyvinvointi kohoaa. Ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnon suorittaneet ovat selvästi muita tyytyväisempiä. Oikeastaan ainoa poikkeus on yliopistotutkinnon suorittaneiden muita ryhmiä alempi tyytyväisyys sukupuolielämään.
  9. Työtilanne: Koululaiset, opiskelijat ja työttömät antoivat hyvinvoinnistaan muita alempia arvioita. Poikkeuksena oli työttömien rakkaus ja sukupuolielämä, jotka olivat muiden ryhmien tasoa.
  10. Perhesuhteet: Parisuhteessa elävien hyvinvointi oli jonkin verran parempi kuin muilla ryhmillä (vanhempien luona asuvat, yksin asuvat, yksinhuoltajat). Odotetusti suurin ero on rakkauden kokemisessa ja tyytyväisyydessä sukupuolielämään. Jälkimmäisessä arviot laskevat 50:n alle.
  11. Tulotaso: Alle 1000 euroa/kk ansaitsevien arviot ovat erittäin matalia. Vain kokonaisvaltaiset arviot ylittävät asteikon keskikohdan. Tyytyväisyys työhön ja toimeentuloon ovat alle 40:n. Seuraava tuloryhmä (1000-2000) ei enää paljon poikkea muista tuloryhmistä. Keski- ja hyvätuloiset (3000-7000 e) ovat suunnilleen yhtä tyytyväisiä. Ehkä yllättäen tästä eteenpäin tyytyväisyys alkaa laskea.

Ääriryhmien vertailua

Koko aineistosta erotettiin ne henkilöt, jotka kaikkien hyvinvointia kuvaavien asteikoiden summalla saivat korkeimpia ja matalimpia arvoja. Kumpiakin erotettiin 50 henkilöä. Summamuuttujan alapäässä rajana oli asteikoiden keskiarvo 37 ja yläpäässä 90. Katsoin, miten taustamuuttujat olivat yhteydessä tähän ryhmäjakoon. Tulokset on kuvattu kuviossa 2. Tällainen vertailu korostaa eroja, jotka koko ryhmää koskevassa analyysissä ovat heikompia.

Kuvio kertoo, mikä on todennäköisyys, että tietyn taustamuuttujan arvolla sijoitutaan matalan hyvinvoinnin ryhmään. Kuviossa esitetyistä taustamuuttujista muut paitsi sukupuoli ja koulutus olivat tilastollisesti merkitseviä. Läänien vertailu ei tuottanut edes oireellista yhteyttä. Vaikka tulojen yhteys hyvinvointiin on koko ryhmässä melko matala, on tässä ääriryhmien vertailussa yhteys erittäin selvä. Kaikki ne 14 henkilöä, joilla tulot olivat alle 1000 e/kk, sijoittuvat huonosti voivien ryhmään. Myös iällä, perhesuhteella ja työtilanteella oli merkitsevä yhteys, mutta yhteyden voimakkuus ei ollut samaa tasoa kuin tulojen. “Riskitekijöitä” olivat siis heikot tulot, yksin asuminen, työn puuttuminen ja nuorimpaan tai vanhimpaan ikäryhmään kuuluminen.

Edellä kuvatut asiat liittyvät yhteen. Kyseessä on suurelta osin hyvin kirjava joukko koululaisia ja opiskelijoita, jotka asuvat joko yksin tai asuntolatyyppisissä olosuhteissa. Työttömiä on näiden 50:n huonoiten voivan joukossa kuusi, mutta matalimpaan tuloluokkaan heistä kuuluu onneksi vain kaksi. Kun tarkastellaan kaikkia neljää varsinaista “riskitekijää” yhdessä, saadaan kahdeksan henkilöä (vain nuorin ikäluokka katsottiin riskitekijäksi), joista seitsemän (88%) sijoittuu huonosti voivien ryhmään.

Kun katsotaan erittäin hyvinvoivien 50 henkilön ryhmää, heidän taustansa on luonnollisesti vastakkainen edellä kuvatulle. He ovat 25-55 -vuotiaita, työssä olevia, keskituloisia ja perheellisiä. Joukossa on kuitenkin esimerkiksi kaksi työtöntä ja kahdeksan toiseksi alimpaan tuloluokkaan kuuluvaa. Niistä 27:stä henkilöstä, joilla on nuo neljä myönteistä ominaisuutta, kuuluu 20 (74%) hyvinvoivien ryhmään. Kenties yllättäen joukossa on kuitenkin seitsemän, jotka kuuluvat huonosti voiviin. Mikä voisi olla syynä? Näistä seitsemästä kuusi on naisia. Ehkä työn ja perhe-elämän yhdistäminen on ollut vaikeata.

Korostan vielä, että toisin päin katsoen tilanne ei näytä näin selkeältä. Jos otetaan esimerkiksi yksin asuvien tai työttömien ryhmä kokonaisuudessaan tarkasteluun, keskiarvot ovat kyllä jonkin verran alentuneita, mutta kummassakin ryhmässä on runsaasti sellaisia henkilöitä, jotka selviävät hyvin tai jopa erittäin hyvin.

Liite 1.
1. MIELIALA

Millainen mielialasi on ollut kuluneiden parin viikon aikana? Oletko iloinen ja hyväntuulinen vai oletko synkkä ja huonotuulinen? Arvioi alla olevien vaihtoehtojen avulla mielialaasi. Arvioi mielialaasi parin viikon aikana. Paina mieleesi se kohta, joka kuvaa mielialaasi parhaiten. Siirrä tuo luku sille varattuun kohtaan. Arviointi on tarkoitettu jatkuvaksi siten, että voit valita minkä tahansa luvun 0:n ja 100:n välillä. Voit siis täysien lukujen ohella valita esim. lukuja 97, 63, 38, 11.

Onnellisuus Martti Jätä kommentti

Onnellisuuden vaatimuksesta

Onnellisuuden vaatimuksesta arjen onnen vaalimiseen. Luentolyhennelmä 2004

Kuka tahansa voi huomata, että ihmisten välillä on suuria eroja siinä, miten he suhtautuvat elämään. Toinen on tyytyväinen, hyväntuulinen ja onnellisen tuntuinen. Hänestä ei saa irti oikeastaan mitään kielteistä. Hän suhtautuu myötätunnolla tai huumorilla muiden oikkuihin tai kritiikkiin. Vaikka elämä tuo vastoinkäymisiä, hän selviää niistäkin masentumatta tai katkeroitumatta. Toinen taas on aina huonolla tuulella ja on kaikkeen tyytymätön. Juuri mikään ei ole hyvin ja kaikki ovat häntä vastaan. Hyvät asiat eivät muuta näitä puheita miksikään, mutta huonot saavat kaiken näyttämään vieläkin pahemmalta.

Onnellisuuden pohdinnalla on pitkä historia. Onnellisuutta ovat määrittäneet esimerkiksi Platon, Aristoteles ja Jeesus. Nämä kolme näkivät onnen perustuvan joko hyveiden noudattamiseen tai Jumalan tahdon toteuttamiseen. Vasta Ranskan vallankumouksen jälkeen alkaa yksilö nostaa päätään, jolloin aletaan kysyä, mikä tekee juuri minut onnelliseksi. Ensimmäiset laajamittaiset tutkimukset tehdään Yhdysvalloissa 1950-luvun lopussa. Siitä lähtien tällaisia tutkimuksia on tehty säännöllisesti. Kuitenkin laajamittainen onnellisuustutkimus on vasta noin 10-15 vuoden ikäistä. Tutkimusten mukaan ihmiset sanovat olevansa onnellisia, mikä voi olla yllätys siinä mielessä, että tiedotusvälineet ovat täynnä huonoja uutisia ihmisen elämästä. Niistä saa kuvan, että ihmisen elämä on täynnä ahdistusta, masennusta ja väkivaltaa.

Onnen oppaiden määrä lisääntyy koko ajan. Tämä varmaankin kertoo siitä, että jokin epämääräinen paine onnellisuuteen on olemassa. Menestyvän, hyvin pärjäävän ihmisen tulisi myös olla onnellinen. Hyvinvointia edistävät noiden oppaiden mukaan oikeat asenteet, huumori, kurssien käyminen, ruokavalio, liikunta, jne. Onko näistä oppaista ja ohjeista mitään hyötyä? Kyllä ja ei. Jos ne kehottavat ihmistä hakeutumaan tilanteisiin ja harrastuksiin, joista hän pitää, voivat hyvän olon hetket lisääntyä ja sekin on jotakin. Sen sijaan onnellisuuden tasoon on vaikea vaikuttaa silloin, kun se on jo kohtuullisen korkealla. On vaikea lisätä vettä kaivoon, jonka vesi jo on korkealla. Jos kaivon vesi on matalalla, voi siellä kaadettu vesi pysyäkin. Näin on asianlaita silloin, kun ihmisellä on selvä hyvinvoinnin vajaus. Silloin lähes mikä hyvänsä omaehtoinen, vastuuta ottava toiminta on hyväksi.

Hyvä esimerkki on liikunta, jonka myönteisistä vaikutuksista on varsin paljon tietoja. Ilmeisesti liikunta lisää hallinnan kokemusta ja antaa luottamusta siihen, että voin saada itse jotakin aikaan. Varmaankin myös elämäntyylin kohentamisella on myönteinen vaikutus. Jos valvoo, tupakoi, ryyppää ja rellestää, tuskin siitä lopulta paljoakaan nauttii. Moni on saanut elämäänsä iloa ja uutta sisältöä osallistumalla vapaaehtoistyöhön. Kun tekee työtä toisen hyväksi, unohtaa omat vaivansa ja voi kokea itsensä tärkeäksi. Vihdoin on aina niitä, joihin jokin onnen ohje ihan oikeasti “kolahtaa”. Asenteiden ja arvojen muutoksia siis tapahtuu, mutta muutokset ovat aina arvoituksellisia. Kukaan ei voi noin vain tahtoa itseään uskovaiseksi tai elämäniloiseksi.

Monasti unohtuu se, että parannusta voi tehdä myös pikku hiljaa omiin heikkouksiin huomiota kiinnittäen ja vahvuuksia lujittaen. Jos esimerkiksi tajuaa oman kriittisyytensä, voi tehdä parannusta. Ei ole mahdotonta jättää jotakin sanomatta; aina ei ole pakko sanoa, mitä mieleen tulee. Sen sijaan voi sanoa jotakin myönteistä, antaa tunnustusta sekä ilmaista rakkautta ja kiintymystä. Oma hyvinvointi paranee jo näiden asioiden sanomisesta ja on todennäköistä, että saa samalla mitalla takaisin. Onnen peruslakeja on se, että mitä toiselle antaa, sen saa takaisin.

Yleensä ihmiset myöntävät, että onni on jotakin pientä ja arkista. Onnessa on myös jotakin hyvin arvoituksellista ja pakenevaa. Monet viisaat ovat sanoneet, että mitä enemmän onnea suoraan tavoittelee, sitä varmemmin se pakenee. Ihmisen hyvän elämän kannalta tämä on melkoinen haaste. Mitä sitten kannattaa elämässä tavoitella, jos ei onnea?

Kirjallisuus:

  • Ojanen, M. (2001). Ilo, onni, hyvinvointi. Helsinki: Kirjapaja.
  • Ojanen, M. (2002). Elämän mieli ja merkitys. Helsinki: Kirjapaja.
  • Ojanen, M. (2004). Onnen etsijät. Helsinki: Aikamedia.
Onnellisuus Martti Jätä kommentti

Onnellisten ihmisten elämäntaito

Tiivistelmä. Abbe, Allison, Tkach, Chris, Lyubomirsky, The Art of Living by Dispositionally Happy People. Sonja,:Journal of Happiness Studies, Vol 4(4), 2003.

  • Mielenterveyden ongelmat lisääntyvät ja onnellisuusarviot pysyvät vakiona – jopa laskevat
  • Voitaisiinko onnellisilta ihmisiltä oppia jotakin?
  • Ei eroja taustatekijöissä
  • Heidän elämässään on myös kielteisiä asioita
  • Eivätkä he aina ole hyvällä tuulella
  • Palautuminen nopeaa, miksi?

A. Päätöksenteko

1. Ei maksimointia, vaan tyytyväisyys ratkaisuihin – harmittelu jälkeenpäin puuttuu.

2. Päätöksen perustelu omalta kannalta katsoen tehdään rakentavalla tavalla. Esimerkki: Kun opiskelijat olivat valinneet yliopistonsa, niin valittu kohde oli onnellisten mielestä sisäänpääsyn jälkeen entistäkin parempi (arvioita oli tehty ennen valintaa). Vähiten onnellisten arviot eivät muuttuneet. Jos onnelliset eivät päässeet, heidän arvionsa tuosta yliopistosta aleni. Vähiten onnellisilla ei tapahtunut muutosta. Jos onnettomat pääsivät, mutta eivät menneet, heidän arvionsa ko. yliopista heikkeni. Vastaavaa muutosta ei tapahtunut onnellisilla.

3. Sama tuli esiin arvioitaessa jälkiruokia. Onnelliset olivat tyytyväisiä siihen, mitä saivat arvionsa jälkeen maistaakseen, vaikka eivät olisi saanet kaikkein parhaaksi arvioimaansa jälkiruokaa. Vähiten onnelliset pudottivat arviotaan.

4. Onnelliset eivät ole yhtä herkkiä vertailuille kuin vähiten onnelliset. Sen paremmin onnistuminen tai epäonnistuminen ei vaikuta heidän tilaansa. Esimerkki: Koehenkilöt tekivät tehtävää joko itseään taitavamman tai huonomman kanssa. Tämän suoritus ei vaikuttanut onnellisten mielialaan, mutta onnettomien mieliala laski, jos toinen oli nopeampi ja taitavampi. Toisessa tutkimuksessa tunnustus hyvästä suorituksesta paransi onnellisten mielialaa eikä sitä haitannut se, että joku toinen oli suoriutunut vielä paremmin. Tämä tieto sen sijaan heikensi onnettomien mielialaa. Kielteinen palaute alensi molempien ryhmien mielialaa, mutta onnettomien mieliala jopa kohosi, jos joku toinen oli suoriutunut vielä huonommin!

B. Itsearviointi

1. Onnelliset eivät pohdiskele tilaansa samassa määrin kuin onnettomat. He eivät mieti tilaansa, puutteitaan ja tunteitaan. Itseanalyysi ilmeisesti ei ole erityisen tuloksellista! Pohdinta voi lisätä oivallusta itseen nähden, mutta hinta on usein kova. Paljastuu ikäviä asioita. Masennusta vahvistaa omien ongelmien märehtiminen. Erityisen tuhoavaa tällainen pohdiskelu on silloin, kun jo ennestään ollaan huonolla tuulella.

2. Epäonnistumisten pohdiskelu. Esimerkki: Tutkimuksessa opiskelijat tekivät anagrammitehtäviä ja saivat joko kielteistä tai myönteistä palautetta. Onnelliset eivät välittäneet kielteisestä palautteesta, he esimerkiksi pystyivät keskittymään seuraavaan tehtävään onnettomia paremmin. Kysyttäessä kokeen jälkeen, mitä tulee mieleen, he eivät tuottaneet kielteisiä asioita. Onnettomat sen sijaan pohtivat kielteistä suoritustaan ja ottivat sen raskaammin. Mikä ikävintä, he alkoivat kaivella esiin entisiä epäonnistumisia.

3. Hyvin tärkeä taito on itsensä harhauttaminen ikävien tapahtumien jälkeen. Jutteleminen, elokuvan katsominen, liikunta voivat olla tällaisia asioita. Parhaita ovat sellaiset tekemiset, jotka johtavat flow-tilaan. Kokeessa harhauttaminen todella auttoi. Kun opiskelijat eivät saaneet haluamaansa jälkiruokaa, osan tuli pohtia omaa itseään, toisen puolen liitäviä pilviä tai Mona Lisan hymyä. Edelliset olivat entistä pettyneempiä siihen, että eivät saaneet haluamaansa jälkiruokaa.

4. Tapahtumien tulkinta. Jollekin kiire on katastrofi, toinen suorastaan nauttii siitä. Toinen viihtyy seurassa, toinen käpertyy kuoreensa. Kun onnelliset ja onnettomat arvioivat kielteisiä ja myönteisiä elämäntapahtumia, onnelliset arvioivat myönteiset asiat onnettomia myönteisemmin ja kielteiset vähemmän kielteisesti. Ulkopuolisten arvioiden mukaan tapahtumien välillä ei ollut todellista eroa. Jos onnelliset ja onnettomat jatkavat avoimia kertomuksia, edellisten kuvaukset ovat myönteisempiä.

C. Onnellisuutta lisäävät keinot

1. Onko onnellisuus pysyvä ominaisuus, johon on vaikea vaikuttaa? Näin jotkut tutkijat ovat väittäneet. Onnellisuusohjelmia on kokeiltu ja niiden vaikutukset ovat melko lyhyellä tähtäimellä olleet myönteisiä.

2. Mutta entä suhteellisen pysyvät muutokset? Sheldon ja Lyubomirsky seurasivat 600 opiskelijaa ja totesivat että myönteisellä ympäristön muutoksella ei ollut merkitystä, mutta myönteisten aktiviteettien muutoksella sen sijaan oli.

3. Erityisen kiinnostuksen kohteena on kiitollisuuden harjoittaminen ja ystävällisten tekojen tekeminen. Kummastakin on alustavia lupaavia tuloksia.

Onnellisuus Martti Jätä kommentti

TM-hyvinvointikysely

Tekniikan Maailma -hyvinvointikyselyn tulokset vuodelta 1999

Tekniikan maailmassa olleeseen hyvinvointikyselyyn vastasi kaikkiaan 390 miestä. Kyseessä on hyvin koulutettu miesryhmä, jonka ammatit painottuvat tekniikkaan. Silti vastaajien joukossa on myös esimerkiksi maanviljelijöitä, pappeja ja opettajia. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että ulkonaisilla tekijöillä on melko vähäinen vaikutus hyvinvointiin. Ryhmässä oli riittävästi vaihtelua, jotta tulosten perusteella voidaan esittää monia kiinnostavia yhteyksiä.

Vastanneen ryhmän ikä oli keskimäärin 42 vuotta. Nuorin osallistuja oli 15-vuotias ja vanhin 83-vuotias. Kaikki ikäryhmät olivat varsin hyvin edustettuja. Koulutustasoa kuvaa ylioppilastutkinnon suorittaneiden osuus (44%). Akateemisen tutkinnon suorittaneita oli 16%. Valtaosa vastaajista oli naimisissa (60%) tai avoliitossa (11%), joka sekin kuvaa ryhmän “vakavuutta”.

Ryhmä koki taloudellisen tilanteensa ja terveytensä hyväksi. Vain muutamilla oli merkittäviä taloudellisia ongelmia tai jokin vaikea sairaus. Kokemus henkilökohtaisista saavutuksista oli mielenkiintoinen. Vastaajista 10% ilmoittaa saaneensa täysin sen, mitä on halunnut. Eniten (46%) on niitä, jotka ovat saanee lähes täysin sen, mitä ovat tavoitelleet.

Saavuttamatta jääneitä asioita ovat olleet mm.

  • urakehitys, ansiot, oma pätevyys, muiden tunnustus
  • omakotitalon rakentaminen
  • yhteiselämä, hyvä työpaikka ja palkka
  • koulutusta enemmän
  • uusi asunto
  • omakotitalo
  • lapsenlapsia enemmän
  • kolme vuotta enemmän töissä, eläkesuunnitelmaa piti nopeuttaa
  • taloudellinen riippumattomuus
  • oma talo, asema työssä, menestyvä yrittäjä
  • hyvä vakituinen työpaikka
  • akateemiset opinnot
  • omakotitalo, päivätyö
  • maallista mammonaa, sosiaalinen asema ja perhe
  • onnistunut avioliitto, terve lapsi
  • yritys ajautui konkurssiin
  • avioliitto karille ja muutkin haaveet
  • työ, terveys, harrastukset
  • puoliso,lapset ja perhe-elämä
  • lottovoitto
  • ajan riittävyys
  • sopiva asunto
  • ei toiveiden mukaista työtä
  • lapset
  • tulotaso jäänyt matalaksi

Kaksi asiaa nousee vastauksissa esiin: taloudellinen menestys ja perhe. Näissä on koettu eniten ongelmia.

Hengellisiin asioihin liittyi yksi kysymys. Vaikka galluppien mukaan Jumalaan uskoo kysymyksestä riippuen 50-70%, eivät hengelliset asiat kuitenkaan olleet nyt tutkitulle ryhmälle kovin tärkeitä. Erittäin suuri merkitys niillä oli 10 %:lle ja melko suuri merkitys 9 %:lle.

Ryhmä huolehtii hyvinvoinnistaan monin eri tavoin. Liikunnan mainitsi vähintään joka toinen ja moni toi esiin myös terveellisen ruoan. Näiden kuvausten mukaan miehen hyvinvoinnista ei tarvitse kantaa huolta, ei ainakaan silloin, kun hän lukee Tekniikan Maailmaa! Mitä moninaisimmat harrastukset ja perheen kanssa oleminen olivat myös tärkeitä hyvinvoinnin kannalta.

Iloa elämään tuottivat paljolti samat asiat. Puolison, perheen ja lasten sekä ystävien merkitys koettiin hyvin merkittäväksi. Tärkeä asia on myös menestyminen tai onnistuminen työssä, mistä oli runsaasti mainintoja. Monet harrastukset tuottivat iloa elämään. Hyvin tavallinen oli maininta mökillä puuhailusta tai yksin olosta.

Tulevaisuuden toiveet ja haaveet liittyivät paljolti perheeseen, tai perheen hyvinvointiin. Mies ei siis suinkaan ajattele vain omaa mielihyväänsä. “Itsekkäitä”, usein mainittuja asioita, olivat hyvä terveys ja vauraus. Yksinäiset miehet toivoivat löytävänsä naisen, jonka kanssa voivat jakaa elämänsä.

Muutama kysymys kosketteli tekniikkaa. Maapallon tulevaisuudesta mielipiteet kävivät voimakkaasti ristiin. Jakautuma oli kaksihuippuinen. Sekä synkkiä että valoisia näkemyksiä oli suunnilleen yhtä paljon. Oma elämäntilanne oli yhteydessä näihin arvioihin. Terveet ja taloudellisesti hyvin pärjäävät olivat optimisteja myös maailman tulevaisuuden suhteen. Oma tyytyväisyys ja varsinkin tulevaisuudesta olivat yhteydessä käsitykseen maailman tulevaisuudesta. Kun oma tulevaisuus oli myönteinen, oli myös maailman tulevaisuus samansuuntainen. Persoonallisuuden piirteistä optimismi selitti parhaiten arviota maapallon tulevaisuudesta. Sen korrelaatio oli .40, joka on melko vahva yhteys.

Tekniikan läpimurtoina kuvataan hyvin monenlaisia asioita, joista seuraavassa satunnainen otos:

  • digitaalikameran halpeneminen
  • vaarallisten sairauksien lääkitys, vetyauto
  • saastuttamaton energia
  • merivedestä polttoainetta
  • tv, video, stereot, tietokone yhdessä paketissa
  • tietäjä, joka vähentäisi ihmisten eriarvoisuutta
  • syöpälääke, digiTV, geenitekniikka, mikroprosessorien leviäminen
  • lääketiede, tietoliikenne
  • puheentunnistus tietokoneissa, ekologisten ongelmien ratkaisu
  • avaruustekniikka, telelääketiede, syöpävoitetaan
  • saasteeton energia
  • ratkaisu energia- ja saasteongelmiin
  • kuvapuhelin
  • digitaalitekniikka kuvantoistossa
  • inhimillisyyden voittoa
  • fuusioreaktio (ei toteutune)
  • syövän parantaminen, aids-rokote
  • fuusioenergia
  • sähköautot, multimediat
  • sähköauto tai muulla energialla
  • öljyn korvaava voimanlähde autoihin
  • satelliitti – jokamiehen kännykkä, tukiasemat pois
  • energian tuottaminen ja varastointi
  • magneettijuna digitaaliradio ja -TV laajakaistainen matkapuhelin
  • näköpuhelin yleistyy, sähköauto tai muu polttoaine
  • sähköauto yleistyy
  • saasteet puoleen alkometri autoihin
  • energia- ympäristöongelmiin jotain ratkaisuja
  • tehokasta polttokennoa
  • tietotekniikka, elektroniikka
  • energiatuotannon kehitys
  • fuusioenergia, uudet lääkkeet

Huomattava osa vastauksista liittyy energiaan, tietotekniikkaan tai lääketieteeseen.

Omassa elämässä hyvinvointia edistävät (satunnaisesti esimerkkejä):

  • aamuvoimistelu, tunti kävelyä työn jälkeen
  • joutilaisuus, aika harrastuksiin, lapset
  • kasvisruoka, meditaatio, lukeminen
  • säännölliset elämäntavat, hyvä ruoka
  • auto, musiikki, radio-ohjattavat vehkeet, autotapahtumat ja messut
  • urheilu, ulkoilu ja matkailu
  • käyn kirjastossa
  • työ, liikunta, terveydenhoito, uteliaisuus
  • TV ja lehdet, linturetket, vaimo
  • kuntoilu
  • harrastukset hyvä työpaikka, lomapäivä, lenkkeily, hyvä ruoka, työn ja oman itsensä kehittäminen
  • hyvä ruoka, rentoutuminen
  • työnhaku, lähikauppa, kirjasto
  • ulkoilu, terveet elämäntavat
  • lepo, ulkoilu
  • hieroja, kampaaja, hammaslääkäri, liikunta
  • liikunta, lepo, rentoutuminen
  • liikunta, kaverien kanssa touhuaminen
  • rentoutuminen sohvalla. hyvä ruoka
  • puuhastelu vapaa-ajan asunnolla, verkkokalastus, vanhat perämoottorit
  • musiikin kuuntelu päivittäin ja 2-4 kertaa pyöräily viikossa
  • metsästys, golf, veneily, uinti, ulkoilu, lentäminen ,psykoanalyysi
  • liikunta ja matkailu
  • yksinäisyys mökillä, lukeminen, hyvä elokuva, läheisyys vaimo ja lapset

Ovatko kyselyyn vastanneet tyytyväisiä elämäänsä? Kysymyksiä oli kolme. Miten tyytyväinen olet juuri nyt, viisi vuotta sitten ja viiden vuoden kuluttua. Tämä viimeinen on tietenkin juuri sellainen kysymys, jonka vain utelias psykologi voi esittää. Vastaukset annettiin liukuvasti 0-100 -asteikolla, jossa 100 oli tyytyväisyyden maksimi ja 0 minimi. Arvioiden keskiarvot on esitetty oheisessa kuviossa. Keskimäärin tyytyväisyys on vähintäänkin tyydyttävää tasoa (lukuna 74), joka voi joillekin olla yllätys. Kaikissa tekemissäni tutkimuksissa tulos on ollut lähes desimaalilleen sama. Samanlaisia tuloksia on saatu myös kansainvälisissä tutkimuksissa.

Hyvin kiinnostava on tulos, jonka mukaan tyytyväisyyden koetaan nousevan menneisyydestä nykyisyyden kautta tulevaisuuteen. Tämä kuvastaa ihmisten suurta optimismia. Voin vakuuttaa, että viisi vuotta sitten arviot olisivat olleet keskimäärin aivan samanlaisia kuin nyt. Eivätkä ne kohoa miksikään viiden vuoden kuluttua. Toivottavasti tämä ei vähennä kenenkään optimismia. Olen tutkinut monia ryhmiä 1-4 vuoden välein, eikä tuloksissa ole ollut eroa.

Tulosten laaja jakautuma on syytä panna merkille. Osa vastaajista on erittäin tyytyväisiä elämäänsä – paremmin ei voi ollakaan -, osa taas kärsii suoranaisesta masennuksesta. Tämä on ihmiselämän raakaa todellisuutta. Kaikilla ei mene yhtä hyvin. Osa on onneksi vain tilapäisesti alamaissa, mutta vastaavasti osalla tilanne muuttuu huonompaan suuntaan. Kukaan ei kokonaan säästy elämän kolauksilta.

Näitä kolauksia ja myös myönteisiä asioita voimme katsoa seuraavaksi. Vastaajat saivat kuvata elämäntapahtumia kuluneen vuoden aikana. Positiivisia asioita mainittiin enemmän kuin negatiivisia (keskimäärin 1,08 ja 0,65). Mikä on näiden vaikutus tyytyväisyyteen? Mitä enemmän myönteisiä asioita ja mitä vähemmän kielteisiä asioita on mainittu, sitä tyytyväisempi vastaaja oli. Jonkinlainen pieneen ryhmään liittyvä oikku lienee se, että niillä yhdellätoista, joilla on kolmesta kielteisestä asiasta maininta, on aika korkea tyytyväisyyden taso. Naisten ryhmässä (1200) yhteys oli selkeä: Mitä enemmän kielteisiä tapahtumia, sitä alemmas tyytyväisyyden taso laski. Ilmeisesti elämäntapahtumat vaikuttavat tyytyväisyyteen. Toki on mahdollista että tyytyväiset ikään kuin “imuroivat” hyviä asioita ja vastaavasti tyytymättömät ikäviä asioita. Vaikutusten suunta ei siis ole täysin selvä, joskin todennäköisempi niin päin, että tapahtumat vaikuttavat tyytyväisyyteen eikä toisinpäin.

Yhteydet ovat varsin selkeitä, kun katsotaan kuluneen vuoden aikana sattuneita tapahtumia erikseen. Näin on tehty seuraavassa kuviossa. Tietty tapahtuma nostaa ja laskee tyytyväisyyden tasoa johdonmukaisesti. Erityisen iloisia miehet olivat lapsesta. Siinä meni myytti kovista tekniikan miehistä!

Ryhmät:
1 Avioero (8)
2 Psyykkinen ongelma (6)
3 Taloudelliset ongelmat (5)
4 Oma sairaus (13)
5 Työttömyys (19)
6 Läheisen sairaus (5)
7 Läheisen kuolema (11)
8 Avioliitto (11)
9 Taloudellinen menestys
10 Työn saaminen (19)
11 Avoliitto (8)
12 Innostava työ (6)
13 Uusi suhde (8)
14 Eläkkeelle siirtyminen (6)
15 Lapsi (9)

Monet hyvinvoinnin tutkijat ovat sitä mieltä, että persoonallisuudella on suuri vaikutus ihmisen tyytyväisyyteen. Hieno tutkimusasetelma edellyttäisi aikaisemmin tehtyjä persoonallisuuden arvioita, mutta sellaiseen ei tässä ollut mahdollisuutta. Samanaikaisesti kysytyillä persoonallisuuden arvioilla oli vahva yhteys tyytyväisyyteen. Tyytyväisiä olivat hyväntuuliset, optimistiset, itseensä luottavat ihmiset. Optimistisiin ihmisiin eivät elämän ikävät asiat pure samalla tavalla kuin pessimisteihin.

Elämäntapahtumat ja persoonallisuus siis ilmeisesti vaikuttavat hyvinvoinnin kokemiseen. Mitä muita tekijöitä voidaan nostaa esiin? Aviosäädyllä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys tyytyväisyyteen. Yksinäiset ja eronneet voivat muita huonommin. Miehiä ei ole luotu yksin elämään. Poikkeuksena olivat iloiset lesket, joita tosin on vain viisi. He pärjäävät ihan hyvin.

Asuinpaikalla ja iällä ei ole merkitystä. Usko ei saavuta tilastollista merkitsevyyttä, vaikkakin tyytyväisin ryhmä oli se, jolle hengelliset asiat olivat hyvin tärkeitä. Jostakin syystä matalin arvo saatiin ryhmältä, jolle uskon asiat olivat lähes tärkeitä. Muut ryhmät sijoittuvat näiden väliin.

Terveydellä, taloudella ja saavutuksilla oli vahva yhteys tyytyväisyyteen. Jos terveys koettiin huonoksi, talous kehnoksi ja miehellä oli tunne, ettei ollut saanut mitään aikaan, oli arvio tyytyväisyydestä selvästi keskitasoa matalampi. Kuitenkin aikaisemmatkin tutkimukset osoittavat, että juuri kokemus taloudesta tai terveydestä on vahvassa yhteydessä, sillä jos lääkäri tutkii terveyden ja sosiologi talouden, yhteys aika vaatimaton.Tässä lienee niin päin, että tyytyväisyyden taso heijastuu arvioihin terveydestä ja taloudellisesta tilanteesta.

Miten miehen tilanne suhteutuu naisen vastaavaan? Tein aivan samanlaisen kyselyn Anna-lehden lukijoille. Lisäksi minulla on runsaasti muita ryhmiä, joihin tuloksia voidaan verrata. Miesten tyytyväisyys ei keskimäärin eronnut naisten tyytyväisyydestä. Yhteydet olivat muutoinkin aivan samanlaisia kuin naisilla. Eroja saa hakemalla hakea. Yksi ero oli se, että miehet – ainakin nyt tutkittuun ryhmään kuuluvat – saivat enemmän iloa onnistuneesta suorituksesta kuin naiset.

Elävätkö sekä miehet että naiset jonkinlaisen harhan vallassa? Eiväthän ihmiset oikeasti voi olla tyytyväisiä tai onnellisia. Elämähän on täynnä ahdistusta, tuskaa ja vaivaa. Tällaisen kuvan saa sekä mediasta että ihmisten ongelmia kuvaavista tutkimuksista. Kaikesta huolimatta ihminen selviää ongelmiensa kanssa ihmeen hyvin. Edellä voitiin erottaa useita sellaisia ryhmiä, joilla oli merkittäviä ongelmia, joskus useitakin. Siitä huolimatta heidän arvionsa oli yli asteikon keskikohdan.

Varmaankin ihmiset ovat joskus ylioptimistisia, jota tulkintaa tukee juuri se tulos, että ennen oli huonosti ja tulevaisuudessa vielä nykyistäkin paremmin. Tämä on kuitenkin juuri se ominaisuus, jonka varassa ihminen selviää. Pidetään tästä “harhasta” kiinni ja uskotaan, että tulevaisuus tuo jotakin parempaa kuin nykyisyys. Juuri tämän uskon varassa ihminen on selvinnyt ja varmaankin selviää tästä eteenpäinkin.

Kun Tekniikan Maailman lukijat kuvaavat itsensä vastuullisiksi ja avuliaiksi, on syytä toivoa, että lukijat ja suomalainen mies ylimalkaan säilyttäisi herkän omantunnon ja tuntisi toimeksi panevaa empatiaa niitä kohtaan, joilla ei mene yhtä hyvin kuin muilla. Työttömyys on hyvä esimerkki. Kun työtön saa työtä, tyytyväisyyspistemäärät nousevat lähes 20 pistettä. Otetaan vastuuta niistä, joilla juuri nyt ei mene hyvin. Voihan olla että viiden vuoden kuluttua mekin kuulumme tällaiseen ryhmään.

Onnellisuus Martti Jätä kommentti

Kysymyksiä ja vastauksia onnellisuudesta

Olet tutkinut paljon onnea. Miksi juuri onnea?

Olen ollut jo vuodesta 1969 lähtien kiinnostunut ihmisten vahvuuksista. Tuolloin mielenterveyteen liittyvä tutkimus oli vahvasti oirekeskeistä, mutta jostakin sain päähäni kysyä mm. sairaalapotilaiden tyytyväisyyttä elämäänsä. Tällaisia kyselyjä tein paljon myöhemminkin. Olennainen osa tutkimuksiani oli 20-kohtainen positiivisten piirteiden luettelo, jota käytin monessa tutkimuksessa. Siihen saadut vastaukset olivat poikkeuksetta myönteisiä; ne olivat myönteisiä myös psykiatrisen hoidon ja kuntoutuksen piirissä olevilla ihmisillä. Sitten 1990-luvun alussa Liikuntatieteellinen seura pyysi minua tutkimaan liikunnan ja mielenterveyden välistä yhteyttä. Laajensin tehtävää hiukan ja tutkin mielenterveyden ja hyvinvoinnin välistä yhteyttä. Siinä yhteydessä huomasin, miten olennaisia ovat kokemamme tunnetilat. Yksi tärkeimmistä on tietenkin onnellisuus. Sitä oli juuri noihin aikoihin alettu tutkia laajemmin. Tuntui hyvältä välittää sellaisia tietoja, joiden mukaan ihmisillä on psyykkisistä ongelmista huolimatta vahvuuksia ja he voivat kokea ilon ja onnen hetkiä. Keskuudessamme on hienosti selviytyneitä ihmisiä ja jopa sellaisia ihmisiä, joita voidaan nimittää kukoistajiksi.

Mitä onni mielestäsi on?

Onni on toisaalta tunnetila, hyvän olon kokemus, toisaalta taannehtiva arvio elämästä – joka siis on ainakin sillä hetkellä myönteinen. Onni on hyvin kokonaisvaltainen tila, jossa on mukana myös muita tunteita, kuten iloa, tyytyväisyyttä, rakkautta, kiitollisuutta ja toiveikkuutta. Onnellinen ihminen ei tarvitse mitään lisää, vaan hänellä on kaikki mitä hän tarvitsee. Hän toivoisi tuon tilan jatkuvan loputtomiin.

Psykologiassa puhutaan melko vähän toivosta, ilosta ja onnellisuudesta? Miksiköhän ?

Onnelliset ihmiset eivät tarvitse mitään, eivätkä he ole mitään pyytämässä. He jäävät huomaamattomiksi. Sen sijaan jokainen vastuullinen ihminen haluaa auttaa niitä, joilla on vaikeata. Suuri osa psykologeista kiinnostuu alasta juuri sen tähden, että haluavat olla avuksi muille. Ei siis ole ihme, jos tutkimuskin on painottunut tähän suuntaan. Jossakin vaiheessa pessimismi korostui liikaakin. Kun tapaa paljon ihmisiä, joilla on vaikeuksia, alkaa ajatella, että elämä on yhtä tuskaa ja piinaa. Esimerkiksi Sigmund Freudin tulkinta ihmisestä oli synkkä. Hän näki ihmisen perin juurin itsekkäänä, omaa etua etsivänä olentona. Tähän mielipiteeseen ovat monet psykologit yhtyneet. Tämä kuva ei ole kuitenkaan totuus ihmisestä, vaan ihmisessä on myös myönteinen puoli, joka usein jää piiloon. Emme sitä paitsi koskaan voi tietää, millainen ihminen todella on, vaan tässä näkyvät tutkijan omat arvostukset.

Kannattaisiko lisätä tietoa siitä, mikä saa ihmiset iloiseksi ja onnelliseksi myös auttamistyössä?

Ehdottomasti. On hyvä auttaa ihmisiä pääsemään irti vaivoistaan ja oireistaan, mutta yhtä tärkeää on auttaa heitä tekemään asioita, joista he saavat aidosti iloa. Oma kantani on se, että terapiaan pitää aina kuulua aineksia, joissa eri tavoin autetaan ihmistä etsimään uusia asioita elämäänsä, näkemään uusia vaihtoehtoja ja kokeilemaan sellaista, mistä heille voisi olla iloa.

Mahtuuko ilo ja huumori psykiatristen sairaaloiden arkeen?

Tietenkin. Olen minä sen verran ollut näkemässä tätäkin puolta, että voin todistaa nähneeni molempia. Tietenkin esimerkiksi masennus on omiaan karkottamaan iloa, sillä ilottomuus, kyvyttömyys kokea mielihyvää, on oikeastaan masennuksen oire. Ketään ei kuitenkaan auta, jos ajatellaan ilman muuta, että sairaalassa on kurjaa ja että sen mukaisesti siellä pitää olla. Henkilökunta voi viljellä lempeää ja myötäelävää huumoria ja aina joukossa on sellaisia potilaita, joiden huumoria eivät vaikeat ongelmatkaan ole kokonaan poistaneet. On joitakin sellaisia leikinomaisia tapahtumia, jossa täysin vakavana pysyvänä voidaan antaa palkkio.

Miten näet ilon merkityksen ihmisen elämässä?

Eipä Beethoven turhaan kirjoittanut oodia ilolle. Sellaisen mieluusti tähän kirjoittaisin. Iloa syntyy siellä, missä ihmiset välittävät toisistaan ja tekevät toisilleen hyvää. Lasten ilo on äärettömän tarttuvaa ja osoittaa sen olevan ihmisluontoon kuuluvaa. Iloa syntyy siellä, missä ihmiset suhtautuvat lempeästi toistensa epäonnistumisiin. Iloinen ihminen on halukas jakamaan ja auttamaan; syntyy siis myönteisiä, elämää vahvistavia kehävaikutuksia. Iloinen ihminen antaa myös itselleen anteeksi eikä halua muistella vanhoja ikäviä asioita. Iloisella mielellä ei kukaan pysty olemaan vihamielinen toista ihmistä kohtaan. Läheisen tai vieraan ilahduttaminen tuottaa itsellekin iloa. Turhaan ei kristinuskon viestiäkään nimitetä ilosanomaksi. Epäilenpä, että muiden uskontojen edustajat ovat tästä valinnasta kateellisia.

Entä oletko tutkinut mielenterveyskuntoutujien kokemuksia ilosta ja onnesta? Mitä ovat heidän ilonsa ja onnen lähteet?

Olen niitä tutkinut paljon vuosien varrella. Voisin kuitata tämän kysymyksen hyvin lyhyesti sanomalla, että ne ovat aivan samoja kuin muillakin ihmisillä. Sen ei pitäisi olla kenelläkään mikään yllätys, sillä miksi ihmeessä näiden ihmisten ilon ja onnen lähteiden pitäisi olla erilaisia? Meille kaikille iloa tuottavat läheiset ihmiset, ruumiin ja mielen nautinnot, leikki ja huumori, toisen ilahduttaminen ja toiselta hyvän sanan tai lahjan saaminen.

Viime vuonna ilmestyneellä kirjallasi on osuva nimi:  Onnen etsijät. Olemmeko ikuisia onnen etsijöitä?

Mitä enemmän tätä asiaa olen pohtinut, sitä vaikeampi on vastata. En tiedä, mitä ihmiset lopulta etsivät. Sana onni kuvastaa tuota etsintää joltakin osin, mutta yhtä lailla ihminen etsii elämäänsä tarkoitusta, sisäistä rauhaa, turvallisuutta, rakkautta ja itsearvostusta. Me olemme ikuisia etsijöitä, usein rauhattomia etsinnässämme, mihin suurin syy taitaa olla se, että emme oikein tiedä, mitä pitäisi etsiä ja jos tiedämme suunnan, emme tiedä miten jokin tavoite saavutetaan.

Mikä tuo omaan elämääsi onnea ja iloa?

Ennen kaikkea perhe, vaimo Marketta ja pojat Martti ja Risto. Isänä elän paljon lasten kautta. Heidän surunsa on minunkin surua ja heidän ilonsa on minunkin iloani. Iloitsen siitä, kun saan kaikessa rauhassa kirjoittaa ja lukea ilman, että on kiire mihinkään. Hyvin usein tunnen itseni iloiseksi, jos saan puhua onnesta ja ilosta ja joku vaivautuu minua kuulemaan. Iloa tuottavat myös harrastukseni, joita ovat mm. sarjakuvat, vanhat elokuvat ja lentopallo.

Elämänmottosi?

Valitsen Onnen etsijät –kirjasta aforismin numero 67:  Suurin onni elämässä on tulla rakastetuksi omana itsenään – tai pikemminkin siitä huolimatta. (Victor Hugo)

Psykologia Martti 1 kommentti

Flow-ilmiö

Kaikilla meillä on hienoja kokemuksia siitä, kuinka jokin asia on temmannut mukaansa. Minulla kirjoittaminen on sellainen asia. Kun voi kirjoittaa jostakin sellaisesta, jonka uskoo kiinnostavan muitakin, aika menettää merkityksensä. Olen jo useita kirjoja kirjoittanut ja tiedän, että tehtävä ei ole mahdoton, kunhan vain saan riittävästi aikaa perehtyä asiaan ja hioa tekstiä.

Mitä erilaisemmat asiat tuottavat tämän saman tunteen. Yhdelle kyseessä on vanhojen esineiden entisöinti, toiselle shakinpeluu, kolmannelle lukeminen, neljännelle puutarhanhoito. Joskus alku voi olla hankalaa, mutta kun pääsee vauhtiin, ei tarvitse miettiä, miten pitäisi toimia.

Kun tehtävä on kovin vaikea, emmekä tiedä, miten pitäisi toimia, alamme kiusaantua ja tulemme tietoisiksi omista puutteistamme. Miten tämä nyt pitäisi tehdä? Eikö kukaan ehdi minua neuvomaan? Eihän minulla ole tähän asiaan tarvittavia taitoja. Kun aloitin yliopistossa luennot, olin tuskallisen tietoinen siitä, että tietoni ovat vain hippusen verran kuulijoita paremmat. Olenkohan minä nyt yhtään vakuuttava? Nyt olen rauhoittunut ja unohdan itseni, kun pääsen vauhtiin.

Mihaly Csikszentmihalyi nimittää tätä kokemusta flow-ilmiöksi, jonka olen kääntänyt ajan riennoksi. Csikszentmihalyi esittää, että aluksi ihmiset olivat jatkuvan flown tilassa. Ihminen keskittyi täydellisesti siihen, mitä teki. Vähitellen hän oppi tiedostamaan itsensä ja oman toimintansa. Samalla kun tietoisuus kehittyy minuudeksi, ihmisen oli mahdollista irrottautua geenien ja kulttuurin ohjauksesta. Eläin toimii vaistojen ja ympäristön virikkeiden varassa. Eläimellä ei ole kykyä pohtia omaa tilaansa. Kyky arvioida omaa tilaa antaa mahdollisuuden valita ja sen myötä myös valintojen vaikeus ja vaarat lisääntyvät. Flow on ihmiselle helpotus, koska silloin hänen tietoinen minänsä voi levätä. Flow-tilalle ominaisia piirteitä ovat voimakas keskittyminen, herpaantumaton kiinnostus ja nautinnon kokeminen.

Paradoksaalisesti mahdollisuus suunnata tarkkaavaisuutta samalla tuottaa epäjärjestystä psyykkiseen järjestelmään. Usein tarjolla on niin paljon erilaisia asioita, että tarkkaavaisuuden suuntaaminen tulee vaikeaksi. Flow-tila on tarkkaavaisuuden kohdistamisen tulos. Seurauksena on tietoisuuden järjestyminen. Ajatukset, tunteet ja toiminta integroituvat. Tämä tuntuu niin hyvältä, että sitä halutaan toistaa. Flow-tilan säilyttämisestä tulee haaste. Flown aikana taidot kehittyvät kuin huomaamatta.

Kun henkilöllä on paljon flow-tiloja, hänen persoonallisuutensa on autotelinen, hän nauttii elämästä, tekee asioita niiden itsensä vuoksi. Tutkimusten mukaan autoteliset ihmiset asettavat jatkuvasti tavoitteita ja ovat keskimäärin tyytyväisempiä elämäänsä. Miten ihmisestä tulee autotelinen? Perittyjen taipumusten lisäksi tietyt ympäristöt suosivat autoteliaa. Csikszentmihalyi puhuu “kompleksisesta kodista” ja tarkoittaa sillä kasvuympäristöä, joka tarjoaa lapselle sekä haasteita että tukea.

Olennaista flown syntymiselle on vastaavuusperiaate, joka on voimassa silloin, kun taidot ovat hyvät että haasteet riittävän suuria. Shakinpelaajien on oltava taitavia, että flow syntyy. Aloittelijoille peli on siinä määrin sekavaa ja hapuilevaa, että flow ei synny yhtä helposti. Kun kyseessä on korkea taitojen ja haasteiden taso, tuloksena on taitojen “venyttäminen” (skill stretching). TV:n katsominen ei yleensä tuota flow-tilaa, vaikka taidot ja haasteet tasapainossa, sillä katsomistaidot ovat kovin vaatimattomia ja haasteet useimmiten sitäkin vähäisempiä.

Lapsilla ja nuorilla flown kokeminen on yhteydessä hyviin koulusuorituksiin, kiinnostusten kestävyyteen, myönteiseen itsearvostukseen ja ongelmakäyttäytymisen vähäisyyteen. Ilmeisesti flown saavuttaminen on sellainen taito, joka on omiaan edistämään juuri niitä asioita, joita arkielämässä tarvitaan. Jos flow-tila ei ota syntyäkseen, silloin on etsittävä yhä uusia ja uusia huomion kohteita, jotka nekään eivät jaksa kauan kiinnostaa.

Aina ei ihminen jaksa etsiä haasteita. Ei siis ihme, jos myös rentoutuminen koetaan hyvänä. Rentoudumme tilanteessa, jossa hyvien taitojen ansiosta suoriutuminen on erittäin helppoa ja vaivatonta. Tällaisessa tilanteessa ei siis ole juuri minkäänlaista haastetta. Yksinkertaisten pelien pelaaminen tuntuu joskus ihan hyvältä. Fyysinen rentoutuminen on juuri tila, jossa suorituspaineet poistetaan ja jossa levätään. Tällainen tila lievittää suoritusahdistusta. Nauttiminen on tutkimusten mukaan jopa flowta suurempi, samoin halu jatkaa. Eri asia on, kuinka kauan halutaan jatkaa, sillä vaarana on kyllästyminen. Kyllästymiseen voidaan valahtaa aivan yllättäen. Asia, joka vielä eilen oli kiinnostava, menettää täysin merkityksensä.

Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että työssä koetaan paljon flowta, mutta ei välttämättä vapaa-ajalla! Miksi työ usein koetaan ikävänä pakkona, josta pitää mahdollisimman pian päästä vapaa-ajalle, jolloin moni joutuu ahdistumaan tekemisen puutteessa? Kenties syynä on juuri vapaa-ajan tiedostaminen. Aikaisemmin työ oli niin luonnollinen osa elämää, ettei sille ollut tällaista oman ajan vaihtoehtoa tarjolla. Kun lisäksi muistetaan työn tekemisen historia, ei tätä tulosta lopulta kannata ihmetellä. Onhan työhön liittynyt mitä suurimmassa määrin riistoa. Tätä flow-tutkijat eivät mielestäni riittävästi ota huomioon.

Monet ihmiset eivät koe flowta juuri koskaan (USA 42%, Saksa 35%). Noin 40% motivoitui juuri flow-tilanteessa mutta samoin 40% piti parempana tilanteita, joissa haaste oli vähäinen eivätkä taitojen vaatimukset olleet suuria. Flow-tilaa kokeville vähäiset haasteet ovat kauhistus mutta tämä toinen ryhmä pitää tällaisesta tilanteesta.

Flow terapiana merkitsee flown löytämistä ja flow-aktiviteettien lisäämistä. Delle Fave ja Massimi hoitivat agorafobiasta kärsivää lisäämällä sosiaalista vuorovaikutusta ja vapaaehtoistyötä sekä vähentämällä TV:n katselua.

Italiassa tehdyssä tutkimuksessa flown kokeminen väheni vanhimmasta sukupolvesta nuorimpaan. Lisäksi työstä saadun flown korvasi vapaa-ajasta saatu flow. Tämä tulos ei välttämättä heijasta kulttuurin muutosta, vaan ikään liittyviä eroja. Työtaitojen oppiminen vie oman aikansa. Omat kokemukseni osoittavat, että opettamisessa flow-tilaan pääseminen voi kestää vuosia. Nuoruusiässä haasteita on paljon eikä niistä ole vielä osattu erottaa itselle kaikkein sopivimpia.

Seuratessani omien poikieni tietokoneilla pelaamista ainakin minun on sanottava, että flow-tila on ilmeinen. Monet pelit vaativat tarkkaavaisuuden aivan kokonaan. Haasteet lisääntyvät jatkuvasti, samoin taidot. Huono peli on juuri sellainen, jonka läpipelaaminen on kovin helppoa. Joskus tosin pelataan helppoja pelejä ikään kuin verryttelyn vuoksi. Silloin kyseessä on pelin avulla rentoutuminen.

Kieltämättä flow-tilan voi saada mistä tahansa haastavasta asiasta. Sen ei tarvitse olla moraalisesti arvokas. Vaikuttaa siltä, niin kuin tällaisen flown mahdollisuus lisääntyisi. Monet ajanvietteet perustuvat siihen, että ihmisen pitää oikeastaan jättää moraali kotiin ryhtyessään harrastamaan erilaisia ajanvietteitä. Toisaalta tässäkin voi vetää aivan liian hätäisiä johtopäätöksiä. Olivathan Rooman valtakunnan sirkushuvit moraalisesti täysin arveluttavia. Ihmisten kiusaamisesta, jopa kiduttamisesta on historian aikana saatu paljon “huvia”. Uutta silti on se, että flown voi saavuttaa aivan yksin jonkin koneen välityksellä. Uutta on myös se, että etenkin kaupunkielämässä on kovin paljon virikkeitä, joitten välillä on vaikea tehdä valintoja.

Kasvatuksen ja kulttuurin merkitys korostuu siinä, miten lapsia ja nuoria ohjataan flown kokemisessa. Jos kulttuuri todellakin opettaa nauttimaan moraalisesti arveluttavista asioista, ongelmat ovat ilmeisiä.

Mielipidekirjoitus / Psykologia Martti Jätä kommentti

Älykkyystutkimuksen historiaa ja tuloksia

Julkaistu Aikalainen, syyskuu 2008

Koska tämän lehden palstoilla älykkyydestä ovat keskustelleet politiikan, filosofian, sosiologian ja kirjallisuuden tutkijat, on jo aika psykologian edustajan kirjoittaa aiheesta jotakin. Onhan älykkyyden tutkimus historiallisesti yksi psykologian keskeisimmistä tutkimuskohteista. En ole tehnyt älykkyyteen liittyvää tutkimusta, mutta olen seurannut aika aktiivisesti tutkimusta 40 vuotta. Seuraavassa kuvaan lyhyesti älykkyystutkimuksen historiaa ja sen jälkeen tiivistän saatujen tutkimusten tuloksia.

Älykkyyden empiirinen tutkimus alkaa Francis Galtonista, joka vuodesta 1884 lähtien teki laboratoriossaan aistien toimintaan liittyviä testejä yli 9000 henkilölle. Hän mittasi mm. ihmisten kykyä erottaa ääniä, hajuja ja painoja toisistaan. Myös reagointinopeutta pidettiin lupaavana älykkyyden ilmaisijana. Samantapaisia testejä käytti myös Galtonin oppilas James McKeen Cattell Yhdysvalloissa. Jo McKeen Cattell havaitsi, että nämä mittarit korreloivat aika heikosti keskenään, mikä oli tietenkin pettymys. Myöhempi tutkimus on tämän tuloksen vahvistanut ja samalla on käynyt ilmi, ettei näillä mittauksilla voida tavoittaa älykkyyden ydintä. Galton oletti jo tuolloin, että älykkyys perustuu kykyyn ratkoa sekä arkisia että vaativia päättelyongelmia.

Galton itse oli todellinen ihmelapsi. Hän oppi lukemaan jo kahden vuoden ikäisenä. Ehkä tämä varhaiskypsyys ja tyhmien ihmisten keskellä eläminen saivat hänet kiinnostumaan älykkyyden tutkimuksesta. Hän vakuuttui siitä, että älykkyys on periytyvää ja perusteli tätä päätelmää sillä, että joissakin suvuissa älykkyyttä näyttää olevan runsain mitoin, kun taas toisissa sitä on selvästi vähemmän. Galton kehitti myös älykkyystutkimuksen keskeisen metodin eli korrelaatiokertoimen. Galtonin lähtökohdat olivat hyvin teoreettisia. Hän halusi pureutua älykkyyden olemukseen ja syntyyn.

Aivan toista linjaa edusti ranskalainen Alfred Binet, joka halusi kehittää testin, joka auttaisi oppimisvaikeuksien toteamisessa. Hän sai opetusministeriöltä tehtäväkseen kehittää testin, jolla hitaat oppijat voitaisiin erottaa nopeista. Opettajien arvioita ei pidetty tarpeeksi luotettavina. Binet kehitti yhdessä Henri Simonin kanssa älykkyystestien perusmallin, jonka mukaan yhä toimitaan. Älykkyyden olemuksesta oltiin jo varhain aika yksimielisiä. Vuonna 1921 ryhmä asiantuntijoita päätyi seuraavaan määrittelyyn: älykkyys on kykyä tehdä abstrakteja päätelmiä, kykyä sopeutua uusiin ympäristöihin sekä kykyä hankkia tietoa ja hyötyä kokemuksesta. Tähän tapaan ajatellaan edelleen. Myös aivan tavalliset (länsimaiset) ihmiset ajattelevat tutkimusten mukaan näin, sillä aivan samat asiat nousevat esiin. Läntisen maailman ulkopuolella älykkyyteen liittyy aina myös viisautta eli kykyä tehdä moraalisesti oikeita ratkaisuja.

Myöhemmissä psykologisissa tutkimuksissa keskeinen kiinnostuksen kohde ovat olleet älykkyyden osatekijät. Tähän liittyy kysymys siitä, onko olemassa jokin yleinen älykkyystekijä (ns. g-tekijä), joka on yhteistä kaikenlaisille älyllisille suorituksille vai on onko olemassa joukko melko riippumattomia älykkyys- tai lahjakkuustekijöitä. Monia tutkijoita on kiinnostanut älykkyyden merkitys käytännön elämässä sekä se, millaiset tekijät selittävät älykkyyttä. Tutkimustietoa on yli sadan vuoden aikana kertynyt paljon eikä sitä ole helppo tiivistää. Kuten Aikalaisen kirjoituksista nähdään, älykkyyden käsite ja tutkimus ovat herättäneet voimakkaita tunteita. Älykkyystutkija Arthur Jensen joutui vainon kohteeksi 1970-luvulla esitettyään, että värillisen ja valkoisen väestön väliset älykkyyserot ovat todellisia eivätkä johdu esimerkiksi testien puolueellisuudesta. Hän ei kuitenkaan ajatellut, että nämä erot olisivat kuin kiveen hakattuja, vaan hän uskoi, että koulutuksen avulla eroja voidaan kuroa umpeen. Hiukan samantapainen kohtalo on tullut Richard Lynnin ja Tatu Vanhasen osaksi. Lynn ja Vanhanen eivät kuitenkaan ole yksinäisiä susia, vaan edustavat traditiota, jonka piirissä julkaistaan runsaasti samantapaisia tutkimustuloksia.

Älykkyyden tutkijat ovat seuraavista johtopäätöksistä aika yksimielisiä:

  1. Älykkyydessä on vahva geneettinen komponentti, joka on nimetty g-tekijäksi. Älykkyyden periytyvyys on osoitettu sekä kaksos- että adoptiotutkimuksilla. G-tekijän lisäksi on järkevää puhua älykkyyden osatekijöistä, vaikka ne aina korreloivat jonkin verran keskenään. Kaikki älykkyyden osatekijät eivät tosin korreloi yhtä vahvasti g-tekijään. Siten on järkevää kuvata älykkyyttä yhdellä luvulla eli tuolla kuuluisalla älykkyysosamäärällä, vaikka se kuvaa aika karkeasti ihmisen lahjakkuuksia eikä anna tietoa hänen konkreettisista taidoistaan ja tiedoistaan.
  2. Vaikka eräät tutkijat, kuten Robert Sternberg, ovat halunneet laajentaa älykkyyden määritelmää käytännön taitojen ja luovuuden suuntaan, useimmat älykkyyden tutkijat eivät pidä tätä laajennusta järkevänä. Sternbergin testien antamat tulokset korreloivat kuitenkin g-tekijään tai sitten ne mittaavat esimerkiksi työhön liittyviä käytännön taitoja. Useat tutkijat ovat saaneet tuloksia, jotka ovat Sternbergin teorian vastaisia.
  3. Älykkyys ei ole sama asia kuin taitavuus tai pätevyys työtä ja harjoitusta vaativissa tehtävissä. Vaikka yleinen tietomäärä korreloi hyvin muihin älykkyystekijöihin, älykkyys auttaa vain alkuun. Älykkyys helpottaa tietojen hankkimista, mutta ilman opiskelua, harjoittelua ja riittävää kokemusta työssä älykäs on autokorjaamolla avuton eikä pysty tekemään yhtään mitään ilman opastusta.
  4. Älykkyyden mittaaminen on idea, jota on paljon arvosteltu. Voiko yksi tai edes viisi lukua mitenkään kuvata ihmisen lahjakkuutta? Älykkyystutkijat myöntävät, että testien käytössä on tehty pahoja virheitä. Pahaa jälkeä syntyy, kun kieleen ja kulttuuriin liittyviä tekijöitä ei huomioida. Älykkyyden mittaamiseen liittyi viime vuosisadan alkupuolella rasistisia piirteitä. Mittauksilla osoitettiin lahjattomiksi sellaisia ihmisryhmiä, joissa ei ollut muuta vikaa kuin se, että he eivät ymmärtäneet englantia. Älykkyystuloksia käytettiin jopa eugeniikan perusteena. Tämä historia on antanut älykkyystutkimuksellekin kiistanalaisen maineen. Testien käytössä tulee olla hyvin varovainen, sillä esimerkiksi oppimisessa on kysymys paljon muustakin kuin älykkyydestä.
  5. Mittaukset toimivat kuitenkin hyvin tietylle kielialueelle sovellettuna ja lisäksi on alettu kehittää kulttuurista riippumattomia testejä. On osoitettu, että näistä ei-kielellisistä testeistä selviytyvät hyvin nekin, joille ohjeet näytetään kuvallisin esimerkein ilman puhetta. Hyvin erilaiset mittarit antavat samanlaisia tuloksia, mikä myös osoittaa testien luotettavuutta. Luotettavuutta tukee myös se, että mittaustulokset ovat monien vuosien viiveellä hyvin pysyviä. Yksilötasolla älykkyyden taso ei siis juuri muutu, ellei sairaus tai vamma johda aivotoimintojen häiriöihin.
  6. Psykologisten ominaisuuksien mittaamiseen liittyy aina satunnaisvirhettä, joten kaksi mittaustulosta samalla testillä voi antaa jossain määrin erilaisia tuloksia. Väsymys ja sairaus vaikuttavat tuloksiin, samaten kiinnostus tehtävien suorittamiseen eli motivaatio. Saman testi toistaminen parantaa jonkin verran tuloksia, koska harjoittelu auttaa testeissäkin. Kuitenkaan ei ole vakuuttavasti osoitettu, että älykkyyden tasoa voitaisiin merkittävästi kohottaa. Poikkeuksena ovat kaltoin kohdellut lapset, joiden elämän merkittävä kohentuminen parantaa myös älykkyystuloksia. Huono ravitsemus ja siihen liittyvä henkinen lamaantuminen heikentävät älykkyystuloksia.
  7. Älykkyyden suhdetta aivojen rakenteeseen ja toimintaan on tutkittu intensiivisesti. Aivojen koko näyttää jonkin verran korreloivan älykkyyteen (.30 – .40), mutta esimerkiksi Einsteinin aivojen paino oli hiukan väestön keskiarvoa pienempi. Koko ei siis ole kovin ratkaiseva tekijä. Richard Hairin työryhmä opetti opiskelijoita pelaamaan Tetristä. Kaikki kehittyivät nopeasti, mutta älykkäimmät kaikkein eniten. Jännittävä tulos oli, että hyvin älykkäillä aivojen toiminta oli monilla aivojen alueilla vähäisempää kuin heitä vähemmän älykkyyspisteitä saaneilla. Ehkä kysymys on siitä, että he käyttävät aivojaan hyvin taloudellisesti. Myös vaativilla testeillä mitattu reaktionopeus korreloi jonkin verran älykkyyteen. Galton ja McKeen Cattell eivät siis olleet aivan väärässä.
  8. Älykkyys ennustaa arkielämässä pärjäämistä yleensä paremmin kuin mikään muu ominaisuus. Esimerkiksi työhaastatteluihin perustuvat arviot tai persoonallisuuden piirteet eivät ennusta yhtä hyvin työssä pärjäämistä. Hyvin valikoituneessa joukossa älykkyyden merkitys voi olla muita tekijöitä vähäisempi, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että älykkyys on merkittävä tekijä ihmisen selviytymisen kannalta. Tietenkin monet muut tekijät vaikuttavat siihen, mitä työssä tai elämässä tulee tapahtumaan. Tällaiset ennusteet ovat aina karkeita todennäköisyyksiä. Superälykäs voi pilata täydellisesti elämänsä ja keskitasoisesti älykäs voi pärjätä aivan loistavasti millä tahansa kriteerillä arvioituna. Tutkimusten antamista aika matalista korrelaatioista voidaan vetää aivan liian vahvoja johtopäätöksiä, mikä on kovin tavallista silloin, kun tutkija innostuu tuloksistaan.
  9. Paljon huomiota herättänyt Flynn-efekti hyväksytään yleisesti. Sen mukaan älykkyyden taso on kohonnut noin kolme IQ-yksikköä vuosikymmenessä sinä aikana kuin tutkimusta on tehty. Älykkyys on siis peräti 15 pistettä korkeammalla tasolla kuin 50 vuotta sitten. Tämä ei oikein sovi yhteen yllä kuvattujen tulosten kanssa. Jos älykkyyden lähde on aivot ja yksityisen ihmisen älykkyys ei näytä juuri muuttuvan, niin miten tällaiset sukupolvierot ovat mahdollisia? Vastaukseksi on tarjottu elämän vaativuuden ja monimuotoisuuden lisääntymistä, hyvää ravintoa ja tehokasta koulutusta. Näissä selityksissä on luultavasti perää, mutta kyse on kuitenkin asioista, joita on vaikea todentaa.
  10. Kiistellyin aihe on ryhmien väliset erot. Onko rotujen tai kansojen välillä eroja älykkyydessä? Testeihin liittyvillä puutteilla mahdollisia eroja ei voida selittää, sillä testit näyttävät toimivat eri ryhmillä yhtä hyvin ja hyvin erilaiset testit antavat samanlaisia tuloksia. Lienee turvallista sanoa, että tällä hetkellä rotujen ja kansojen (miten nämä sitten määritelläänkin) välillä on selkeitä eroja, kuten esimerkiksi Lynn ja Vanhanen ovat osoittaneet, mutta mistä nämä erot johtuvat onkin sitten kokonaan toinen asia. Kysymys on hyvin mutkikkaista asioista, joiden yhteydessä monenlaiset tulkinnat ovat mahdollisia.
Nettiviikot / Positiivinen psykologia Martti Jätä kommentti

Nettiviikko 51/2007

Vuoden viimeinen nettiviikko sisältää tällä kertaa vain pelkkiä hyviä uutisia! Tässä Markun mietteet kokonaisuudessaan:

Kirjani Positiivinen psykologia (2007) on ilmestynyt Editan kustantamana.

Uppsalan kaupunki on tunnustanut tyhmyytensä kiellettyään aluksi suomen kielen käytön työpaikoilla.

Oli hienoa lukea niistä kahdesta pojasta, joista toinen pelasti miehen hukkumasta kanootilla ja toinen veti junaradalla maanneen miehen turvaan junan alta. Positiivisuutta parhaimmillaan!

Tero Pitkämäki valittiin vuoden parhaaksi urheilijaksi. Kilpaurheilussa on paljon kielteisiä puolia, mutta eniten niitä tuntuu olevan autourheilussa. Jo yksin lajin vaarallisuus tekee sen puistattavaksi.

Myös Euroopan unionista tulee hyviä uutisia. Autojen päästöjä aiotaan tiukentaa entisestään. Toivottavasti mikään maa ei pane kampoihin.

Olin eilen Marketta-puolisoni kanssa Uspenskin katedraalissa kuuntelemassa Lumen valon joulukonserttia. Konsertti oli todella upea. Leuka pakkasi välillä väpättämään sitä kuunnellessa.

Iloitsen joulusta. Saan viettää sitä perheeni kanssa; nautin joulun musiikista ja hyvistä ruuista; kuusesta kynttilöineen ja ennen kaikkea joulun sanoma koskettaa. Nautin pienten lahjojen ostamisesta. Haluan ne aina itse paketoida, sillä se on kuin piste i:n päälle.

Toivotamme lopuksi teille kaikille oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Kirjat / Positiivinen psykologia / Psykologia Martti

Positiivinen psykologia (2007)

Positiivinen psykologia. 2007. Helsinki: Edita.
ISBN 978-951-37-5025-1

Onnellisuuden ja hyvän elämän etsiminen on aina kiinnostanut ihmistä. Nyky-yhteiskunnassa on paljon sellaista, mikä alentaa ihmisten hyvinvointia ja mielekkyyden kokemista. Arkielämäämme liittyy monia myönteisen muutoksen esteitä.

Positiivinen psykologia on uusi ja laajeneva psykologian suuntaus. Se osoittaa, miten vahvuuksien kehittäminen johtaa parempaan tulokseen kuin heikkoudet muutoksen lähtökohtana. Positiivinen psykologia kuvaa ihmisten hyvinvointia, elämän mielekkyyttä ja myönteistä ihmisten huomioon ottamista. Tutkimustuloksista on saatavissa tietoa, jonka avulla positiivinen muutos on mahdollinen.

Teos lähestyy ihmistä hyveiden kautta: se rohkaisee vahvuuksien tukemiseen ja uusien hyveiden löytämiseen. Kirja korostaa positiivisten tunteiden, ihmissuhteiden, rohkeuden ja toivon merkitystä elämässä.

MARKKU OJANEN on Tampereen yliopiston psykologian professori. Hän on tunnettu positiivisen psykologian, onnellisuuden ja siihen vaikuttavien tekijöiden tutkija.