Tämänkertaisessa Nettiviikossaan Markku pohdiskelee Yhdysvaltain vaaleja, palkkoja, verotusta ja taloutta – ehkä hiukan näiden suhteitakin.
- Yhdysvaltain vaaleissa republikaanit saivat enemmistön myös senaattiin. Obama joutuu koville. On järkyttävää havaita, miten oikeisto suhtautuu Obamaan. Siinä on varmasti myös rasismia mukana. Yhdysvaltain demokratia on heikoissa kantimissa. Republikaanit ovat onnistuneet propagandassaan niin hyvin, että suuri osa ihmisiä äänestää omien etujensa vastaisesti. Hiljattain tehty tutkimus kertoo karua kieltä. Köyhät valkoiset äänestävät republikaaneja. Juuri he ovat hyötyneet Obaman politiikasta – joka toki on jäänyt puolitiehen republikaanien vastustuksen vuoksi. Tuloerot jatkavat kasvamista. Keskiluokan tulot eivät ole nousseet, mutta rikkaat ovat rikastuneet.
- Samat laulut ovat meilläkin. Professori Vesa Puttosen lausuman mukaan ”johdon palkat nousevat, ja se on hienoa”. Aina muistetaan sanoa, että palkat ovat vain pieni osa palkkapotista ja siihen ovat osakkeenomistajat suostuneet. Näitä puolestaan edustavat hallitukset ja johtokunnat, jotka osaavat puolustaa toistensa etuja. Puttosen näkemykset päättyivät tuttuun fraasin: ”Kaikilla, joilla on oikeasti halua, on sinänsä mahdollisuudet.” Kuka tahansa sosiologi voisi sanoa, että tämä ei pidä paikkaansa.
- Ajankohtaisessa kakkosessa 4.11. oli mukana kaksi talouden asiantuntijaa, tutkija Lauri Holappa ja Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju. Sympatiani oli edellisen puolella, sillä Kangasharju vaikutti ylimieliseltä ja edusti Wahlroosin ja Vartiaisen tiukkaa hyväosaisia puolustavaa linjaa. Työmarkkinoille on saatava lisää väkeä, veroja alas ja julkista sektoria on pienennettävä. Liekö epäluotettavampaa ”tiedettä” kuin politisoitunut taloustiede silloin, kun ennustetaan tulevaisuutta. Tulkinnat menivät tuossa keskustelussa aivan ristiin. Holappa edusti aivan päinvastaisia näkemyksiä kuin Kangasharju. Uskon, että hänellä on parempi yhteys tieteeseen kuin Yhdysvalloista mallinsa ottavilla Wahlroosin kannattajilla.
- Aamu-tv:ssä keskusteltiin verotuksesta 4.11. Mukana olivat sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo ja johtaja Matti Apunen EVAsta. Hiilamon mielestä ei ole oikein, että suurituloisten veroprosentti on sama kuin keskituloisten. Apunen puolusti tätä tilannetta sillä, että suurituloisilla on yrittämisen riski, kun taas palkkatulo on varmempaa. Tämä pätee korkeintaan niihin, jotka ovat ottaneet riskejä omilla varoillaan. Paljon suurempi joukko ottaa riskejä toisten rahoilla eikä joudu maksamaan aiheuttamistaan tappioista. Apusen mukaan tuloerot tulevat jatkossa kasvamaan. Kuulostaa pelottavalta. Todennäköisesti se johtaa jonkin ajan kuluttua kapinaan. Toivottavasti kapina ilmenee politiikan välityksellä. Suurituloiset ja heidän puolustajansa eivät tajua, miten syvällä ihmisissä on oikeudenmukaisuuden vaatimus. Vain ankaralla propagandalla tämä vaatimus voidaan kumota. Samassa ohjelmassa Apunen päästi oikein emämöläyksen: “Keskiluokan tulee vaihtaa tuottavimpiin töihin”. Sillä tavalla he pääsevät paremmille palkoille. Missä ne työt ovat? Miljoonan keskiluokkaan kuuluvan pitää hakeutua tuottavampiin töihin. Voi sentään.
- Auktoriteettini talousasioissa on Cambridgen yliopistossa taloustiedettä opettava Ha-Joon Chang, joka kirjassaan 23 Things They Don’t Tell You About Capitalism paljastaa kapitalismin myyttejä. Yksi näistä Changin myyttejä korjaavista tulkinnoista kuuluu: Rikkaiden rikastuminen ei tee meistä muista rikkaita. Toinen on tällainen: Mahdollisuuksien tasa-arvo ei välttämättä ole reilua. Rikkauksien valumisteoria on todellakin myytti. Talous on nollasummapeliä. Kun rikkaat rikastuvat, toiset köyhtyvät. Mahdollisuuksien tasa-arvolla taas peitetään todellisen tasa-arvon puutteita. ”Heillä oli sama mahdollisuus kuin muillakin, mutta eivät sitä käyttäneet”. Näin tylysti voidaan sanoa niistä, jotka eivät ole päässeet nauttimaan yleisestä vauraudesta.