SOTEen liittyy etenkin kustannuspuolella asioita, joista ei ole saatu mitään tietoa. Kansalaisille SOTEa perustellaan kahdella tavalla. SOTEessa lääkäriin pääsee helpommin ja nopeammin ja yhteiskunnan kustannukset vähenevät tai ainakin niiden nousu taittuu. Toiminta tehostuu, koska yritykset tekevät nykyistä suuremman osuuden ja koska yritykset tekevät kaiken paremmin ja edullisemmin. Mallia ei varmaankaan oteta Yhdysvalloista, jossa terveydenhoito on erittäin kallista.
Todellisuudessa lääkärille pääsyn helpottaminen vaatii lisää lääkäreitä ja lisää rahaa ellei lääkärien palkkoja ja palkkioita alenneta. Ehkäpä koulutusmäärien radikaali lisääminen tähtää tähän.
Yhteiskunnan kustannukset lisääntyvät kahdella tavalla, jos ja kun yritysten osuus palveluista kasvaa. Valtio – siis me kansalaiset – maksamme satoja miljoonia ulkomaisille ja kotimaisille sijoittajille voittoina ja verojärjestelyinä. Tämä on poissa yhteisestä rahapussista. Toiseksi SOTE siirtää varakkaiden itse maksamia palveluita yhteiskunnan maksettavaksi. Tuskin tämäkään on pieni summa. Jos kansalaisten maksama kustannusten osuus SOTEssa nousee korkeaksi, on paljon ihmisiä, jotka eivät pysty osuuttaan maksamaan. Nämä uuden järjestelmän lisäkustannukset tulisi arvioida ja ilmoittaa ne päättäjille ja kansalaisille.
SOTE on paljastunut lujaksi uskoksi markkinatalouden kykyyn ratkaista ongelmia. Mitä suurempi osa palveluista saadaan liikeyritysten haltuun, sitä paremmin ja edullisemmin kaikki sujuu.
Kun lääkäriin pääsyy helpottuu, myös tarpeettomien käyntien määrä lisääntyy. Näin käy aina siellä, missä palveluja on paljon tarjolla. Tämäkin on syytä uskaltaa sanoa, sillä se lisää kustannuksia.
Toinen iso asia liittyy sekin rahaan, mutta on myös psykologiaa. Kyse on valinnan vapaudesta, jota kokoomus erityisesti ajaa. Onko kokoomuksessa huomattu, millaisesta tutkimuksesta taloustieteen Nobel-palkinto tuli? Richard Thaler tutki ihmisten taloudellisia ratkaisuja ja osoitti, että niissä on rationaalisuuden kannalta paljon toivomisen varaa. Ihmisten valinnat eivät ole loogisia ja rationaalisia. Jotkut arkiset valinnat ovat helppoja, mutta SOTEn valinnat eivät kuulu niihin.
Kaksi asiaa tekee valinnan vaikeaksi. Kun vaihtoehtoja on paljon – mitä juuri SOTEssa mainostetaan – syntyy valinta-ahdistusta ja valinnan jälkeistä katumusta. Vaihtoehtoja ei tarvitse olla paljon, kun valinta vaikeutuu. Tämä näkyy jo monilla muillakin elämänalueilla. Yksi raivostuttava asia on se, että sama tuote maksaa milloin mitäkin. Se tekee palvelujen tai tuotteiden käyttäjän olon epävarmaksi.
Ex-ministeri Rehulan mukaan valinta tosin koskee vain 10 prosenttia väestöstä. Muut eivät valitse, koska eivät ymmärrä, miten ja mitä valitaan. Valinta on vaikea myös tuolle 10 prosentille. Kuulunko itse siihen joukkoon? Tuskin, sillä en tiedä lääketieteellisen hoidon laadusta juuri mitään. Valintani ratkaisee vain se, kuinka minua SOTEn yksiköissä kohdellaan, siis paijataan. Siihen liittyy myös hoitoon pääsyn nopeus, vaikka vaivani olisi vähäinen.
En usko, että suurten ja pienten yksiköiden tuloksia voidaan järkevästi verrata. Isoista kirurgisista operaatioista voidaan saada tietoa, mutta kun sairauksien kirjo on suuri, vertailu on vaikeaa. Jos eroja saadaan näkyviin, haluavatko kaikki parhaaseen yksikköön tai sairaalaan? Tuskin näin sentään käy, sillä myös palvelujen etäisyydet vaikuttavat eivätkä kaikki lue vertailujen tuloksia.
Kaikki viittaa siihen, että olemme matkalla kohti tuntematonta ja entistä kalliimpaa järjestelmää. Erikoista on se, että Suomessa on kansainvälisten vertailujen mukaan jo nyt varsin hyvin toimiva, kustannustehokas järjestelmä.