Nettiviikko 51/2018

Uusimpia kirjoituksia

Osa kirjoituksista on julkaistu Aamulehdessä, osaa en ole lähettänyt mihinkään. Olen vain laittanut paperille ajatuksiani. Ns. taksiuudistuksesta on parikin juttua, koska se jatkuvasti ärsyttää (”Ketä taksiuudistus hyödyttää?”). Lisäksi mukaan on tullut ongelmia KELAn ankaran kilpailutuksen toimesta. ”Mikä kansalaisia erityisesti ärsyttää” kuvaa ministerien ja johtavien virkamiesten ylimielistä suhtautumista kritiikkiin. ”Pelkäävätkö teknologian edustajat oikeasti humanisteja?” kuvaa sitä ikävää kuilua, joka taas näyttää syvenevän humanististen tieteiden ja tekniikan välillä. ”Milloin kilpaillut markkinat toimivat?” pohtii markkinoita korostavat talouden hyviä ja huonoja puolia. ”Mihin me SOTEa tarvitsemme?” on yhdessä Martin kanssa kirjoitettu pohdinta SOTEn taustalla olevasta muutosideologiasta. ”Professori ei moralisoi yrityksiä” pohtii yritysten moraalia. Kyse on hyvin ristiriitaisesta asiasta. Toisaalta yritykset laativat hienoja arvoja ja periaatteita, mutta käytäntö on usein aivan muuta. ” Osaammeko tehdä valintoja?” kuvaa valintojen vaikeutta silloin, kun valinnat ovat aidosti vaikeita. Emme ole niin rationaalisia kuin kuvittelemme.

Onnellisuus

Onnellisuuksien oivaltaja -kirjani on herätti keväällä paljon huomiota. Toivottavasti kirja vastaa lukijoiden ja kustantajan odotuksia. Onnellisuus on jatkuvasti ajankohtainen. Sovin juuri haastattelun onnellisuudesta. Monia järkytti se, että Suomi todettiin maailman onnellisimmaksi maaksi. Tämä on järisyttävää! Kuinka sellainen on mahdollista? Miten meistä on tullut maailman onnellisin maa?

Ulkoisten tekijöiden tärkeyttä ovat korostaneet monet poliittiset liikkeet, kuten kommunismi ja sosialismi – ja myös kapitalismi. Tämä ulkoisten tekijöiden korostaminen näkyy vahvasti myös vuosittain tehtävissä Global Happiness -raporteissa. Onnellisuus on päätelty muun muassa eliniän pituuden, korruption vähäisyyden, kansantulon ja sosiaalisen tuen perusteella. On paradoksaalista, että tutkijoiden laatimat onnellisuuden kaavat jättävät vain 10 % ympäristölle ja kuitenkin onnellisiksi on kuvattu maat, kuten Suomi, jossa juuri ulkoiset asiat toteutuvat parhaiten. Lue lisää

Nettiviikko 12/2018

Tämän viikon nettiviikko käsittelee onnellisuutta, teini-iän ongelmia, peruskoulun kehityshanketta, SOTEa ja veroja.

Onnellisuus

Onnellisuuksien oivaltaja -kirjani on herättänyt paljon huomiota. Onhan se mukavaa. Toivottavasti kirja vastaa lukijoiden ja kustantajan odotuksia. Onnellisuus on kahdestakin syystä ajankohtainen. Ensinnäkin tällä viikolla (20.3) on kansainvälinen onnellisuuden päivä ja toiseksi Suomi julistettiin maailman onnellisimmaksi maaksi. Tämä on järisyttävää! Kuinka sellainen on mahdollista? Miten meistä on tullut maailman onnellisin maa?

Ulkoisten tekijöiden tärkeyttä ovat korostaneet monet poliittiset liikkeet, kuten kommunismi ja sosialismi – ja myös kapitalismi. On mielenkiintoista, että tämä ulkoisten tekijöiden korostaminen näkyy vahvasti myös vuosittain tehtävissä Global Happiness -raporteissa. Onnellisuus on päätelty muun muassa eliniän pituuden, korruption vähäisyyden, kansantulon ja sosiaalisen tuen perusteella. On paradoksaalista, että tutkijoiden laatimat onnellisuuden kaavat jättävät vain 10 % ympäristölle ja kuitenkin onnellisiksi on kuvattu maat, kuten Suomi, jossa juuri ulkoiset asiat toteutuvat parhaiten.

Ihmettelen, miksi tuossa raportissa puhutaan onnellisuudesta, joka on subjektiivinen kokemus. Sitä ei kysytty, vaan onnellisuus pääteltiin noista hyvinvointia kuvaavista luvuista. Hyvinvointi ja onnellisuus liittyvät yhteen, mutta kyse ei ole samasta asiasta. Pitkän eliniän odotus voi lisätä turvallisuutta ja edelleen onnellisuutta, mutta toisaalta tiedetään, että ikä ei ole yhteydessä onnellisuuteen. Korruption vähäisyys ja hyvä hallinto ovat omiaan edistämään onnellisuutta, mutta koska Keski- ja Etelä-Amerikan maiden joukossa on muutamia onnellisia maita, tämäkään hyvä asia ei ole onnellisuuden tae. Tietenkin monien hyvien asioiden kasautuminen nostaa kansakunnan onnellisuutta, mutta miksi Saksa ja Ranska pärjäävät onnellisuudessa odotettua huonommin, vaikka ne ovat hyvinvoinnin indekseillä korkealla?

Lue lisää

Nettiviikko 13/2017

1. Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi ravisteli ja piristi maailmantaloutta, arvioi talouden nobelisti Bengt Holmström. Yhdysvaltain nykyisen hallinnon talouspolitiikan linjauksista ei vielä ole selvyyttä, mutta jo Trumpin valinta presidentiksi on piristänyt maailmantaloutta, arvioi talouden nobelisti Bengt Holmström.

Markkinat reagoivat Trumpin valintaan pörssikurssien nousulla, mikä oli monelle yllätys, arvioi Holmström TV1:n Ykkösaamussa 25.3.

– Osittain nousu johtui siitä että hän käytännössä lupasi elvyttää, leikata veroja ja lisätä valtion kulutusta tietyillä aloilla, kuten infrastruktuurissa, ja nämä olivat hyviä uutisia. Hän lupasi dereguloida taloutta (vapauttaa säännöstelyä) ja eri aloja, ja nämä ovat positiivisia uutisia, ja se selittää osan ilmiöstä.

– Toinen tekijä on se, että hän jotenkin vain ravisteli tätä aika apaattista tilaa, missä maailmantalous on ollut, sanoo Holmström.

Tämä on talousmiehen tukinta, sillä en näe Trumpin politiikassa mitään myönteistä. Eikö talousmiehiä enää kosketa politiikka, joka lisää eriarvoisuutta ja huonontaa jo ennestään heikkojen asemaa? Puhumattakaan siitä, että Trump on valheiden avulla saavuttanut asemansa.

Lue lisää

Nettiviikko 11/2017

Tässä nettiviikko viikolle 11:

1. Aamulehden bisnes-liitteessä oli tammikuussa kuvaus Word Dive -yrityksestä, joka preppaa abiturientteja kielissä. Kyseessä on jutun mukaan tekoälyn sovellus. Joka neljäs abiturientti jo sitä käyttää ja odotus on, että kohta 40 % käyttää. Vähintään eximia on luvattu lopputulos! Osa saa vielä rahansa takaisin, koska ei ole saanut eximiaa, mutta tulokset paranevat koko ajan. Miksi lukiossa istutaan vähintään kolme vuotta, kun tämä kurssi on näin pätevä? Eikö kaikkien pitäisi osallistua tällaisille kursseille heti lukion alusta pitäen?

Maksut eivät olleet kalliita. Miksi kaikki eivät niitä käytä? Onko osallistuminen sittenkin rahasta tai jostakin muusta kiinni? Jotkut preppauskurssit ovat hirmuisen kalliita ja siten asettavat opiskelijat eriarvoiseen asemaan. Yliopistojen ja korkeakoulujen näkökulmasta nämä kurssit ovat kiusallisia. Toisaalta on tietenkin hyvä, että hakijoiden tiedot ja taidot paranevat, mutta jos haetaan lahjakkuutta jollekin alalle, tällainen lyhyen kurssin avulla saatu huipputulos ei kerro totuutta. Vielä suurempi ongelma on eräiden kurssien kalleus. Kaikilla ei ole niihin varaa. Lue lisää

Nettiviikko 24/2015

  1. Sokos on ottanut käyttöön itsepalvelukassoja. Nuoret näköjään käyttävät niitä innokkaasti huomaamatta sitä, että he samalla tekevät ikäisistään työttömiä. Jos itsepalvelukassat lisääntyvät merkittävästi, samalla häviää kymmeniätuhansia työpaikkoja. Koko itsepalveluidea perustuu meidän naiivien asiakkaiden työn käyttämiseen. Tällä tavalla yritykset voivat vähentää työvoimaa ja lisätä voittoja. Kun normaalia asiakaspalvelua vaikeutetaan riittävästi, käy niin kuin pankeissa. Asiat on hoidettava netissä, oli tarvittavia taitoja tai ei.
  2. Suomessa on jo pitkään valitettu sitä, että vaikkapa rakentamiseen tai yrityksen perustamiseen tarvittavia lupia on haettava monilta luukuilta. Tässä pitää saada aikaan sellainen muutos, että virkailijat liikuttelevat papereita ja hoitavat asiat valmiiksi. Luvan hakijan on saatava lupa yhdeltä luukulta.
  3. Melkoinen byrokratian kukkanen on se, että aluehallinto vaatii hoito- ja hoivakodeilta yhä suurempia neliömääriä. Hoidon taso ei todellakaan ole kiinni siitä, onko neliöitä 12 vai 15 käytettävissä. Lisäneliöt olisivat aivan varmasti mukava asia näissä kodeissa asuville, mutta kuka maksaa muutokset, jotka tulevat erittäin kalliiksi? Missä ovat ne rahat, joita tällaisiin lisäyksiin voidaan käyttää? Usein asukkaan joutuvat itse maksamaan muutokset. Kukaan ei vastusta sitä, että uusia koteja rakennettaessa tiloja parannetaan, mutta vanhoissa yksilöissä tämä tulee kohtuuttoman kalliiksi asukkaille ja kunnille.
  4. (Ennen vaaleja kirjoitettu) Puolueiden ratkaisut nollakasvun muuttamiseksi kasvuun ovat yhä kovin toivorikkaita. Kaikki ehdottavat viennin lisäämistä ja työllisyyden parantamista. Useimmat puolueet vaativat myös kulujen karsintaa, joka onnistuessaan tietenkin lisää työttömyyttä. Kun samaan aikaan työtä tehostetaan ja tuotantoa automatisoidaan, sekin on omiaan lisäämään työttömyyttä. Rakenneuudistuksista puhuvat kaikki, mutta mitä niillä tarkoitetaan jää epäselväksi. Tuskin nekään työllisyyttä lisäävät. Oma ratkaisuni on työn jakaminen kaikin käytettävissä olevin keinoin, kuitenkin niin, että pakkoa ei tulisi käyttää. Verotuksen progressiota voitaisiin myös lisätä, jotta hyvinvointivaltion perusta voitaisiin säilyttää. Pääomaverot on saatettava samalle tasolle kuin valtionverotus. Lue lisää

Nettiviikko 40/2014

Tämänkertaisen nettiviikon lisäksi sivustolle on lisätty myös kolme uutta kirjoitusta; kaksi mielipidekirjoitusta ja yksi alustus. Markku taustoittaa nettiviikossa niitä. Ne löytyvät, paitsi alempaa nettiviikosta, myös suoraan tästä:

Nettiviikko

1. Kirjoitan juuri nyt innolla onnellisuuden paradokseja. Toivottavasti saan ne koottua kirjaksi asti. Elämä on monellakin tavalla paradoksaalista. Mikä on paradoksi? Paradoksi tarkoittaa väitettä, joka on ristiriidassa itsensä kanssa ja voi silti olla totta. Useimmat paradoksit eivät ratkea tai perustuvat virheelliseen logiikkaan. Jokin havainto voi olla paradoksaalinen, jos sitä ei ole osattu odottaa. Esimerkkejä:

  • Tiedän, että en tiedä mitään. Sokrates.
  • Kukaan ei käy siinä ravintolassa, koska se on aina täynnä.
  • Voiko hukkua ikuisen elämän antavaan lähteeseen?
  • Voin vastustaa mitä tahansa paitsi kiusausta. Oscar Wilde.

Yksi tärkeimpiä onnellisuuden paradokseja on seuraava: Mitä enemmän onnea etsit, sitä varmemmin se pakenee. Tukeeko tutkimus tällaista näkemystä? Jos tukee, onko siitä kuitenkin poikkeuksia? Miten onnea kannattaa etsiä? Miten kauas se pakenee? Tällä hetkellä minulla koneella 102 paradoksia, jotka jollakin tavalla liittyvät onnellisuuteen ja hyvinvointiin.

Lue lisää

Nettiviikko 29/2014

Ihmettelen niitä, jotka jaksavat kirjoittaa blogeihinsa lähes päivittäin. Minulla ei aika tahdo riittää sellaiseen, kun on niin paljon muutakin kirjoitettavaa ja luettavaa. Tartuin uudestaan Cambridgen yliopiston professorin Ha-Joon Changin kirjaan 23 Things They Don’t Tell You About Capitalism. Kirja on julkaistu vuonna 2010. En muista nähneeni tästä kirjasta arviointeja. En tosin lue aktiivisesti talouslehtiä, joten voi olla, että niissä on ollut jotakin. Palaan tähän kirjaan tuonnempana, mutta otan nyt yhden asian.

Chang uskoo, että yliopistokoulutusta yliarvostetaan. Koulutustasolla ei ole niin vahvaa yhteyttä taloudelliseen tulokseen kuin kuvitellaan. Sveitsi on yksi maailman parhaiten menestyviä maita ja siellä on puolta vähemmän yliopistokoulutuksen saaneita muihin Euroopan maihin verraten. Suomen erittäin korkea koulutustaso ei ole kovin paljon auttanut viime vuosien aikana. Koulutusta voidaan toki pitää arvona sinänsä, mutta ylikoulutus alkaa olla yleistä Suomessa ja monissa muissakin maissa.

On yhä enemmän asioita, joihin riittää lyhyempikin koulutus, koska työssä on sitten erikoistuttava asioihin, joihin yliopistoissa ja korkeakouluissa on vaikea perehdyttää. Toki aina voidaan ajatella, että esimerkiksi maisterin tutkinto kertoo valmiudesta perehtyä asioihin. Joka tapauksessa tietyn koulutustason jälkeen sen kohottaminen tuskin enää tuottaa sitä, mitä yleensä kuvitellaan. Taloudellinen tulos riippuu kovin monista muista asioista.

Lue lisää

Nettiviikko 1/2014

Ajan virrassa monta asiaa mene ohi, kun ei päivittäin tai edes viikoittain ehdi kirjoittaa omia kuulumisiaan. Muutamaan asiaan – mm. kilpailuttamiseen, kuntaliitoksiin ja valtionvelan ottoon – haluan nyt kuitenkin tarttua:

  1. Olen sitkeästi puuhannut kirjahankkeiden parissa. Sotaorpojen hyvinvointia kuvaava kirja Selviytyjiä ja kukoistajia valmistui vuoden vaihteessa ja parhaillaan työstän Minervalle kirjaa Tunne ja järki. Editalle hion Positiivisen psykologian uudistettua toista painosta. Nämä kaksi ilmestyvät kevään aikana. Tunteen ja järjen yhteen sovittaminen on osoittautunut vaativaksi tehtäväksi. Usein ajatellaan, että järjen tulisi voittaa, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Järki voi palvella itsekkyyttä ja pahuutta. Tunne puolestaan synnyttää empatian ja sympatian kokemuksia ja kehottaa auttamaan avun tarpeessa olevaa.
  2. Mediassa on pilkallisesti arvioitu pääministerin kehotuksia positiivisuuteen. Samalla tavalla suhtauduttiin myös Himasen raporttiin. Mielestäni tämä positiivisuuden kritiikki kuvastaa käsitystä median kyynisyydestä. Asiat nyt vaan menevät huonompaan ja huonompaan suuntaan. Muuta tulkintaa ei voi olla olipa hallitus mikä tahansa. Toinen asia sitten on se, että näillä positiivisuuskehotuksilla ole paljonkaan merkitystä. Median vaikutus on niin vahva. Oman tutkimukseni mukaan vielä nousukaudenkin aikana ajateltiin, että maailma – ja Suomi mukaan lukien – menee huonoon suuntaan. Onneksi ihmiset ovat omassa elämässään optimistisia ja toiveikkaita. Lue lisää