17. Miksi rehellisyys on enemmän kuin totuuden puhumista?

Filosofi Christian Millerin mukaan rehellisyys on menettänyt arvoaan siitä huolimatta, että se on mitä tärkein hyve. Tämä on mielestäni turhan tyly näkemys, sillä edelleen rehellisyyttä arvostetaan arkielämässä. Politiikassa tilanne on monissa maissa toisenlainen, joten siitä Millerin näkemys saa tukea.

Kun vanhoja hyviä aikoja kiitetään, yksi peruste on aina se, että moraali on heikentynyt. Todennköisesti ihmiset ovat yhtä rehellisiä kuin ennenkin, mutta koska valvonta on vähentynyt ja rangaistukset ovat lievempiä, otolliset tilaisuudet lisäävät varkauksia. Ennen tavaroita oli vähän ja niistä pidettiin tarkkaa huolta.

Mitä rehellisyys edellyttää? Kun aina puhuu totta, riittääkö se? Millerin mukaan kyse on paljon muustakin kuin totuuden puhumisesta. Rehellinen ei ole petollinen, ei riko lupauksiaan, ei johda harhaan, ei puhu pötyä, ei ole tekopyhä, ei petä itseään ja välttää muita vahingoittavia puheita ja tekoja. Kaikkein tärkeintä rehellisyydessä on kunnioittaa tosiasioita ja esittää ne sellaisina kuin ne ovat. Väärää tietoa voi tahattomasti esittää, mutta silloin kyse ei ole rehellisyydestä.

Tällä hetkellä Vladimir Putin ja Donald Trump vääristävät jatkuvasti tosiasioita. Jälkimmäinen on siitä huolimatta valittu Yhdysvaltain presidentiksi, mikä on käsittämätöntä. Suomessa poliitikkojen ura on kaatunut yhteen valheeseen. Valehtelun avulla valtaan pääsy ei kerro hyvää kansakunnasta.

Jos puhuu totuutta välttääkseen vankilan, se ei ole aitoa rehellisyyttä. Ei myöskään se, että omaa asemaa korottaakseen kertoo toisesta ikäviä asioita. Paljastukset voivat olla tarpeen, mutta se ei saa olla oman edun väline.

Mitä ovat oikeat rehellisyyden motiivit? Miller näkee ne tällaisina:

  • Rakkaus – välitän sinusta
  • Oikeudenmukaisuus – pettäminen olisi väärin muita kohtaan
  • Ystävyys – koska hän on ystäväni
  • Velvollisuus – koska niin oli oikein tehdä
  • Rehellisyys sen itsensä vuoksi – koska rehellisyys on oikein

Psykologiassa ja taloustieteessä on tehty paljon tutkimuksia, jotka liittyvät rehellisyyteen. Lisa Shun ryhmän tutkimuksessa osallistujille annettiin 20 matemaattista tehtävää, joiden ratkaisemisesta sai 50 senttiä tehtävää kohden. Tutkimuksessa oli myös kontrolliryhmä, joka sai kahdeksan oikein kahdestakymmenestä. Kun koeryhmässä osallistujat saivat itse arvioida tuloksensa ja tuhota sen jälkeen vastauksensa, oikein saatiin 13 tehtävää. Tämä oli jo keskimäärin aikamoista vilpillisyyttä, kun muistaa, että aina joukossa on täysin rehellisiä. Osa sai siis kaikki tai lähes kaikki oikein.

Christopher Bryan työtovereineen teki tutkimuksen, jossa lanttia heitettiin 10 kertaa. Jokaisesta klaavasta sai dollarin. Tulos oli tietenkin keskimäärin viisi. Osallistujat saivat klaavoja keskimäärin 6,3. Oikea tulos jäi myös tässä tutkimuksessa osallistujan tietoon. Tulosta ei muuttanut sekään, että tutkijat kehottivat rehellisyyteen, koska muuten tutkimus epäonnistuisi. (Mikä oli muuten valehtelua!)

Rehellisyys edellyttää, että tilaisuutta ei käytetä hyväksi, vaan toimitaan oikein riippumatta siitä, onko siitä itselle hyötyä vai ei.

Yhdessä edellä kuvatun tutkimuksen variaatioissa osallistujat allekirjoittivat kunniakoodin, jossa lupasivat olla tekemättä vilppiä. Silloin oikeiden vastausten määrä aleni kymmeneen. Kunniaan vetoaminen siis vähensi vilpin tekemistä. Pitäisikö siis meitä kaikkia jatkuvasti muistuttaa, että kunniamme – tai omatuntomme – on kyseessä?

Kun kerroin tästä kunniakoodista oman yliopistoni psykologian laitoksella, sitä kauhisteltiin. Missään tapauksessa sellaista ei pidä käyttää, oli yleinen mielipide. Miten näin eri tavoin voidaan ajatella kunniakoodista, joka on Yhdysvalloissa erittäin yleinen? Keksitkö, mitä mahtoivat olla työtoverieni perustelut kielteiselle kannalleen?

Ovatko nuo tulokset huolestuttavia? Kyllä ne ovat, vaikka harvoin on noin optimaalisia tilanteita vilpin tekemiselle. Vaikka kukaan ei valvo, entä jos sittenkin joku saa sen tietää? Onko pienissä asioissa helpompi tehdä vilppiä kuin isoissa? Se on mahdollista, sillä demokraattisissa maissa suuret ryöstöt ja kavallukset herättävät huomiota. Se kertonee siitä, että ne eivät ole aivan tavallisia. Toki myös etenkin rahojen valvonta on tiukkaa, mikä vaikeuttaa vilpin tekemistä.

The virtue of honesty requires more than just telling the truth By Christian Miller, November 15, 2023

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *