Olemme monessa suhteessa erilaisia. Kovaluontoisen ihmisen on vaikea ymmärtää herkkiä ja herkän kovaluontoisia. Vastuuttoman on vaikea ymmärtää vastuuntuntoista ja päinvastoin. Ymmärtääkö rauhallinen, tasapainoinen ihminen ahdistunutta, levotonta, pelokasta ihmistä? Tai epäitsekäs itsekästä? Ahdistunut ei käsitä, miksi on ihmisiä, jotka ovat aina rauhallisia ja tyytyväisiä. Minun on vaikea ymmärtää vaihtelunhaluisia ihmisiä, koska pidän tutusta, turvallisesta ja tavallisesta. En hyvästä maksustakaan haluaisi lähteä maailmanympärimatkalle. Koska olen tutkinut persoonallisuuteen liittyviä kysymyksiä, ymmärrän ekstroverttejä, vaikka olen introvertti. Minusta kuitenkin tuntuu, että ekstrovertit eivät ymmärrä introvertteja. He kysyvät, miksi on ihmisiä, jotka eivät halua tutustua uusiin ihmisiin? Miksi joku, kuten minä, sanoo kärsivänsä cocktail-tilaisuuksissa?
Kun ihmissuhteissa on ongelmia, se johtuu usein juuri erilaisuudesta. Syntyy eroja ja riitoja, jopa katkeruutta ja vihaa. Kuitenkin tulemme toistemme kanssa toimeen paremmin kuin näistä erilaisuuksista voisi päätellä. Mikä sen selittää?
- Persoonallisuuden äärimuodot ovat sittenkin aika harvinaisia. Suurin osa ihmisistä on jossakin ominaisuuksien keskivaiheilla. Tämä vähentää huomattavasti yhteentörmäyksiä. Olemme horoskoopeissa kuvattuja ihmisiä. Välillä haluamme vaihtelua, välillä tuttua ja turvallista. Välillä haluamme seuraa, välillä haluamme olla yksin.
- Olemme onneksi pikemminkin hyväntahtoisia kuin pahantahtoisia. Vaikka biologit, psykologit ja psykiatrit ovat korostaneet ihmisten luontaista itsekkyyttä, vähitellen on ymmärretty, että ihmisessä on myös luontaista epäitsekkyyttä ja hyväntahtoisuutta. Nykyisin ajatellaan, että sitä on enemmän kuin itsekkyyttä.
- Kuvittelemme liikaa kyvystämme ymmärtää muiden ihmisten sielunelämää. Olemme muka erinomaisia ajatusten lukijoita. Ajattelemme, että ihmiset ovat samanlaisia kuin mekin ja tulkitsemme heidän tekojaan sen mukaisesti. Emme tunnista ihmisten erilaisuutta. Vaikka siitä on myös paljon harmia, se auttaa tulkitsemaan asioita omalta kannalta edullisesti.
- Itsetuntemuksemme ei ole niin hyvää kuin uskomme. Tosin tässäkin suhteessa ihmiset ovat erilaisia. Kun olen kysynyt tunnetko itsesi, osa sanoo tuntevansa hyvin, osa – pienempi osa – huonosti. Pahimmillaan olemme aika sokeita itseemme nähden. Emme ota vastaan kielteistä palautetta ja tulkitsemme myönteiseksi sellaistakin, mikä ei sitä ole. Omat hölmöydet tulkitaan parhain päin, mikä helpottaa oloa, mutta vaikeuttaa vastuun ottamista.
- Evoluution tuloksena ihmisten mieliala painottuu kaikkialla myönteiseen suuntaan, ellei elämä ole todella kurjaa. Tämä on onnellisuustutkimusten päätulos. On vain vähän maita, joissa onnellisuuden tai tyytyväisyyden arviot ovat mitta-asteikon kielteisellä puolella. Onnellisia on yleensä huomattavasti enemmän kuin onnettomia. Joskus ollaan järkyttävän korkealla kuten Suomessa. Olisi outoa, jos tämä ei helpottaisi yhteiselämää.
Näistä myönteisistä ominaisuuksista huolimatta yhteiselämä voi olla vaikeaa. Mitä erilaisempia ollaan, sitä vaikeampaa se yleensä on. Salon Gahlin osui oikeaan laatiessaan seuraavan aforismin: ”Onneton avioliitto johtuu siitä, että kaksi erinomaista ihmistä on joutunut toistensa huonoon seuraan”.