Laajasti maaseutua koskevan ennallistamisen tavoitteet ovat edelleen epäselviä. Onko kyseessä tilanne, joka oli esimerkiksi 80 vuotta sitten, jolloin äitini kanssa perin metsätilan? Metsä oli silloin lähes täysin hakattu. Tuskin sellaista tarkoitetaan. Onko olemassa jokin ideaalinen metsän tila, jota ennallistamisella tavoitellaan? Sellaiseen metsät eivät koskaan suostu, sillä ne elävät niin kuin hyväksi näkevät. Todennäköisesti ennallistaminen tarkoittaa ”älä koske lainkaan” -tilaa. Jos tällaisia metsiä on paljon, vaikkapa 30 prosenttia metsäalasta, tuloksena on ilmaston, tautien ja ikääntymisen tuottamia kaatuneiden puiden ryteikköjä, joilla ihminen ei tee mitään. Tuohon riittäisi viisi prosenttia metsäalasta.
Laaja ennallistaminen tuhoaa asutun maaseudun siinä muodossa kuin sitä vielä on jäljellä. Kun samaan aikaan peltojen ja metsien omistus voimakkaasti keskittyy ja siirtyy taajamiin ja kaupunkeihin, sekin vähentää asumista maaseudulla. Omistajat asuvat kaupungeissa ja antavat jatkuvasti kehittyvien koneiden tehdä työt. Vähitellen Suomen kaupungeissa asuu 90-95 prosenttia väestöstä. Se vaatii yhä enemmän sähkön tuotantoon ja rakentamiseen tarkoitettuja alueita. Samalla kun maaseudun elinehtoihin puututaan radikaalisti, kaupungit saavat lähes rajoituksetta laajentua. Tämä on luonnollista, sillä kaikesta päättävät kaupunkilaiset.
Kahta nykyajan suurta muutosta ei mitenkään hillitä: kaupungistumista ja vaurauden kasautumista. Ennustan, että vuonna 2060 – kenties jo aikaisemmin – tämä lehti ilmestyy vain verkossa. Nimeksi on silloin muutettu Maaseudun menneisyys.