Tunne ja järki – Ayn Rand ja rationaalisuus

Aikalaisessa on ollut kirjoituksia Ayn Randin filosofiasta. Tunnen hänen ajatuksiaan aika pinnallisesti, enkä siltä osin pysty osallistumaan keskusteluun. Minulle on kuitenkin syntynyt kuva, että Rand korostaa yksilön merkitystä yhteisöjen kustannuksella. Ihmisen tärkein työkalu on hänen järkensä, jonka avulla hän huolellisesti asioita pohdittuaan voi päätyä oikeisiin ratkaisuihin. Tätä Risto Harisalo korostaa kirjoituksessaan (Aikalainen, n:o 16). Tartun kohtaan, jossa Harisalo kirjoittaa näin:

Ayn Rand kantaa huolta ihmisistä, jotka kieltävät itsenäisen ajattelun ja sallivat tunteittensa hallita valintojaan. He eivät osaa erottaa oikeaa väärästä eivätkä tunnistaa välittömän nautinnon halun tuottamaa vahinkoa. Tunteista ei ole tiedon työkaluiksi. Filosofisen pohdinnan torjuvat ihmiset jäävät muiden tahdon ja mielivallan alaisiksi.

Vahvasti sanottu. Uskoisin, että myös psykologialla on tässä sanansa sanottavana. Yhä selkeämmin on alettu korostaa sitä, että järkeä ja tunnetta ei voida erottaa sillä tavoin kuin filosofiassa ja teologiassa on ollut tapana, sillä ne liittyvät saumattomasti toisiinsa. Tietenkin myös psykologiassa on erilaisia painotuksia. Moraalipsykologi Jonathan Haidt kirjoittaa uusimmassa kirjassaan The Righteous Mind näin:

Jokaisen, joka arvostaa totuutta, tulisi lakata palvomasta järkeä (s. 89).

Haidtin mukaan moraaliset intuitiot tulevat ensin ja perustelut vasta sen jälkeen. Tämä ei takaa tekojen reiluutta, vaan perustelut palvelevat minuutta. Ihmismieli on kuin ohjaaja norsun selässä, mutta sillä erotuksella, että nyt ohjaajan tehtävä on palvella norsua. Norsu kuvaa intuitiota, ohjaaja tietoista päättelyä. Norsu vastaa 99 prosenttia teoistamme.

Ihmisen järki on hyvin haavoittuva ja hakeutuu usein sinne, mihin tunteet sitä ohjaavat. Ihmisen hyvä ei suinkaan ilman muuta tule järjestä, vaan pikemminkin tunteista. Empatia ja sympatia ovat ihmiselle ominaisia välittömiä tunnereaktioita, joista altruismi saa käytevoimaa. Altruistiset teot ovat usein hyvin spontaaneja ja omien etujen vastaisia.

Järki on avuksi silloin, kun on mahdollista pohtia eri auttamiskeinojen – tai yleensä ratkaisujen – toimivuutta. Silloin on mahdollista hyödyntää aikaisempia kokemuksia ja varsinkin tieteeseen perustuvaa tietoa, jos sellaista on käytettävissä. Kun ongelmat ovat suuria ja vaikeasti jäsennettäviä, tunteiden varassa tapahtuva avun antaminen voi joskus pahentaa tilannetta. Vaihtoehtojen arvioiminen todennäköisesti johtaa parempiin tuloksiin.

Järjen viileys – käytännössä pyrkimys siihen – voi yhtä lailla palvella väärää kuin oikeaa, kuten historia on moneen kertaan osoittanut. Järki on moraalin, oikean ja väärän kannalta neutraali työkalu. Tunne sen sijaan on tuskin koskaan täysin neutraali. Sekä viha että rakkaus ovat vahvoja voimia, jotka voivat sekä sokaista järjen että saada sen palvelemaan itseään.

Aikalaisen Ayn Rand -juttujen sarja: