Julkaistu Iltalehden sivuilla 5.9.2006 12:10
TEKSTI TERTTU LEVONEN
KUVITUS BO HAGLUND
Kirjakauppojen hyllyt notkuvat onnea ja hyvää elämää käsitteleviä kirjoja. Suomalainen professori pitää onnellisuusbuumin hokemia huuhaana ja jopa vaarallisina.
Yleisohjeita onneen
- Edistä oman onnesi sijaan yhteistä onnea
- Onnen jakaminen tuottaa lisää onnea
- Tunnista vahvuutesi, palauta ne välillä mieleesi
- Onnea ei tule iskulauseita hokemalla
- Kerro läheisillesi, miten rakkaita he ovat sinulle
- Oloonsa tyytyväisyys on onnea, älä haikaile enempää
Lähde: Markku Ojanen, Onnellisuus
Onnellisuuskirjoja
- Airaksinen Timo: Onnellisuuden opas
- Chopra D.: Onnen alkulähteillä
- Chikszentmihlayi, M.: Flow elämän virta
- Dalai Lama & Cutler H.: Onnellisuuden taito
- Dalai Lama & Cutler H.: Työn ilo
- Levonen, Terttu: Täysillä eteenpäin
- Lundberg Tom: Hyvän elämän salaisuus
- Nars Kari: Raha jua onni (ilmestyy lokakuussa)
- Ojanen Markku: Onnellisuus
- Ojanen Markku: Hyvä paha ihminen
- (ilmestyy lokakuussa)
- Oliver Joan Duncan: Onni on sinun
- Richard Matthieu: Onnellisuus
- Rinpoche Z.: Onnellisuuden saavuttaminen
- Rovira Alex: Onnea ja menestystä
- Siikala Helinä: Ilon alkeet
- Siikala Helinä: Voiman ja ilon käsikirja
- Yjönsuuri Mikko: Onni ja sen viholliset
Lähde: Akateeminen kirjakauppa, 2005/2006
Nykyään niin moni tuntuu kärsivän onnellisuusvajeesta, että onnen markkinoilla kysyntä sen kun kasvaa. Elämänhallinta, positiivinen ajattelu, itsetunnon kohentaminen ja sisäisen sankaruuden etsintä ovat trendituotteita.
Hakusanalla onnellisuus löytyy netistä helposti parituhatta nimikettä.
– Jos onnea voisi oppia kirjoista, maailmassa olisi vähän masentuneita ja pessimistisiä ihmisiä. Mielensä ruuvaaminen uuteen malliin on vaikeaa, Tampereen yliopiston psykologian professori Markku Ojanen hymähtää.
– Usein onnen oppaat painottavat “onnellisia ajatuksia” eivätkä niinkään “onnellista elämää”, hän huomauttaa.
Outoa puhetta asiantuntijalta, jonka kolmas onnikirja, Onnellisuus, ilmestyi jokin aika sitten. Yllättäen sen onnellisuusprofessorina tunnettu tekijä romuttaakin onnellisuusbuumin suosittuja hokemia ja ottaa realistisen näkökulman.
Onnellisuusohjelmien vaikutuksia on tutkittu vasta vähän; niiden pitkäaikaisista seurauksista ei ole juurikaan tietoa, Ojanen muistuttaa.
Valtaosa ei onnen oppaita tarvitse, mutta moni lukee niitä ehkä kohottaakseen mielialaansa muutamaksi tunniksi.
Onnea halutaan aina vain lisää, vaikka elämä olisi hyvällä mallilla.
– Mutta kun onni pakenee elämän ankaruuden edestä, ei todellisuus muutu ajatuksen voimalla miksikään. Silloin tarvitaan rohkeutta, nöyryyttä ja ennen kaikkea uskoa siihen, että huominen voi olla parempi, sanoo Ojanen.
Onnen resepteissä toistuvat samat ohjeet, jotka ovat usein ikivanhoja uskontojen ja filosofien viisauksia. Ojanen myöntää, että toisissa on järkeä, mutta monet ovat hämäriä hokemia, joista ei ole käytännön ohjeiksi.
– Suosittu kehotus kuuluu: “Ole oma itsesi”. Kukaan meistä ei tiedä, millainen todella on. “Itsensä toteuttaminen” voi olla jopa vaarallinen hanke. Todellisuudessa kaikki minulle -asenne on onnen este ja voi johtaa umpikujaan.
– Entä sitten kielteisen ajatusten ja tunteiden poistaminen? Turha ongelmien märehtiminen on pahasta, mutta kielteiset tunteet kuuluvat elämään, ja niiden “poistaminen” on mahdotonta!
Kuusikymppinen Ojanen tuntee itsensä melko onnelliseksi. Oppaista hän ei ole onneaan ammentanut. Ojanen myös myöntää päässeensä pitkälle elämässä. Harva olisi uskonut, että sota-orvosta, koulukiusatusta Markusta tulisi professori.
Onni tarkoittaa eri asioita eri ihmiselle. Amerikkalaisille onni on itsetuntoa ja henkilökohtaista menestymistä, japanilaiselle itsekuria ja velvollisuuksien täyttämistä. Ojasen tutkimusten mukaan suomalaisen onnen rakennuspuita ovat läheiset ihmiset, mielekäs työ ja turvattu talous.
Osa tutkijoista puhuukin mieluummin henkilökohtaisesta tyytyväisyydestä, joka on yksi hyvän mielenterveyden edellytyksistä. Positiivisten tunteiden vaikutus hyvinvointiin onkin kiistaton. Tyytyväisyys tuo esiin voimavaroja ja valjastaa ne luovaan ajatteluun ja toimintaan.
Ulkoinen ympäristö vaikuttaa tyytyväisyyden tunteeseen vähän. Tutkijoiden hämmästykseksi esimerkiksi AIDS-potilaat sanoivat sairauden päinvastoin lisänneen heidän tyytyväisyyttään. Vastaavasti lottovoittajien onni tasaantui parin viikon voitonhuuman jälkeen.
Pelkkä toisten ilona oleminenkaan ei silti tee ihmisestä onnellista. Tutkimus myös vahvistaa vanhan viisauden: kukaan ei ole onnellinen, ellei hän niin itse usko.
Lisäksi kaksostutkimukset osoittavat, että onnellisuus voi piillä osaksi perimässä. Erilaissa oloissa toisistaan kaukanakin elävät identtiset kaksoset suhtautuvat elämään samalla tavoin.
Laaja Yhdysvalloissa tehty selvitys luostarissa eläneistä nunnista osoitti lapsuuden merkityksen persoonallisuuden kehitykselle. Turvallisen lapsuuden kokeneet nunnat olivat vielä vanhoina kanssasisariaan tyytyväisempiä – ja elivät kauimmin.
Jos ihmiselle on kehittynyt pessimistisiä käytösmalleja, niiden purkaminen on vaikeaa. Murehtijat ja introvertit ovat harvemmin onnellisia kuin optimistiset ja ulospäin suuntautuneet.
Mistä sitten nykyinen onnellisuusbuumi johtuu?
– Voi kun tietäsi. Yksi syy on ainakin elintason nousu ja ihmisten haave jostain vieläkin paremmasta, Ojanen huokaa.
– Monella on henkilökohtainen onniprojekti. Minäkeskeisyyteen liittyy myös ylimitoitettu kiinnostus omaan terveyteen. Keho ja mieli halutaan kesyttää ja muokata mieleisiksi.
Professorin mukaan ihminen ei suinkaan ole oman onnensa seppä. Moni ei edes tiedä, mikä hänet tekisi onnelliseksi.
– Sananlaskua pitäisi täsmentää: onnensa seppä voi olla, jos tietää mitä takoo ja takoo jotakin myös muille.
Mielipidekyselyissä 80 prosenttia suomalaisista ilmoittautuu vähintään “melko onnellisiksi”. Toiset tutkimukset kuitenkin osoittavat vastoinkäymisten, sairauksien, työttömyyden, masennuksen ja erojen kohtaavan ihmisiä entiseen tapaan. Onnivouhotuksen ja -kyselyjen paineessa moni tuntee ehkä velvollisuudekseen olla onnellinen.
– Tuloksissa on kymmenisen prosenttia harhaa, onnenodotuksia. Onnellisuus- ja tunteidentutkijat ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että ihmisen perusmieliala painottuu myönteiseen suuntaan, plussan puolelle. Ehkä usko parempaan on ihmiselle eräänlainen selviytymiskeino.
Ojanen uskoo, että ihminen voi lisätä hyvinvointiaan ja onnellisuuttaan. Esteenä ovat lähinnä omat irrationaaliset ajatukset.
Ikä ja sukupuoli eivät vaikuta onneen. Vaikka varttuneilla on kremppoja, he ovat elämäänsä ainakin yhtä tyytyväisiä kuin nuoremmat. Iän myötä kaikkoavat epärealistiset tavoitteet. Ja yleensä kun onnen etsimisestä luopuu, sen löytää.
– Onni on se, mitä sinulla on nyt. Et halua mitään lisää ja katsot tyytyväisenä nykyisyyttä. Mottoni on Victor Hugon ajatelma: suurin onni elämässä on tulla rakastetuksi omana itsenään – tai pikemminkin siitä huolimatta.