Suomi on säilyttänyt asemansa maailman onnellisimpana maana myös tänä vuonna, vaikka työttömyys ja köyhyys sekä nuorten ongelmat ovat lisääntyneet. Taloudellista kasvua ei ole ollut 20 vuoteen. Näiden ongelmien uskoisi alentavan suomalaisten onnellisuutta.

Tuoreessa Vaasassa tehdyssä tutkimuksessa työttömyys ja taloudelliset vaikeudet vaikuttivat kielteisesti onnellisuuteen ja hyvinvointiin. Onnellisuus ei silti Vaasankaan tutkimuksessa ole alentunut, vaan pysynyt samalla tasolla sen jälkeen, kun koronan aiheuttamasta hyvinvoinnin heikkenemisestä selvittiin.

Hiljattain julkaistussa Nuorisobarometrissä nuoret kertoivat heihin kohdistuvista paineista ja epävarmuutta aiheuttavista tekijöistä. Paineita aiheuttivat erityisesti työn saaminen, hyvältä näyttäminen ja koulutuksen saaminen. Tulisi olla ulospäinsuuntautunut ja omata riittäviä voimavaroja. Suuri enemmistö nuorista koki maailmantilanteen huolestuttavana.

Monien ikävien tulosten joukkoon mahtui kuitenkin kaksi myönteistä tulosta. Toinen oli tyytyväisyys elämään, joka asteikolla neljästä kymmeneen sai kahdeksaa lähentelevän keskiarvon. Vaikka tulos oli hyvä, se oli mittaushistorian matalin, mikä kertoo siitä, että nuoria ahdistavat asiat ovat lisääntyneet. Erityisen hyvää aikaa oli 2000-luvun taite, sillä nelosia, viitosia ja kuutosia ei silloin antanut juuri kukaan. Tuohon nuorten kulta-aikaan tuskin on paluuta.

Toinen myönteinen saatiin oman elämän optimismia ja pessimismiä koskevassa kysymyksessä. Optimisteja oli ongelmista huolimatta 62 prosenttia. Optimismi oli vähentynyt edellisiin vuosiin verraten, mutta oli kuitenkin edelleen yleistä.

Odotin, että nämä edellä kuvatut vakavat ongelmat olisivat alentaneet Suomen onnellisuutta. Niin ei kuitenkaan käynyt. Mistä onnellisuuden tason säilyminen voisi johtua?