Minä ja muut (2011)

Minä ja muut – itsetuntemuksen kirja. 2011. Helsinki: Kirjapaja. 231s.
ISBN 978-952-247-145-1

Opi itsestäsi ja voi hyvin

Ihminen voi hyvin, kun hänellä on realistinen ja myönteinen kuva itsestään. Silloin on helppo olla muiden kanssa, ja myös muiden on helppo olla itsensä tuntevan ihmisen seurassa. Riittävä itsetuntemus onkin hyvien ihmissuhteiden perusta.

Itsetuntemustaan voi parantaa. Se vaatii avoimuutta ja rohkeutta, mutta siitä saa varmuutta toimia luontevasti. Teoksessa kerrotaan ajantasaista ja tutkittua tietoa itse- ja ihmistuntemuksesta. Minä ja muut on kirja kaikille, jotka ovat kiinnostuneet itsensä kehittämisestä ja ihmissuhteidensa parantamisesta. Se sopii myös niille, jotka tekevät työtä ihmisten parissa.

Markku Ojanen on psykologian emeritusprofessori, joka tunnetaan myös onnellisuusprofessorina. Hän on kirjoittanut useita suosittuja teoksia, muun muassa Hyvinvoinnin käsikirjan (2009).

Pahuuden viehätys

Olen kirjoittamassa kolumnia, jossa pohdin pahuuden viehätystä kulttuurissa ja yleensäkin. Miksi Darth Vader on tyylikkäämpi kuin Luke Skywalker? Miksi lasten poliisi ja rosvo -leikissä kaikki haluavat olla rosvoja? Miksi elokuvan tai kirjan paha hahmo kiehtoo katsojaa, joskus jopa niin paljon, että hän asettuu sen puolelle? Mikä selittää esimerkiksi mafiaelokuvien julmien ja vastenmielisten (mutta usein hyvin karismaattisten) hahmojen ihailun?

Olen kyllä kirjoittanut kirjankin pahuudesta, mutta nuo kysymykset ovat hankalia. Olen miettinyt esimerkiksi kauhuelokuvien suosiota. Minä en niitä saata katsoa, mutta monet katsovat. Uteliaisuus ja halu testata itseään selittää osittain näiden suosiota, mutta vain osin. Pelon ja kauhun helpottuminen tuntuu hyvältä:

Kenties tämä periaate selittää elokuvien väkivallan yleisyyden. Kyseessä ei ole todellisuus, vaan viihteeksi tarkoitettu väkivalta. Väkivalta voi tuntua pelottavalta, mutta jos sankari voittaa ja elokuva joka tapauksessa on kestetty, tulee helpotuksen tunne. (Hyvä paha ihminen -kirjastani).

Leo Tolstoi kirjoitti Anna Kareninan alkuun suunnilleen niin, että onnelliset perheet eivät kiinnosta ketään, sillä ne ovat samanlaisia, mutta onnettomat perheet ovat kaikki erilaisia ja siten kiinnostavia. Saamme kauhistella ihmetellä hirveitä asioita. Onneksi minun ei tarvitse elää tuollaista elämää.

Onnellisuusprofessorina mietin, miksi ihmiset haluavat mennä katsomaan näytelmiä tai elokuvia, joissa kuvataan pirullisia ihmisiä. Usein varsinkin arvostelijat heti sanovat nähtyään leppoisan ja hyväntahtoisen elokuvan tai näytelmän, että tuo ei ole realistista. Sen on sentimentaalista, mikä asettaa elokuvan heti muita kehnommaksi.

Eräässä tutkimuksessa kielteistä arviota pidettiin osuvampana kuin myönteistä.

Sain 1980-luvun alussa asenteita tutkiessani tuloksen, jonka mukaan minun asenteeni mielisairaita kohtaan ovat ihan myönteisiä ja asiallisia, mutta muut ihmiset suhtautuvat heihin julmasti ja ennakkoluuloisesti. Tunnemmeko myös ylemmyyttä katsoessamme, kuinka nuo muut ihmiset sotkevat elämänsä?

Elokuvan harrastajana olen havainnut, että näyttelijätkin mielellään esittävät kamalia rikollisia. Ne antavat heille mahdollisuuden todistaa kykynsä. Sankarit ovat hyvyydessään vähän värittömiä. Tämän vuoksi antisankarit ovat erityisen kiehtovia.

Lisäksi meissä on kaipuuta olla ylivertaisen vahvoja ja häikäilemättömiä. Haluaisimme noudattaa mielitekojamme niin kuin nuo häikäilemättömät ihmiset. Tilaisuus tekee varkaan tutkimustenkin mukaan. Tätä sosiaalipsykologit ovat käytännössä kokeilleet. Se pitää paikkansa.

Normien rikkomisessa on jotakin kiehtovaa. Kun joku uskaltaa lyödä kaiken säpäleiksi, siinä on jotakin kiehtovaa.

Omasta lapsuudestani muistan, että myös poliisin rooli kiinnosti. Leikkiessäni myöhemmin poikieni ja heidän kavereittensa kanssa, minun piti välillä olla poliisi, välillä rosvo.

Uudistava usko (2011)

Uudistava usko. 2011. Perussanoma Oy. 258s.
ISBN 978-951-888-584-2

Katso myös teoksen parikirja Ahdas ateismi (2011)!

Psykologian professori Markku Ojasen ateismia ja uskoa käsittelevän parikirjan itsenäinen toinen osa. Kirjassa pohjaudutaan tutkimukseen siitä, mitä tiedetään ihmisten käyttäytymisen syistä ja hyvinvoinnista. Miten uskonto (lähinnä kristinusko) näkyy moraalissa ja hyvinvoinnissa? Mitä ihmiset tekevät ja mitä he kokevat? Miten he perustelevat tekojaan?

Suomalaisen onnellisuuden ja hyvinvoinnin tulevaisuus (2011)

“Voiko onnen saavuttaa?” Teoksessa (Osmo Kontula, toim.) Suomalaisen onnellisuuden ja hyvinvoinnin tulevaisuus. 2011. Helsinki: VL-Markkinointi Oy, 232-250.
ISBN 978-952-226-083-3

Suomalaisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden tulevaisuus

Väestöliiton 70-vuotisen taipaleen kunniaksi toimitetussa juhlakirjassa eri alojen keskeiset asiantuntijat visioivat sitä, millaiseksi suomalaisten hyvinvointi ja onnellisuus saattavat kehittyä parin seuraavan vuosikymmenen aikana.

Suomalaisten hyvinvointia on rakennettu yhteisellä tahdolla ja periaatteella, jossa kaveria ei jätetä. Toivomme tämän hengen voivan hyvin myös tulevaisuudessa. Yleistä luottamusta voidaan rakentaa ja ylläpitää tekemällä yhteiskunnallisia päätöksiä, jotka ovat sosiaalisesti kestäviä, oikeudenmukaisia ja tasa-arvoa kunnioittavia.

Väestöliiton intressinä on edistää suomalaisten perheiden hyvinvointia. Tälle työlle on hyvät lähtökohdat, sillä suomalaiset ovat eurooppalaisittain jopa poikkeuksellisen perhemyönteisiä. Perheen ja parisuhteen suuri arvostus näkyy meillä myös korkeana syntyvyytenä.

Yksi suurimmista lähitulevaisuuden muutoksista tulee olemaan hyvinvoinnin sisällön uudelleen arviointi. Taloudelliset asiat saavat jatkossa epäilemättä nykyistä vähemmän painoarvoa hyvinvoinnin rakennusaineina. Tulevaisuuden isoksi haasteeksi nousee se, miten saavuttaa ja säilyttää onni ja tyytyväisyys omassa elämässä. Kirja tarjoaa uusia näkökulmia ja syvällisiä ajatusleikkejä sekä julkisen keskustelun herättämiseksi että lukijan oman pohdinnan avartamiseksi.

Ahdas ateismi (2011)

Ahdas ateismi. 2011. Perussanoma Oy. 258s.
ISBN 978-951-888-583-5

Katso myös teoksen parikirja Uudistava usko (2011)

Psykologian professori Markku Ojasen ateismia ja uskoa käsittelevän parikirjan itsenäinen ensimmäinen osa. Tässä kirjassa Ojanen käy läpi ateismin uskontokritiikkiä sekä pohtii uskonnon ja tieteen suhdetta. Hän kysyy myös, miten uskovat ovat reagoineet kritiikkiin ja hahmottelee uskonnon puolustusta.