Julkaistu 14.08.2008 Lempäälän-Vesilahden sanomissa
Eräs vanhenpainyhdistyksen puheenjohtaja kirjoitti 31.7. tässä lehdessä hyvän kirjoituksen kodin ja koulun yhteistyöstä. Juttuun oli kuitenkin lipsahtanut pari sanaa, joihin haluan ystävällisessä hengessä tarttua. Kirjoituksesta löytyvät sanat ”näin niukkoina aikoina”. Näillä sanoilla viitataan siihen, että vanhempainyhdistykset joutuvat paikkaamaan niukkuudesta kärsivän Lempäälän kunnan tai kenties koko suomalaisen yhteiskunnan puutteita. Yli 60-vuotiaana sanon, että emme elä mitään niukkuuden aikaa, vaan aivan käsittämättömän runsauden ja tuhlailun aikaa. Aloittaessani koulutieni sekä kansa- että oppikoulussa luokassa oli yli 40 lasta ja kaikesta oli pulaa. Minulla oli yksi kaupasta ostettu puinen lelu emmekä edes tuon ajan mittapuun mukaan olleet köyhiä. Mistään mukavuuksista ei ollut tietoakaan. Sähkövalo sentään oli ja radio.
Tätä nykyistä Suomen vaurautta todisti myös hiljattain Aamulehdessä ollut artikkeli, jossa Suomen talouden tila kuvattiin erittäin hyväksi. Työttömyys on vähentynyt, valtion velkoja lyhennetään ja palkat nousevat. Vain energian hinnan nousu hiukan sumentaa tulevaisuuden näköaloja.
Jos kouluilla on liian vähän rahaa, kyse on siitä, mihin rahaa halutaan laittaa. Yhdessähän nämä asiat ratkaistaan. Ottajia on vaikka miten paljon. Terveydenhuolto, lasten, nuorten ja perheiden palvelut, sosiaalitoimi ja kulttuurin eri sektorit haluavat kaikki osansa. Monien mielestä vanhusten asumista ja hoitoa tulisi aivan erityisesti kehittää. Vaatimustasomme ovat jatkuvasti nousseet niin, etei mikään tahdo riittää. Olen käynyt koulua sellaisissa röttelöissä, että nykyajan vanhemmat saisivat halvauksen. Millaista on mahtanut olla 80 tai 100 vuotta sitten? Näen tämän ”niukkuuden” keskellä myös suoranaista tuhlausta. Vaikka kynät ovat pieni asia, niitä näyttää kertyvän vuoden aikana lapsille kymmenittäin. Jatkuva tietokoneiden uusiminen vie varmasti budjetista suuren summan.
Kokoomusta kannattaessaan kirjoittaja varmaan vaatii puoluettaan lisäämään koulujen rahoitusta, mutta hän voi saada vastaansa niitä, jotka haluavat panostaa terveydenhoitoon tai kenties liiketoiminnan edellytysten tukemiseen. Yksi keino olisi nostaa veroäyriä, mistä kokoomus tuskin on kovin innoissaan. Suuri osa suomalaisista haluaa vähentää verotusta ja samaan aikaan kuitenkin pitäisi saada lisää yhteiskunnan palveluja. Tämä ei ole aivan helppo yhtälö. Minun listani kärjessä ennen koulujen tarpeita on ihmisten perusturvan saattaminen asialliselle tasolla. Onhan suorastaan järkyttävää, että edelleen on ihmisiä, jotka ovat asunnottomia tai jotka joutuvat hakemaan ruokaa avustuspisteistä. Tämä pitäisi saada kuntoon kaiken ylellisyyden keskellä. Vaikka sitten veroja korottamalla.