Who Cares –kongressin luentojen tiivistelmä (Lahti, elokuu 2005)
Voiko vammainen olla onnellinen?
Jokainen meistä tuntee eri tavoin vammaisia ihmisiä. Kenties itsekin olemme eri tavoin vammaisia. Olen 35 vuoden aikana tutkinut monia erilaisista sairauksista ja vammoista kärsiviä ryhmiä. Ehkä eniten olen tutkinut skitsofreniaa sairastavia henkilöitä. Kyseessä on vamma, jota monet kammoavat niin paljon, että menisivät mieluummin vankilaan. Olen näiden ihmisten keskuudessa tavannut ihmisiä, jotka oireistaan huolimatta vaikuttavat onnellisilta. Usein kyse on siitä, että heille on annettu mahdollisuus elää tavalla, joka vahvistaa heidän itsekunnioitustaan. Toki kylmät tutkimuksen tulokset osoittavat, että heidän onnellisuutensa tai hyvinvointinsa on keskimäärin selvästi alempi kuin väestön. Kuitenkin heidän vastaustensa keskiarvo on yleensä käytetyn asteikon myönteisellä puolella.
Sana vamma on kehitysvamma-sanan osana. Monien mielessä kehitysvammaiset ovat fyysisesti vammaisten ohella selvin esimerkki vammaisuudesta. Asiaa tuntematon voi päätyä heidän suhteensa kahteen aivan erilaiseen tulkintaan. Jotkut voivat ajatella, että eivätköhän kehitysvammaiset ole onnellisia, koska eivät ymmärrä asioiden mutkallisuutta eivätkä osaa murehtia huomisesta. Toiset taas voivat surkutella heidän osaansa, sillä eikö juuri riittävän ymmärryksen puute ole kauhea asia? Onnellisuustutkimukset kuitenkin kertovat yksiselitteisesti, että älykkyys ei ole lainkaan yhteydessä onnellisuuteen. Tiedetään, että nerojen ja erittäin älykkäiden ihmisten elämä on usein ollut hyvin vaikeaa.
Yhdessä Leena Matikan ja Marjatta Musikka-Siirtolan kanssa tekemäni tutkimukset kertovat, että kehitysvammaiset todellakin voivat olla yhtä onnellisia kuin ns. tavalliset ihmiset. Onnellisuuden tutkimiseen liittyy kaikilla tutkituilla ryhmillä omat ongelmansa kaikilla, jotka vaikeuttavat tulkintojen tekemistä. Tämä pätee myös kehitysvammaisiin. Emme ajattele, että kehitysvammaiset kohtelustaan huolimatta olisivat aina ja kaikkialla onnellisia, vaan he kärsivät huonosta kohtelusta siinä kuin muutkin ihmiset. Uskomme kehitysvammaisten olevan onnellisia vain silloin, kun me kaikki yhdessä pystymme luomaan heille sellaisia elinympäristöjä, että he voivat elää ihmisarvoista elämää.