Saimme 27.6. lukea YLEn sivustolta, että ”Suomen terveydenhuollolla on maailman paras hinta-laatusuhde, ilmenee tutkimuksesta – ’Muualla ei ole päästy tällaiseen näin edullisilla kustannuksilla.’ Suomen terveydenhuollon laatu ja tulokset ovat laajan kansainvälisen tutkimuksen mukaan maailman parhaat. Suomen terveydenhuollon kustannukset ovat myös muita vertailumaita selvästi pienemmät.”
Voiko tästä vielä parantaa? Ehkä voi, mutta eikö olisi järkevää korjata erinomaisen järjestelmän puutteita kuin rakentaa uusi malli, Jonka vaikutuksista kukaan ei osaa sanoa mitään tarkkaa? Kyse on juuri sellaisesta ongelmasta jollaisia toimivat järjestelmät kohtaavat: sen sijaan, että arvioitaisiin, miten helpoiten parannetaan pieniä epäkohtia, nähdään järjestelmän täysuudistus helpommaksi. Kun korvataan yksi järjestelmä toisella käy usein niin, että vanhat epäkohdat korjataan, mutta samalla syntyy ennalta arvaamaton määrä uusia.
Koska kysymys on myös politiikasta ja mielipiteistä, silloin oikeassa oleminen on tärkeämpää kuin toimivuus. On hienompaa tehdä kokonaisvaltainen uudistus kuin paikkailla vanhaa ja toimivaa järjestelmää. Kuten viime viikkojen ja kuukausien tapahtumat – mietintöluonnoksen jatkuva myöhästyminen, maakuntavaalien siirtyminen, sinisten mukanaolo hallituksessa – ovat osoittaneet, terveydenhuoltokysymykset voivat pahimmillaan olla luonteeltaan täysin poliittisia. Oikeassa oleminen ja hallituksen uskottavuuden ylläpitäminen ovat olleet yhtä paljon hallituksen toiminnan keskiössä kuin terveydenhuollon parantaminen.
Monille on varmaan syntynyt sama käsitys kuin meillekin, että kyse ei niinkään ole terveydenhoidosta, vaan maakuntahallinnon luomisesta ja terveydenhoidon avaamisesta yksityisille toimijoille. Jos hyvänen aika on kyse siitä, että lääkärille ei päästä tarpeeksi nopeasti, silloin on palkattava lisää lääkäreitä ja hoitajia sekä otettava teknologia avuksi. Mihin silloin tarvitaan aivan uutta järjestelmää?
On totta, että pienten kuntien rahkeet eivät tahdo riittää palvelujen järjestämiseen. Siinä maakunnista voi olla aidosti apua. Samalla unohtuu, että maakunnissa valtaa käyttävät suurimmat kaupungit. Ovatko ne halukkaita ylläpitämään kalliita palveluja reuna-alueilla? Tuskinpa vain. Palveluja ”parannetaan” niitä voimakkaasti keskittämällä. Kenties hoitoon pääsy nopeutuu, mutta etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa matkat palvelukeskuksiin pitenevät.
Usko palvelujen keskittämisen, yksityistämisen ja uuden tekniikan tuomiin etuihin on vahvaa. Toivotaan, että kansalaisten tärkein toive eli lääkäriin pääsy aidosti helpottuu.