18. Miksi hyveitä tarvitaan?

Kaikki haluavat elää hyvää elämää, miten sen jokainen määritteleekin. Helppoa se ei ole, sillä jokaisen elämässä on monenlaisia kiemuroita ja joskus epätoivon hetkiä. Lohdullista on se, että enemmistö suomalaisista on tyytyväisiä elämäänsä. Onko se harhan vallassa elämistä, kun muistetaan, miten paljon suomalaisilla on elämässään ongelmia, vastoinkäymisiä, sairauksia ja ristiriitoja? Tekisi mieli sanoa, että siinä on harhaa mukana, mutta se on hyvää harhaa, eikö niin? On parempi ajatella elämästään hiukan myönteisemmin kuin se on. Paino sanalla hiukan, sillä voi tulla ongelmia, jos kuvaa elämänsä kovin ruusuisena, vaikka se ei sitä muiden mielestä ole.

Vilkaisu hyvän elämän historiaan kertoo, että suosittu näkemys on ollut hedonismi eli etsi mielihyvää ja vältä mielipahaa. Ei ole ihan helppo ohje noudatettavaksi, sillä etenkin mielipahaa, kipua, ahdistusta ja kaikenlaista muuta kurjaa on vaikea välttää. Mitä voi tehdä niitä välttääkseen? Kaikki ihmiset eivät ole yhtä mukavia ja voihan olla että sinä itse et ole niinkään mukava ihminen. Voiko kielteiset asiat kääntää myönteisiksi? Se on minusta vaativa taito ja toimiiko se silloin, kun tapahtuu jotakin todella raskasta?

Onko mielihyvän etsiminen helpompaa? Ei taida olla, sillä on paljon sellaisia mielihyvän lähteitä, joista on jopa vahinkoa tai sitten niitä on nautittava hyvin kohtuullisesti. Ihmisissä on sellainen hyvä-paha ominaisuus, että aika nopeasti kyllästymme ja totumme. Siitä on myös hyötyä, sillä sopeudumme yllättävän hyvin moniin vaikeisiin asioihin. Suurin vaara mielihyvissä on se, että emme tahdo pysyä kohtuudessa.

Tätä hedonismin tulkintaa on aiheellisesti arvosteltu. Yksi arvostelijoista oli Aristoteles. Hän ei torjunut mielihyviä, mutta korosti, että hyvään elämään kuuluu hyveitten noudattamista. Hän painotti erityisesti oikeudenmukaisuutta, itsehillintää ja rohkeutta. Ilman niitä yhteiselämästä ei tule mitään, koska silloin vahvat nujertavat heikot.

Onneksi ihmiset noudattavat hyveitä spontaanisti. Niitä noudattavat ihmiset ovat vuosituhansien aikana pärjänneet paremmin kuin nuo mielihyväkeskeiset, itsekkäät ihmiset. Kun kelataan historiaa taaksepäin ja eläydytään pienehköjen heimoyhteisöjen elämään, huomaa heti, että esimerkiksi avuliaisuus, sääli, kohtuullisuus, rehellisyys, itsehillintä ja viisaus ovat olleet arvokkaita yhteisön toimivuuden kannalta. Vapaamatkustajia ja siivellä eläjiä ei suvaittu.

Hyveiden merkitys ei ole mihinkään kadonnut. Se huomaa erityisesti silloin, kun niiden puute näkyy konkreettisesti. Julmuudet, ahneudet, kohtuuttomuudet, epärehellisyydet ja kaikenlaiset typeryydet herättävät huomiota ja suuttumusta. Sodan ja sekasorron aikana nämä tekevät ihmisten elämän hyvin tuskalliseksi.

Uskonnot ovat vaalineet hyveitä milloin paremmalla, milloin huonommalla menestyksellä. On usein puhuttu enemmän kuin tehty. Kun menemme kristinuskon alkulähteille, noiden edellä mainittujen hyveiden lisäksi tulee esiin sellaisia hyveitä kuten armeliaisuus, kiitollisuus, nöyryys, anteeksianto ja rakkaus. Näitä samoja hyveitä löytyy muidenkin uskontojen opetuksista.

Positiivisen psykologian piirissä tutkimusta tekevät ovat nyt lujasti tarttuneet hyveisiin. On järkyttävää, että näitä ei 1900-luvun puolella tutkittu juuri lainkaan. Nyt tutkimus on laajaa ja kertoo sen, mitä nuo filosofit ja teologit halusivat sanoa: hyveet ovat hyvän elämän perusta. Miten paljon parempaa onkaan elää maassa, jossa arvostetaan oikeudenmukaisuutta. Siitä kertoo erityisesti korruption vähäisyys, sillä sen yleisyys tekee elämästä turvatonta ja ennustamatonta. Hyveiden noudattaminen tekee elämästä turvallista. Suomalaiset antavat tutkimuksissa turvallisuudesta erittäin korkeita arvioita.

Positiivisen psykologian tutkijat ovat osoittaneet, että hyveiden mukaisten tekojen tekeminen kohottaa mielialaa eli se tuntuu hyvältä. Ei tarvitse hiki hatussa etsiä itselleen jotakin mieluisaa, sillä hyvän tekeminen toiselle tekee onnelliseksi. Eräs tutkijaryhmä on osoittanut, että tietyn rahasumman käyttäminen toisen hyväksi parantaa mielialaa enemmän kuin jos sen käyttäisi itseen. Toki näissä tutkimuksissa summat ovat olleet aika pieniä, vaikka kahvin ja pullan hinnan suuruisia, mutta tulos on kuitenkin tärkeä.

Se on tärkeä sen vuoksi, että psykologiassa, biologiassa ja taloustieteessä on korostettu ihmisen luontaista itsekkyyttä. Vasta aivan viime vuosikymmeninä on havahduttu siihen, että tämä uskomus ei pidä paikkaansa. Ihmiset ovat luonnostaan hyväntahtoisia, empaattisia ja myötätuntoisia. Kaikki eivät tietenkään ole ja ankarat olosuhteet voivat heikentää hyväntahtoisuutta, mutta tuskin koskaan kuolettavat sen täysin.

Viime vuosilta kannattaa mainita tutkimus, jossa ihmiselle useissa eri maissa annettiin vapaasti käytettäväksi huomattava summa rahaa. Ehtona oli vain se, että oli kerrottava, mitä rahoilla teki. Mitä ihmiset tekivät?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *