Markun ajatuksia viikolle 35, mm. geenien vaikutuksesta ihmisen toimintaan, “yliopistojen liian suuresta määrästä”, Diesel-farkkumainoksesta, uskon merkityksestä hyvinvointiin sekä Onnellisuus-kirjan viimeistelystä voit lukea painamalla seuraavaa:
-
David Le Breton kirjoittaa artikkelissaan “Genetic fundamentalism or the cult of the gene (Body & Society, 10, 1-20) siitä yhä vahvistuvasta suunnasta, jossa geenien ja elämän välille asetetaan yhtäläisyysmerkki. Nämä biologian fundamentalistit esittävät pelottavia ajatuksia ihmisen olemuksesta. Geenien informaatiolla elämä selitetään täydellisesti ja niiden avulla voidaan luoda uusi uljas ihminen. Ihmisen ero eläinkuntaan on jo aikoja sitten kadonnut ja ero hämärtyy myös elottomaan maailmaan. Onhan lopulta kyse ihmisestä koneena, geenien tuottamana mekanismina, joka tekee ihmisestä automaatin. Hänestä tulee itsekkäiden geeniensä kuori, joka toimii niin kuin geenit ohjaavat. Myös moraali perustuu geeneihin ja niiden pohjalta tapahtuvaan evoluutioon. Ihminen on kertymä ainetta, jossa olennaista on se, miten aine on järjestynyt geneettisen informaation perusteella. Pelottavinta tässä on se, että suuret lupaukset muistuttavat niitä oppeja, joita diktaattorit historian kuluessa ovat esittäneet. Hälytyskellot eivät soi, vaikka Uusi uljas maailma näyttää olevan jälleen tekeillä. Edward Wilson kirjoittaa, että “on tullut aika ottaa etiikka toistaiseksi filosofien käsistä ja antaa sen biologeille.”
-
Puheet yliopistojen liian suuresta lukumäärästä jatkuvat yhä. Näiden puheiden perusteet vaihtelevat puhujan mukaan. Liian monet yliopistot estävät Suomea pääsemästä tieteen huipulle. Insinöörien laatu heikkenee. Toiminta on tehotonta. Siinä muutamia lämpimiä terveisiä yliopistoille. Yliopistojen sisältä katsoen nämä kirjoitukset ovat turhauttavia, jopa masentavia. Olemme tehneet turhaa työtä ja senkin huonosti, koska enemmistö yliopistoista tulisi lakkauttaa tai ainakin yhdistää itseään suurempiin. Nämä viestit herättävät ristiriitaisia tuntoja. Onhan opetusministeriö lisännyt jatkuvasti korkeakoulujen ja yliopistojen sisäänottoja. Resursseja tosin on lisätty vain ammattikorkeakouluihin. Suuret opiskelijamäärät alentavat opetuksen laatua ja heikentävät tutkimustyön mahdollisuuksia. Lähes samaan aikaan vaaditaan supistuksia monelta suunnalta. Todellisuudessa yliopistojen tosiasiallinen lukumäärä kasvaa yliopistokeskusten myötä. On jännittävään nähdä, miten poliitikot reagoivat näihin supistusehdotuksiin. Löytyykö poliitikkoja, jotka haluavat lopettaa Tampereen, Kuopion, Vaasan tai vaikkapa Rovaniemen yliopiston. Eiköhän näillekin, Tamperetta ehkä lukuun ottamatta, löydy omat puolustajansa.
-
Eräs toimittaja pyysi minua katsomaan, miten Diesel-niminen firma mainostaa farkkujaan. Firman kotisivulla näkyvä mainos oli kaamea. Siinä puolialastomat nuoret ruoskivat hymyillen toisiaan. Tätä on kai tapana nimittää sadomasokismiksi. Kyseessä ei tietenkään ole itse tuotteeseen liittyvä keino, vaan ala-arvoinen konsti herättää huomiota ja markkinoida hedonistista maailmankuvaa: kaikki on meille sallittua ja myös teille nuoret, joita tässä manipuloimme. Ottakaa meistä mallia ja tehkää mitä haluatte. Ette ole kenellekään vastuussa. Mekään emme ole mistään vastuussa ja voimme tehdä mitä haluamme. Maailmalla yhä yleisesti käytettävän kidutuskeinon käyttäminen ikään kuin huvittavana asiana tuntuu erityisen pahalta.
-
Olen kirjoittaessani katsausta “Usko ja mielenterveys” jälleen kerran miettinyt uskontojen merkitystä ihmisen elämässä. Monet tutkimukset osoittavat, että uskonnollisuuden ja hyvinvoinnin välillä on myönteinen yhteys, mutta suuri huolen aihe on ahtaan, fundamentalistisen uskon aiheuttamat pelottavat seuraukset. Fundamentalistit ovat valmiita tekemään mitä tahansa uskonsa puolesta, vaikka väkivaltaisia tekoja. Jokaisen uskonnon tulee panna nämä harhautuneet ihmiset kuriin eikä missään tapauksessa antaa heille tukea. Suomessakin on joukko ns. uskovaisia, jotka lähettelevät nimettömiä panettelukirjeitä ihmisille, jotka ajattelevat eri tavalla kuin he.
-
WSOY:n kautta tulevan kirjani Onnellisuus viimeistely on loppusuoralla. Teen kirjaa yhteistyössä toimittaja Maarit Huovisen kanssa. Hän valikoi ja hioo tekstejäni. On ollut mukavaa vain suoltaa tekstejä ilman kontrollia, jonka jälkeen toinen ihminen toimii realiteettien testaajana. Onnellisuus on asia, josta tosin ei voi kirjoittaa milloin vain, sillä joinakin päivinä tekee mieli kirjoittaa juuri ihmisten pahuudesta ja sokeudesta. Myös toinen käsikirjoitus “Ihmiselämän harhat” (tai jotakin sinne päin) on sisällä WSOY:ssä ja luvattu painaa.