Mihin me SOTEa tarvitsemme?

Saimme 27.6. lukea YLEn sivustolta, että ”Suomen terveydenhuollolla on maailman paras hinta-laatusuhde, ilmenee tutkimuksesta – ’Muualla ei ole päästy tällaiseen näin edullisilla kustannuksilla.’ Suomen terveydenhuollon laatu ja tulokset ovat laajan kansainvälisen tutkimuksen mukaan maailman parhaat. Suomen terveydenhuollon kustannukset ovat myös muita vertailumaita selvästi pienemmät.”

Voiko tästä vielä parantaa? Ehkä voi, mutta eikö olisi järkevää korjata erinomaisen järjestelmän puutteita kuin rakentaa uusi malli, Jonka vaikutuksista kukaan ei osaa sanoa mitään tarkkaa? Kyse on juuri sellaisesta ongelmasta jollaisia toimivat järjestelmät kohtaavat: sen sijaan, että arvioitaisiin, miten helpoiten parannetaan pieniä epäkohtia, nähdään järjestelmän täysuudistus helpommaksi. Kun korvataan yksi järjestelmä toisella käy usein niin, että vanhat epäkohdat korjataan, mutta samalla syntyy ennalta arvaamaton määrä uusia.

Koska kysymys on myös politiikasta ja mielipiteistä, silloin oikeassa oleminen on tärkeämpää kuin toimivuus. On hienompaa tehdä kokonaisvaltainen uudistus kuin paikkailla vanhaa ja toimivaa järjestelmää. Kuten viime viikkojen ja kuukausien tapahtumat – mietintöluonnoksen jatkuva myöhästyminen, maakuntavaalien siirtyminen, sinisten mukanaolo hallituksessa – ovat osoittaneet, terveydenhuoltokysymykset voivat pahimmillaan olla luonteeltaan täysin poliittisia. Oikeassa oleminen ja hallituksen uskottavuuden ylläpitäminen ovat olleet yhtä paljon hallituksen toiminnan keskiössä kuin terveydenhuollon parantaminen.

Monille on varmaan syntynyt sama käsitys kuin meillekin, että kyse ei niinkään ole terveydenhoidosta, vaan maakuntahallinnon luomisesta ja terveydenhoidon avaamisesta yksityisille toimijoille. Jos hyvänen aika on kyse siitä, että lääkärille ei päästä tarpeeksi nopeasti, silloin on palkattava lisää lääkäreitä ja hoitajia sekä otettava teknologia avuksi. Mihin silloin tarvitaan aivan uutta järjestelmää?

On totta, että pienten kuntien rahkeet eivät tahdo riittää palvelujen järjestämiseen. Siinä maakunnista voi olla aidosti apua. Samalla unohtuu, että maakunnissa valtaa käyttävät suurimmat kaupungit. Ovatko ne halukkaita ylläpitämään kalliita palveluja reuna-alueilla? Tuskinpa vain. Palveluja ”parannetaan” niitä voimakkaasti keskittämällä. Kenties hoitoon pääsy nopeutuu, mutta etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa matkat palvelukeskuksiin pitenevät.

Usko palvelujen keskittämisen, yksityistämisen ja uuden tekniikan tuomiin etuihin on vahvaa. Toivotaan, että kansalaisten tärkein toive eli lääkäriin pääsy aidosti helpottuu.

Kolme uutta mielipidekirjoitusta SOTE:n tiimoilta

Markku on kirjoittanut kolme uutta mielipidekirjoitusta enemmän tai vähemmän Sote- ja maakuntauudistuksen tiimoilta.

Ensimmäinen niistä, “Kenen valinnanvapaus?“, käsittelee SOTEa ja suomalaisen sosiopolitiikan tuulten puhaltamista kohti amerikkalaista ajattelun mallia, jossa yhteinen ja yleinen ei voi olla yhtä hyvää kuin yksityinen.

Toisessa jutussa, “Mitä me osaamme valita?“, käsitellään asiaa siitä näkökulmasta, kuinka hyviä valitsemaan me lopulta olemmekaan – ja kuka valinnan lopulta tekee.

Kolmas kirjoitus, “Miten suhtaudumme muutokseen?“, käsittelee epäsuoremmin mahdollisuuksiamme muuttua tai olla muuttumatta alati muuttuvassa maailmassa.

Muita Markun julkaistuja (ja myös lehtien julkaisematta jättämiä) mielipidekirjoituksia voi lukea mielipidekirjoitus-osastossa.

SOTE: Kenen valinnanvapaus?

SOTE-ministeri Rehula sanoi eräässä keskustelussa ohimennen, että luultavasti 90 % pysyy julkisen terveydenhoidon puolella eikä vaihda yksityisille yrittäjille. Melkoinen vaivannäkö 10 prosentin vuoksi! Vaihtajat ovat vaativia, hyvin koulutettuja ihmisiä, jotka uskovat tietävänsä millainen on hyvä valinta.

Psykologinen tutkimus on jo aikoja sitten osoittanut, että vaikka me periaatteessa arvostamme valintojen runsautta, emme kuitenkaan ole rationaalisia valitsijoita. Valinnat perustuvat usein mielivaltaisiin, satunnaisiin tekijöihin. Lisäksi me koemme valinta-ahdistusta ja valinnan jälkeistä katumusta. Kaikenlaisten valintojen määrä lisääntyy koko ajan. Onneksi osaamme selittää valintamme parhain päin. Teimme erinomaisen valinnan.

Suuri osa SOTEn valinnanvapauden edistäjistä ja kannattajista on joutunut vedätyksen uhriksi. Kyse on bisneksen valinnanvapaudesta, liiketoiminnan mahdollisuuksien lisääntymisestä. SOTE on hieno uutinen suurille kansainvälisille yrityksille, jotka nyt ottavat valinnanvapauden haltuunsa. Ne ovat monin tavoin etulyöntiasemassa, sillä julkisella sektorilla ei ole kokemusta tuotteiden markkinoinnista. Kymmenen vuoden kuluessa jäljellä on vain muutama suuri yritys. Kovin vähän on puhuttu siitä, että voitot menevät Suomen ulkopuolelle. Summat eivät ole ihan pieniä. Suosikaamme siis julkista terveydenhoitoa ja kotimaisia yrityksiä!

Vähitellen Suomessa on omaksuttu Yhdysvaltain äärikonservatiivien näkemys, jonka mukaan yhteiskunnan tuottamat palvelut eivät voi olla hyviä. Vain yksityinen yrittäjyys hoitaa asiat niin kuin ihmiset haluavat. SOTE on samalla kova potku sairaanhoitopiireille, kaupungeille ja kunnille, jotka niin kehnosti ovat hoitaneet palvelujen tarjonnan. Samalla sivuutetaan, että terveydenhoito on Suomessa kustannuksiltaan hyvin tehokasta.

Jos yhä tavoitteena on jokaisen halukkaan pääsy hoitoon samana päivänä, se tulee nostamaan merkittävästi kustannuksia. Jos tavoitellaan säästöjä, silloin on toimittava niin kuin nytkin – ehkä vielä tiukemmin – eli lähdettävä siitä, että kaikkien ei tarvitse päästä samana tai edes seuraavana päivänä lääkäriin.

Parempi vaihtoehto olisi ollut vahvistaa yhteiskunnan suoraan rahoittamaa hoitojärjestelmää ja täydentää sitä yritysten avulla. Tarpeellisia uudistuksia voidaan tehdä myös julkisella sektorilla, kun siihen ohjataan ja kannustetaan. Monia hyviä aloitteita on jo tehty eri puolilla Suomea.

Markku Ojanen
Lempäälä

SOTE: Mitä me osaamme valita?

SOTE-suunnittelun yhteydessä valinnan mahdollisuus on toisaalta kuvattu ihmisen perusoikeutena ja velvollisuutena ja toisaalta suurten yritysten etuja palvelevana hämäyksenä, koska ihmisillä ei ole kykyä tehdä valintoja. Kumpi näistä kahdesta on lähempänä totuutta?

Kun menen vaimoni pyynnöstä ostamaan keksejä suureen liikkeeseen, tunnen itseni avuttomaksi. Katseltuani kymmenien, jopa satojen keksipakettien rivejä tartun kuin hukkuva korteen, kun näen jonkun tutun merkin. Sen minä otan. Kunhan vain siinä on suklaata.

Ostaessani leikkeleitä, minulla ei ole aavistustakaan niiden terveellisyydestä. Minulla on oikeastaan vain yksi ohjenuora: ostan kotimaista. Saatan muistaa jonkin tuotteen, jota sitten ostan uudestaan.

Mitä tulee erilaisiin laitteisiin, kuten kommunikaatiovälineisiin, kannettaviin tietokoneisiin, televisioihin tai autoihin, olen myyjien armoilla. Minulle voi myydä ihan mitä vain. En osaa tehdä järkeviä valintoja – jos niitä on mahdollista tehdäkään. No, autojen pitää olla pitkälle miehelle tarpeeksi tilavia ja mieluusti kulutus saisi olla vähäistä, siinä kaikki.

Kun kyse on villin lännen elokuvista, tiedän, mitä minulta puuttuu ja minkä vielä voisin hankkia. Olen yleensä katsonut elokuvan arvioinnin ainakin viidestä oppaasta ja perehtynyt siihen, mitä muita elokuvia ohjaaja on ohjannut. Silloin tuntuu, että osaan valita.

Entä poliittisen puolueen valinta? Kun katsoo, miten ihmiset ovat äänestäneet vaikkapa Yhdysvalloissa ja Britanniassa, ensimmäinen ajatus on, että valinnat perustuvat epämääräisiin mielikuviin ja tulkintoihin. Suuri osa ihmisistä äänestää omien etujensa vastaisesti. Huomaan, että omiin valintoihini vaikuttaa paljon ehdokkaan miellyttävyys, mikä on hyvin subjektiivinen asia. Olemme varmoja, että muut ihmiset tekevät vääriä valintoja.

Mihin hoitavan SOTE-yksikön valinta perustuu potilaan näkökulmasta? Mihin rationaalisen valinnan tulisi perustua? Ensisijaisena tulisi olla hoidon laatu. Eri yksikköjen uskottava vertailu on erittäin vaikeaa. Jos laatutietoja tulee, ne ovat helposti pinnallisia ja niiden ymmärtäminen vaatii perehtyneisyyttä. Potilaan näkökulmasta laadun osatekijät ovat (1) nopea ja helppo hoitoon pääsy, (2) jatkuvuus ja turvallisuuden kokemus, (3) miellyttävät työntekijät ja (4) koettu paraneminen. Kustannukset voivat olla laadussa mukana, jos etäisyys on pitkä ja jostakin hoidon osasta joutuu maksamaan ylimääräistä.

Koko järjestelmän kannalta nämä eivät ole kovinkaan rationaalisia perusteluja. Kovin helppo hoitoon pääsy tukkii järjestelmän ja tulee kalliiksi. Jatkuvuus ja turvallisuus merkitsevät sitä, että valintoja ei tehdäkään, vaan pysytään siinä, missä ennenkin on oltu. Lääkärin ja vastaanotossa työskentelevien ihmisen miellyttävyys on ihan mukava asia, mutta hoidon tulosten kannalta sillä on kovin vähän merkitystä. Koettu paraneminen on tärkein asia, mutta sitä on vaikea verrata mihinkään. Kenties sairaus olisi parantunut nopeammin jossakin toisessa yksikössä.

Koko Suomen hoitojärjestelmän, kenties maakunnankin, on mahdollista kerätä tietoja hoitojen tuloksellisuudesta. Ne kuvaavat keskimääräisiä potilaita ja ovat ilman muuta hyödyllisiä, mutta potilaiden tekemiin valintoihin niistä ei ole hyötyä. Yhteiskunnan näkökulmasta kustannukset ovat keskeinen arvioinnin perusta. Kysymys on arvovalinnoista. Terveyden edistämiseen ja sairauksien hoitoon voidaan panostaa paljon, jos valitsemamme poliitikot näin päättävät. Nykyinen hallitus on ottanut tavoitteeksi kustannusten säästön. Tärkeät valinnat ovat heidän sekä asiantuntijoiden käsissä. Myös terveydenhoitoalan yrityksillä tulee olemaan paljon valtaa tulevassa järjestelmässä.