Miksi etuileminen tuntuu pahalta? Oikeudenmukaisuuden vaatimus näkyy jo aivan pienillä lapsilla ja myös kehittyneillä apinoilla. Vastaus voi olla vain se, että tämä uskomus on suuresti helpottanut yhteiselämää. Se on saanut ihmiset reagoimaan vääryyksiin ja edistämään oikeuden toteutumista.
Jo kauan on erotettu moraaliset paheet ja hyveet. Paheita ovat esimerkiksi epäluotettavuus, epärehellisyys, kovuus ja vilpillisyys. Esimerkiksi Aristoteleen hyveitä olivat rohkeus, itsehillintä, anteliaisuus, ylevämielisyys ja oikeudenmukaisuus.
Suomessa uskotaan vahvasti oikeudenmukaisuuteen. Kun olen käyttänyt liukuvaa 0 – 100 -asteikkoa, jossa 100= elämä on hyvin oikeudenmukaista – 0= elämä on hyvin epäoikeudenmukaista, yli puolet vastaajista valitsee luvut 80 – 100. Noin 15 prosenttia antaa arvion, joka painottuu asteikon kielteiselle puolelle. Oikeudenmukaisuuteen uskotaan vahvasti.
Me odotamme oikeudenmukaisuutta ja vaadimme sitä. Monissa tutkimuksissa on kokeiltu niin sanottua diktaattoripeliä. Siinä jakajalla voi olla käytettävissään 20 euroa. Hänelle sanotaan, että nyt voit jakaa tuon rahan haluamallasi tavalla erään toisen henkilön kanssa. Jos tämä ei hyväksy jakoa, kumpikaan ei saa mitään. Miten tässä tilanteessa käy? Yleensä jako on heti aika tasapuolinen. Vastaanottajat eivät hyväksy kovin vinoa jakoa. Useimmat eivät tyydy muutamaan euroon, eikä viiteenkään. Me odotamme tasapuolisuutta, mikä edistää yhteiselämää. Pienet lapset ovat tässä jo tarkkoja. Jopa simpanssit torjuvat epätasaisen jaon.
Kaikista maailman kamaluuksista huolimatta meillä on aika vahva uskomus siihen, että tavalla tai toisella maailma on oikeudenmukainen. Jos ei tässä elämässä niin tulevassa elämässä. Ei siis ole ihme, että on tarjolla kahdenlaisia myönteisiä odotuksia. Uskovaiset odottavat lopullisen oikeudenmukaisuuden toteutuvan uudessa elämässä ja humanistit puolestaan näkevät maailman kehittyvän aina vain parempaan suuntaan. Hekin siis uskovat paratiisiin, mutta se on jo maan päällä.
Väkivallan uhriksi joutumisen seurauksena usko oikeudenmukaisuuteen voi romahtaa. Se puolestaan heikentää uskoa elämään ja samalla myös elämän mielekkyyttä ja onnellisuutta.
Furnham, A. (2003). Belief in a just world: research progress over the past decade. Personality and Individual Differences, 34, 795–817.
Lerner, M. (1997). What does the belief in a just world protect us from? The dread of death or the fear of understanding suffering? Psychological Inquiry, 8, 29–32.