Asiasana: Harrastukset

Julkaistu Terveyssanomat 5/2001, pp21-23, 26.

Liikunta virkistää mieltä ja vahvistaa selviytymistä. Liikunta antaa ihmisille heidän kaipaamaansa myönteistä pakoa irti moniulotteisesta ja alati muuttuvasta elämästä tai masennuksen uuvuttamasta avuttomuuden, heikkouden ja tahdottomuudentilasta.

– Hyvinvoivat ihmiset ovat tunteiden suhteen vakaampia kuin ahdistuneet tai masentuneet, toteaa “Liiku oikein – voi hyvin” kirjan tekijä psykologian professori Markku Ojanen, Tampereen yliopistosta. Hän haluaa liikunta ja terveyspolitiikassa siirrettävän painopistettä enemmän terveysliikunnan ja erityisryhmien liikunnan tukemiseen. Muuten mielenterveysongelmista kärsivät ja muut erityisryhmät jäävät edelleen huippu ja kilpaurheilun jalkoihin.

Professori Markku Ojasen onnellisuusohjelma:

1. Anna aikaa kaikkein rakkaimmalle harrastuksellesi.
2. Tiedosta elämääsi kuuluvat hyvät asiat.
3. Harrasta liikuntaa.
4. Valitse sellainen liikunta, josta nautit.
5. Ilahduta läheisiäsi, ystäviäsi, ketä vain.
6. Osallistu vapaaehtoistyöhön.
7. Pysähdy, lepää ja laiskottele.

Suomalainen on vapaa ja vauras, mutta samalla entistä useampi tuntee voimattomuutta, uupumusta ja masennusta. Lisääntynyt vastuu itsestä on monelle uusi ja raskastaakka. Työssä ei jakseta ja parisuhteiden pysyvyys on heikentynyt. Itsemurhien suurimäärä kertoo elämänotteen lopullisesta katoamisesta. Stakesin ja Kelan tekemän tutkimuksen (Arinen ym., 1998) mukaan ongelmien määrät kansalaisilla olivat huomattavasti lisääntyneet vajaan kymmenen vuodenaikana.

Ihminen näyttää haurastuvan, koska hän on kehittänyt itselleen liian vaativan, moniuloitteisen ja alati muuttuvan elämänmuodon. Professori Markku Ojanen Tampereen yliopiston psykologian laitokselta tuo esiin kuusi erilaista tapaa selviytyä elämästä ja niissä kaikissa voi liikunta olla mukana.

1. Terapiaa ja hoitoa. Liikunta voidaan rinnastaa vaikutuksiltaan moniin muihin hyväksi todettuihin hoitokeinoihin. Liikunnalla on lisäksi huomattavasairauksia ennalta ehkäisevämerkitys.
2. Myönteinen ajattelu, optimismi, sisäinen sankaruus, elämän hallinta, itseluottamus. Asian tuntevien gurujen kirjojen ja luentojen mukaan apu on lähellä aina kirjan viimeiselle sivulle asti, mutta sitten epäilys hiipii mieleen. Esimerkkienvaativuus ja haastavuus nostaa väkisinkin esiin pelkuruuden, luotanko sittenkään itseeni. Liikunnan sankaruus yhdistyy helposti suuriin voittoihin kilpailuissa, mutta aivan tavallinen ihminen voi liikunnassa kokea hallinnan tunnetta. Onnistunut laturetki, hyvä tulos tai vain kunnon hiki antaa miellyttävää vahvuuden tunnetta. Ehkä parhaiten sankaruus toteutuu vammaisliikunnassa. Ei voi olla ihailematta ihmisiä, jotka vaikeista vammoista huolimatta uskovat itseensä ja pystyvät lähes uskomattomiin suorituksiin.
3. Pako minuudesta ja elämästä. Roy Baumeister kuvaa kirjoissaan useita erilaisia pakoja. Alkoholi on paljon käytetty keino. Minuutensa voi siihen hukuttaa vain hetkeksi, jonka jälkeen minätietoisuus palaa entistä vahvempana takaisin. Baumaister pitää myös ahmimishäiriöitä pakona, koska niiden avulla voi paeta syömiseen. Televisio on Mihaly Csikszentmihalyin mukaan vaarallinen pakokeino, koska se ei synnytä mitään uutta, vaan on passiivista vastaanottamista. Liikunta on yksi parhaita positiivisista pakokeinoista. Ajatukset irtoavat väkisinkin arkisista asioista. Myös penkkiurheilu on luettavissa positiivisiin pakokeinoihin.
4. Myönteinen luovuttaminen. Aiemmin oli mahdollista vetäytyä luostariin tai tuntureiden rauhaan, jos elämä tuntui mahdottomalta. Nyt kaikilta vaaditaan tuotannollista panosta. Verkkaista ja rauhallista elämää ei enää ole tarjolla. Vain sairauden avulla voi päästä eroon nykyajan tiukoista vaatimuksista. Myönteinen luovuttaminen ei liity liikuntaankaan. Liikuntaan on vaikea yhdistää vetäytymisen tai luovuttamisen ideaa.
5. Palvelu, vapaaehtoistyö. Olennaista hyvälle auttamiselle on neljä asiaa: aito kohtaaminen, sitoutuminen, nöyryys ja ”pyhä huolettomuus” eli auttaja saa unohtaa paineet saada tuloksia aikaan. Jos alkoholistinkohtaamisessa päällimmäisenä on halu muuttaa häntä, tehdä hänestä raitis, yhteys on varmasti kankea ja auttaja kokee pettymyksen tunnetta. Jos auttaja osaa kohdata autettavan aidosti ihmisenä, häntä lähimmäisenä tukien ja auttaen, muuta ei tarvitakaan. Liikunta on luonteeltaan minä keskeistä, missä myös sen vaarat vaanivat. Liikuntaa harrastava voi keskittyä liikaakin omaan itseensä ja kehoonsa. Liikunnanpiirissä on onneksi jo pitkään harrastettu monenlaista vapaaehtoistyötä. Monet aktiivisesti liikuntaa harrastavat järjestävät muillekin liikuntamahdollisuuksia ja osallistuvat esimerkiksi nuorten ja lasten ohjaamiseen ja valmentamiseen.
6. Pyrkimys korkeampaan. Kyseessä voi olla uskonnollinen, aatteellinen tai eettinen pyrkimys tehdä jotakin hyvää sen vuoksi, että uskoo johonkin. Uskonnollinen vakaumus on tekijä, joka monien tutkimusten mukaan on yhteydessä koettuun hyvinvointiin ja terveyteen (Ojanen, 1999). Uskontojen ja ideologioiden nimessä on tehty myös paljon pahaa. Usko on useimmiten ihmiselle hyväksi, mutta uskonnot voivat olla tuhoavia. Usko, toivo ja rakkaus ovat valtavia elämää säilyttäviä ja uudistavia voimia. Nykyaika ei kaipaa nöyristelyä, mutta aitoa nöyryyttä, kilpailun sijasta kilvoittelua sekä armollista asennetta suhteessa itseemme ja toinen toisiimme. Liikuntaan on aina liittynyt ihanteellisia näkemyksiä ”terve sielu terveessä ruumiissa”-tyyliin, mutta nämä ovat paljolti jääneet taka-alalle. Pyrkimys elää terveesti on silti edelleen hyvä asia ja voi antaa liikunnan harrastamiselle aatteellista perustaa. -Liikuntamuotojen ja -lajien laajentuminen on edistänyt liikunnan merkitystä selviytymiskeinona. Tämän ajan liikunta tarjoaa jotakin kaikkiin edellä kuvattuihin elämästä selviytymisen keinoihin, täsmentää Ojanen.

Ihminen tarvitsee positiivisia pakoja

Liikunnan merkitys positiivisena pakona näyttää koko ajan lisääntyvän. Liikunta tarjoaa vuosi vuodelta enemmän yhteisiä elämyksiä ja samastumisen kohteita. Se antaa mielihyvää, hoitaa ja kuntouttaa sekä vie ajatukset arkisista asioista. Tämän päivän Euroopassa liikunnasta on tullut merkittävä vapaa-ajan viettämisen ja terveyden edistämisen muoto. Monissa kulttuureissa vapaa-ajan puute, uskonto ja kauneusihanteet rajoittavat liikuntaa. Rajoitukset kohdistuvat etenkin naisiin, joille liikunta ei vallassa olevien miesten mielestä sovi. Ojasen mukaan liikunta palveli aiemmin yhteisönkiinteyttä ja vahvisti sitä ulkoisia haasteita vastaan.

– Yksilökeskeisyyden vahvistuessa tavoitteeksi ovat nousseet terveys, kunto ja trimmattu ulkonäkö. Viimeisinä vuosikymmeninä liikunnasta on tullut yhä enemmän mielihyvän tai itsensä toteuttamisen väline. Liikuntamuodot, joissa elämykset korostuvat, ovat tulleet yhä suositummiksi, koska länsimainen minuus on vähitellen hankkinut itseensä primadonnan elkeitä, jotka oikeuttavat uusien kokemusten ja elämysten hankkimiseen. Liikunnan on synnytettävä voimakkaita tunteita, kuten pelkoa, jännitystä, helpotusta, ihmetystä ja mielihyvää. Maslowin käyttämän termin mukaan liikunnan on annettava huippukokemuksia.

Kaikkein tärkeimpänä professori Ojanen pitää sitä, että liikunnassa todella on jotakin sellaista, joka kohentaa ihmisen hyvinvointia ja antaa mielihyvän kokemuksia päästä irti arjenongelmista. Ojasen tekemissä kyselyissä tästä on oltu lähes yksimielisiä – edellyttäen, että liikunnalla on arjessa myönteinen rooli. Monille esimerkiksi pallopelit antavat mahdollisuuden irrottaa ajatukset työtehtävistä. Mitä intensiivisempää peli on, sitä varmemmin näin käy. Tulos on sama lähes lajista riippumatta. Pako onnistuu useita kertoja viikossa. Paot ovat sillä tavoin myönteisiä, että jälkitila on yleensä myönteinen, joskus jopa euforinen.

Ojanen mukauttaa liikunnanhyvin monenlaisiin elämäntyyleihin. Varakas voi lähteä alpeille laskettelemaan tai juoksemaan New Yorkin maratonille. Hän voi hankkia tyylilleen sopia merkkivaatteita. Joku toinen voi lähteä vaeltamaan yksin erämaihin. Liikunnanavulla hän voi kääntää selkänsä nykyajan pinnalliselle elämäntyylille. Juokseminen ja kävely eivät edellytä kummoisiakaan varusteita. Pallopelejä, kuten lentopalloa, jalkapalloa ja sählyä, voi pelata aivan nimellisillä kustannuksilla.

Liikunta luo hyviä tarinoita

Liikunnan myönteiset vaikutukset koettuun hyvinvointiin voivat Ojasen mielestä perustua siihen, että selviytyjän tarina vahvistuu.

– Säännöllisesti harjoitettu liikunta tuottaa aina kouriintuntuvia tuloksia. Kunto ja terveyskohenevat, taidot kasvavat ja tulokset paranevat. Oman kehon löytämisessä, kurittamisessa ja haltuun ottamisessa on jotakin hyvin positiivista. Siinä jos missä on oman onnensa seppä. Liikunta aivan ilmeisesti tukee jo ennestään hyvää tarinaa selviytymisestä.

– Uuden tarinan syntyä voisi tukea ajatus, että masennus hellittää liikunnan ansiosta. Masentunut ei oikeastaan harrasta juuri mitään, ei ainakaan liikuntaa. Jos ryhdyn masentuneena harrastamaan liikuntaa, syntyy kognitiivinen ristiriita. Jommastakummasta on luovuttava. Jos kuitenkin jatkan liikuntaa, on luovuttava masennuksesta – ainakin sen pahimmista piirteistä.

Seitsemän hyvän elämän perustekijää

Professori Markku Ojasen mielestä hyvän elämän ehtoja, alueita tai ulottuvuuksia on vaikea määrittää. Hän tiivistää omassa tulkinnassaan hyvänelämän perustekijät seitsemään, joista ensimmäinen on terveys ja fyysinen hyvinvointi, toisena tulee vastuullisuus, moraalinormien noudattaminen, osallistuminen ja aktiivisuus. Kolmas hyvän elämän perustekijä Ojasen mukaan on rakkaus, kiintymys ja yhteenkuuluvuus, neljäntenä on oikeudenmukaisuus ja turvallisuus ja viidentenä tehokkuus, taitavuus, tuloksellisuus ja hallinta. Kuudenteen hyvän elämän perustekijään kuuluvat hyvinvoinnin kokeminen, tarkoitus, sisäinen rauha ja tasapaino ja seitsemänteen toiveikkuus, innostus, kiinnostus ja luovuus. Luettelosta puuttuu esimerkiksi itseluottamus tai itsensä hyväksyminen ja etenkin onnellisuus. Ojasen mielestä itseluottamuksella on vahva yhteyshallintaan ja onnellisuus sekä tyytyväisyys ovat näiden seitsemän hyvän elämän perustekijän seurausta.

– Oma hyvinvoinnin määritelmäni on sosiaalisuutta, yhteistä hyvinvointia painottava. Mukana on velvollisuudentunto, joka tuli mukaan hyvinvoinnin käsitteeksi juuri sen vuoksi, että velvollisuuksien väistäminen aiheuttaa muille ongelmia. Lisäksi subjektiivisen hyvinvoinnin arvioita on syytä täydentää ympäristön tai ilmapiirin arvioilla. Vasta nämä yhdessä antavat tietoa elämän laadusta.

Käsitykset hyvästä elämästä ovat aikakausien kuluessa vaihdelleet, mutta hyvään elämään on aina kuulunut kokemus onnellisuudesta, terveys, ystävät ja läheiset sekä turvattu toimeentulo. Tämän ajan yhdeksi hyvän elämän kriteeriksi on noussut mahdollisuus toteuttaa itseään.

– Ihmiset, joilla on läheisiä ihmissuhteita, selviytyvät muita paremmin, sairastavat vähemmän ja elävät pitempään. Monesti ihmettelemme, miksi esimerkiksi vanhukset haluavat olla hyvin puutteellisissakin oloissa mieluummin kuin laitoksissa. Hyvään elämään kuuluu aina omaehtoisuutta ja vastuun ottamista. Hoito on puutteellista, jos nämä puuttuvat. Myös oikeudenmukaisuus on keskeinen hyvän elämän osatekijä. Ihminen kestää helpommin sairautta kuin vääryyttä, joka tuhoaa ihmisen elämän pahemmin kuin sairaus, tietää Ojanen.

Liikunta hyvän elämän tukena

Liikunta antaa myönteistä palautetta aivoille ja aivot keholle. Liikunnan lukuisat lajit voidaan ryhmittää viiteen erilaiseen liikuntamuotoon, joita ovat autonominen liikunta, elämysliikunta ja sosiaalinen liikunta sekä tavoitteellinen ja filosofinen liikunta.

Ojanen kertoo jaottelun perustuvan siihen, millaisia merkityksiä liikunnan harrastajat antavat harjoittamalleen liikunnalle. Osa liikuntalajeista on selvästi jaettavissa näihin ryhmiin, mutta silti saman lajinkin piirissä voidaan olla mukana eri syistä. Tarjolla on myös runsaasti arkielämään liittyvää liikuntaa, joita ovat muun muassa hyöty, työmatka ja asiointiliikunta. Niiden merkitys fyysisen terveyden kannalta on huomattava.

1. Autonomiselle liikunnalle on ominaista, että se tuntuu hyvin kiinnostavalta ja mukaansatempaavalta. Siitä on vaikea irrottautua. Jos tiedän, että nautin liikunnasta, lukemisesta tai musiikista, voin tuon kokemuksen tavoittaa uudelleen. Flow-tila, joka merkitsee ajanvirtana tai rientona, voi syntyä useimmissa liikuntamuodoissa, joten ominaisuus ei erottelekaan liikuntoja, vaan liikkujia. Useammalle on tärkeää, että liikunta vie täysin mukanaan, jolloin ajatukset arkisista asioista kaikkoavat ja stressaantunut psyykkinen järjestelmä saa levätä. Jos shakki lasketaan urheiluksi, siinä flow toteutuu ehkä täydellisimmin.
2. Elämysliikunnan osuus on viime vuosina korostunut. Monet uusista liikuntalajeista aiheuttavat vaativuutensa tai haastavuutensa vuoksi voimakkaita tunteita, kuten riippuliito, vuorikiipeily tai koskenlasku. Tämän kehityksenjuuret löytyvätkin nykyajankulttuurin minäkeskeisistä piirteistä. Ojasen mielestä elämyksiä haetaan, koska nykyajan ihmisellä on heikko toistuvuuden ja tapahtumaköyhyyden sieto. Elämysliikuntaan liittyy haasteiden etsintä, ”testaaminen”, pelon voittaminen ja itsetuntemuksen hankkiminen sekä itsetunnon vahvistaminen.
3. Sosiaalinen liikunta vetoaa mukavaan yhdessä tekemiseen ja että liikunnan avulla löytyy ystäviä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsille ja nuorille ystävyyssuhteitten merkitys on suuri. Haastattelu ja kyselytutkimusten vastaukset professori Ojanen tiivistää seuraaviin ystävyyssuhteita kuvaaviin osa-alueisiin:
   1. Arvostuksen saaminen – kannustuksen ja kehujen saaminen.
   2. Lojaliteetti ja läheisyys – toveri pitää puoltani, voimme puhua mistä vain.
   3. Yhteiset asiat – teemme samoja asioita ja olemme samaa mieltä.
   4. Toveruus ja yhdessäolo – on kivaa kun on kaveri ja ollaan yhdessä.
   5. Ongelmien ratkominen – ystävän kanssa on helppo sopia erimielisyyksistä.
   6. Konfliktit – riitelen ystäväni kanssa. Liikunnan aikana voi syntyä kiistoja esimerkiksi kilpailuasetelma, jota ei ole helppo ratkaista.
4. Tavoitteellinen liikunta perustuu tavoitteisiin ja niihin pääsemiseen. Tavoitteellisuu son tavallisimpia liikunnan perusteluja. Ihmiset liikkuvat kohottaakseen tai säilyttääkseen kuntonsa, laihduttaminen ja tiettyyn suoritukseen valmistautuminen ovat myös tyypillisiä liikuntaan innostavia tavoitteita. – Tavoitteellinen liikunta vahvistaa hallinnan kokemista, varsinkin jos tavoitteet on asetetturealistisiksi. Tavoitteisuus kuvastaa länsimaista ajattelua, jossa katse suuntautuu eteenpäin. Ojasen mukaan tavoitteelliseen liikuntaan liittyy sekä negatiivinen että positiivinen riippuvuus. Negatiivisen riippuvuuden tunnistaa siitä, että toiminta on kaavamaista, muihin harrastuksiin verrattuna ylivoimaisen tärkeää, vie paljon aikaa ja tuntuu pakonomaiselta. Positiiviselle riippuvuudelle on tunnusomaista se, että liikunta on itse valittua, omaehtoista, aikatauluihin sovitettavissa, tuloksia tuottavaa, tärkeää, arvokasta ja merkityksellistä sekä korkealla taitotasolla tapahtuvaa. Liikuntaa ylläpitävänä tekijänä positiivisen ja negatiivisen riippuvuuden lisäksi on se, että tulokset ovat havaittavia ja konkreettisia. Tavoitteellisenliikunnan harrastus säilyy useinniin kauan kuin fyysiset edellytykset antavat myöten.
5. Filosofinen liikunta hallitsee sekä psyykeä että kehoa. Hyvä esimerkki on jooga, jossa ruumiin hallinnalla saadaan keho tilaan, jossa myös mielenhallinta tehostuu. Liikunta vapauttaa ihmisen sisällä piileviä voimavaroja sellaiseen käyttöön, minkä jokainen kokee oikeaksi. Filosofisen liikunnantavoitteiksi Ojanen mainitsee muun muassa, että itsetunto kohenee ja saavutetaan rentoutunut tila. Näitä antavat aivan tavallisetkin liikuntalajit kuten kävely ja lenkkeily. Itämaistenlajien harrastajilla, esimerkiksi aikido, karate ja judo, on korostunut ajatusten irtoaminen arjesta ja itsetunto sekä fyysinen terveys.

Liikuntamuodot ja hyvän elämän osatekijät.

Ojanen kertoo tunnistavansa liikunnan vaikuttamisessa seuraavat sosiaaliset ja psykologiset tekijät:

1. Liikuntaan liittyvät yleiset myönteiset odotukset.
2. Myönteisten odotusten tietoinen virittäminen.
3. Yhdessä liikkuvien keskinäinen kannustus.
4. Liikunnasta saatu myönteinen sosiaalinen palaute.
5. Liikuntataitojen karttuminen ja tulosten saavuttaminen.
6. Koetun kunnon ja ”vahvuuden” lisääntyminen.
7. Autotelinen (flow) kokemus (liikunta ”vie mennessään ajan ja paikan ulkopuolelle”).
8. Yhteyden kokeminen liikuntaryhmissä.
9. Huippukokemukset, ekstaattiset tilat.
10. Mielekkyyden kokeminen.
11. Hallinnan tai omaehtoisuuden kokemus
12. Minäkäsitysten myönteiset muutokset.

Liikunta edistää mielenterveyttä

Liikunta mielenterveyspotilaan avohoidon tukena -hankkeen loppuraportti, jota myös teos Liiku oikein – voi hyvin edustaa, toteaa, että mielenterveyspotilailla terveysriskit kasautuvat ja heillä koettu hyvinvointi on huomattavasti alempi kuin muulla väestöllä. Erityisesti heidän fyysinen kuntonsa on huolestuttavan huono.

Liikunta on tärkeä keino edistää mielenterveyspotilaiden hyvinvointia. Kirjan taustalla ollut Liikuntatieteellisen Seuran hanke osoitti, että liikuntaharrastuksen lisääminen paransi koeryhmien jäsenten psyykkistä hyvinvointia ja liikunnan väheneminen ennakoi psyykkisenkunnon huononemista. Selkeät fyysisen ja psyykkisenkunnon muutokset vaativat kuitenkin hankkeen kokeiluja intensiivisempiä ohjelmia. Sopivan liikunnan taso ja muoto täytyy harkita huolella, sillä potilaat vieroksuvat liian rasittavaa liikuntaa.

Liikunnan käytön hoidon ja kuntoutuksen tukena kokee professori Ojanen haasteelliseksi. Hänen mukaansa mielenterveyspotilailla on useita liikuntaan liittyviä ongelmia. Oikealla motivoinnilla ja sopivan liikuntamuodon valinnallavoidaan kuitenkin tukea potilaan hyvinvointia. KK

Lähde: Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 153, 2001, 216 sivua (Markku Ojanen & Hannu Svennevig, Markku Nyman, Jukka Halme) Lisätietoja ja tilaukset Liikuntatieteellisestä Seurasta, puh. 094542720, email: lts@stadion.fi, julkaisun hinta on 165 mk + toim.kulut.