Aamulehden 13.3. ja Ilta-Sanomien 14.3. julkaisemat jutut

Aamulehdestä löytyy tällä hetkellä vain tilaajille luettavissa oleva, pitkä 13.03. julkaistu artikkeli “Pitkään onnea tutkineen suomalaisprofessorin näkemys muuttui: Testaa, löytyvätkö omasta elämästäsi hänen listaamansa onnen ainekset”:

Tunnetun ekonomistin mielestä onnellisuudesta olisi pidettävä kirjaa päivittäin. Onnellisuusprofessori Markku Ojasesta tämä on kaamea neuvo. Yksi tärkeä onnen avain on kiltteys, jota nykyään jopa väheksytään.

Aamulehden digitilaajat pääsevät lukemaan jutun klikkaamalla tästä.

Myös Ilta-Sanomat on julkaissut 14.3. jutun “Mikä tekee Suomesta maailman onnellisimman maan?”. Markun vastaus tähän kysymykseen on kaikkien saatavilla tässä osoitteessa.

Kiltteyteen sairastuminen

Eräät kristityt kouluttajat puhuvat kiltteyteen sairastumisesta. Vaikka tarkoitus on hyvä, emme puhu lempeyteen, oikeudenmukaisuuteen tai totuuteen sairastumisesta. Emme myöskään puhu kovuuteen, vääryyteen tai valheeseen sairastumisesta. Hyveen ohella kiltteys on myös persoonallisuuden piirre samoin kuin lempeys. Lempeä ihminen on kuitenkin jotakin erilaista kuin kiltti, koska emme puhu lempeyteen sairastumisesta. Kiltti on muiden kannalta mukava, mutta samalla alistuva ja mukautuva toisin kuin lempeä, jolla ei ole tällaista painolastia.

Silti juuri kiltteyttä maailmassa tarvitaan. Kyseessä ei ole sairaus, vaan ongelma on ihmisten itsekkyys. Kiltit ihmiset voivat jäädä itsekkäiden ihmisten jalkoihin, mikä tietenkin on todellinen ongelma. Vaikka yritän olla kiltti ja mielestäni onnistunkin siinä, kukaan ei siitä välitä, vaan tallaudun muiden jalkoihin. Mikä siis neuvoksi? On oltava vähemmän kiltti, jotta selviytyy kovassa maailmassa. On oltava itsekkäämpi, jotta ei tulisi poljetuksi.

Ohje tuntuu kurjalta, mutta mitä muutakaan voi tehdä näiden “kiltteyteen sairastuneiden” hyväksi? Autammeko näitä ihmisiä tekemällä sairausdiagnoosin? Sairaussanaa on kuitenkin jo venytetty niin paljon, että oikeastaan kaikki ikävät ja pahat asiat ovat jo sairauksia. Kiltteys ei siis ole sairaus vaan taustalla on itsekkyyttä korostava kulttuurimme, joka ei osaa arvostaa kiltteyttä, lempeyttä ja rakkautta. Onko enää luvallista puhua kilteistä lapsista saati kilteistä aikuisista? Sana kiltti on saanut merkillisen huonon kaiun. Tätä vastaan pitää taistella.

Kiltit eivät ole poikkeavia tai säälittäviä ihmisiä vaan juuri sellaisia kuin ihmisten tulisi olla. Sairaussana vie vastuun kaikilta, sekä kilteiltä että kilttejä polkevilta ihmisiltä. Koska emme voi paljoakaan ihmisten itsekkyydelle, meidän on tuettava niitä, jotka kokevat asemansa tukalaksi. Vahvistamme heidän kiltteyttään (lempeyttään) hyveenä ja annamme heille tunnustusta mutta samalla autamme heitä muistamaan, että elämässä on myös muita tärkeitä hyveitä, kuten totuus, rohkeus ja oikeudenmukaisuus. Alistuminen ja periksi antaminen eivät ole hyveitä, vaikka niitäkin tarvitaan. Elämässä tarvitaan myös oman mielipiteen esittämistä ja vääryyden vastustamista. Näiden asioiden erottamisessa tarvitaan opetusta, mutta sairauksien hoidosta ei ole kysymys.

Uudessa testamentissa varsinkin Paavali korostaa lempeyden merkitystä (Ks. Fil. 4:5, Kol. 3:12, 1. Tim. 6:11, Tit. 3:2). Jos olet lempeä ja kiltti ihminen, vika ei ole sinussa, vaan meissä muissa. Meidän tulee noudattaa rakkautta edistäviä hyveitä, mutta emme voi koskaan olla täydellisiä. Kiltteys ei ole loputonta periksi antamista vaan myötäelävää ja toista kunnioittavaa suhtautumista, jonka ei tarvitse johtaa omien tunteiden ja mielipiteiden salaamiseen.

Kiltit eivät ole kipeitä

Luettuani Aamulehdestä (8.9.) olleen jutun kiltteydestä minulle tuli ristiriitainen olo. Kirjoituksessa oli paljon sellaista, mihin voi yhtyä. On totta, että on ihmisiä, jotka kärsivät siitä, että eivät uskalla sanoa mielipiteitään ja jotka kokevat itsensä sen vuoksi heikoiksi ja arvottomiksi. Olen itsekin ollut lapsi siihen aikaan, kun lasten piti oppia olemaan hiljaa ja tottelemaan. Hyviä taitoja nämäkin, mutta rajansa hyvilläkin asioilla. En suinkaan halua turhentaa niiden ihmisten aitoja kokemuksia, jotka kokevat arvottomuutta tai jopa häpeää, vaan haluan puuttua siihen tapaan, jolla asia on tuotu esiin.

Kiltteys on tässä saanut kielteisen sävyn, mitä se ei lainkaan ansaitse. Filosofi Andre Comte-Sponvillen luettelemien hyveiden joukossa ovat esimerkiksi lempeys ja nöyryys, jotka ovat juuri kilttien ihmisten ominaisuuksia. Kiltteys on juuri sitä, mitä maailmassa tarvitaan. Se on hieno ominaisuus, joka ei suinkaan ole häpeän, vaan kiitoksen arvoinen. Tehokkuutta, aktiivisuutta ja jopa häikäilemättömyyttä – jotka eivät ole hyveitä – arvostava kulttuurimme on varustanut kiltteyden negatiivisilla sivumerkityksillä. Kiltteys on heikkoutta, saamattomuutta, kenties jopa sairautta. Jos jotakin pitää sairaudeksi sanoa, tuo sana soveltuu kovuuteen ja häikäilemättömyyteen, eikä kiltteyteen.

Kiltteys ei siis ole sairautta, joka vaatisi parantumista, vaan kyse on ihmisen luontaisista persoonallisista eroista, joilla usein on sekä hyvät että huonot puolensa. Kiltteys on ominaisuus, joka suuresti helpottaa yhteiselämää, sillä kiltti on kohtelias, lempeä, armelias, antelias ja suvaitsevainen ihminen. Nämä kaikki ovat hyveitä, siis ominaisuuksia, jotka edistävät yhteistä hyvinvointiamme. Monista hyveistä joutuu joskus maksamaan jotakin eikä kiltteys tee tästä poikkeusta. Kiltti ei halua tai jaksa taistella oikeuksiensa puolesta, mistä seuraa, että häntä voidaan käyttää hyväksi.

Vaikka ajattelen kiltteyden olemuksesta aivan eri tavoin kuin Anna-Liisa Valtavaara (jutussa haastateltu henkilö) voin yhtyä niihin ohjeisiin, joita hän antaa. Kiltteys on hieno asia, mutta toki muutkin hyveet, kuten oikeudenmukaisuus, totuus ja rohkeus ovat tärkeitä. Oman persoonallisuuden vastainen toiminta on usein vaikeaa, mutta jo sen tiedostaminen, että kilteillä on oikeuksia siinä kuin muillakin ihmisillä, on hyvä alku. Toinen tärkeä asia on tajuta, että kiltteys ei ole kipeyttä tai jotakin muuta heikkoutta tai vajavuutta, vaan hieno ominaisuus, jonka arvoa ei riittävästi ymmärretä.

Voiko kiltteyteen sairastua?

Markku Ojanen

Eräät kristityt kouluttajat puhuvat kiltteyteen sairastumisesta. Vaikka tarkoitus on hyvä, emme puhu lempeyteen, oikeudenmukaisuuteen tai totuuteen sairastumisesta. Emme myöskään puhu kovuuteen, vääryyteen tai valheeseen sairastumisesta. Hyveen ohella kiltteys on myös persoonallisuuden piirre samoin kuin lempeys. Lempeä ihminen on kuitenkin jotakin erilaista kuin kiltti, koska emme puhu lempeyteen sairastumisesta. Kiltti on muiden kannalta mukava, mutta samalla alistuva ja mukautuva toisin kuin lempeä, jolla ei ole tällaista painolastia.

Silti juuri kiltteyttä maailmassa tarvitaan. Kyseessä ei ole sairaus, vaan ongelma on ihmisten itsekkyys. Kiltit ihmiset voivat jäädä itsekkäiden ihmisten jalkoihin, mikä tietenkin on todellinen ongelma. Vaikka yritän olla kiltti ja mielestäni onnistunkin siinä, kukaan ei siitä välitä, vaan tallaudun muiden jalkoihin. Mikä siis neuvoksi? On oltava vähemmän kiltti, jotta selviytyy kovassa maailmassa. On oltava itsekkäämpi, jotta ei tulisi poljetuksi.

Ohje tuntuu kurjalta, mutta mitä muutakaan voi tehdä näiden “kiltteyteen sairastuneiden” hyväksi? Autammeko näitä ihmisiä tekemällä sairausdiagnoosin? Sairaussanaa on kuitenkin jo venytetty niin paljon, että oikeastaan kaikki ikävät ja pahat asiat ovat jo sairauksia. Kiltteys ei siis ole sairaus vaan taustalla on itsekkyyttä korostava kulttuurimme, joka ei osaa arvostaa kiltteyttä, lempeyttä ja rakkautta. Onko enää luvallista puhua kilteistä lapsista saati kilteistä aikuisista? Sana kiltti on saanut merkillisen huonon kaiun. Tätä vastaan pitää taistella.

Kiltit eivät ole poikkeavia tai säälittäviä ihmisiä vaan juuri sellaisia kuin ihmisten tulisi olla. Sairaussana vie vastuun kaikilta, sekä kilteiltä että kilttejä polkevilta ihmisiltä. Koska emme voi paljoakaan ihmisten itsekkyydelle, meidän on tuettava niitä, jotka kokevat asemansa tukalaksi. Vahvistamme heidän kiltteyttään (lempeyttään) hyveenä ja annamme heille tunnustusta mutta samalla autamme heitä muistamaan, että elämässä on myös muita tärkeitä hyveitä, kuten totuus, rohkeus ja oikeudenmukaisuus. Alistuminen ja periksi antaminen eivät ole hyveitä, vaikka niitäkin tarvitaan. Elämässä tarvitaan myös oman mielipiteen esittämistä ja vääryyden vastustamista. Näiden asioiden erottamisessa tarvitaan opetusta, mutta sairauksien hoidosta ei ole kysymys.

Uudessa testamentissa varsinkin Paavali korostaa lempeyden merkitystä (Ks. Fil. 4:5, Kol. 3:12, 1. Tim. 6:11, Tit. 3:2). Jos olet lempeä ja kiltti ihminen, vika ei ole sinussa, vaan meissä muissa. Meidän tulee noudattaa rakkautta edistäviä hyveitä, mutta emme voi koskaan olla täydellisiä. Kiltteys ei ole loputonta periksi antamista vaan myötäelävää ja toista kunnioittavaa suhtautumista, jonka ei tarvitse johtaa omien tunteiden ja mielipiteiden salaamiseen.