Psykologian emeritusprofessori, luennoitsija-kirjailija Markku Ojanen toivottaa teidät lämpimästi tervetulleeksi kotisivuilleen!

Myytti suomalaisten huonosta itsetunnosta

Kuuntelin hiljattain radiosta keskustelua, jossa paheksuttiin suomalaisten kielteistä suhtautumista maahanmuuttajiin ja yleensä erilaisiin ihmisiin. Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että vieraitten pelko ja syrjintä johtuu huonosta itsetunnosta. Pari vuotta sitten Suomiareenalla Porissa Jorma Ollila ja Martti Ahtisaari valittivat samoin suomalaisten heikkoa itsetuntoa, joka heidän mielestään tuottaa suomalaisille monelaisia ongelmia. Tätä samaa viestiä saa lukea ja kuulla jatkuvasti. Huonon itsetunnon lisäksi suomalaiset ovat sulkeutuneita, kateellisia ja melankolisia.

Suomalaisten heikossa itsetunnossa kyse on sitkeästi elävästä myytistä. Tuo yllämainittu keskustelu vaatii korjausta myös erilaisuuden pelon ja torjunnan osalta. Vieraiden ja outojen asioiden sekä ihmisten pelko on ihmisen luontainen ominaisuus. Juuri sen avulla hän on säilynyt hengissä. Tätä ei pidä jatkuvasti ihmetellä ja kuvata fobiaksi. Onneksi opimme pitämään kielteiset tunteemme ja reaktiomme kurissa. Erilaisten ihmisten sietäminen ja hyväksyminen paranee samalla, kun heidän määränsä Suomessa lisääntyy. Ihmiset pitävät samanlaisista ihmisistä kuin he itsekin ovat, koska he kokevat heidän keskellään olonsa turvalliseksi.

Erilaisuuden torjuntaa esiintyy myös niissä maissa, joiden kansalaisten kuvittelemme arvostavan itseään. Epämääräisen itsetuntosanan asemasta käytän seuraavassa pääasiassa sanoja itsearvostus ja itseluottamus. Itsearvostus ja -luottamus eivät ole suorassa yhteydessä vieraiden pelkoihin tai heihin kohdistuvaan torjuntaan. Asenteisiin vaikuttavat myös monet ihmisten taustaan, persoonallisuuteen ja arvoihin liittyvät tekijät.

Suomalaisten huono itsetunto (eli huono itsearvostus ja -itseluottamus) ei perustu tieteellisiin tutkimuksiin. Suomalaistet luottavat itseensä siinä kuin muutkin länsimaiset ihmiset. He ovat tässä, kuten monessa muussakin hyvinvointia kuvaavassa asiassa, parhaiden maiden joukossa. Suomalaisten itsearvostusta on tutkittu paljon ja tulokset ovat olleet johdonmukaisia: suomalaiset arvostavat itseään ja luottavat itseensä. Myös omissa tutkimuksissani suomalaisten vastaukset ovat aina painottuneet myönteiseen suuntaan. Olisikin omituista, jos hyvinvoivat ja onnelliset suomalaiset antaisivat kovin kielteisiä arvioita omasta itsestään.

Melankolisuus ja masennus tosin liittyvät vahvasti heikkoon itsearvostukseen, mutta suomalaisten masentuneisuuskaan ei poikkea siitä, mikä sen määrä on muissa demokraattisissa ja vauraissa maissa. Tuntuu kuin suomalaisilla olisi kova tarve kuvata itseään kielteisillä ominaisuuksilla. Tässä suhteessa me poikkeamme muista maista. Tällainen tulos saatiin jo 1950-luvulla Charles Osgoodin tutkimuksissa.

Entä jos ihmiset eivät kerro kyselyissä todellisia kokemuksiaan ja asenteitaan? Tai entä jos he eivät tajua omaa tilaansa? Voisiko todellisen itsetunnon kaivaa esiin näiden harhaisten kuvausten alta? Tarjolla ei ole sellaisia luotettavia menetelmiä, joiden avulla ihmisten omat vastaukset voitaisiin torjua harhaisina. Varmaan joidenkin ihmisten itsetuntemus on siinä määrin puutteellinen, että heidän ei oikeastaan pitäisi luottaa itseensä, mutta silti heidän kokemuksensa voi olla aito.

Toinen itsetuntoon liittyvä myytti on, että itsearvostuksesta seuraa ilman muuta jotakin hyvää. Sosiaalipsykologi Roy Baumeister on tutkimuksillaan osoittanut, että vahvan itsearvostuksen seuraukset voivat olla kielteisiä. Narsistit, kiusaajat ja rikolliset arvostavat itseään ja luottavat itseensä ja sen mukaisesti he myös toimivat. Vasta kun itsearvostukseen ja -luottamukseen liittyy myös toisen ihmisen arvostusta ja kunnioitusta, se liittyy moniin myönteisiin asioihin.

Kolmannen myytin mukaan itsetunnon kohottaminen johtaa hyviin tuloksiin. Niinpä varsinkin lasten ja nuorten itsearvostusta ja -luottamusta pitää jatkuvasti vahvistaa. Tästä näkemyksestä Baumeister toteaa, että siinä rattaat pannaan hevosen eteen. Silloin ajatellaan, että rattaat vetäisivät hevosta. Kuitenkin itsearvostus vahvistuu silloin, kun lapsi ja nuori saa aikaan jotakin sellaista, mistä häntä arvostetaan. Aiheeton kehuminen edistää itsekeskeisyyttä ja epärealistista omien taitojen arviointia. Tietenkin lapset ja nuoret kaipaavat realistisen palautteen ohella myös rakkautta ja arvostusta aivan siitä riippumatta, mitä he ovat saaneet aikaan. Tämä on kuitenkin eri asia kuin keinotekoinen itsearvostuksen ja -luottamuksen pönkittäminen.

Mistä nämä myytit johtuvat? Havainto, että masennus ja heikko itsearvostus liittyvät vahvasti yhteen, on varmaankin tukenut kolmatta myyttiä, mutta kyse ei ole selkeistä syy- ja seuraussuhteista, vaan kehämäisistä vaikutuksista, joiden taustalla on biologisia taipumuksia sekä henkilökohtaisia menetyksiä ja vastoinkäymisiä. Yhteys näkyy myös näiden ominaisuuksien myönteisessä päässä, eli elämässä hyvin pärjäävät luottavat itseensä ja arvostavat itseään.

Toisen myytin (vahva itsetunto on hyvä asia) syntyä voi vain spekuloida. Koska yksilökeskeinen kulttuuri korostaa minuuden merkitystä, sen vahvuus nähdään itsestään selvästi hyvänä asiana. Kun kuitenkin nähdään, että kiusalliset, hankalat ja ilkeät ihmiset arvostavat itseään, sitä ei haluta hyväksyä, vaan silloin sanotaan, että kyse ei ole oikeasta tai aidosta itsearvostuksesta. Todellisuudessa nämä ihmiset eivät arvosta itseään. Tämä on oikeastaan absurdi väite, sillä miten muuten itsearvostusta voidaan tutkia kuin kysymällä sitä ihmisiltä itseltään? Jos tarkoitamme tuolla itsetuntosanalla myös itsetuntemusta, sitä näiltä hankaliksi koetuilta ihmisiltä voi hyvinkin puuttua.

Myyttiä suomalaisten heikosta itsetunnosta on perusteltu myös Suomen historialla. Olemme pienenä kansakuntana joutuneet alistumaan ja nöyrtymään isompien maiden keskellä. Samanlaisia kokemuksia on monilla muillakin kansakunnilla, joten tämä ei riitä selitykseksi. Tätä parempi selitys on se, että suomalaisessa kulttuurissa ei ole suvaittu itsensä kehumista ja korostamista. Sen sijaan nöyryyttä ja vaatimattomuutta on arvostettu. Tämä traditio on voinut vaikuttaa tämän myytin syntyyn. Suomalaiseen puhetyyliin on liittynyt itsensä vähättelyä. Sitä on pidetty luonnollisena ja asiaan kuuluvana. Se ei kuitenkaan enää ole yhtä luonnollista ja hyväksyttyä. Kun lukee nuorten työhakemuksia, tulee toisiin ajatuksiin. Ne pursuavat kaikenlaisia hyviä ominaisuuksia. Suomalaisia nuoria luultavasti ärsyttää tämä vanhempien ja isovanhempien itseä vähättelevä puhetyyli.

Olisi jo aika heittää nämä itsetuntoon liittyvät myytit historian romukoppaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Markku Ojanen | Psykologian emeritusprofessori, "onnellisuusprofessori", luennoitsija ja kirjailija Markku Ojanen toivottaa teidät tervetulleeksi kotisivuilleen!