5. Miksi kiire lisääntyy?

Työelämässä valitetaan jatkuvaa kiirettä. Onko kiire aidosti lisääntynyt? Monissa tehtävissä tämä tuntuu itsestään selvältä: esimerkiksi kauppojen kassat ovat kiireisempiä kuin entisajan myyjät. Myös poliisit, lääkärit, metsurit, maanviljelijät ja opettajat ovat nykyisin kiireisempiä kuin ennen. Työ on vaativaa ja monipuolista. Lisäksi se keskeytyy puhelinsoittojen ja sähköpostien vuoksi. Monilla työpaikoilla on väkeä vähennetty, mikä lisää jäljelle jäävien kiirettä. Työn ulkopuolella kiirettä lisää roolien lukumäärän lisääntyminen. Aktiivisella ihmisellä on paljon tehtäviä ja harrastuksia työn lisäksi. Ainakin seuraavat tekijät vaikuttavat kiireen syntyyn:

  1. Tiedonvälitys ja liikkumisen ovat suuresti nopeutuneet. Kesti kauan ennen kuin suuren maailman tietoja saapui jonnekin syrjäseutujen perukoille 100 saati 200 vuotta sitten. Siihen saattoi mennä viikkoja ja kuukausia. Tärkeät asiat olivat lähellä ja koskivat omaa toimeentuloa. Nyt saamme välittömästi tietoa joka puolelta maailmaa. Tiedon tulvassa tärkeä ei erotu vähemmän tärkeästä. Urheilu ja viihde saavat kohtuuttoman paljon huomiota.
  2. Elämänrytmin nopeutuminen näky jopa niin konkreettisessa asiassa kuin kävelynopeudessa, joka kaupungeissa on paljon nopeampaa kuin maaseudulla. Punaisen valon syttyminen tai hissin ohi kulkeminen ärsyttää. Rytmin kiihtyminen näkyy esimerkiksi lasten ohjelmissa. Nykyajan lapset eivät jaksa seurata entisajan hitaita ohjelmia. Aikuisten elokuvissa otosten määrä on jatkuvasti lisääntynyt.
  3. Informaatiotulva hukuttaa meidät alleen varsinkin silloin, kun emme rakenna niitä vastaan suojavalleja. Arjessa ja työssä tarvittavien tietojen määrä on kasvanut. Kunnon kansalaisen on osattava huolehtia asioistaan virastoissa ja Internetissä, jonne palvelut koko ajan siirtyvät. Muistia rasittavaa tietoa ei niinkään tarvita, mutta on oltava tietoa siitä, missä tarpeellista tietoa on saatavilla ja miten sitä käytetään.
  4. Virikkeiden ja ärsykkeiden määrä on etenkin kaupunkiympäristössä suuri. Kaupungeissa on paljon valoja, mainoksia, liikennettä, ihmisiä. Tarjolla on musiikkia, esitelmiä, taidetta ja viihdettä. Kaupoista voi hankkia pelejä, elokuvia, kirjoja ja aina vain uusia, toinen toistaan ihmeellisempiä laitteita. Tarkkaavaisuuden kuormitus lisääntyy, mikä näkyy työn ohella erityisesti liikenteessä.
  5. Samalla turhautumiskynnys on alentunut. Elämä on nyt helpompaa kuin ennen – myös kyselyjen mukaan – mutta odotukset ovat nousseet. Siitä seuraa, että pienetkin asiat ärsyttävät. Koska nykyajan kulttuuri vaatii paljon neuvottelua ja tavoitteiden yhteen sovittamista, pettymyksiä tulee helposti. Emme kestä virikkeettömyyttä. Ennen ihmiset totutettiin jo lapsena siihen, että elämässä on paljon odottamista ja tylsää aikaa. Toisten ihmisten lisäksi ei ollut paljon muita viihdykkeitä. Nyt on aina oltava jotakin tekemistä. Pidetään itsestään selvänä, että lapset eivät jaksa odottaa. Heillä täytyy olla jotakin puuhaa, että eivät hermostu. Aikuiset puolestaan turvautuvat mieltä kiinnittäviin ja kiihottaviin laitteisiin.

Kiire toteuttaa itsensä. Se on kuin hirviö, joka nielee kaiken. Vaatii suurta päättäväisyyttä irrottautua kiireen imusta. Yhteiskunnassa on paljon sellaisia rooleja ja tehtävä, joissa irrottautuminen on vaikeaa. Ei siis ole ihme, että kiireen keskellä on kysyntää keinoista, joilla mieltä rauhoitetaan sekä ympäristöistä, jotka ovat kiireettömiä. Niiden tarve lisääntyy koko ajan. Kiireinen kulttuuri joutuu tuottamaan kiireettömiä osakulttuureita.

Aamulehdessä oli pari päivää sitten juttu toimittajasta, joka oli peräti viikon ilman sosiaalista mediaa. Tämä urotyö ansaitsi parin sivun jutun.  Kun tämän riippuvuuden voittaa, se koetaan tutkimusten mukaan helpottavana. Silloin jää aikaa moneen muuhun asiaan ja kiireen tuntukin helpottaa.

4. Miksi rikkaat haluavat lisää rahaa?

Vaikka rikkaille sanotaan, että raha ei tee onnelliseksi, he eivät siitä välitä. Tuskin he onnellisuuden vuoksi haluavat lisää rahaa. Rahan mukana seuraa monia arvokkaita asioita, kuten valtaa, arvostusta ja hallinnan tunnetta. Yksi rahan hankkimisen motiivi on voittaminen. Rikas haluaa kokea yhä uudestaan voittamisen ilon, mutta koska jokaisen uuden miljoonan vaikutus tuntuu aina vain vähäisemmän, on voitettava vielä enemmän. Kyseessä on eräänlainen peliriippuvuus, johon markkinatalous antaa paljon mahdollisuuksia.

Vaurauden ja tulojen yhteydestä tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen on tehty paljon tutkimusta, sillä näitä asioita on kysytty lähes kaikissa hyvinvointiin liittyvissä tutkimuksissa. Edward Dienerin ryhmän tutkimuksessa oli mukana tietoja 132 maasta. Tiedot perustuivat Gallup-organisaation keräämiin aineistoihin. Päätulos oli se, että tyytyväisyys elämään korreloi perheen tulojen logaritmiin melko vahvasti, mutta huomattavasti heikommin myönteisiin ja kielteisiin tunteisiin.

Logaritmimuunnos selkeyttää yhteyksiä, jotka muuten ovat niukkoja. Tulojen merkitys vähenee, kun tulot nousevat. Onnellisuus ja tyytyväisyys eivät lisäänny lineaarisesti tulojen kasvaessa.

Tyytyväisyyden ja tulojen yhteyttä selitti elämän materiaalisen tason ja elämän mukavuuksien runsaus. Kun niitä oli runsaasti, elämään oltiin tyytyväisiä. Positiiviset ja negatiiviset tunteet sen sijaan liittyivät psykologisten ja sosiaalisten tarpeiden tyydyttymiseen. Niitä olivat oppiminen, autonomia, taitojen käyttäminen, kunnioitus ja tuen saaminen. Rahalla saa paljon hyvän elämän kannalta tärkeitä asioita, mutta kaikkein tärkeintä niillä ei saa: todellista rakkautta ja ystävyyttä.

Rikkaiden tulkinnoista antaa hyvän kuvan Nikhil Senguptan ja Chris Sibleyn tekemä tutkimus Uudessa Seelannissa. Suuresta otoksesta oli mahdollista erottaa rikkain prosentti. Siihen kuuluvat luottivat poliittiseen järjestelmään, kannattivat matalaa verotusta ja olivat muuhun väestöön verraten tyytyväisiä elämäänsä. Myös heidän itsearvostuksensa oli keskimääräistä parempaa. Tutkijoiden mukaan rikkaat hyötyvät vallitsevasta taloudellisesta ja poliittisesta järjestelmästä sekä taloudellisesti että psyykkisesti.

Jos jokin ärsyttää, niin suurituloisten ruikutus siitä, että verot ovat korkeita. Kuitenkin heille jää käteen monin verroin enemmän rahaa kuin pienituloisille.

Diener, E., Ng, W., Harter, J. & Arora, R. (2010).Wealth and happiness across the world: material prosperity predicts life evaluation, whereas psychosocial prosperity predicts positive feeling. Journal of Personality and Social Psychology, 99, 52–61.

Sengupta, N. & Sibley, C. (2019). The political attitudes and subjective wellbeing of the one percent. Journal of Happiness Studies, 20, 2125–2140.

3. ”Miksi helvetissä tarvitsette bonuksia, vaikka palkkanne on niin suuri?”

Jo melko yksinkertaisissa, mutta kuitenkin vaativissa tehtävissä, palkkion jatkuva lisääminen tuottaa suoritusahdistusta ja heikentää tuloksia. Motivaatiossa pätee niin sanottu käännetty U-käyrä. Sekä kovin pieni palkkio että kovin suuri palkkio johtavat kumpikin suoritusten kannalta kielteisiin tuloksiin. Stressi lisääntyy vaativissa tehtävissä palkkion suurentuessa. Jos kyse on hyvin mekaanisista tehtävistä, silloin suuri palkkio voi parantaa tuloksia, mutta se voi johtaa voimien ponnistamiseen äärimmilleen.

Ekonomisti Dan Ariely on havainnut, että johtajat eivät usko, että tämä tulos pätee heihin. He tekevät työtä parhaiten stressattuina! Tämä ei päde edes urheilussa, sillä parhaat pelaajat eivät pelin lopussa ole tarkempia kuin pelin alussa (s. 39). Kun yhdysvaltalainen kongressiedustaja kysyi pankkiireilta “Miksi helvetissä tarvitsette bonuksia, vaikka palkkanne on niin suuri?” Kysymys tuotti suuren hiljaisuuden. Jäätävän hiljaisuuden. “Pitääkö teitä lahjoa, jotta tekisitte kunnolla töitä? En tajua tätä asiaa? Ajatelkaa, mitä tämä kertoo tavalliselle työntekijälle. Te, jotka olette kaikkein tärkeimpiä henkilöitä järjestelmässä ja sen huipulla, palkkanne ei silti ole riittävä, vaan tarvitsette vielä lisäbonuksen tehdäksenne hyvää työtä.” Kukaan ei kommentoinut ja aplodit olivat vaisuja. (Ariely, s. 41). Tätä on myös Suomessa ihmetelty, mutta sitten todetaan, että asialle ei voi mitään.

Sitouttamisen myytti on lisännyt johtajien palkkioiden inflaatiota. Todellisuudessa johtajat eivät sitoudu vaan odottavat aina vain parempaa tarjousta.

Ariely, D. (2010). The upside of irrationality. The unexpected benefits of defying logic at work and at home. Lontoo: HarperCollins.

2. Miksi syömishäiriöt ovat lisääntyneet?

Prinsessa Dianan ja monien muiden julkisuuden henkilöiden ansiosta media kiinnostui syömishäiriöistä. Syömishäiriöt ovat lisääntyneet länsimaissa tasaisesti niin, että jo vuonna 1978 todettiin, että kyseessä oli uusi sairaus. Kulttuuri on muuttanut suhtautumisen kehoon laihuutta suosivaksi, mikä vaati jatkuvaa syömisen tarkkailua. Koska ennen ruoasta oli pulaa ja kauneusihanteet olivat erilaisia, laihuus kertoi sairaudesta tai köyhyydestä. Nykyisin näistä ongelmista kärsivät erityisesti aktiivisesti ulkonäköään, syömistään ja painoaan seuraavat keski- ja yläluokan nuoret naiset.

Yksilökeskeinen kulttuuri edistää sisäänpäin kääntymistä. Minuuden tunto on vahvistunut, samoin autonomian korostaminen. Se johtaa siihen, että oma keho ja mieli ovat syntipukkeja silloin, kun elämä ei suju odotusten mukaisesti.

Kun kulttuurissa on pulaa ruoasta ja lihavuutta pidetään varallisuuden ja menestyksen merkkinä, syömishäiriöt ovat harvinaisia. Syömishäiriöissä yhdistyvät monet biologiset, psykologiset ja sosiologiset tekijät. Länsimaissa pikemminkin laihuus kuin lihavuus liittyy kauneuteen, joskin standardit ovat vaihdelleet huomattavasti myös lyhyinä ajanjaksoina (langanlaiha Twiggy – ja Marilyn Monroe rehevimmillään).

Kulttuurin vaikutukset eivät yksin riitä selittämään syömishäiriöitä, sillä enemmistö nuorista naisista välttyy näiltä ongelmilta. Persoonallinen herkkyys sekä taipumus kielteisiin tulkintoihin pahentavat tätä ongelmaa. Se voi näkyä esimerkiksi siinä, että pienetkin epäonnistumiset nähdään katastrofeina. Lankeaminen leivokseen voi saada aikaan rajun paastoamispuuskan. Lopulta kyse on geneettisistä taipumuksista, jotka näkyvät erityisesti syömishäiriöille altistavina persoonallisuuden piirteinä.

Esimerkiksi anoreksia on erittäin vakava sairaus. Omissa tutkimuksissani olen todennut, että onnellisuuden arviot ovat anoreksiaa sairastavilla keskimäärin hyvin matalia. Arviot onnellisuudesta ovat samaa tasoa kuin masentuneilla.

Beidel, D.C., Bulik, C.M. & Stanley, M.A. (2010). Abnormal psychology. Boston: Prentice Hall.

Horwitz, A.V. (2002). Creating mental illness. Chicago: University of Chicago Press.

1. Miksi minuudesta tuli ongelma?

Länsimainen kulttuuri on vasta hiljattain alkanut käyttää sanaa identiteetti, jonka Erik H. Erikson vakiinnutti psykologian sanastoon. Monet minuutta kuvaavat sanat ovat uusia länsimaisissa kielissä. Sillä niitä ei tarvita yhteisöllisissä kulttuureissa. Kun aika menee ihmissuhteiden vaalimiseen ja yhteisön eheyden säilyttämiseen, minuus jää taka-alalle, mikä näkyy yhä vielä selvästi verrattaessa kollektiivisia ja individualistisia kulttuureita.

Vuonna 1987 ilmestyi Roy Baumeisterin artikkeli Why self become a problem? (”Miksi minuudesta tuli ongelma?”). Mark Learyn kirjassa Curse of the Self (”Minän kirous”) minuus ei enää ole ongelma vaan kirous. Heidi Waymentin ja Jack Bayerin toimittamassa kirjassa Quiet Ego (”Hiljainen minä”) ongelman tai kirouksen lääkkeeksi tarjotaan minuuden hiljentämistä ja kesyttämistä.

Minuuden kirousta on kuvattu sanoilla tyhjä minä, kyllästetty minä, monta minä, heijastava minä, mahdollinen minä, egoistinen minä, narsistinen minä, totalitaarinen minä, paradoksaalinen minä, puolustautuva minä, jakautuva minä sekä herkkä minä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Näiden kuvausten mukaan länsimaisen ihmisen minuus on kuin hemmoteltu ja ylisuojeltu lapsi, joka vaatii huomiota, oikuttelee ja haluaa olla kaiken keskipisteenä. Lapsen tavoin hän vaihtaa nopeasti kiinnostuksiaan, tunteitaan ja mielitekojaan. Hän on sekä enkeli että paholainen. Tällaista pahankurista kakaraa me hellimme sisällämme.

Lue lisää

Miksi?-kirjoitussarja

Aloitan viikolla 21 kirjoitussarjan, jossa kuvataan psykologisia ja sosiologisia ilmiöitä miksi-alkuisilla otsakkeilla. Tavoitteena on laatia joka viikko yksi tällainen kirjoitus. Koska miksi on vaativa sana, muistutan, että tiede ei tarjoa lopullisia vastauksia. Kirjoitukseni perustuvat tämän hetken tietämykseen. Liitän mukaan myös omia tulkintojani esillä olevista aiheista. Sarjan tekstit voi lukea nettisivun Miksi-luokan alta.

Olen julkaissut tähän mennessä aiheesta myös kaksi kirjaa: