Minusta ei ole nettipäiväkirjan pitäjäksi, mutta toivon, että ehdin kerran viikossa tai kahdessa laittamaan muistiin joitakin huomioita. Herkästi tulee mieleen kriittisiä asioita, mutta “onnellisuusprofessorina” koetan huomioida myönteisiäkin asioita.
Nettiviikko 30:n voit lukea kokonaisuudessaan painamalla seuraavaa:
Kritiikki:
-
Ihmettelen Ahvenanmaan asemaa. Miksi Suomeen pitää kuulua alue, jossa suomalaisilla ei ole mitään oikeuksia? Suomen kieltä ei tarvitse siellä osata eikä suomalaiset saa sinne muuttaa ilman ruotsin kielen taitoa. Ahvenanmaa on lisäksi kiristänyt sellaisia verotusoikeuksia, jotka mielestäni ovat ainakin eettisesti arveluttavia. Suomen pitäisi joko vaatia Ahvenanmaata itsenäistymään tai sitten he voisivat liittyä Ruotsiin. Tämä olisi mainio ennakkotapaus, sillä yleensähän valtiot pitävät alueistaan tiukasti kiinni. Suomi on tähän mennessä suostunut mihin tahansa, jotta saisi pitää tästä turhasta saaresta kiinni.
-
Minua keljuttaa aina, kun isot kihot käyttävät sumeilematta firmansa etuja hyväkseen. Viimeksi näin teki KELAn pääjohtaja, joka yhteisillä rahoillamme kävi oopperajuhlilla. Häikäilemättömyyttä perustellaan ties minkälaisilla perusteilla.
-
Jatkuvasti ihmettelen Yhdysvaltain suhtautumista kuolemanrangaistukseen. Kuinka siitä voidaan pitää kiinni, vaikka kyseessä on suoranainen ihmisyyteen kohdistuva rikos. Muutoinkin Yhdysvaltain rangaistukset kauhistuttavat.
-
Tietenkin myös terrorismi kauhistaa, mutta sen alle jää aina se terrorismi, jota diktaattorit harjoittavat niissä maissa, joissa ovat päässeet valtaan.
Kehut:
Yleisiä kehumisen aiheita on todella vaikea keksiä. Ainakaan lehdistä niitä on vaikea löytää. Tässä muutama arkinen asia.
-
Jäätelöä myyneen nuoren tytön miellyttävä hymy hänen ojentaessaan jäätelöä. Jos hän tuolla tavalla meille asiakkaille hymyilee, moni saa varmasti hyvää mieltä.
-
Lumen valo ihastuttaa jatkuvasti. Toivottavasti uusi levy ilmestyy pian!