Historioitsija Eric Hobsbawm oli aina vuoteen 1991 asti kommunistisen puolueen jäsen ja edusti pitkään sen stalinistista siipeä. Mikä saa älymystön edustajan ihailemaan Stalinin kaltaista hirviötä, kysyy historioitsija Paul Johnson. Jostain syystä monet intellektuellit ovat ihailleet raakaa vallankäyttöä. Hitlerin ihalijoiden joukossa olivat esimerkiksi Oswald Spengler, Martin Heidegger, Ezra Pound, T.S. Eliot, Jean Cocteau, Lloyd George ja Windsorin herttua.
Stalinista George Bernard Shaw kirjoitti näin: “Meillä ei ole varaa moralisoida, kun mitä tarmokkain naapurimme … humaanisti ja taitavasti likvidoi kourallisen hyväksikäyttäjiä ja spekulantteja tehdäkseen maailmasta turvallisen rehellisille ihmisille.”
Kuitenkin Eric Hobsbawmille sateli huomionosoituksia ja tunnustuksia, vaikka hän kuvasi arvostavasti yhtä maailmanhistoria suurimmista julmureista. Voiko tällainen henkilö kirjoittaa objektiivista historiaa?
Aikanaan myös Maolla oli ihailijansa. Niitä oli runsaasti myös Suomen yliopistoissa. Yhdysvalloissa David Rockefeller kehui Maon Kiinan harmoniaa ja tehokasta hallintoa.
On aina vaarallista, kun ideat ovat tärkeämpiä kuin ihmiset. Tämä on älymystön helmasynti. Suurten asioiden nimissä voidaan käynnistää ja puolustella mitä kauheimpia tekoja. Johnsonin mielestä kahdelta hyvin tunnetulta intellektuaalilta, Bertrand Russellilta ja Jean-Paul Sartrelta ei kannattanut kysyä mitään arkista asiaa, ei varsinkaan sellaista, joka liittyi moraaliin. Kyse on “henkilöistä, joita heidän oma älynsä sokaisi niin, että he eivät kyenneet näkemään pahuutta ja pirullisuutta, vaikka se tuijotti heitä suoraan kasvoihin”.
Lähteet:
Johnson, Paul (2012). Men Blinded by Their Brains. Forbes, Nov. 19.