Miksi kansa ei liiku? Mitä on tehtävissä?

Lyhennelmä, Liikuntalääketieteen päivät 2004

Otsake antaa ymmärtää, että kansa ei liiku. Liikuntaa harrastavia on tutkimusten mukaan aika paljon. Jos kuitenkin tavoitteeksi asetetaan jokin sellainen liikunnan määrä, joka tuottaa maksimaalisen terveyshyödyn, liian vähän liikkuvien määrä on noin 3/4 väestöstä. Väestössä on paljon ihmisiä, jotka eivät liiku juuri olenkaan, mikä johtaa etenkin iän karttuessa terveysongelmiin.

Ajattelemme, että tälle pitäisi tehdä jotakin, sillä vähäisestä liikunnasta (1) koituu itselle ikävyyksiä ja (2) yhteiskunta joutuu maksamaan seuraukset. Ratkaisu on periaatteessa yksinkertainen: liikunnan lisääminen ei edellytä muuta kuin että ottaa itseään niskasta kiinni ja lähtee lenkille tai pelaamaan jotakin pallopeliä. Kun näin ei tapahdu omasta aloitteesta, voiko asialle tehdä jotakin ja pitäisikö sille tehdä jotakin? Monia mahdollisuuksia on tarjolla. Kansa voidaan suorastaan lailla määrätä liikkumaan Spartan mallin mukaan tai sitten koetetaan käyttää mahdollisimman pehmeitä keinoja, sellaisia keinoja, joita on käytettykin viime vuosina. Ihmiset eivät hyväksy ankaria keinoja vapauksia arvostavassa kulttuurissa.

Pohtimalla ensin kysymystä “Miksi kansa ei liiku” voidaan saada vihjeitä siihen, mitä on tehtävissä. Monissa tutkimuksissa on kysytty ihmisten omia selityksiä. Näiden mukaan syitä on kolme: Ei ole aikaa liikuntaan, liikunta on kurjaa ja ei ole mahdollisuuksia liikuntaan. Voiko näihin selityksiin luottaa? Nisbett ja Ross (1980) herättivät huomiota väitteellä, jonka mukaan ihmiset eivät ymmärrä oman toimintansa syitä. Noista kolmesta uskottavin on syy, että ei pidä liikunnasta. Miksi tekisi sellaista, mikä on tylsää ja rasittaa tai jossa tuntee itsensä kehnoksi muihin verraten? Ajankäyttö sen sijaan on useimmiten valintakysymys. Moneen muuhun asiaan riittää aikaa. Mahdollisuuksia liikuntaan on paljon, kun vain haluaa niitä käyttää. Toki maaseudulla halleja on vähemmän kuin kaupungeissa ja keskikaupungilla voi olla matkaa hyvälle hiihtoladulle, mutta myös kotona voi tehdä yhtä jos toista kuntonsa hyväksi.

Valitettavasti “minä nyt” voittaa usein “minä myöhemmän” tarjoamat upeat, mutta niin kaukana olevat kuvat terveestä sielusta terveessä ruumiissa. Joka päivä liikuntaa ja terveitä elämäntapoja haittaavia houkutuksia on paljon.

Gerard Wilden käsite tulevaisuusorientaatio tarkoittaa kokemusta siitä, missä määrin ihminen uskoo tulevaisuuden tarjoavan jotakin myönteistä (Carr, 2004). Tutkimusten mukaan tämä orientaatio heikkenee esimerkiksi vaikeiden mielenterveysongelmien myötä. Yleensäkin yhteiskunnan marginaaliin pudonneet ihmiset näkevät tulevaisuuden synkin värein tai kerta kaikkiaan tyhjänä. Sen sijaan hyvinvoivat, hyvätuloiset, koulutetut ihmiset suuntautuvat tulevaisuuteen ja ottavat usein vaarin terveyteen liittyvistä ohjeista.

Edellä kuvatun perusteella tärkein liikuntaa ja muutakin terveyden vaalimista edistävä keino on syrjäytymisen ennalta ehkäisy. Toiseksi tärkein on syrjäytyneiden ihmisten elämänotteen palauttaminen integroimalla heitä uudelleen yhteiskuntaan. Ei ole mitään järkeä vaalia terveyttään, jos kokee elämänsä turhaksi ja mielettömäksi.

Hyvinvoivan ihmisen innostaminen liikuntaan on aika vaikea tehtävä. Kun elämä sujuu hyvin, miksi siihen pitäisi saada jotakin lisää? Pitääkö heitä ahdistaa kuvauksilla tulevaisuudesta, jossa heitä odottavat monenlaiset vaivat ja varhainen kuolema? Tämäntapaisia viestejä on paljon tarjollakin ja joihinkin ne purevat. Toinen tapa on houkutella heitä liikuntaan kertomalla, mitä hyviä asioita heidän elämästään vielä puuttuu. Voit toteuttaa itseäsi liikunnalla ja voit saada jopa huippuelämyksiä!

Hyvä valistuksen kohderyhmä ovat ne, joilla tuo “minä nyt” on huonossa kunnossa. Kun ei jaksa, heikottaa, uuvuttaa, kolottaa ja puuskuttaa niin kunto- ja kuntoutuskursseille osallistuminen alkaa kiinnostaa. Tällaisia kursseja on valtavasti tarjolla, joskaan niiden tulokset eivät pitkällä tähtäimellä ole kovin hyviä. Silti joillekin voi liikunta tarttua mukaan näilläkin kursseilla. Ongelma on siinä, että kun ihmisiä parin viikon ajan kaikin tavoin kannustetaan, tuetaan ja ohjataan, he voivat pudota kuin tyhjän päälle eikä sisäinen motivaatio pääse kehittymään.

Näiden lisäksi on suuri joukko ihmisiä, jotka ihan itsekseen ottavat varteen ohjeista ja neuvoista tai kaverin puheista ja lähtevät liikuntaan mukaan. Liikuntapuhetta ja -kirjoitusta on tarjolla runsain mitoin. Aika ajoin vaikuttaa siltä, että liikunta on suorastaan kansalaisvelvollisuus siinä mielessä, että ajan hermolla olevan ihmisen pitää harrastaa liikuntaa.

Ainakin yhtä vahva liikunnan virittäjä on nykyajan ihmisen minäkeskeisyys. Liikunta on oiva mahdollisuus hallita omaa minuutta kehon avulla. Liikunnan avulla voi toteuttaa itseään ja saada muilta ihailua osakseen. Tähän liittyy narsistisia piirteitä, mutta ehkä on parempi olla liikkuva narsisti kuin liikuntaa karttava nynnerö.

  • Carr, A. (2004). Positive psychology. The science of happiness and human strengths. Hove: Brunner & Routledge.
  • Nisbett, R.E. & Ross, L. (1980). Human inference: Strategies and shortcoming of social judgment. Englewood cliffs, NJ: Prentice Hall.
  • Ojanen, M., Svennevig, H., Nyman, M, Halme, J. (2001). Liiku oikein, voi hyvin. Liikunnan merkitys hyvinvoinnille. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *