Tapio Wallenius esitti Kanavan numerossa 8/2025 kysymyksiä, jotka ahdistavat monia länsimaisia ihmisiä. Universaalit ihmisoikeudet eivät näytä kiinnostavan Euroopan ulkopuolisia kansoja. Koemme avuttomuutta, sillä uskomme vahvasti universaaleihin ihmisoikeuksiin.
Koska kaikkialla on samanarvoisia ihmisiä, ei ole oikein, että tätä periaatetta rikotaan suosimalla sukulaisia ja ystäviä. Vaikka tunne vaatisi läheisten suosimista, järjen on pidettävä huolta siitä, että näin ei käy. Järjen tulee voittaa, sillä kaikkien tasapuolinen kohtelu on oikein.
Filosofi Stephen Asma torjuu tämän tulkinnan kirjassaan Against Fairness, sillä kyseessä on kaksi järkevää näkemystä reiluudesta. Hän viittaa Darwiniin, jonka mukaan moraali rakentuu heimojen jäsenten keskinäiseen luottamukseen ja yhteistoimintaan. Koska tämä oli ihmisen selviytymisen edellytys, voiko sitä moraalin näkökulmasta pitää pahana ja torjuttavana?
Tutkimus on osoittanut, että empatiaa ja auttamista tuottavat samanlaisuus, tuttuus, läheisyys ja läheisyyteen liittyvät myönteiset kokemukset. Kokeellisissa tutkimuksissa myönteisesti arvioidun henkilön kipu tuottaa empatiaa toisin kuin epäreiluksi koetun henkilön kipu.
Liberaalin länsimaisen ihmisen suhtautuminen heimoihin on torjuvaa, sillä heimoajattelu aiheuttaa paljon ristiriitoja, jopa sotia. Länsimaissa pidetään reiluna sitä, että jokainen tulee tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti kohdelluksi. Heimokeskeisyys, tribalismi, on myös paljon ongelmia aiheuttaneen polarisaation perussyy.
Kuitenkin ihailemme heimojen yhteisöllisyyttä. Samalla kun länsimainen kulttuuri kehittyy yhä yksilökeskeisemmäksi, kaipaamme yhteisöllisyyttä. Tosin olemme siitä rakentaneet ideaalimallin, joka ei vastaa todellisuutta.
Asman mukaan yhteisölliset heimokulttuurit eivät tunnista länsimaista reiluutta. Niissä on reilua puolustaa heimoa, sukua, perhettä ja ystäviä. Ei siis ole ihme, jos länsimaisen määritelmän mukaisen korruption kitkeminen on vaikeaa. Vallan ja vaurauden jakaminen sukulaisille ja ystäville on moraalista. Jos näin ei toimi, pettää yhden tärkeimmistä hyveistä: solidaarisuuden ja uskollisuuden. Asman mielestä meillä on aina enemmän velvollisuuksia niitä kohtaan, jotka ovat tärkeitä ja läheisiä. Tämä on yhtä lailla arvo kuin neutraali tasapuolisuuskin.
Vaikka länsimaissa voi joutua oikeuteen sukulaisen tai ystävän suosimisesta, useimmissa kulttuureissa on mahdollista edetä vain sukulaisten ja ystävien avulla. Ilman hyviä suhteita on vaikea saada hyvää työpaikkaa tai päästä johtaviin tehtäviin. Todellisuudessa perheen, sukulaisten, ystävien ja samanmielisten suosimista on länsimaissa paljon enemmän kuin haluamme myöntää.
Reiluus on kuitenkin nykyaikaisen yhteiskunnan toimivuuden ehto, sillä joudumme jatkuvasti tekemisiin vieraitten ihmisten kanssa. Jos noissa tapaamisissa jokainen olisi itsekäs, yhteiskunta romahtaisi. Kun menemme asioimaan virastoon tai kauppaan, odotamme reiluutta. Miten paljon länsimainen kulttuuri kestää läheisten ihmisten suosimista? On olemassa kynnyksiä, joita ei pidä ylittää, jos haluamme elää oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa. Asma kuitenkin haastaa länsimaisen reiluuden idean ja kysyy:
Mitä on sellainen ystävyys, joka ei koskaan johda suosimiseen? Sellainen ei ole aitoa ystävyyttä. Voiko koko ihmiskunta muodostaa yhden suuren heimon? Liberaalin länsimaisen tulkinnan mukaan ihmiskunta on oppinut ymmärtämään vastuun kaikista maapallon ihmisistä. Eettinen velvollisuus on suhtautua puolueettomasti kaikkiin, olivatpa he sukulaisia tai ystäviä tai vieraita. Kun kuulumme ihmiskunnan suureen heimoon, huolehdimme tasa-arvoisesti kaikista ihmisistä.
Kaikki tämä kuulostaa aluksi hienolta, mutta lopulta ontolta. Idealistit ajattelevat, että tasa-arvon periaatteiden hyväksyminen tuottaa konkreettista tasa-arvon etiikkaa. Entä jos en sitä hyväksy? Muilla ihmisillä ei ole luonnollisia oikeuksia aikaani, kiintymyksiini, resursseihini ja velvollisuuksiini. Asetan perheeni ja ystäväni muiden edelle. Juuri kukaan ei käytännössä toimi idealistisen mallin mukaisesti, vaikka siihen uskoisi.
Asman mukaan kummallakin reiluuden idealla on oikeutuksensa, kunhan ne osataan sovittaa tilanteiden vaatimusten mukaan. Siinä tarvitaan paljon käytännöllistä viisautta. Järki (älykkyys) ei riitä, sillä viisaudessa ovat tunteet vahvasti mukana.
Tällainen sovitteluratkaisu on hyvin vaikeata, sillä kulttuurissa vallitsevaa moraalin vastainen toiminta johtaa vaikeuksiin. Asma ei esitä toimivia esimerkkejä sovittelusta. Useimmat länsimaiset ihmiset ajattelevat, että tällaista heimokeskeistä reiluuden tulkintaa tulee pikemminkin vähentää kuin lisätä.
Asman mukaan läheisten suosiminen edistää onnellisuutta. Ihmisen onnen lähteistä tärkeimpiä ovat läheiset ihmissuhteet, eikä suinkaan vauraus, omistaminen, mielihyvä ja menestys. Vahvat sosiaaliset siteet ovat hyvinvoinnin perusta. Tämä pitää tutkimusten mukaan paikkansa.
Asma tuntuu ihannoivan heimokulttuureita, vaikka universalistisissa kulttuureissa ihmiset ovat onnellisimpia kuin heimokulttuureissa. Kuitenkin onnellisuus on pikemminkin hiukan noussut kuin laskenut viime vuosikymmeninä. Kiinassa, Intiassa tai Afrikassa ihmiset eivät ole yhtä onnellisia kuin Euroopassa, saati Pohjoismaissa. Sukukeskeisyys ja läheisten suosiminen ei tuota yhtä paljon onnellisuutta kuin reiluutta ja tasa-arvoa korostava yhteiskunta. Kehitys länsimaissa ei tietenkään ole ollut pelkästään positiivista. Esimerkiksi mielenterveyden ongelmat ovat viime vuosina lisääntyneet.
Heimo- ja perhekeskeiset kulttuurit maksavat paljon korruptiosta, vapauden puutteesta ja vallan vääristymistä. Läheiset ihmissuhteet eivät riitä nostamaan onnellisuutta tasa-arvoa korostavien maiden tasolle. Ihmissuhteet ovat vaikeita myös heimokeskeisissä kulttuureissa. Ne ovat annettuja ja niistä on pidettävä kiinni. Länsimaissa on paljon helpompi valita ne ihmiset, joiden kanssa haluaa elää. Länsimaisten ihmisten avoimuus ja laaja verkostoituminen paikkaavat ihmissuhteiden niukkuutta. Turvallisuus ja luottamus vieraisiin ovat samoin länsimaiden vahvuuksia.
Vaikka emme hyväksyisi Stephen Asman näkemystä, kyseessä on hyvä muistutus siitä, että ylimielisyyteen ei ole varaa. Reiluus ei ole niin yksioikoista kuin olemme tottuneet ajattelemaan. Etenkään riistäjiksi koettujen yhteiskuntien tarjoamaa reiluuden mallia on vaikea hyväksyä. Myös Tapio Walleniuksen varoitukset on syytä ottaa varteen.
Olen edellä pyrkinyt kuvaamaan Stephen Asman näkemyksiä neutraalisti. Olen ne edellä esittänyt kursiivilla. Asma, Stephen T. (2013). Against fairness. Chicago: University of Chicago Press.
