Positiivinen psykologia 25 vuotta

Uusi, juuri ilmestynyt kirjani Positiivisen psykologian käsikirja (2023, Basam Books) kuvaa laajasti positiivisen psykologian historiaa, tavoitteita, menetelmiä ja tutkimustuloksia. Yhtenä lukuna on myös kuvaus positiiviseen psykologiaan kohdistuneesta kritiikistä. Rohkenin liittää kirjan nimeen sanan “käsikirja”, sillä tuloksena oli 529 sivua käsittävä teos.

Martin Seligman, positiivisen psykologian isähahmo, kuvasi tätä uutta psykologian suuntaa innostavasti (2004). Aluksi hän toteaa, että psykologiassa on otettu merkittäviä askeleita ongelmien auttamisessa, mitä ei ole syytä vähätellä. Kuitenkin samalla kovin vähälle huomiolle jäi ihmisten elämän myönteisten puolien ja onnistumisen tutkimus. Hän jatkaa:

Meistä tuli uhriutumisen tutkijoita. Ihmiset nähtiin passiivisina kohteina. Ärsykkeet tulivat ja tuottivat reaktioita … tai sitten lapsuuden konfliktit saivat ihmiset pois raiteiltaan. Kun ihmistä tarkasteltiin passiivisena olentona, psykologit hoitivat mielisairauksia sellaisen teorian pohjalta, jossa kyse oli vaurioituneiden tottumusten, viettien, lapsuuden tai aivojen korjaamisesta.

Olemme oppineet, että patologisointi ei auta meitä vakavien häiriöiden ehkäisyssä. Edistysaskeleet ovat suurelta osin perustuneet sellaiseen tieteeseen, joka systemaattisesti edistää ihmisten taitavuutta. Olemme keksineet, että on koko joukko vahvuuksia, jotka todennäköisesti ehkäisevät mielisairauksien esiintymistä: rohkeus, optimismi, vuorovaikutustaidot, työn etiikka, toivo, rehellisyys ja sitkeys. Ennalta ehkäisyn yhtenä tavoitteena on luoda ihmisten vahvuuksia kuvaava tiede, jonka tehtävänä on edistää näitä hyveitä nuorissa ihmisissä.

Viidenkymmenen vuoden ajan lääketieteelliseen malliin perustuva tutkimus on kohdistunut persoonallisiin heikkouksiin tai vaurioituneisiin aivoihin. Se on varustanut mielenterveysalan työntekijät huonosti ennalta ehkäisevään työhön. Tarvitsemme suuren määrän vahvuuksiin ja hyveisiin kohdistuvaa tutkimusta. Tarvitsemme ammattilaisia, jotka tajuavat, että suuri osa parhaasta työstä, jotka he tekevät, on vahvuuksien edistämistä eikä niinkään potilaiden heikkouksien korjaamista.

Kyseessä oli raikas ohjelmajulistus, jossa näin jälkikäteen arvioiden oli mukana myös liioittelua, mutta paljon osuvaa kuvausta psykologian ja muidenkin ihmistä kuvaavien tieteiden tilasta.

Positiivisen psykologian piirissä tutkimusta tekevät haluavat noudattaa aivan yhtä tiukkoja tieteellisiä standardeja kuin kaikki muutkin tutkijat. Vaikka yleensä psykologiassa on haluttu tehdä jyrkkä ero arkiajattelun ja tieteen välillä, positiivisessa psykologiassa vanhaan viisauteen suhtaudutaan arvostavasti. Ihminen ei ole yhtäkkiä vasta sadan vuoden aikana keksinyt viisaita ajatuksia ihmisen olemuksesta ja käyttäytymisestä.

Psykologian oppikirjoissa on tapana osoittaa arkiajattelun puutteellisuus ja ristiriitaisuus esimerkiksi sananlaskujen avulla. Monista asioista kieltämättä on vastakkaisia näkemyksiä kuten esimerkiksi eron vaikutuksesta rakkauteen. Toisen sananlaskun mukaan se vahvistaa rakkautta, toisen mukaan heikentää. Molemmat ovat totta, sillä vaikutus riippuu olosuhteista ja ihmisistä. Psykologian tutkijoilla ei ole syytä kauhistella näkemysten ristiriitaisuutta, sillä jos jostakin asiasta ollaan eri mieltä, niin juuri tilanteiden ja persoonallisuuden vaikutuksista ihmisten toimintaan.

Positiivisen psykologian tutkijoiden arvostelema ”positiivinen ajattelu” sisältää juuri niitä asioita, joita nyt tutkitaan. Positiivisella ajattelulla tarkoitetaan sellaista elämäntaidon opetusta, jossa olennaista on positiivinen elämänasenne. Sekä myönteinen että kielteinen ajattelu toteuttavat itsensä.

Positiivisen ajattelun kritiikki ei niinkään perustu itse ideaan kuin siihen, että nämä ohjeet ja opetukset eivät perustu tieteelliseen tutkimukseen. Arvostelua aiheuttaa myös se, että lupaukset ihmisen muuttumisesta ovat liiallisia. Ajatukset, tulkinnat ja asenteet muuttuvat hitaasti, koska ne heijastavat ihmisen personallisuutta ja pitkää oppimishistoriaa. Usein on helpompi lähteä liikkeelle teoista ja jättää puhe ajatuksista ja asenteista taka-alalle.

Christopher Petersonin (2006) mukaan positiivinen psykologia tutkii tieteellisesti, mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Hänen mukaansa seuraavat löydökset ovat olleet tärkeitä.

  • Useimmat ihmiset ovat onnellisia
  • Onnellisuus ei ole vain seurausta hyvistä asioista, vaan myös tuottaa niitä.
  • Useimmat ihmiset ovat kestäviä kohdatessaan vaikeuksia.
  • Onnellisuus, luonteen vahvuudet ja hyvä sosiaaliset suhteet suojaavat vaikeuksien pahimmilta seurauksilta
  • Kriisit paljastavat luonteen
  • Muiden ihmisten merkitys on suuri hyvän elämän kannalta
  • Uskonto on tärkeä asia
  • Työ antaa merkitystä elämään
  • Rahan merkitys vähenee, mitä enemmän sitä on.
  • Eudaimonia johtaa paremmin hyvään elämään kuin hedonismi
  • Sydän on tärkeämpi kuin pää – koulut antavat tietoja, mutta niiden pitäisi opettaa myös keskinäistä huolenpitoa
  • Hyville päiville on ominaista autonomia, pätevyys ja yhteys.
  • Hyvää elämää voidaan opettaa.

Eudaimonia on Aristoteleelta peräisin oleva käsite, jolla hän tarkoittaa ihmisen kukoistamista hyveitä noudattamalla. Hyveiden noudattaminen on tavallisen ihmisen paras tie onnellisuuteen. Onnellisimmillaan ihminen on kuitenkin harjoittaessaan filosofiaa!

Positiivisen ajattelun ja myös positiivisen psykologian juuret ulottuvat länsimaissa Vanhan testamentin sananlaskuihin ja antiikin filosofien ajatuksiin. Positiivisuuden edustajia löytyy jo 1800-luvulta ja erityisesti 1900-luvun alusta. Muutama esimerkki: vuodelta 1917 on peräisin elokuvanäyttelijä Douglas Fairbanksin Laugh and Live (Elä ja naura). Vuonna 1913 ilmestyi ensimmäinen Pollyanna-kirja (Eleanor Porter).

Positiivisen elämänasenteen yhteys onnellisuuteen ja hyviin ihmissuhteisiin on ymmärretty tuhansien vuosien ajan. On luontevaa ajatella, että kannattaa pyrkiä ajattelemaan positiivisesti – siis puhumaan ja tekemään positiivisia tekoja. Entä jos positiivisuus on niin vahva persoonallisuuden piirre, että sitä on vaikea muuttaa? Silloin sitä joko on tai ei ole. Persoonallisuuden piirteet perustuvat geeneihin ja elämänkokemuksiin. Persoonallisuuden piirteet eivät kuitenkaan ole kiveen hakattuja, vaan niihin voidaan vaikuttaa. Paras keino on toivottujen piirteiden harjoittelu.

Noin 25 vuotta sitten käynnistynyt positiivinen psykologia tutkii näitä hyvään elämään ja hyvinvointiin liittyviä asioita. Positiivisen psykologian tutkimusta tarvitaan, sillä positiivisia asioita on tutkittu suhteessa paljon vähemmän kuin negatiivisia. Ero positiiviseen ja negatiiviseen on kuitenkin tehtävä varoen, sillä kyse ei ole yksioikoisista asioista. Myös positiivista psykologiaa on arvosteltu siitä, että se voi ajautua pinnalliseen positiivisuuden hokemiseen. Sen vuoksi positiivisen psykologian piirissä on alettu korostaa positiivisia tekoja ja hyveitten noudattamista.

Lähteet:

  • Peterson, C. (2006). A primer in positive psychology. Oxford: Oxford University Press.
  • Seligman, M.E.P. (2004). Authentic happiness: Using the new positive psychology to realize your potential for lasting fulfillment. New York: Free Press.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *