Miksi / Uutiset Martti Jätä kommentti

16. Miksi oman fyysisen tilan mittaamiseen liittyy ongelmia?

Kirjoitussarjassa kuvataan psykologisia ja sosiologisia ilmiöitä miksi-alkuisilla otsakkeilla. Tavoitteena on laatia joka viikko yksi tällainen kirjoitus. Koska miksi on vaativa sana, muistutan, että tiede ei tarjoa lopullisia vastauksia. Kirjoitukseni perustuvat tämän hetken tietämykseen. Liitän mukaan myös omia tulkintojani esillä olevista aiheista. Sarjan tekstit voi lukea nettisivun Miksi-luokan alta.

Oman psykofyysisen tilan mittaamista on tullut yhä suositumpaa. Aluksi ihmiset alkoivat käyttää liikkeitä rekisteröiviä laitteita, mutta nyt on mahdollista mitata kaikenlaisia kehoon ja mieleen liittyviä ilmiöitä. Seurantaa voidaan tehdä myös toistuvien kyselyjen avulla, jolloin myös tunteet ja kokemukset saadaan mukaan. Ei ole ihme, että myös työnantajat ovat kiinnostuneet tällaisten laitteiden tai kyselyjen antamista tuloksista.

Miten seuranta ja palaute vaikuttavat itse toimintaan? Kannustaako se vai voiko sillä olla haittavaikutuksia? Jordan Etkin teki tutkimussarjan, jossa opiskelijat saivat värittää kuvioita ja lukea tekstejä. Ryhmät jaettiin kahtia satunnaisesti siten, että osa sai koko ajan palautetta edistymisestään. Palaute lisäsi tuloksia (enemmän väritettyjä kuvioita ja enemmän luettuja sivuja), mutta palautetta saaneet nauttivat tehtävästä vähemmän kuin kontrolliryhmä, jolle palautetta ei annettu.

Kolmannessa tutkimuksessa 100 henkilölle annettiin askeleita mittaava pedometri. Nämä henkilöt kävelivät enemmän kuin kontrolliryhmä, mutta nauttivat kävelystä vähemmän kuin ilman pedometriä liikkuneet. Liikkuminen tuntui tylsemmältä jopa silloin, kun pedometri oli kiinnitettynä, mutta lukemaa ei nähty.

Tulokset vastaavat monia aikaisempia tutkimuksia, joissa on saatu samanlaisia tuloksia. Ulkoinen kontrolli (mittaus ja palaute) heikentää sisäistä motivaatiota, kun kyseessä on itsessään kiinnostava ja mielenkiintoinen asia. Yllä kuvatun tutkimuksen mukaan tämä pätee myös kävelyyn silloin, kun se tuntuu jo itsessään mukavalta.

Kun kyseessä on tavoitteellinen, vahvasti sitouduttu asia, joka liittyy terveyteen tai kuntoon, silloin mittaus ei vähennä nautintoa – koska sitä ei ehkä isommin ollutkaan! Silloin jotakin asiaa, esimerkiksi liikuntaa, harjoitetaan silkasta velvollisuudesta ja halusta päästä tavoitteeseen.

Sen sijaan nautittavien harrastusten mittaaminen vähentää niiden hauskuutta ja voi pitkällä tähtäimellä syödä sisäistä motivaatiota ja edelleen harrastamista. Johtopäätös voisi olla tämä: Jos tavoite on saada tuloksia tai jokin ohjelma päätökseen, mittaa ihmeessä, mutta jos nautit jostakin ja teet sitä ”luonnostaan”, harkitse, kannattaako sitä mittailla.

Mistä tämä suuri kiinnostus oman tilan arviointiin johtuu? Meitä ei kiinnosta vain sydämen syke tai verenpaine vaan myös onnellisuus ja itsetunto. Täytämme innolla lomakkeita ja kiinnitämme itseemme yhä hienompia laitteita. Osaksi kysymys on siitä, että kaikenlaisia teknisiä välineitä on olemassa ja että ne ovat helppokäyttöisiä.

Länsimaisessa kulttuurissa kaikkea halutaan hallita ja seurata. Kun saadaan paljon tietoa – ja sitä paratkoon on tarjolla – silloin ilmiöiden hallittavuus paranee. Se koskee laajasti myös omaa persoonaa. Mitä enemmän tietoa, sitä paremmin voimme hallita sekä itseämme että koko maailmaa. Tämä on kuitenkin ”lukumagiaan” perustuva uskomus, joka lupaa paljon enemmän kuin lopulta antaa. Kun kehon ja mielen tiloille saadaan paljon lukuja, tuntuu kuin ne olisivat hallinnassa. Pahinta, mitä länsimaiselle ihmiselle voi tapahtua on se, että hän menettää oman elämänsä hallinnan.

Häntä ei edes häiritse se, että noita kehon, toiminnan ja mielen lukuja valtio käyttää valvontaan ja liike-elämä valintojemme muokkaamiseen.

Etkin, J. (2016). The Hidden Cost of Personal Quantification. Journal of Consumer Research, 42, 967-984.

Miksi / Uutiset Martti Jätä kommentti

15. Miksi kehotus ”ole oma itsesi” on puolitotuus?

Kirjoitussarjassa kuvataan psykologisia ja sosiologisia ilmiöitä miksi-alkuisilla otsakkeilla. Tavoitteena on laatia joka viikko yksi tällainen kirjoitus. Koska miksi on vaativa sana, muistutan, että tiede ei tarjoa lopullisia vastauksia. Kirjoitukseni perustuvat tämän hetken tietämykseen. Liitän mukaan myös omia tulkintojani esillä olevista aiheista. Sarjan tekstit voi lukea nettisivun Miksi-luokan alta.

Näin tuo ohje kuuluu:

Älä jäljittele orjallisesti ketään. Kulje rohkeasti omaa tietäsi äläkä yritä olla muuta kuin olet. Tee, mitä haluat tehdä ja ole mitä haluat olla. Ole aito yksilö. Älä seuraa toisten ihmisten menestyksen malleja. Voit tehdä elämästäsi sellaisen kuin haluat. Älä anna muiden sanella, mitä teet, vaan ole oma herrasi ja valitse oma elämäntyylisi. Vapaus on suurinta, mitä ihmisellä voi olla. Vaikka geenit ja ympäristö vaikuttavat siihen, millainen olet, ne eivät määrää valintojasi. Sinulla on vapaa tahto. Voit toimia sen mukaisesti.

Onko mahdollista olla aivan yksin oma itsensä? Kulttuuri ja kasvatus ovat muokanneet meitä monin tavoin. Olemme saaneet vanhempiemme geeniperinnön. Olemme saaneet elämässämme paljon kokemuksia ja vaikutteita. Emme tule tietoiseksi itsestämme ilman muiden ihmisten tukea ja palautteita.

Emme voi tehdä mitä vain, sillä elämme muiden ihmisten keskellä ja joudumme ottamaan huomioon heidän mielipiteensä ja palautteensa. Jere-sarjakuvassa Jere kertoo innoissaan vanhemmilleen, että kohta kun täytän 18, saan tehdä mitä haluan. Tämän kuullessaan vanhemmat saavat ankaran naurukohtauksen. Jere ei näytä ymmärtävän mistä on kysymys. Vanhemmat ovat oppineet, että omana itsenään olemisen rajat tulevat nopeasti vastaan.

Millainen tuo todellinen, aito minuus on? Kun olemme aidosti oma itsemme, vaikeudet ovat todennäköisiä, koska itsekkyyttä ei silloin tarvitse hillitä. Aito minuus ei tietenkään aina ole itsekäs, sillä se voi olla myös hyväntahtoinen. Tuo ilmaisu kuitenkin tarkoittaa sitä, että muiden mielipiteistä ei kannata välittää. Sellainen käsitys kostautuu ennemmin tai myöhemmin.

Myös aitouden käsite syntyy sosiaalisen kanssakäymisen tuotoksena. Se mitä uskomme aidoksi, voi olla epäaitoa ja mitä uskomme epäaidoksi voi olla aitoa. Aitoa objektiivista minuutta ei ole olemassa, on vain subjektiivinen kokemus sen olemassaolosta.

Haluamme uskoa vapaaseen tahtoon, vaikka monet tekijät rajoittavat valintojamme. Emme voi tehdä asioita, mihin kykymme ja taitomme eivät riitä. Elämässä on paljon rajoituksia, jotka täytyy hyväksyä. Unohdamme helposti, että toiset ihmiset eivät ole vain meitä rajoittamassa, vaan he ovat osaltaan vaikuttamassa siihen, että kehitymme ja kasvamme ihmisinä.

Myös kokemus, että ei voi olla lainkaan oma itsensä, on ahdistava. Se voi miellyttää muita, mutta tuntuu raskaalta ja rajoittavalta. Elämä on kuitenkin jatkuvaa neuvottelua oman minuuden ja muiden minuuksien välillä. Myös muilla on tarve olla oma itsensä. Vaikka kehotuksessa olla oma itsensä on paljon hyvää, meillä on taipumusta pettää itseämme ja kuvitella, että maailma hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme. Kyseessä on puolitotuus.

Brown, M. (2003). Half truths. What’s right (and what’s wrong) with the clichés you and I live by. Manchester, NH: Sophia Press.

Miksi / Uutiset Martti Jätä kommentti

14. Miksi rasismi on teoista eikä asenteista kiinni?

Kirjoitussarjassa kuvataan psykologisia ja sosiologisia ilmiöitä miksi-alkuisilla otsakkeilla. Tavoitteena on laatia joka viikko yksi tällainen kirjoitus. Koska miksi on vaativa sana, muistutan, että tiede ei tarjoa lopullisia vastauksia. Kirjoitukseni perustuvat tämän hetken tietämykseen. Liitän mukaan myös omia tulkintojani esillä olevista aiheista. Sarjan tekstit voi lukea nettisivun Miksi-luokan alta.

Aika ajoin ilmestyy kirjoituksia “Rasismi on asenteista kiinni”. Kirjoituksen laatijoilla on tietenkin myönteinen tarkoitus. Rasismi ja ennakkoluuloinen suhtautuminen on kuitenkin enemmän kiinni teoista kuin asenteista. Meillä kaikilla on kielteisiä asenteita eri asioihin ja ihmisiin. Osa niistä on järkeviä ja hyödyllisiä, osa vahingollisia. Kun kyse on toisiin ihmisiin kohdistuvasta epäystävällisestä ja ilkeästä käyttäytymisestä, olennaista on itsehillintä. Vaikka mielessä liikkuisi kielteisiä asenteita, on toimittava niiden vastaisesti. Arkielämässä se merkitsee muihin ihmisiin kohdistuvien kielteisten tekojen välttämistä. Ei kenenkään ole mikään pakko huudella ilkeyksiä, syrjiä, torjua ja väheksyä, vaikka mielessä liikkuisi ilkeitä ajatuksia. Emme niinkään tarvitse asennekasvatusta eli asenteista puhumista, vaan itsehillinnän ja ystävällisyyden opetusta. Tietenkin kyse on muna–kana-ongelmasta. Kumpi on ensin, asenne vai teko? Siitä tutkijatkin kiistelevät. Nykykäsityksen mukaan tunnevaltaiset asennereaktiot ovat hyvin nopeita, joten niiden hillintä on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Kuitenkin on ilmeistä, että jos kielteisille teoille annetaan tilaa, asenteet muuttuvat niiden mukaisiksi.

Vieraan, erilaisen ja oudon pelko on ihmiselle luontaista. Tämän ominaisuuden avulla ihminen on selviytynyt vaaroista pitkän historiansa aikana. Erilaisuus vaati meiltä energiaa, koska joudumme miettimään, millainen tuo ihminen on? Mitä hän ajattelee, mitä arvostaa, mitä pitää oikeana ja vääränä? Suuri houkutus on asettaa hänet johonkin tuttuun lokeroon. Tuo lokero voi olla kohtaamamme henkilön kannalta kohtuuton, sillä kyse on nopeista intuitiivisista ratkaisuista. Useimmat ihmiset herättävät meissä pidän–en pidä- ja hyvä–paha-arvion. Joskus arviot ovat hyvin voimakkaita, joskus neutraaleja. Esimerkiksi juovuksissa oleva henkilö herättää monissa voimakkaan kielteisen reaktion. Useimmat koettavat silti käyttäytyä asiallisesti. Vaikka onnistuminen voi olla puolinaista, turhat yhteentörmäykset voidaan välttää.

Ennakkoluulottomia ihmisiä ei ole. Kaikilla on omat kielteiset asenteensa. Joskus niitä on syytä näyttää, mutta useimmiten siitä ei ole hyötyä, vaan pikemminkin haittaa. Fiksu ihminen on oman itsensä herra eikä anna näiden asenteiden mukaisten intuitiivisten tunnereaktioiden liiaksi ohjata elämäänsä. Kyse on vaativasta taidosta, joka vaatii paljon ohjausta ja opetusta sekä elämänkokemusta. Ilman myönteisiä tekoja yhteiselämää on vaikea kuvitella.

Miksi / Uutiset Martti Jätä kommentti

13. Miksi tunteisiin kannattaa vedota?

Kirjoitussarjassa kuvataan psykologisia ja sosiologisia ilmiöitä miksi-alkuisilla otsakkeilla. Tavoitteena on laatia joka viikko yksi tällainen kirjoitus. Koska miksi on vaativa sana, muistutan, että tiede ei tarjoa lopullisia vastauksia. Kirjoitukseni perustuvat tämän hetken tietämykseen. Liitän mukaan myös omia tulkintojani esillä olevista aiheista. Sarjan tekstit voi lukea nettisivun Miksi-luokan alta.

Kun tilataan sanomalehti, kyseessä on pitkäaikainen suhde. Arvioimme joka päivä tilaamamme lehden sisältöä. Jos tunnemme itsemme petetyksi, lopetamme tilauksen tai vaihdamme lehteä. Emme pidä siitä, että meitä huijataan tai että lehden otsakkeet eivät vastaa sisältöä.

Internet ja sosiaalinen media toimivat toisin. Kyse on jatkuvasta houkuttelusta. Vaarallinen, kauhea, outo ja erikoinen kiinnostavat. Tämä ei ole uutta, sillä on jo kauan ollut lehtiä, jotka elävät irtonumerojen myynnillä. Se vaatii jatkuvaa houkuttelevien otsakkeiden laatimista. Muistan yhä kuinka 40 vuotta sitten tulin huijatuksi. Hymy-lehdessä oli otsake ”Vesa-Matti Loiri kertoo kokemuksiaan mielisairaalasta”. Tuo pitää ostaa, sillä minulla oli käynnissä mielisairaalahoitoon liittyvä tutkimus. Ehkä siitä saa uusia ideoita. Siitä oli viisisivuisessa jutussa oikeastaan vain yksi lause: ”Lääkärit ovat vielä hullumpia kuin potilaat” – jotakin sinnepäin. En siis paljonkaan kostunut.

Nyt taistelu on paljon kiivaampaa, sillä internet ja sosiaalinen media tarjoavat valtavasti houkuttelevia otsakkeita, jotka ovat katsottavissa yhdellä klikkauksella. Mitä enemmän klikkauksia, sitä enemmän rahaa valuu ties minne. En edes tiedä, ketkä hyötyvät, mutta siitä täytyy olla kyse.

Millaiset otsakkeet houkuttelevat eniten? Vuonna 2017 tehdyssä selvityksessä käytiin läpi 100 miljoonaa sosiaalisen median otsikkoa. Mikä oli tulos? Otsikot eivät tarjonneet ajankohtaista tietoa, sillä tarjolla oli vain lupauksia tunnekokemuksista. Facebookissa selvästi suosituin oli alku ”tämä saa sinut” (will make you), kuten ”tämä särkee sydämesi”, ”tämä saa sinut rakastumaan”, ”tämän katsot kahdesti”, ”tämä loksauttaa leukasi hämmästyksestä”.

Muita suosittuja otsakkeiden alkuja olivat ”siitä se johtuu”, ”voisitko arvata?”, ”vain X”, ”hän järkyttyi/pelkäsi”, ”X tyrmäävää kuvaa”, ”ilon kyyneleitä”, ”saa sinut itkemään”, ”näky aiheutti shokin”. Joka etsii tietoa siitä, mitä maailmassa tai tieteessä tapahtuu, luovuttaa nopeasti. Kuitenkin tällaisia viestejä on miljoonittain liikkeellä. Otsikko ei saa kertoa liikaa, sillä jos se näin tekee, sitä ei kannata avata. Jos et ole minun laillani some-ihimisiä, kenties olet varmankin nähnyt tällaista Ilta-Sanomien ja Iltalehden otsakkeissa:

  • Lotossa syntyi miljonääri – tänne miljoonat matkasivat.  Minne, se pitää katsoa tarkemmin.
  • Prinssi Williamin kommentti prinssi Harrystä herättää huomiota. Olikohan se myönteinen vai kielteinen?
  • Henkilö poistettiin kirjamessuilla – tässä syy. Mikähän se mahtoi olla?
  • Jos sait tällaisen näennäisen kohteliaan pyynnön, joku valmistelee isoa huijausta. Entä jos olen sen saanut tai saan? Mitä pitää tehdä?
  • Ihmistä puukotettu Orimattilassa, poliisi ei kommentoi. Kauhea juttu. Miksi poliisi ei kommentoi?
  • Tunnetulla TV-tähdellä on alkoholiongelma. Kuka mahtaa olla kyseessä?

Tärkeää on vaikea erottaa täysin turhasta. On jo merkkejä siitä, että luotettavat suomalaiset mediat seuraavat perässä ja tarjoavat myös triviaaleja tietoja. Vaikka olen elokuvan harrastaja, oliko tarpeen kertoa, että Ron Ely on kuollut? Ei tietenkään, sillä hän näytteli TV-sarjassa Tarzania vuosina 1966-68.

Toinen ikävä seuraus on polarisaation vahvistuminen, sillä vastustajista on helppo levittää kauheita ja valheellisia viestejä. Niitä on käytännössä mahdotonta oikaista. Jonathan Swift ennakoi nykypäivää vuonna 1710 osuvasti: ”Valhe lentää ja totuus tulee ontuen perässä.” ”Uutisia” jaetaan eteenpäin välittämättä siitä, ovatko ne totta vai ei. Jakamalla tietynlaisia viestejä, ilmoittaa samalla kuuluvansa johonkin ryhmään. Kuinka ollakaan, YouTube, Facebook, Twitter ja muut sosiaaliset mediat lähettävät sinulle sellaisia viestejä, jollaisia olet aikaisemmin valinnut.

Bergstrom, Carl T. & West, Jevin D. (2020). Calling bullsh*t. The art of scepticism in data-driven world. Lontoo: Penguin books.

Miksi / Uutiset Martti Jätä kommentti

12. Miksi ihmiset ovat rehellisiä?

Kirjoitussarjassa kuvataan psykologisia ja sosiologisia ilmiöitä miksi-alkuisilla otsakkeilla. Tavoitteena on laatia joka viikko yksi tällainen kirjoitus. Koska miksi on vaativa sana, muistutan, että tiede ei tarjoa lopullisia vastauksia. Kirjoitukseni perustuvat tämän hetken tietämykseen. Liitän mukaan myös omia tulkintojani esillä olevista aiheista. Sarjan tekstit voi lukea nettisivun Miksi-luokan alta.

Monen välitön reaktio voi olla, että eivät ole. Ainakin niitä on paljon, jotka eivät ole rehellisiä. Joka vuosi varastetaan esimerkiksi paljon polkupyöriä. Kuitenkin ihmisillä on paljon mahdollisuuksia, joita he eivät välittömästi käytä hyväkseen. Pamela Murphyn tutkijaryhmä uskalsi otsikoida raporttinsa näin myönteisesti.

Ryhmän tutkimuksessa osallistujien oli mahdollista liioitella omia suorituksiaan ilman, että siitä joutui kiinni.  Tutkijoita kiinnosti se, missä määrin ulkoiset ja sisäiset motivaatiotekijät vaikuttivat rehellisyyteen (epärehellisyys saatiin selville). Ulkoista motivaatiota mitattiin tällaisilla kysymyksillä:

  1. Vastaan rehellisesti saadakseni hyväksyntää
  2. Vastaan rehellisesti, jos se miellyttää muita

Sisäistä motivaatiota mittasivat seuraavat kysymykset

  1. Rehellisyys on minulle oikea tapa toimia
  2. Tuntisin syyllisyyttä, jos valehtelisin

Kyse oli toisin sanoen siitä, halusiko henkilö aidosti olla rehellinen vai halusiko hän antaa kuva, että on rehellinen. Tulosten mukaan vain sisäinen motivaatio selitti vastausten rehellisyyttä. Ne, jotka periaatteessa arvostivat rehellisyyttä, olivat muita rehellisempiä. Ulkoisella motivaatiolla ei ollut vaikutusta.

Tutkimus tuotti muitakin kiinnostavia tuloksia. Sisäinen motivaatio oli positiivisessa yhteydessä rehellisyys-nöyryyteen, jota pidetään nykyisin yhtenä keskeisenä persoonallisuuden piirteenä. Sen sijaan mustaan triadiin (narsismi, machiavellismi ja psykopatia) yhteydet olivat selvästi negatiivisia.  Ulkoiseen motivaatioon korrelaatioiden suunnat olivat päinvastaisia, joskaan eivät yhtä vahvoja.

Tulos puhuu vahvaa kieltä sisäisen motivaation puolesta. Ulkoisesti motivoitunut rehellisyys on haurasta ja odottaa tilaisuutta käyttää epärehellisiä keinoja, jos niistä vain on jotakin hyötyä.  Rehelliset puolestaan reagoivat kielteisesti ulkoisiin kontrollikeinoihin, kuten liialliseen valvontaan. Sellaiset keinot ovat heistä piinallisia koska ne eivät kunnioita ihmisen omaa tahtoa pyrkiä rehellisyyteen.

Motivaation luonne on monissa yhteisöissä, kuten koulussa ja työpaikoilla, melkoinen ongelma. Valvontaa tarvitaan, jotta ulkoisen motivaation varassa toimivat noudattaisivat sääntöjä. Niiden pitää kuitenkin olla selkeitä ja johdonmukaisia, jotta niistä olisi heille tukea. Sisäisesti motivoituneet eivät tarvitse tarkkaa valvontaa. Jos sitä kuitenkin on paljon, he voivat kadottaa halunsa toimia organisaation tavoitteiden mukaisesti.

Murphy, P.R., Wynes, M., Hahn, T-A., &   Devine, P.G. (2020). Why are people honest? Internal and external motivations to report honestly. Contemporary Accounting Research, 37, 945–981.

Onnellisuus / Positiivinen psykologia / Psykologia / Uutiset Martti Jätä kommentti

Tiesitkö tämän onnellisuudesta? (2024) on ilmestynyt

Uusin kirjani Tiesitkö tämän onnellisuudesta on juuri tullut painosta. Kuten oheisessa esitteessä ja lukijalle-tekstissä kuvaan, tähän kirjaan olen pyrkinyt sisällyttämään noin 30 vuoden aikana kertyneen tiedon onnellisuudesta. Korostan sanaa tieto, sillä tarjolla on valtavasti pinnallista onnellisuuspuhetta. Niiden sanomana on usein se, että onnellisuus on yhtä helppo valinta kuin leivän valinta kaupassa.

Kovin helposti unohtuu se, että kyse on yhteisestä onnesta, sillä on vaikea olla onnellinen, jos lähellä on onnettomia ihmisiä – ainakin jos aitoa ihmisyyttä löytyy. Käyn läpi koko joukon onnellisuuden ohjeita ja pelastan niistä sellaisia, jotka edistävät yhteistä onnea, kuten avuliaisuuden ja kiitollisuuden lisäämisen. Kirjassa on mukana myös “tartu hetkeen” -idea. Tartu sinä puolestasi tähän kirjaan.

Alla ladattavina sekä teoksen esite sekä esipuhe:

Tiesitkö tämän onnellisuudesta? -esite (95 latausta) Tiesitkö tämän onnellisuudesta -esipuhe (52 latausta)
Miksi / Uutiset Martti Jätä kommentti

11. Miksi uskomme oikeudenmukaisuuteen?

Kirjoitussarjassa kuvataan psykologisia ja sosiologisia ilmiöitä miksi-alkuisilla otsakkeilla. Tavoitteena on laatia joka viikko yksi tällainen kirjoitus. Koska miksi on vaativa sana, muistutan, että tiede ei tarjoa lopullisia vastauksia. Kirjoitukseni perustuvat tämän hetken tietämykseen. Liitän mukaan myös omia tulkintojani esillä olevista aiheista. Sarjan tekstit voi lukea nettisivun Miksi-luokan alta.

Miksi etuileminen tuntuu pahalta? Oikeudenmukaisuuden vaatimus näkyy jo aivan pienillä lapsilla ja myös kehittyneillä apinoilla. Vastaus voi olla vain se, että tämä uskomus on suuresti helpottanut yhteiselämää. Se on saanut ihmiset reagoimaan vääryyksiin ja edistämään oikeuden toteutumista.

Jo kauan on erotettu moraaliset paheet ja hyveet. Paheita ovat esimerkiksi epäluotettavuus, epärehellisyys, kovuus ja vilpillisyys. Esimerkiksi Aristoteleen hyveitä olivat rohkeus, itsehillintä, anteliaisuus, ylevämielisyys ja oikeudenmukaisuus.

Suomessa uskotaan vahvasti oikeudenmukaisuuteen. Kun olen käyttänyt liukuvaa 0 – 100 -asteikkoa, jossa 100= elämä on hyvin oikeudenmukaista – 0= elämä on hyvin epäoikeudenmukaista, yli puolet vastaajista valitsee luvut 80 – 100. Noin 15 prosenttia antaa arvion, joka painottuu asteikon kielteiselle puolelle. Oikeudenmukaisuuteen uskotaan vahvasti.

Me odotamme oikeudenmukaisuutta ja vaadimme sitä. Monissa tutkimuksissa on kokeiltu niin sanottua diktaattoripeliä. Siinä jakajalla voi olla käytettävissään 20 euroa. Hänelle sanotaan, että nyt voit jakaa tuon rahan haluamallasi tavalla erään toisen henkilön kanssa. Jos tämä ei hyväksy jakoa, kumpikaan ei saa mitään. Miten tässä tilanteessa käy? Yleensä jako on heti aika tasapuolinen. Vastaanottajat eivät hyväksy kovin vinoa jakoa. Useimmat eivät tyydy muutamaan euroon, eikä viiteenkään. Me odotamme tasapuolisuutta, mikä edistää yhteiselämää. Pienet lapset ovat tässä jo tarkkoja. Jopa simpanssit torjuvat epätasaisen jaon.

Kaikista maailman kamaluuksista huolimatta meillä on aika vahva uskomus siihen, että tavalla tai toisella maailma on oikeudenmukainen. Jos ei tässä elämässä niin tulevassa elämässä. Ei siis ole ihme, että on tarjolla kahdenlaisia myönteisiä odotuksia. Uskovaiset odottavat lopullisen oikeudenmukaisuuden toteutuvan uudessa elämässä ja humanistit puolestaan näkevät maailman kehittyvän aina vain parempaan suuntaan. Hekin siis uskovat paratiisiin, mutta se on jo maan päällä.

Väkivallan uhriksi joutumisen seurauksena usko oikeudenmukaisuuteen voi romahtaa. Se puolestaan heikentää uskoa elämään ja samalla myös elämän mielekkyyttä ja onnellisuutta.

Furnham, A. (2003). Belief in a just world: research progress over the past decade. Personality and Individual Differences, 34, 795–817.

Lerner, M. (1997). What does the belief in a just world protect us from? The dread of death or the fear of understanding suffering? Psychological Inquiry, 8, 29–32.

Miksi / Uutiset Martti Jätä kommentti

10. Miksi naisten ja miesten harrastuksissa ja mauissa on suuria eroja?

Kirjoitussarjassa kuvataan psykologisia ja sosiologisia ilmiöitä miksi-alkuisilla otsakkeilla. Tavoitteena on laatia joka viikko yksi tällainen kirjoitus. Koska miksi on vaativa sana, muistutan, että tiede ei tarjoa lopullisia vastauksia. Kirjoitukseni perustuvat tämän hetken tietämykseen. Liitän mukaan myös omia tulkintojani esillä olevista aiheista. Sarjan tekstit voi lukea nettisivun Miksi-luokan alta.

Kun kirjan otsikossa lukee Miesten aivot tai Naisten aivot tai peräti Naiset ovat Venuksesta ja miehet Marsista, on syytä olla tarkkana. Suuri osa kuvatuista eroista ei ole saanut tieteellistä tukea lainkaan tai sitten miesten ja naisten erot ovat niin pieniä, että niillä ei ole mitään käytännön merkitystä. Noiden kirjojen mukaan nuoret pojat eivät ajattele muuta kuin seksiä, mutta todellisuudessa he viettävät paljon enemmän aikaa tietokonepelejä ja pallopelejä pelaten kuin seksiä ajatellen. Totta on, että miehet ajattelevat seksuaalisia asioita jonkin verran enemmän kuin naiset. Vaikka naiset ovat saaneet empatiassa ja “toisen mielen lukemisessa” parempia tuloksia kuin miehet, erot eivät ole suuria. Kysyttäessä näitä asioita erojen kuvitellaan olevan yli kolme kertaa suurempia kuin ne todellisuudessa ovat. Myös yhteistoiminnallisuudessa erot ovat vähäisiä.

Kuitenkin naisten ja miesten välillä on joissakin asioissa todella suuria eroja. Vaikka voimme työtehtävien erot kuitata viittaamalla kulttuurin odotuksiin, niin harrastuksien erilaisuus ihmetyttää. Su, Rounds ja Armstrong tekivät tutkimuksista meta-analyysin ja havaitsivat, että naiset haluavat mieluummin olla ihmisten kanssa ja miehet asioiden ja esineiden. Tämä sosiaalisuus näkyy myös naisten harrastuksissa.

Vaikka harrastuksia voi jokainen valita mieltymystensä mukaan, poikia ei juuri hevostalleilla näy ja naisten määrä vapaaehtoistyössä on paljon suurempi kuin miesten. Metsästämässä käy paljon enemmän miehiä mutta konserteissa ja teattereissa on selvä naisenemmistö. Se voisi olla suurempikin, elleivät naiset raahaisi miehiä mukaansa. Naisilla ja miehillä on omat suosikkielokuvansa ja televisio-ohjelmansa. Mistä nämä erot mahtavat johtua? Miksi niissä tapahtuu niin vähän tasoittumista? En osaa tähän vastata. Onko tämä puhdasta kulttuuria vai onko takana biologiaa?

Balliet, D., Li, N. P., Macfarlan, S. J., & Van Vugt, M. (2011). Sex differences in cooperation: A meta-analytic review of social dilemmas. Psychological Bulletin, 137, 881–909.

Epley, N. (2014). Mindwise. Why we misunderstand what others think, believe, feel and want. New York: Wintage books.

Su, R., James Rounds, J. & Armstrong, P.I. (2009). Men and things, women and people: A meta-analysis of sex  in interests. Psychological Bulletin, 135, 859–884.

Miksi / Uutiset Martti Jätä kommentti

9. Miksi syömishäiriöt ovat lisääntyneet?

Kirjoitussarjassa kuvataan psykologisia ja sosiologisia ilmiöitä miksi-alkuisilla otsakkeilla. Tavoitteena on laatia joka viikko yksi tällainen kirjoitus. Koska miksi on vaativa sana, muistutan, että tiede ei tarjoa lopullisia vastauksia. Kirjoitukseni perustuvat tämän hetken tietämykseen. Liitän mukaan myös omia tulkintojani esillä olevista aiheista. Sarjan tekstit voi lukea nettisivun Miksi-luokan alta.

Syömishäiriöt ovat lisääntyneet länsimaissa. Prinsessa Dianan ja monien muiden julkisuuden henkilöiden ansiosta media kiinnostui näistä ongelmista. Vuonna 1978 todettiin, että kyseessä oli uusi tauti. Kulttuuri oli muuttanut ihmisten suhtautumista ruokaan ja kehoon. Ennen ruoasta oli pulaa ja kauneusihanteet olivat erilaisia. Nykyisin näistä ongelmista kärsivät erityisesti keski- ja yläluokan nuoret naiset, jotka seuraavat aktiivisesti ulkonäköään, syömistään ja painoaan.

Yksilökeskeinen kulttuuri edistää sisäänpäin kääntymistä. Minuuden tunto on vahvistunut, samoin autonomian korostaminen. Se johtaa siihen, että oma keho ja mieli ovat syntipukkeja silloin, kun elämä ei suju odotusten mukaisesti.

Kun kulttuurissa on pulaa ruoasta ja lihavuutta pidetään varallisuuden ja menestyksen merkkinä, syömishäiriöt ovat harvinaisia. Syömishäiriöissä yhdistyvät monet biologiset, psykologiset ja sosiologiset tekijät. Länsimaissa pikemminkin laihuus kuin lihavuus liittyy kauneuteen, joskin standardit ovat huomattavasti vaihdelleet lyhyinäkin ajanjaksoina (langanlaiha Twiggy – ja Marilyn Monroe rehevimmillään).

Kulttuurin vaikutukset eivät yksin riitä selittämään syömishäiriöitä, sillä enemmistö nuorista naisista välttyy näiltä ongelmilta. Persoonallinen herkkyys sekä taipumus kielteisiin tulkintoihin pahentavat tätä ongelmaa. Se voi näkyä esimerkiksi siinä, että pienetkin epäonnistumiset nähdään katastrofina. Lankeaminen leivokseen voi saada aikaan rajun paastoamispuuskan. Vihdoin kyse on geneettisistä taipumuksista, jotka näkyvät erityisesti syömishäiriöille altistavina persoonallisuuden piirteinä.

Esimerkiksi anoreksia on erittäin vakava sairaus. Omissa tutkimuksissani olen todennut, että onnellisuuden arviot ovat anoreksiaa sairastavilla keskimäärin hyvin matalia. Arviot onnellisuudesta ovat samaa tasoa kuin mitä masentuneet antavat.

Beidel, D.C., Bulik, C.M. & Stanley, M.A. (2010). Abnormal psychology. Boston: Prentice Hall.

Horwitz, A.V. (2002). Creating mental illness. Chicago: University of Chicago Press.

Miksi / Uutiset Martti Jätä kommentti

8. Miksi puhe stressistä on niin yleistä?

Kirjoitussarjassa kuvataan psykologisia ja sosiologisia ilmiöitä miksi-alkuisilla otsakkeilla. Tavoitteena on laatia joka viikko yksi tällainen kirjoitus. Koska miksi on vaativa sana, muistutan, että tiede ei tarjoa lopullisia vastauksia. Kirjoitukseni perustuvat tämän hetken tietämykseen. Liitän mukaan myös omia tulkintojani esillä olevista aiheista. Sarjan tekstit voi lukea nettisivun Miksi-luokan alta.

Hans Selye ”keksi” stressin vuonna 1936. Sillä on siten ikää vähän yli 80 vuotta – todellisuudessa ehkä noin 50–60 vuotta. Kaikki ovat törmänneet sanaan ”stressi”, koska sitä käytetään niin paljon. Arkiajattelun mukaan sillä tarkoitetaan ahdistavien ja kiusallisten asioiden jatkumista ja kasaantumista. Sanan ymmärtämistä vaikeuttaa se, että joskus puhutaan myös hyvästä stressistä, eustressistä. Silloin esimerkiksi työssä on sopivasti haastetta. Ei haittaa, vaikka syntyy kielteistä stressiä muistuttavia reaktioita. Minusta tämä on tarpeetonta; tarkoittakoon stressi jotakin kielteistä.

Selyetä ei tietenkään pidä syyttää nykyajan stressistä, jonka koetaan olevan niin yleistä, mutta ehkä sentään siitä, että tungemme tätä sanaa joka paikkaan. Se tuntuu selittävän kaikenlaista hankaluutta ja ahdistavuutta. Kun sitä myös asiantuntijoiden mukaan on paljon, tarvitaan runsaasti opettajia ja oppaita, jotta stressiä voitaisiin lievittää. Näitä oppaita onkin runsaasti tarjolla. Stressistä voi jopa vapautua kirjoja lukemalla muutamassa päivässä tai ainakin viikossa. Jos näin on, silloin se ei ole kovin vakava asia.

Selye osasi huonosti englantia ja on myöhemmin kertonut, että oikeastaan hän tarkoitti sanaa strain, eli suomeksi kuormitus tai rasitus. Ajattelemme, että stressi on jotakin ulkoista, mutta Selye tarkoitti kuormituksen kokemusta, joka on hyvin subjektiivinen asia. On helpottavaa ajatella stressiä itsestä riippumattomina ulkoisina asioina, joiden armoilla olemme. Kun on kiirettä, se johtuu ulkoisista tekijöistä, ei meistä itsestämme. Sana ”stressi” helpottaa myös syntipukkien löytämistä. Saamme sympatiaa, kun olemme stressin armoilla. Meiltä ei odoteta aktiivisia toimia. Kunhan vältämme stressin aiheita. Välttäminen helpottaa hetken, mutta todelliset ratkaisut jäävät tekemättä. Sen vuoksi lomat eivät juuri helpota silloin, kun työn kuormitus on suurta. Stressaavat asiat hyökkäävät entisellä voimalla, kun työ taas alkaa.

Mistä löytää sellaista kestävyyttä ja joustavuutta, joka auttaisi kuormituksen sietämisessä ja vähentämisessä? Kyse ei suinkaan ole pelkästään kokemuksesta, sillä kuormitus on myös ulkoista. Kukapa ihan tyhjästä stressiä itselleen kehittää. Jos työntekijälle annetaan liikaa työtehtäviä, on kohtuutonta vaatia, että hän suhtautuisi siihen tyynesti. Kuormitus on sekä ulkoista että sisäistä. Näiden painotusta on usein vaikea arvioida.

Pahinta on avuttomuuden kokemus. Illusorinenkin usko hallintaan on parempaa kuin kokemus, että ei voi mitään. Kun uskoo hallinnan mahdollisuuteen, tekee rohkeammin aloitteita kielteisten ulkoisten asioiden muuttamiseksi.

Kun halutaan lievittää stressin kokemusta, tuleeko lähteä liikkeelle ulkoisista olosuhteista vai siitä, miten nuo olosuhteet tulkitaan? Vaikka tulkinnat voivat olla olosuhteisiin nähden liian kielteisiä, aina on hyvä lähteä liikkeelle olosuhteista ja pyrkiä vaikuttamaan niihin. Tämä lähtökohta on omiaan vahvistamaan yksilön hallinnan tunnetta. Jos tilanne on aidosti stressaava, on väärin tavoitella siihen sopeutumista.

Onko puhe stressistä omiaan vahvistamaan kielteisiä tulkintoja jopa aivan pienistä ja kiusallisista asioista? Herkistymme stressin kokemiseen, kun siitä niin paljon puhutaan.

Monroe, S.M. (2008). Modern approaches to conceptualizing and measuring human life stress. Annual Review of Clinical Psychology, 4, 33–52.