Psykologian emeritusprofessori, luennoitsija-kirjailija Markku Ojanen toivottaa teidät lämpimästi tervetulleeksi kotisivuilleen!

Liikunnassa on voimaa!

Ulla Ojalan haastattelu TEHY-lehteen

Ingressi: Ahkerasti lentopalloilua harrastavan psykologian professorin Markku Ojasen mukaan eri liikuntalajit tukevat monin eri tavoin hyvää elämää. Esimerkiksi hänen omimmassa lajissaan, sosiaalisessa pallopelissä, toteutuvat hyvän elämän perustekijöistä fyysinen hyvinvointi, osallistuminen ja aktiivisuus, yhteenkuuluvuus ja turvallisuus, hyvinvoinnin kokeminen sekä innostus.

Ojasella on kokemusta liikunnasta myös mielenterveyspotilaiden hoidossa.

Palloilusali B:stä kuuluu kauas käytävään sisäpelitossujen vingahduksia, iskulyöntien pauketta ja kannustushuudahduksia, kun kymmenkunta opiskelijaa ja henkilökunnan edustajaa pelaa lentopalloa Tampereen yliopiston miesten vuorolla, kuten aina torstain alkuillasta.

Verkolla askaroi pitkä mies, psykologian professori Markku Ojanen, jonka paterit ja passit uppoavat vastustajan kenttään vaivattoman tuntuisesti. Yliopiston psykologian laitosta johtava professori on pelannut lentopalloa lapsuudestaan saakka eli viitisenkymmentä vuotta.

– Ei siellä kotikylällä oikein ollut muita liikuntamahdollisuuksia kuin lentopallo ja yleisurheilu, ja kun raamit olivat hyvät ja taidot karttuivat, niin aloin pärjätä tässä pelissä. Nykyään pelaan pääasiassa varmaankin siksi, että hallitsen lajin.
Vähän aikaa tuumittuaan professori sanoo pelaavansa myös siksi, että lentopallo tarjoaa sosiaalisia kontakteja ja varsinkin yliopiston liikunnan alkuvuosina jälkipeli saunassa oli, ellei nyt tärkeämpää, niin ainakin yhtä tärkeää kuin itse peli.
– Kun muuten olen aikalailla yksin viihtyvää sorttia, niin tämä tuo vastapainoa, perustelee Ojanen ja pyyhkii hikeä kasvoiltaan. Muut jäävät vielä selvittämään kolmannen erän, mutta me siirrymme palloiluhallin aulatilan istuinryhmään ruotimaan, millä tavoin eri liikuntamuodot tukevat hyvää elämää.

Yhteisöllisyydestä yksilökeskeisyyteen

Professori Ojanen on tutkinut onnellisuutta 20 vuoden ja liikuntaakin jo 10 vuoden ajan.
_ Liikunnasta ei pidä ajatella liikaa eikä liian vähänkään. Yhdelle sillä on hyvin suuri merkitys, toiselle taas vähäisempi, ihmisestä riippuen, pohjustaa Ojanen.
Tällaisesta yksilökeskeisestä näkökulmastahan me länsimaiseen kulttuuriin kasvaneet ihmiset tahdomme tarkastella sekä liikuntaa että hyvää elämää.
Joskus ammoisina aikoina liikunta palveli yhteisön kiinteyttä ja vahvisti sitä ulkoisia haasteita vastaan, mutta tänä päivänä liikunta on mielihyvän tai itsensä toteuttamisen ja kehittämisen väline, jolla tavoitellaan esimerkiksi hyvää terveyttä tai trimmattua ulkonäköä.
– Kulttuurimme suorastaan vaatii meitä itsekkäästi nauttimaan omasta kehostamme sekä hellimään ja haastamaan sitä. Mutta samaan aikaan liikunta voi parhaimmillaan aidosti tukea psyykkistä hyvinvointia yksilökeskeiseksi muotoutuneessa kulttuurissamme, joka jättää ihmisen hyvin haavoittuvaksi. Hänhän on yksin vastuussa itsestään sosiaalisen turvaverkon puuttuessa, kuvailee Ojanen.
Useissa tutkimuksissa on vakuuttavasti osoitettu liikunnan sairauksia ehkäisevät, hoidolliset ja kuntouttavat vaikutukset. Liikunta edistää hyvinvointia kohentamalla fyysistä terveyttä ja vähentämällä ahdistusta ja masennusta.
Toisekseen liikunnan, koetun kunnon ja hyvinvoinnin välillä on itseään vahvistava kehä. Hyvinvoiva ihminen liikkuu ja toisaalta liikkuva ihminen voi hyvin.
– Se, kumpi vaikuttaa enemmän kumpaan, onkin jo pulmallisempi juttu, sanoo Ojanen.
Koetun kunnon asema tällä kehällä on mielenkiintoinen ja kertoo mielen voimasta. Lisääntynyt liikunta nimittäin tuottaa kunnon kohentumisen kokemuksen, vaikka sitä ei voitaisikaan fysiologisin mittauksin todeta. Markku Ojasen mukaan juuri tunne oman kunnon kohentumisesta saattaa olla tärkeä välittävä tekijä hyvinvoinnin lisääntymisen kannalta.
Mutta jotta päästäisiin liikunnan ja hyvinvoinnin sidoksen ytimeen, täytyy ensin selvittää, mitä on hyvä elämä.

Hyvän elämän perustekijät

– Lyhyesti sanottuna hyvä elämä koostuu laadukkaasta elämästä ja hyvinvoinnin kokemisesta. Edellinen tarkoittaa elämän ulkoisia ehtoja, joita joku ulkopuolinenkin voi arvioida ja jälkimmäinen ihmisen omaa kokemusta. Lisäksi elämän laatua tai hyvinvointia on vaikea määrittää ottamatta moraalista tai eettistä kantaa siihen, mikä on ihmiselle hyväksi, kiteyttää Ojanen vastauksen tähän kaikkea muuta kuin helppoon kysymykseen.
Käsitykset hyvästä elämästä ovat ihmiskunnan historian kuluessa vaihdelleet. Professori Ojanen on päätynyt seitsemään hyvän elämän perustekijään, joille mielihyvän, ilon, tyytyväisyyden ja onnellisuuden tunteet ja kokemukset rakentuvat. Näitä ovat hänen mukaansa ensinnäkin terveys ja fyysinen hyvinvointi, toiseksi vastuullisuus, moraalinormien noudattaminen, osallistuminen ja aktiivisuus, kolmanneksi rakkaus, kiintymys ja yhteenkuuluvuus, neljänneksi oikeudenmukaisuus ja turvallisuus, viidenneksi tehokkuus, taitavuus, tuloksellisuus ja hallinta, kuudenneksi hyvinvoinnin kokeminen, tarkoitus, sisäinen rauha ja tasapaino sekä seitsemänneksi toiveikkuus, innostus, kiinnostus ja luovuus.

Näistä elementeistä rakkaus, tehokkuus, tarkoitus ja kiinnostus vaikuttavat suoraan hyvinvointiin. Ne ovat Markku Ojasen mielestä aivan perustavanlaatuisia hyvinvointia edistäviä tekijöitä. Terveys, vastuullisuus ja oikeudenmukaisuus puolestaan vaikuttavat hyvinvointiin epäsuorasti sillä tavoin, että niiden vaikutukset alkavat näkyä vasta, kun näissä asioissa alkaa ilmetä ongelmia.

Ojanen muistuttaa, että ihminen voi olla tyytyväinen ulkoa katsoen epätyydyttävissä olosuhteissa ja toisinpäin.
Hän hahmottelee myös liiallisen liikuntariippuvuuden hyvän elämän perustekijöiden kautta.
– Eri tekijöiden keskinäinen tasapaino on tärkeä. Jos mikä tahansa seitsemästä elementistä saa muita paljon suuremman painoarvon, muut alueet alkavat kärsiä. Jos ihminen pitää huolta terveydestään liikkumalla vaikkapa perheen eli yhteenkuuluvuuden ja kiintymyksen kustannuksella, se on merkki liiallisesti liikuntariippuvuudesta.

Liikuntalajin valinta kertoo arvoista

Markku Ojanen ryhmittelee liikuntalajit viiteen erilaiseen liikuntamuotoon; autonomiseen, elämys-, sosiaaliseen, tavoitteelliseen ja filosofiseen liikuntaan. Näillä kaikilla on omia vahvuuksiaan hyvän elämän osatekijöiden näkökulmasta katsottuna ja eri ihmiset saattavat harrastaa samaakin lajia eri syistä.
Liikuntamuodot toimivat samalla viitenä erilaisena tapana rakentaa ja arvottaa elämää.
– Samalla kun valitsee liikuntalajia, törmää auttamatta kysymykseen siitä, mikä tuntuu elämässä tavoittelemisen arvoiselta. Liikuntalajin valinta toisaalta heijastaa ihmisen asenteita ja tavoitteita, ja toisaalta taas laji vaikuttaa hänen persoonallisuuteensa.
Esimerkkinä hän mainitsee henkilön, joka arvostaa korkealle fyysistä kuntoa. Hän valitsee todennäköisesti liikuntamuodokseen tavoitteellisen liikunnan ja lajikseen vaikkapa kehoa monipuolisesti treenaavan uinnin tai hiihdon.

Flow, elämyksellisyys ja tavoitteellisuus

Jokainen meistä on varmasti joskus tempautunut mukaan liikuntaan niin, että kaikki muu ympäriltä unohtuu. Ojanen nimittää tällaista kaiken huomion vaativaa liikuntaa autonomiseksi liikunnaksi, joka synnyttää ns. flow-tilan, joka voitaisiin kääntää vaikkapa ajan riennoksi. Autonomiselle liikunnalle on ominaista, että se tuntuu hyvin kiinnostavalta ja mukaansatempaavalta, se vie täysin mukanaan, ja siitä on vaikea irrottautua.
Ojasen mielestä flow-liikunnan erityisenä vahvuutena on toiveikkuuden, innostuksen ja kiinnostuksen ylläpitäminen.
– Monet, ehkä useimmat liikuntalajit, voivat tuottaa flow-tilan, kuten myös esimerkiksi kirjallisuuden tai musiikin harrastaminen, vertaa Ojanen.
Elämyksellinen liikunta taas antaa erityisesti hyvinvoinnin kokemuksia sekä tarkoituksen ja sisäisen rauhan tunteita. Tällaisia lajeja ovat vaikkapa vuorikiipeily, riippuliito tai koskenlasku, jotka aiheuttavat vaativuutensa tai haastavuutensa takia voimakkaita tunteita.
Tavoitteellisessa liikunnassa taas oleellista ovat tavoitteet ja niihin pääseminen. Liikunta voi siis olla väline, jolla saavutetaan terveyttä, menestystä tai rahaa. Toisaalta tärkeää voi olla omien tulostavoitteiden toteuttaminen.
Yleensä tavoitteellisen liikuntamuodon valinneille, kuten vaikkapa innokkaille pitkänmatkan juoksijoille tai bodaajille, tulosten ja käyntien kirjaaminen on keskeinen osa liikuntaa. Tavoitteellinen liikunta tukee elämässä erityisesti terveyttä ja fyysistä hyvinvointia kohentavia sekä tehokkuuden, taitavuuden ja hallinnan osa-alueita.

Suosikkina sosiaaliset ja filosofiset lajit

Markku Ojasen suosikkiliikuntamuoto on sekä teorian että käytännön tasolla sosiaalinen liikunta, ja filosofinen liikunta tulee hyvänä kakkosena. Hän tahtoo uida sinnikkäästi vastavirtaan yksilökeskeisessä kulttuurissamme, sillä hänen mielestään yksilön elämän tarkoitus löytyy hänen osallisuudestaan ihmisten yhteisöön.
– Mielelläni näkisin liikunnassakin yhteisöllisiä ideoita. Mitä enemmän lajissa on hyvinvointia tukevia elementtejä, sitä parempi laji on psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Siksi sosiaaliset ja filosofiset liikuntamuodot ovat mielestäni monipuolisimpia. Mutta mitään liikuntalajeja en toki väheksy.
Filosofinen liikunta tukee Ojasen käsityksen mukaan ainoana liikuntamuotona kaikkia seitsemää hyvän elämän perustekijää, joista kaikkein eniten tarkoituksen ja tasapainon kokemisen osa-alueita.
Ojasen mukaan liikunnan filosofista ulottuvuutta on vaikea pelkistää.
– Vanha sanonta ”Terve sielu terveessä ruumiissa” kertoo tästä pyrkimyksestä jotakin, mutta tavoitteena on saavuttaa vielä enemmän, henkisen kasvun kohonnut tila tai sisäinen uudistuminen. Jooga on hyvä esimerkki filosofisesta liikunnasta, luonnehtii Ojanen.
Sosiaalinen liikunta tukee voimakkaimmin rakkauden, kiintymyksen ja osallisuuden osa-alueita. Ojanen näkee sosiaalisena lajina paitsi selkeät joukkuepelit, myös vaikkapa monet ohjatut ryhmäliikuntamuodot, joissa yhteinen rytmi imee mukaansa.

Pisteellä voittoon

Muita pelaajia alkaa valua pukuhuoneen kautta uloskäynnin suuntaan. Peli päättyi lopulta Ojasen puolen niukkaan yhden pisteen voittoon. Vastapuolikin alkoi kuulemma saada pisteitä professorin lähdettyä kentältä.
– Enää vuosiin ei ole ollut niin oleellista, voittaako vai häviääkö oma joukkue, mutta se on mukavaa, jos jonkun pallon silloin tällöin voittaa, kuvailee Ojanen.

Kainalo 1:
Otsikko: Mielenterveyskuntoutujat

Professori Markku Ojasella on kokemusta liikunnasta myös osana mielenterveyspotilaiden kuntoutusta. Tampereen yliopiston psykologian laitos nimittäni toteutti Liikunta mielenterveyspotilaan avohoidon tukena -projektin, jonka tavoitteena oli arvioida ja kehittää sellaisia toimintamalleja, joissa liikunnan avulla voidaan edistää mielenterveyspotilaiden psykososiaalista tilaa ja selviytymistä avohoidossa.
Projektin aikana havaittiin, että liikunnan käyttö hoidon ja kuntoutuksen tukena on haasteellinen tehtävä, sillä mielenterveyspotilailla on useita liikkumiseen vaikuttavia ongelmia, kuten suurta ylipainoa ja kuntomittausten osoittamaa heikkoa fyysistä kuntoa. Myös kokemuksellinen kunto on varsin heikkoa. Myös muissa terveyteen liittyvissä asioissa saattaa olla ongelmia. Mm. tupakointi on yleistä ja itsehoidossa ja hygieniassa on puutteita. Terveysriskien kasautuminen on erityisesti ongelma.
Haasteet ovat suuret, mutta Ojanen uskoo, että oikealla motivoinnilla ja sopivan liikuntamuodon valinnalla voidaan kuitenkin tukea potilaan hyvinvointia.
– Liikunnasta saadut kokemukset olivat enimmäkseen myönteisiä, joskin erityisesti intensiivisempi liikunta koettiin kielteisenä, kuvailee Ojanen.
Professori Ojanen on tällä hetkellä mukana Suomen Mielenterveysseuran kolmivuotisessa mielenterveyskuntoutujien liikunnan kehittämishankkeessa. Hankkeeseen on valittu yksitoista kuntaa, joilla on halukkuutta kehittää mielenterveyskuntoutujien liikuntatoimintaa. Pilottikunnissa perustettiin viime vuoden aikana parikymmentä liikuntaryhmää.

Kainalo 2:
Otsikko: Ojasen onnellisuusohjelma

  1. Anna aikaa kaikkein rakkaimmalle harrastuksellesi.
  2. Tiedosta elämääsi kuuluvat hyvät asiat.
  3. Harrasta liikuntaa. Valitse sellainen laji, josta nautit.
  4. Ilahduta läheisiäsi, ystäviäsi, ketä vain.
  5. Osallistu vapaaehtoistyöhön.
  6. Pysähdy, lepää, laiskottele.

(Markku Ojanen: Ilo, onni, hyvinvointi, Kirjapaja 2001)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Markku Ojanen | Psykologian emeritusprofessori, "onnellisuusprofessori", luennoitsija ja kirjailija Markku Ojanen toivottaa teidät tervetulleeksi kotisivuilleen!