Hyvää uutta vuotta 2026!

Emeritusprofessori Markku Ojanen on julkaissut yli neljäkymmenvuotisen kirjailijauransa aikana teoksen muutamin poikkeuksin lähes joka vuosi, monina vuosina jopa enemmän kuin yhden. E. E. Anttisen kanssa kirjoitettu Sopimusvuoren terapeuttiset yhteisöt julkaistiin vuonna 1984, ja tämän jälkeen teoksia on kertynyt tasaisen varmasti eri kustantajien julkaisemina.

Vuosi 2025 ei ollut poikkeus, ja Markulta julkaistiin tänäkin vuonna kaksi teosta, Perussanoman Miten elän kristittynä? Ajatuksia kristityn elämästä sekä Narration Sinua huijataan – valehtelun käsikirja.

Markku oli Sinua huijataan -teoksen tiimoilta myös Yle Radio 1:n Kulttuuriykkönen -ohjelmassa.

Oikein hyvää uutta vuotta 2026 kaikille!

Sinua huijataan – valehtelun käsikirja (2025)

Sinua huijataan – valehtelun käsikirja.

2025. Narratio.
290s. ISBN 978-952-7092-13-2
Luokka 14

Valehtelu on kaikkialla – miksi valehtelemme ja ketkä valehtelevat eniten?

Ihminen valehtelee useita kertoja päivässä, mutta useimmiten emme edes huomaa sitä. Pienet valkoiset valheet ylläpitävät sosiaalista harmoniaa, suuret valheet voivat kaataa valtakuntia. Valehtelu on yhtä aikaa inhimillistä, kiehtovaa ja vaarallista – eikä kukaan meistä ole sen ulkopuolella.

Tämä kirja avaa valehtelun salatun maailman sata eri näkökulmaa hyödyntäen uusinta tutkimustietoa ja todellisia esimerkkejä. Miten valheet syntyvät, miksi uskomme niitä ja millaisia seurauksia niillä on? Voiko valheita tunnistaa, ja miksi jopa itsellemme valehtelu on niin helppoa?

Markku Ojanen on psykologian professori emeritus, jolta on ilmestynyt kymmeniä tietokirjoja. Entä mitä tapahtuu, kun valheista tulee vallankäytön välineitä, korruption polttoainetta tai kokonaisia yhteiskuntia ohjaavia tarinoita?

Kirja kuljettaa lukijan arjen viattomista pikkuhuijauksista poliittisiin salaliittoihin, propagandan koneistoihin ja totuuden jälkeiseen aikaan. Samalla se kysyy, mitä rehellisyys merkitsee, miksi totuus on hauras ja milloin valehtelu voi jopa olla moraalisesti oikeutettua. Sinua huijataan – valehtelun käsikirja paljastaa, kuinka syvällä valheiden verkossa elämme – ja kuinka voimme oppia näkemään sen.

Miten elän kristittynä? Ajatuksia kristityn elämästä (2025)

Miten elän kristittynä? Ajatuksia kristityn elämästä.

2025. Kauniainen: Perussanoma.
279s. ISBN 978-951-888-971-0
Luokka 20.2 ja 21

Markku Ojasen kirja sisältää 108 kirjoitusta niistä jännitteistä, joiden keskelle kristitty joutuu nykyajan maallistuneessa yhteiskunnassa. Nämä koskettavat myös niitä, joille kristinuskon sanoma on vieras. Näitä kaikille yhteisiä jännitteitä ovat esimerkiksi raaka kilpailu, vertailun piina, itsekeskeisyys ja kohtuuttomuus.

Raamattu antaa kristitylle vakavia varoituksia siitä, miten valta, maine ja mammona voivat tehdä ihmisen sokeaksi lähimmäisten raskaille kokemuksille. Kovin helposti kävelemme ohi ja selitämme tekomme parhain päin. Silloin unohtuu tuo Jeesuksen raju vertaus, jonka mukaan hirsi omassa silmässä ei estä näkemästä roskaa toisen silmässä. Meistä tulee toisin sanoen helposti ulkokultaisia.

Vaikka on esitetty epäilyksiä siitä, voiko Raamatun ajan moraalisia tulkintoja enää soveltaa nykyaikaan, torjun tämän näkemyksen. Kaikkia Raamatun moraalisia ohjeita ei voi sellaisenaan siirtää nykyaikaan, mutta Jeesuksen esimerkki ja julistus pakottavat meidät kristittyinä nöyrtymään ja tekemään parannusta. Pahuus, synti ja syyllisyys eivät ole ihmiselämästä kadonneet mihinkään.

Kirjan kolmannessa osassa kuvaan niitä kristinuskon ydinasioita, joiden varaan hyvä elämä rakentuu. Puutteistamme ja sokeudestamme huolimatta saamme elää armon varassa.

Ilta-sanomat: Suomi on jälleen maailman onnellisin maa

  • Suomi on valittu maailman onnellisimmaksi maaksi kahdeksatta kertaa peräkkäin.
  • Suomalaiset ottivat tiedon vastaan epäillen ja kyseenalaistivat onnellisuutta.
  • Onnellisuustutkija Markku Ojasen mukaan suomalaisilla on tapana vähätellä itseään, mikä selittää osin epäilevää reaktiota.
  • Ojasen mukaan Suomen korkea sijoitus selittyy muun muassa demokraattisella hyvinvointivaltiolla, vähäisellä korruptiolla ja keskinäisellä luottamuksella.

Koko haastattelun voi lukea Ilta-sanomien nettisivulla.

Markun oma kirjoitus aiheesta löytyy otsikolla Kahdeksankertaisesti onnellinen kansa.

Voiko jokainen oppia onnelliseksi?

Aina silloin tällöin näkee otsakkeita, joiden mukaan ”jokainen voi oppia onnelliseksi”. Jos se olisi ”jokainen voi oppia onnellisuutta”, se olisi realistinen, mutta silloinkin siihen liittyy varauksia.

Ihmisen onnellisuuden perustaso on kuin termostaatti, joka pitää lämpötilan – nyt onnellisuuden lämpötilan – hyvin tarkasti samanlaisena. Onnellisuus voi hetkellisesti muuttua aika paljon, varsinkin kielteiseen suuntaan, mutta se palautuu nopeasti tuolle omalle tasolle. Kun kyse on isommista asioista, silloin palautuminen voi kestää kuukausia ja vuosiakin. Kaikilla muutos ei palaudu perustasolle, mutta tutkimusten mukaan suurella enemmistöllä näin tapahtuu. Tämä koskee myös onnellisuuteen tähtääviä ohjelmia, sillä edistymisen jälkeen niissäkin tapahtuu palautumista omalle perustasolle.

Haluavatko ihmiset parantaa onnellisuuttaan? Todellisuudessa on paljon ihmisiä, jotka eivät innostu onnellisuuden ohjeista, oppaista ja ohjelmista. He ovat tyytyväisiä siihen, miten elävät tai sitten pitävät tällaisia ohjeita humpuukina. Vaikka he eivät olisi lukeneet tutkimuksia jokaiselle ominaisesta onnellisuuden tasosta, he ajattelevat näin. Heidän mielestään jokainen on juuri niin onnellinen kuin on.

Alun innostus onnellisuusohjeiden noudattamisesta hiipuu ajan myötä. Ohjeita noudatetaan niin kauan kuin ohjausta saadaan, mutta ohjauksen loputtua koko asia menettää merkityksensä. Lisäksi ohjeiden noudattamisen vaikutukset ovat tutkimusten mukaan keskimäärin aika pieniä ja heikkenevät ajan myötä kuten edellä kirjoitin. Tuo keskimäärin tarkoittaa sitä, että osalla muutoksia tulee, mutta monilla ei tapahdu muutosta lainkaan.

Onnellisuuden termostaatti sekä motivaation ja ohjauksen puutteellisuus saavat aikaan sen, että läheskään kaikki eivät hyödy onnellisuuden ohjeista tai kursseista. En ole aivan pessimistinen, sillä näen kaksi poikkeusta. Ensinnäkin on henkilöitä, joiden onnellisuuden taso on vaikeuksien ja vastoinkäymisen vuoksi alentunut siitä, mitä se voisi olla. Etenkin lääkitys ja terapia ovat tässä avuksi, mutta myös onnellisuusohjeilla on todettu myönteisiä vaikutuksia. Nämä auttavat palautumista omalle luonnolliselle perustasolle.

Toiseksi on ihmisiä, jotka ovat valinneet juuri heille sopivan menetelmän ja jatkavat sitä sitkeästi kuukaudesta toiseen. Sellainen voi olla esimerkiksi kiitollisuuden ja avuliaisuuden tietoinen lisääminen. Jos näistä tulee tapa, onnellisuus voi jonkin verran kohota. Termostaatti säädetään uudelle tasolle ja mikä tärkeintä, innostus ja halu kehittää itseään säilyvät.

Vielä on hyvä muistaa sekä ohjauksen että terapian kannalta kiusallinen asia. Kielteiset elämäntapahtumat voivat kumota positiivisen muutoksen.

Onnellisuuden kohottamista vaikeuttaa sekin, että tutkimusten mukaan onnellisuuden taso on Suomessa hyvin korkea. Esimerkiksi World Happiness -projektin keskiarvo oli viimeksi 7,7/10. Se tarkoittaa, että Suomessa on melkoinen joukko erittäin onnellisia ihmisiä, jotka ovat antaneet onnellisuudestaan arvioita 9 ja 10. He ovat kuin huippu-urheilijoita, joiden on vaikea enää parantaa tuloksiaan. Toisin kuin urheilijat, he tuskin sitä haluavatkaan. Heillä on varaa hiukan pudotakin tuosta tasosta.

Psykoterapian tutkimuksen yhteydessä oli joitakin vuosia sitten esillä spontaani paraneminen, jolla tarkoitettiin sitä, että ihmisten psyykkinen tila parani merkittävästi ilman terapiaa. Se näkyi siinä, että myös kontrolliryhmän tulokset paranivat seurannan aikana, vaikka he eivät terapiaa saaneetkaan. Spontaani oli oikeastaan väärä sana, sillä tietenkin kyse oli siitä, että heidän oireensa lievittyivät tai sitten elämässä tapahtui hyviä asioita. Näin voi tapahtua myös onnellisuuden yhteydessä.

Sekä psykoterapian että onnellisuuden ohjauksen yhteydessä erikoista on se, että hyvin erilaiset menetelmät toimivat suunnilleen yhtä hyvin. Se voi tarkoittaa sitä, että olennaisia ovat myönteiset odotukset ja luottamus siihen terapiaan tai ohjaukseen, jota kulloinkin on saatavissa. Sekä myönteisillä että kielteisillä odotuksilla on taipumusta toteuttaa itseään.

Onnellisuuden kohottaminen on mahdollista, mutta paljon haastavampaa kuin mitä nuo paljon lupaavat otsakkeet antavat ymmärtää.

Kasvua vai onnellisuutta

Ekonomisti Sir Richard Layardin mukaan onnellisuus on suurin hyvä ja itsestään selvästi tärkein asia yhteiskunnassa. Toinen ekonomisti Richard Easterlin nyökyttelisi, jos vielä eläisi. Suomi on tämän suurimman hyvän saavuttanut kahdeksan kertaa. Eikö se riitä?

Moni muu ekonomisti ajattelee, että suurin hyvä on taloudellinen kasvu. Onnellisuuden kannalta sillä ei ole paljon merkitystä, sillä moni meitä rikkaampi ja taloudellisesti menestyvämpi maa jäi jälleen Suomen jälkeen. Onnellisuuden merkitystä korostavat ekonomistit aiheellisesti pelkäävät, että kasvu lisää taloudellista eriarvoisuutta. Se taas vaikuttaa kielteisesti onnellisuuteen.  Kasvu on tietenkin hyvä asia, jos sen hedelmät jaetaan kaikille, eikä vain rikkaille.

Jos nyt päädytään alentamaan laajasti verotusta, kuten Wahlroosin koulukuntaan kuuluvat ekonomistit esittävät, kasvua voi tulla, vaikka aivan varmaa se ei ole. Nouseeko siitä Suomen onnellisuus edelleen, tuo suurin hyvä? Tuskinpa vain, sillä olemme niin korkealla tasolla, että siitä voi tulla vain alaspäin.

Kasvu ei tietenkään lähde heti käyntiin verojen alentamisen jälkeen, joten verotuloja voi olla hyvän aikaa vähemmän käytettävissä yhteisen hyvinvoinnin edistämiseen. Koska juuri nyt on paljon ihmisiä, joilla on taloudellisia vaikeuksia, miten heidän käy? Jaksavatko he odottaa, kun näkevät, että verojen alentamisesta varakkaat hyötyvät heti? Ei voida vaatia että vaikeuksissa olevat ihmiset odottavat vuoden tai kaksikin talouden yleistä kohenemista. Mahtaako moni silloinkaan saada kasvusta hyötyä?

Viime vuoden syksyllä Vaasassa tekemässämme tutkimuksessa juuri taloudelliset ongelmat alensivat merkittävästi onnellisuutta. Oli kasvua tai ei, vaikeuksiin joutuneista ihmisistä on pidettävä huolta.

Moni varmaan jo kysyy, miksi ihmeessä olemme onnellisin kansa, vaikka traditionaalisten ekonomistien suurinta hyvää eli kasvua ei ole ollut moniin vuosiin. Se taas johtuu siitä, että meillä on tuon tuoreen World Happiness -raportin mukaan paljon sellaisia vahvuuksia, joita muilla valtioilla ei ole. Suomi on turvallinen maa, jossa ihmiset luottavat toisiinsa. Myös hyvinvointivaltion ydin on onnistuttu säilyttämään heikosta kasvusta huolimatta. Pidetään siitä edelleen tiukasti kiinni.

Markku Ojanen, Lempäälä

23. Miksi empatia on lisääntynyt?

Eikö ole ihmeellistä, että samalla kun yhteisöllisyys on heikentynyt, meistä on tullut empaattisempia? Tämän voi kiistää tämän hetken kauheuksien vuoksi, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että parin sadan vuoden aikana meistä on tullut empaattisempia. Luin pari vuotta sitten kuvauksen eräästä 1700-luvun taistelusta. (Saattoi olla Pultavan taistelu.) Nuo entisajan taistelut olivat kauheita, sillä jopa puolet sotilaista saattoi menehtyä. Kirjan kirjoittaja kuvasi, kuinka aateliset sodanjohtajat joivat yhdessä maljoja hyvän taistelun ja hävinneiden kunniaksi. Samalla kentällä valitti tuskissaan satoja, kenties tuhansia haavoittuneita, joista kukaan ei välittänyt.

Minuuden tiedostamisen myötä myös tavallisen ihmisen arvo on noussut niissä maissa, joissa eletään yksilökeskeisissä, demokraattisissa kulttuureissa. Minuus on tuonut mukanaan universalistisen näkemyksen vahvistumisen: ihmiset ovat kaikkialla yhtä arvokkaita, vaikka heidän sosiaaliset ja taloudelliset asemansa olisivat erilaisia.

Empatia on niin arvokas asia, että sitä ei ole koskaan liikaa. Miten sitä voidaan kehittää?

Lue lisää

Kahdeksankertaisesti onnellinen kansa

World Happiness Report 2025 on julkaistu, ja Suomi on kahdeksatta kertaa peräkkäin maailman onnellisin kansa.

Enää tätä hienoa tulosta ei ihmetellä yhtä paljon kuin ensimmäisillä tutkimuskerroilla, mutta edelleen moni suhtautuu siihen epäluuloisesti. Vaikka itse olisi onnellinen, koko kansa ei voi olla noin onnellista. Eikä tietysti olekaan, sillä noin 10 prosenttia ilmoittautuu onnettomaksi tällaisissa kyselyissä. Tämä pessimismi muiden ihmisten onnellisuuden suhteen tuli esiin pari vuotta sitten Vaasassa tekemässäni kyselyssä. Kun osallistujia pyydettiin arvioimaan vaasalaisten onnellisuutta, siitä saatiin keskimäärin selvästi matalampi kuin oman onnellisuuden arvioista. Onko meillä tarve olla onnellisempia kuin naapurimme?

Toinen epäluuloisuutta synnyttävä tekijä ovat suomalaisten ongelmat. Kuinka kansa, johon kuuluvilla on niin paljon alkoholiongelmia, masennusta, ahdistusta, väkivaltaa ja sairauksia voi nousta ykköseksi onnellisuuden vertailuissa? Tämä on hyvä kysymys, jota itsekin ihmettelen.  Helposti unohtuu, että näitä elämisen ongelmia on muissa maissa vielä enemmän ja sen päälle tulevat huonon hallinnon ja köyhyyden aiheuttamat ongelmat. Toiseksi aliarvioimme ihmisten kestävyyttä ja sopeutumiskykyä. Esimerkiksi menetyksiin ja sairauksiin sopeudutaan odotettua paremmin.

Lue lisää