Asiasana: Kauhajoki

Tuula Kuittinen & Markku Ojanen

TIIVISTELMÄ JA JOHTOPÄÄTÖKSET

Traumaattisten tapahtumien vaikutuksia on hankala tutkia, koska ne tulevat yllättäen. Niihin on vaikea kohdistaa sellaista tutkimusta, jossa myös tapahtumaa edeltävä tilanne olisi luotettavasti kartoitettu. Tällainen mahdollisuus aukeni Tuula Kuittisen tehtyä Kauhajoella perusteellisen kartoituksen lukiolaisten hyvinvoinnista ja itsehallinnasta talvella 2008 pro gradu -työtään varten. Koulusurma tapahtui saman vuoden syyskuussa. Päätimme toistaa kyselyn saman vuoden joulukuussa. Tavoitteena oli arvioida, oliko tuo järkyttävä tapahtuma jättänyt jälkiä lukiolaisten hyvinvointiin. Vaikka lukiolaisten yhteydet ammattikorkeakoulun opiskelijoihin olivat satunnaisia, surmatyö tapahtui vain vajaan kilometrin päässä lukiosta, jossa opiskelijat istuivat kahden tunnin ajan karanteenissa. Tapahtuma oli Kauhajoella kaikkia ihmisiä koskettava traumaattinen kokemus. Sen voi odottaa näkyvän lukiolaisten arvioissa vielä kolmen kuukauden kuluttua.

Tutkimuksessa oli mukana kummallakin tutkimuskerralla koko lukiolaisten ryhmä, joten vertailua oli mahdollista tehdä. Vastaukset annettiin nimettömänä. Tutkimuksessa kysyttiin sekä oireita että hyvinvoinnin kokemista. Kummastakin saadut tulokset olivat ensimmäisessä tutkimusvaiheessa myönteisiä, sillä lukiolaisten vastaukset painottuivat myönteiseen suuntaan. Noin 10 prosentilla arviot olivat kriittisellä alueella eli masennus- tai ahdistusarvot olivat riskirajan yläpuolella. Väsymyksen, uupumuksen ja stressin kokeminen olivat sen sijaan yleisiä, sillä yli puolet koki niitä. Kokonaisuutena kuva lukiolaisten hyvinvoinnista oli kuitenkin myönteinen eikä poikkea muiden tutkimusten antamista tuloksista. Nuoret luottivat itseensä, olivat optimistisia ja heidän mielialansa oli hyvä. Ne lukiolaiset, jotka vastaustensa perusteella osoittivat itsekontrollia eli heidän elämänsä oli monin eri tavoin järjestyksessä, olivat hyvinvoivia ja tyytyväisiä elämäänsä.

Seurantavaiheessa muutokset olivat ensimmäiseen kyselyyn nähden vähäisiä. Muutosten suunta oli kielteinen, mutta vain ahdistuneisuudessa muutos oli tilastollisesti merkitsevä. Ahdistuneisuus oli hiukan lisääntynyt. Esimerkiksi optimismissa ja mielialassa muutokset olivat merkityksettömiä. Lukiolaisilta kysyttiin seurannassa (ei siis alkumittauksessa) myös turvallisuuden kokemusta, joka koettiin yhtä korkeaksi kuin yleensä tämän ikäisillä nuorilla. Turvallisuuden kokeminen sai kaikkein myönteisimmät arviot seurannassa. Pojat kokivat tyttöjä enemmän turvallisuutta.

Tulokset kuvastavat nuorten ja yleensäkin ihmisten luonnollista kykyä jatkaa elämää kuten ennenkin. Kun trauma koskettaa kaikkein läheisimpiä ihmisiä, sen vaikutukset näkyvät vielä kuukausien ja vuosienkin kuluttua. Ajan myötä useimmat traumoja kokeneet alkavat toipua, joskin voimakas trauma aina jättää kielteiset jälkensä persoonallisuuteen ja hyvinvointiin.

JOHDANTO

Tämä tutkimuksen tarkoituksena on arvioida Kauhajoen ampumatragedian mahdollisia vaikutuksia Kauhajoen lukion opiskelijoiden itsekontrolliin ja hyvinvointiin. Tutkimuksessa toistetaan Kuittisen (2009) pro gradu –tutkielmassa tehdyn kyselyn keskeiset osat. Alkuperäinen tutkimusaineisto kerättiin kolmessa lukiossa Etelä-Pohjanmaalla helmi- ja maaliskuussa 2008. Aiemmassa tutkimuksessa oli mukana kolme eri kokoista lukiota, joista keskisuurena lukiona oli Kauhajoen lukio.  Vain seitsemän kuukautta ennen Kauhajoella 23.9.2008 tapahtunutta koulusurmaa kerätty aineisto antoi mahdollisuuden vertailun tekemiseen.

Ampumatragedian tapahtuessa Kauhajoen lukiolla oli koeviikko. Koeaika oli 8.50-11.50. Kun tieto tapahtumasta tuli, koetta valvovat opettajat ja osa opiskelijoista oli luokissa. Kokeesta poistuneet opiskelijat sekä osa opettajista, mukaan lukien vt. rehtori, olivat syömässä viereisen yhteiskoulun ruokasalissa. Tiedon yhteiskoululle toi sinne saapunut poliisi. Opettajia ja opiskelijoita kehotettiin jättämään ruuat kesken ja palaamaan välittömästi luokkiinsa. Lukiolle juostuaan vt. rehtori kuulutti keskusradion kautta tapahtuneesta ja opiskelijat määrättiin opettajien johdolla pysymään luokissaan, kunnes toisin ilmoitetaan. Karanteeni kesti noin kaksi tuntia, jona aikana opiskelijat saivat tietoja tapahtumista puhelimiinsa sukulaisiltaan ja ystäviltään sekä internetin kautta jokaisessa luokassa olevilta tietokoneilta.

Ampumatragedia tapahtui Seinäjoen ammattikorkeakoulun Kauhajoen yksikössä, jossa sijaitsee pelkästään restonomikoulutus. Samoissa rakennuksissa on koulutuskeskus Sedu:n Kauhajoen toimipiste, jossa sijaitsee palvelualojen koulutus. Oppilaitosten  etäisyys lukiosta on n. 900 m. Surmat tapahtuivat restonomikoulutuksen toisen vuosikurssin ryhmässä, jossa ei opiskellut yhtäkään Kauhajoella peruskoulun tai lukion käynyttä opiskelijaa. Kauhajoen lukion opiskelijoiden yhteydet surman tekijään, uhreihin ja pelastuneisiin ovat satunnaisia. Sen sijaan palvelualojen oppilaitoksessa opiskelee lukiolaisten ystäviä ja sukulaisia, joita on myös paikkakunnan ammattiauttajien joukossa.

MENETELMÄT

Osallistujat ja tutkimuksen kulku

Aineisto kerättiin Kauhajoen lukion toisen ja kolmannen luokan opiskelijoilta joulukuussa 2008, vajaa 3 kk ampumatragedian jälkeen. Tutkimusjoukko oli sama, joille oli tehty vastaava kysely laajempana helmikuussa 2008 (Kuittinen, 2009).

Opiskelijat täyttivät kyselylomakkeet omien opettajiensa valvonnassa. Kyselyyn vastasivat kaikki 2-3 luokkien opiskelijat, jotka olivat kyselyn toteuttamisen ajankohtana läsnä oppitunneilla. Vastausten lukumäärät helmikuun ja joulukuun kyselyissä ja vastaajien jakaantuminen sukupuolen mukaan käy ilmi taulukosta 1.

Taulukko 1.

Kyselyyn vastanneet ajankohdan ja sukupuolen mukaan

Kyselyyn vastasi helmikuussa 148 opiskelijaa, joista tyttöjä oli 82 (55,3%) ja poikia 66 (44,7%). Joulukuussa toteutetussa uusintatutkimuksessa vastaajia oli kaikkiaan 144. Vastauslomakkeita jouduttiin kuitenkin hylkäämään 7 kpl, koska niissä oli joko jätetty jokin osio kokonaan vastaamatta tai vastattu  jossain osiossa pelkkiä ääriarvoja. Hyväksyttyjä vastauslomakkeita oli yhteensä 137, joista tyttöjä 78 (56,9%) ja poikia 59 (43,1%).

Helmikuussa vastaajista  77 (52,0%)  kävi lukiota ensimmäistä vuotta ja  71 (48,0%) toista vuotta. Joulukuussa lukuvuoden vaihduttua vastaajista 65 (47,2%) kävi lukiota toista vuotta ja 72 (52,6%) kolmatta vuotta. Vastaajien jakaantuminen luokka-asteen mukaan helmikuussa ja joulukuussa käy ilmi taulukosta 2.

Taulukko 2.

Kyselyyn vastanneet ajankohdan ja luokka-asteen mukaan

Mittarit

Tutkimuksessa käytetty kyselylomake on kokonaisuudessaan liitteessä 1. Taustatietoina kysyttiin vastaajien sukupuoli ja luokka-aste. Tähän tutkimukseen otettiin mukaan osa Kuittisen (2009) tutkimuksessa käytetyistä muuttujista sekä lisättiin yksi muuttuja.

Oireita kyseltiin SCL-90 –oirekyselyllä, jossa on yhdeksän eri summamuuttujaa. Niistä mukaan valittiin kolme: somatisaatio, masennus ja ahdistuneisuus. Muut oirekyselyn summamuuttujat ovat obsessiivis-kompulsiivisuus, interpersoonallinen herkkyys, vihamielisyys, foobinen ahdistus, paranoidiset ajatukset sekä psykoottisuus. Holi, Sammallahti ja Aalberg (1998) ovat tehneet validiteettitutkimuksen SCL-90 oirekyselyn suomenkielisestä versiosta ja todenneet kyselyn validiteetin hyväksi.

Itsekontrollia mitattiin Tangneyn, Baumeisterin ja Boonen tutkimuksessaan (2004) käyttämälle SCS-kyselyllä. Aikaisempien itsekontrollin mittareiden puutteellisuuksien takia tutkijat näkivät tarpeelliseksi kehittää uudistetun mittarin, joka sopii itsekontrollin määritelmään sisäisten ja ulkoisten impulssien hallintakykynä. SCS (Self-Control Scale) koostuu 36 väittämästä, joita arvioidaan asteikolla 1-5 (1 ei lainkaan, 2 melko vähän, 3 jossain määrin, 4 melko paljon, 5 erittäin paljon). Tutkijat käyttivät SCS:stä myös lyhyttä 13 väittämän versiota, jonka korrelaatio pitkään versioon oli korkea. Tässä tutkimuksessa on käytetty pitkää 36 väittämän versiota. SCS- kyselyä ei ole aiemmin käytetty Suomessa kuin Kuittisen (2009) pro gradu tutkielmassa, jota varten se suomennettiin. Kysely on nähtävissä liitteessä 1 (kysymykset 38-73). SCS muodostaa itsekontrolli –summamuuttujan. Tutkimuksessa käytettiin siis neljää eri summamuuttujaa, jotka ovat itsekontrolli sekä SCL-90 oirekyselystä valitut kolme em. summamuuttujaa.

Hyvinvointia mitattiin Ojasen kehittämillä 0-100 –asteikoilla, joista otettiin mukaan ahdistuneisuus, elämän hallinta, itseluottamus, mieliala, optimistisuus ja turvallisuus. Ahdistuneisuutta ja mielialaa (Ojasen asteikolla 100 = erittäin ahdistunut; 0 = erittäin huono mieliala) mitattiin siis kahdella eri mittarilla. Turvallisuusasteikko on tämän tutkimuksen ainut mittari, joka ei ole mukana Kuittisen (2009) pro gradu –tutkimuksessa. Sen osalta vertailuaineistona käytetään aiempaa suomalaista aineistoa.

TULOKSET

Vastaajien itsekontrolli ja hyvinvointi

Vastaajien itsekontrollin keskiarvo oli tässä tutkimuksessa 121,7. Poikien itsekontrolli (122,4) oli edelleen hieman korkeampi kuin tyttöjen (121,4), joskin ero oli kaventunut helmikuun mittauksesta. Tyttöjen itsekontrolli oli laskenut helmikuusta tasan 2 pistettä ja poikien 3,2 pistettä. Keskihajonnat olivat  tytöillä 15,6 ja pojilla 12,9, mikä oli lähes sama kuin helmikuun mittauksessa. Tyttöjen keskihajonta oli joulukuussa hieman suurempi kuin helmikuussa. Helmikuun ja joulukuun tulosten vertailu käy ilmi taulukosta 3.

Taulukko 3.

Tulosten vertailu helmikuun ja joulukuun mittauksessa.

Tutkimuksessa hyvinvointimittareina käytettyjen Ojasen asteikkojen ahdistuneisuus, elämänhallinta, itseluottamus, mieliala, optimismi ja turvallisuus keskiarvojen mukaan koettu hyvinvointi oli hyvä. Sekä tyttöjen että poikien antamat arvot olivat laskeneet jonkin verran helmikuussa annetuista arvoista. Poikkeuksen muodostivat tyttöjen mieliala sekä poikien optimismi, jotka olivat pysyneet samoina. Suurin lasku helmikuun ja joulukuun mittausten välillä oli tyttöjen ahdistuneisuudessa mitattuna 0-100 –asteikolla. Tyttöjen ahdistuneisuus oli lisääntynyt 5,5 pistettä (ja poikien 1,9 pistettä). Keskihajonnat olivat kahdessa mittauksessa samansuuntaisia, joskin tyttöjen keskihajonta ahdistuneisuuden ja itseluottamuksen osalta oli kasvanut.

Tutkimuksessa käytettiin SCL-90 –oirekyselystä summamuuttujia somatisaatio, masentuneisuus ja ahdistuneisuus, joiden summapistemäärät olivat poikien somatisaatiota lukuun ottamatta joulukuun mittauksessa hieman suuremmat kuin helmikuun mittauksessa. Oireiden osalta keskihajonnat olivat samansuuntaiset tai hieman suuremmat joulukuussa kuin helmikuussa.

Mittauskertojen erojen tilastollinen testaus tehtiin t-testillä. Tulos oli tilastollisesti merkitsevä ainoastaan ahdistuneisuudessa mitattuna 0-100 asteikolla. Levenen testissä ahdistuneisuuden p-arvo on .016 ( < .05), joten varianssit ovat eri suuruiset. T-testissä t:n arvo on -1.76 ja p:n arvo .079. Keskiarvojen ero on -3.98. Joulukuussa 2008 tutkitut kauhajokiset lukiolaiset olivat ahdistuneempia kuin helmikuussa. SCL-90 oirekyselyllä mitattuna ahdistuneisuuden ja masentuneisuuden arvot t-testillä ovat tilastollisesti suuntaa antavia. Ahdistuneisuuden p-arvo Levenen testissä on .061, joten varianssit ovat saman suuruiset. T-testissä t:n arvo on 11.94 ja p:n arvo .054. Masentuneisuuden p-arvo Levenen testissä on .135, joten varianssit ovat saman suuruiset. T-testissä t:n arvo on .052.

Holi (2003) on laatinut suomalaiset normiarvot SCL-90 oirekyselylle. Ne on ilmaistu sen mukaisesti kuin oirekyselyn arvot lasketaan kliinisessä käytössä. Laskentatavassa vähennetään jokaiseen väittämään annetusta pisteistä 1 (n-1) ja lasketaan sitten summamuuttujille keskiarvot. Jokaiselle summamuuttujalle on määritelty kliininen raja-arvo. Taulukossa 4 on verrattu tämän tutkimuksen tuloksia Holin tutkimuksessaan laatimaan suomalaiseen normiaineistoon sekä Kuittisen (2009) pro gradu –tutkielman kolmesta lukiosta kerättyyn aineistoon.

Tässä tutkimuksessa saadut keskiarvot vastaavat melko hyvin normaaliväestön normiarvoja ja ovat samansuuntaiset kuin Kuittisen (2009) tutkimuksessa. Kriittiset rajat kliinisessä käytössä ovat: somatisaatio > 1,67, obsessiiviskompulsiivisuus > 1,82, interpersoonallinen herkkyys > 1,74, masentuneisuus > 1,73 ja ahdistuneisuus > 1,53. Joidenkin koehenkilöiden osalta raja-arvot tässä tutkimuksessa ylittyvät, joskin tutkittujen keskiarvot ja keskihajonnat ovat samansuuntaiset kuin Holin (2003) normiarvot normaaliväestöstä ja huomattavasti alemmat kuin Holin normiarvot psykiatrisista potilaista.

Taulukko 10.

Oirekyselyssä saadut keskiarvot ja niiden vertailu Holin (2003) aineistoon.

LÄHTEET

Holi, M. M. (2003). Assessment of psychiatric symptoms using the SCL-90.  Academic Dissertation, Helsinki University.

Holi, M. M., Sammallahti, P. R., Aalberg, V. A. (1998). A Finnish validation study of the SCL-90. Acta Psychiatrica Scandinavica, 97, 42-46.

Kuittinen, T. (2009). Itsekontrolli ja hyvinvointi. Pro gradu –tutkielma. Tampereen yliopisto.

Tangney, J. P., Baumeister, R. F., Boone, A. L. (2004). High Self-Control Predicts Good Adjustment, Less Pathology, Better Grades, and Interpersonal Success. Journal of Personality, 72, 271-322.

Tutkimuksen lomakkeita voi tiedustella Markku Ojaselta.