Jo melko yksinkertaisissa, mutta kuitenkin vaativissa tehtävissä, palkkion jatkuva lisääminen tuottaa suoritusahdistusta ja heikentää tuloksia. Motivaatiossa pätee niin sanottu käännetty U-käyrä. Sekä kovin pieni palkkio että kovin suuri palkkio johtavat kumpikin suoritusten kannalta kielteisiin tuloksiin. Stressi lisääntyy vaativissa tehtävissä palkkion suurentuessa. Jos kyse on hyvin mekaanisista tehtävistä, silloin suuri palkkio voi parantaa tuloksia, mutta se voi johtaa voimien ponnistamiseen äärimmilleen.
Ekonomisti Dan Ariely on havainnut, että johtajat eivät usko, että tämä tulos pätee heihin. He tekevät työtä parhaiten stressattuina! Tämä ei päde edes urheilussa, sillä parhaat pelaajat eivät pelin lopussa ole tarkempia kuin pelin alussa (s. 39). Kun yhdysvaltalainen kongressiedustaja kysyi pankkiireilta “Miksi helvetissä tarvitsette bonuksia, vaikka palkkanne on niin suuri?” Kysymys tuotti suuren hiljaisuuden. Jäätävän hiljaisuuden. “Pitääkö teitä lahjoa, jotta tekisitte kunnolla töitä? En tajua tätä asiaa? Ajatelkaa, mitä tämä kertoo tavalliselle työntekijälle. Te, jotka olette kaikkein tärkeimpiä henkilöitä järjestelmässä ja sen huipulla, palkkanne ei silti ole riittävä, vaan tarvitsette vielä lisäbonuksen tehdäksenne hyvää työtä.” Kukaan ei kommentoinut ja aplodit olivat vaisuja. (Ariely, s. 41). Tätä on myös Suomessa ihmetelty, mutta sitten todetaan, että asialle ei voi mitään.
Sitouttamisen myytti on lisännyt johtajien palkkioiden inflaatiota. Todellisuudessa johtajat eivät sitoudu vaan odottavat aina vain parempaa tarjousta.
Ariely, D. (2010). The upside of irrationality. The unexpected benefits of defying logic at work and at home. Lontoo: HarperCollins.