Filosofi Christian Millerin mukaan rehellisyys on menettänyt arvoaan siitä huolimatta, että se on mitä tärkein hyve. Tämä on mielestäni turhan tyly näkemys, sillä edelleen rehellisyyttä arvostetaan arkielämässä. Politiikassa tilanne on monissa maissa toisenlainen, joten siitä Millerin näkemys saa tukea.
Kun vanhoja hyviä aikoja kiitetään, yksi peruste on aina se, että moraali on heikentynyt. Todennköisesti ihmiset ovat yhtä rehellisiä kuin ennenkin, mutta koska valvonta on vähentynyt ja rangaistukset ovat lievempiä, otolliset tilaisuudet lisäävät varkauksia. Ennen tavaroita oli vähän ja niistä pidettiin tarkkaa huolta.
Mitä rehellisyys edellyttää? Kun aina puhuu totta, riittääkö se? Millerin mukaan kyse on paljon muustakin kuin totuuden puhumisesta. Rehellinen ei ole petollinen, ei riko lupauksiaan, ei johda harhaan, ei puhu pötyä, ei ole tekopyhä, ei petä itseään ja välttää muita vahingoittavia puheita ja tekoja. Kaikkein tärkeintä rehellisyydessä on kunnioittaa tosiasioita ja esittää ne sellaisina kuin ne ovat. Väärää tietoa voi tahattomasti esittää, mutta silloin kyse ei ole rehellisyydestä.
