Olemme kaikki vastuussa rasismin torjumisesta

Suututtaa ja hävettää, kun lukee tummaihoisten ihmisten ikäviä kokemuksia täällä Suomessa. Sellaista ei kerta kaikkiaan saisi tapahtua. Olen tietoinen siitä, että tämän kirjoituksen lukijat ovat kanssani samaa mieltä. Lukijoiden joukossa tuskin on monia, jotka ovat syyllistyneet sellaisiin ilkeyksiin ja ruokottomuuksiin, joista on saanut lehdistä lukea. Aika moni on varmaan tällaista käyttäytymistä nähnytkin ja sitä kauhistellut.

Olemme kaikki osaltamme vastuussa siitä, että tällainen törkeä käytös vähenisi. Mitä voimme tehdä? Kun kuulemme puheita, joissa rasismi tulee esiin, puutumme siihen ja koetamme saada puhujat ymmärtämään, että se on moraalisesti väärin. Jos näemme tällaista tapahtuvan, puolustamme niiden uhriksi joutunutta. Pelko voi estää tilanteeseen puuttumisen, mutta ainakin voimme jälkeenpäin kertoa uhrille, että emme hyväksy sitä ja pyydämme häneltä anteeksi.

Vanhempina ja isovanhempina puhumme yhä uudelleen tästä asiasta lapsille ja kerromme, että tuollainen käyttäytyminen ei ole oikein. Muistutamme, kuinka tuskallista on olla kiusaamisen kohteena. Lapset ymmärtävät jo varhain oikeudenmukaisuuden idean, kun siitä heille esimerkkien avulla kerrotaan.

Kouluissa opettajien on aivan aineesta riippumatta puhuttava tästä asiasta. Hyvä keino on kehottaa oppilaita eläytymään niiden asemaan, jotka kokevat ilkeyksiä. Suurin osa koululaisista tajuaa, miten tärkeästä asiasta on kysymys ja ymmärtää, miten pahasti ihonväriin perustuvat loukkaukset sattuvat. Eihän kukaan voi mitään ihonsa väritykselle.

Suuri osa näistä loukatuista ihmisistä on jo Suomen kansalaisia tai on kohta sellaisiksi tulossa. Vaikka ei koskaan saisi Suomen kansalaisuutta, jokaisella on oikeus saada asiallista kohtelua osakseen. Me tarvitsemme näitä ihmisiä, jotta Suomi voisi saada kipeästi kaipaamaansa työvoimaa yhteisen hyvinvoinnin takaamiseksi. Moni heistä on joutunut omassa maassaan vainon kohteeksi. Onhan kauheata, jos vaino jatkuu täällä Suomessa.

Olet varmaan mielessäsi kysynyt, miksi tällaista toisen ihmisen henkistä pahoinpitelyä tapahtuu niin paljon, että moni tummaihoinen sanoo kokevansa sellaista päivittäin. Siis päivittäin! Kestäisitkö sinä sellaista? Rasismille on esitetty monenlaisia tulkintoja. Onko kyse typeryydestä, tietämättömyydestä, pelosta vai ylimielisyydestä? Tai silkasta ilkeydestä, joka paljolti johtuu puutteellisesta kasvatuksesta? Ainakin kyse on empatian puutteesta. Mieleen ei tule ajatus, että minä satutan tuota ihmistä ja teen sen vain sen tähden, että tuon ihmisen ihonväri on erilainen kuin minulla. Kehtaatko tunnustaa, että nautit noista ilkeistä teoista? Epäilen vahvasti, että tämä ilkeyksiä lateleva henkilö on ilkeä ihminen kaikkialla muuallakin. Häntä vain ei ole saatu kuriin.

Joitakin vuosia sitten törmäsin sanaan civility, jota ei ollut ihan helppo kääntää suomeksi. Päädyin sanapariin sydämen sivistys. Se on yksi arvokkaimpia ominaisuuksia, joita ihmisellä voi olla, kenties arvokkain. Kun sitä puuttuu, yhteiselämä vaikeutuu monin tavoin. Sydämen sivistys näkyy kohteliaisuutena, avuliaisuutena ja toisen ihmisen kunnioittamisena samanlaisena ihmisenä kuin itsekin on. Silloin haluaa asettua toisen asemaan, kuunnella hänen toiveitaan ja haluaa myös hänen elävän hyvää elämää. Sydämen sivistystä omaava henkilö tajuaa, että kyse on oikeudenmukaisuudesta ja yhteisestä hyvinvoinnista.

Markku Ojanen
Lempäälä

Rasismi on teoista eikä asenteista kiinni

Aamulehden yleisönosaston kirjoitus (11.1.) on otsikoitu “Rasismi on asenteista kiinni”. Kyseessä on myönteinen ja hyvä kirjoitus. Rasismi ja ennakkoluuloinen suhtautuminen on kuitenkin enemmän kiinni teoista kuin asenteista. Meillä jokaisella on kielteisiä asenteita eri asioihin ja ihmisiin. Osa niistä on järkeviä ja hyödyllisiä, osa vahingollisia. Kun kyse on toisiin ihmisiin kohdistuvasta epäystävällisestä ja ilkeästä käyttäytymisestä, olennaista on itsehillintä. Vaikka mielessä liikkuisi kielteisiä asenteita, usein on toimittava niiden vastaisesti. Arkielämässä tämä merkitsee muihin ihmisiin kohdistuvien kielteisten tekojen välttämistä. Ei ole mikään pakko huudella ilkeyksiä, syrjiä, torjua ja väheksyä, vaikka mielessä liikkuisi ilkeitä ajatuksia. Emme niinkään tarvitse asennekasvatusta eli asenteista puhumista, vaan itsehillinnän ja ystävällisyyden opetusta. Tietenkin kyse on muna–kana-ongelmasta. Kumpi on ensin, asenne vai teko? Tästä tutkijatkin kiistelevät. Nykykäsityksen mukaan tunnevaltaiset asennereaktiot ovat hyvin nopeita, joten niiden hillintä on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Kuitenkin on ilmeistä, että jos kielteisille teoille annetaan tilaa, asenteet muuttuvat niiden mukaisiksi. Vieraan, erilaisen ja oudon pelko on ihmiselle luontaista. Tämän ominaisuuden avulla ihminen on selviytynyt vaaroista pitkä historiansa aikana. Erilaisuus vaati meiltä energiaa. Joudumme miettimään, mikä tuo ihminen oikein on? Mitä hän ajattelee, mitä arvostaa, mitä pitää oikeana ja vääränä? Suuri houkutus on asettaa hänet johonkin tuttuun lokeroon. Tuo lokero voi olla kohtaamamme henkilön kannalta aivan kohtuuton. Kyse on nopeista intuitiivisista ratkaisuista. Kaikki kohteet herättävät pidän–en pidä-, hyvä–paha-arvion. Joskus arviot ovat hyvin voimakkaita, joskus aivan neutraaleja. Esimerkiksi juovuksissa oleva henkilö herättää monissa voimakkaan kielteisen reaktion. Useimmat koettavat silti käyttäytyä asiallisesti. Vaikka onnistuminen voi olla puolinaista, tarpeettomat yhteentörmäykset voidaan välttää. Ennakkoluulottomia ihmisiä ei ole. Kaikilla on omat kielteiset asenteensa. Joskus niitä on syytä näyttää, mutta useimmiten siitä ei ole hyötyä, vaan pikemminkin haittaa. Fiksu ihminen on oman itsensä herra eikä anna näiden asenteiden mukaisten intuitiivisten tunnereaktioiden liiaksi ohjata elämäänsä. Kyse on vaativasta taidosta, joka vaatii paljon ohjausta ja opetusta sekä elämänkokemusta. Ilman myönteisiä tekoja yhteiselämä on kovin tuskallista. Markku Ojanen Psykologian professori (emeritus)