Psykologian emeritusprofessori, luennoitsija-kirjailija Markku Ojanen toivottaa teidät lämpimästi tervetulleeksi kotisivuilleen!

Nettiviikko 50/2017

Nettiviikko 50/2017 sivuaa niinkin kirjavaa aihevalikoimaa kuin Björn Wahlroosia, yksityistämiskehitystä, verotusta, Yhdysvaltoja, digitalisaatiota ja vammaisten oikeuksia.

Wahlroos

Miksi me pidämme yhä Wahlroosia asiantuntijana? Onhan Wahlroos asiantuntija, mutta se rajoittuu suuryritysten etujen ajamiseen. Siinä hän voi olla taitava, mutta hänen ehdotuksensa eivät hyödytä edes keskiluokkaa, saati huono-osaisia.  Kun tulee nousukausi – johon Wahlroosilla ei ole mitään ansioita – silloin tuloerot lisääntyvät. Tietenkin on hyvä, jos työllisyys paranee, mutta suurin hyöty koituu suurten yritysten johtajille. Tästä joukosta ei kerro hyvää se, että heille ei mikään palkka ja palkkio näytä riittävän. Hyvää ei kerro sekään, että verojen maksamista koetetaan kaikin keinoin välttää. Siinä Wahlroos on näyttänyt esimerkkiä siirtymällä Ruotsiin. Panaman ja Paratiisisaarten paljastukset kertovat karua kieltä.

Yksityistäminen

Oikeisto ajaa kaikin keinoin valtion omaisuuden jakamista varakkaille ulkomaisille ja kotimaisille toimijoille. Asiaan ei vaikuta se, että etenkin valtion omaisuuden myyminen, esimerkkinä verkkoyhtiöt, on täydellisesti epäonnistunut. Taustalla on uskomus, että valtion liiketoiminnassa ilmenevät ongelmat ratkeavat kätevästi, kun yksityiset yritykset hoitavat homman. Kilpailu ja yksityistäminen nähdään ratkaisuna kaikenlaisiin ongelmiin. Palvelut halpenevat ja lisääntyvät ja työllisyys paranee. Kukapa tällaista haluaa vastustaa! Kyse on kuitenkin aina nollasummapelistä, jossa joku voittaa ja joku häviää. Yksi häviäjä on Suomen kansa, sillä voitot menevät pääosin ulkomaille ja veroja maksetaan sen verran kuin halutaan. Eri toimijoiden yhteistyö vaikeutuu ja vaatii paljon resursseja.

”Näin hallitus kurittaa meitä”

Tällainen otsake oli hiljattain YLEn sivustolla. Se antaa ymmärtää, että hyvää pitäisi jakaa entiseen malliin, kenties enemmän, kun nyt on hetkellinen nousukausi kyseessä. Suomalaisen yhteiskunnan suuri ongelma on jo pitkään ollut se, että etuuksia on jaettu, vaikka rahaa ei ole ollut. Kyse on ollut äänestäjien suosion hankkimisesta. Ilmeisesti velkaa ei oikeasti haluta vähentää vaan se jätetään seuraavan sukupolven kiusaksi. Paras tapa olisi korottaa varakkaiden veroja, mutta sitä kokoomus ei salli. Pikemminkin varakkaiden verotusta on viime vuosina alennettu. Köyhyys on niin vakava asia, että sen ratkeamista ei saa jättää nousukauden varaan, vaan se on hoidettava kuntoon tavalla tai toisella – vaikka sitten veroja korottamalla.

Yhdysvallat pieneksi jälleen

Kun Donald Trump otti iskulauseekseen “Yhdysvallat suureksi jälleen”, se herätti kummastusta. Minkälaista suuruutta se voisi tarkoittaa? Yhdysvallat käyttää armeijaansa monin verroin enemmän kuin esimerkiksi Venäjä ja Kiina, muista valtioista puhumattakaan. Yhdysvallat on edelleen myös kaupankäynnin jättiläinen ja sen viihteen vaikutus ulottuu kaikkialle. Suuruus on pikemmin Yhdysvaltain heikkous kuin vahvuus. Millä sektorilla Trumpin Yhdysvallat haluaisi olla vielä suurempi? Jos kyse on varustelusta, se on järjetöntä. Muita alueita Trump on supistamassa.

Yhdysvaltain merkitys kaupankäynnissä heikkenee, jos se pyrkii vain kahdenväliseen kauppaan. Suuruutta lisäisi esimerkiksi lähentyminen Kuubaan, mutta Trump haluaa edelleen kurittaa Kuubaa. Kauppa olisi loistava ase Kuuban demokratisointiin. Ilmeisesti jokin vihollinen pitää olla myös tarpeeksi lähellä.

Irtautuminen kansainvälisistä sopimuksista pienentää huomattavasti Yhdysvaltoja ja vähentää sen saamaa arvostusta. Tämä linja ei ole lisännyt Yhdysvaltain – ainakaan hallinnon –arvostusta edes omien kansalaisten mielessä.

Suuruus voisi olla myös kansalaisten hyvinvointia. Siinä Yhdysvallat on erittäin pieni suhteessa vaurauteensa. Kansalaisilta puuttuu monia sellaisia oikeuksia, jota muissa länsimaissa ovat itsestään selviä.

Trumpin iskulauseen olisi siis pitänyt kuulua: ”teen Yhdysvalloista nykyistä paljon pienemmän”.

Digitalisaatio lisää vapaa-aikaa

Tätä korosti digipalveluja tarjoavan firman nuori konsultti. Kyse oli jälleen siitä, että vanhat ihmiset vieroksuvat tietokoneen käyttöä, saati asioimista. Tämä ihan fiksu nuori mies vetosi siihen, kuinka kaikki keksinnöt ovat lisänneet vapaa-aikaa. En tiedä. Eiköhän kyse ole työpäivän ja työmatkan kestosta sekä kotitöiden vaatimasta ajasta. Eläkkeellä oleville ihmisille vapaa-ajan määrä ei ole kovin tärkeä. Moni käyttäisi mieluusti aikaa siihen, että lähtisi hoitamaan asioitaan ja tapaisi ihan oikeita ihmisiä. Kyse ei ole siitäkään, että jatkuvasti käytettyjä internet-palveluja ei oppisi, vaan kyse on siitä, että näitä palveluja on niin paljon ja kaikki ovat erilaisia. Kyse on myös siitä, että kaikkea tarpeellista ei ymmärrä katsoa internetistä. Mistä tietää, mitä kaikkea on tarjolla, jos internetin käyttö kiinnosta? Tässä yhteydessä on välillä vedottu siihen, että kyse on kuin lukutaidosta. Siihen on kuitenkin opetettu perusteellisesti koulussa, mutta vasta nuorimmat sukupolvet ovat saaneet oppia koulussa ja kotona.

Vammaisten ihmisoikeuksista on kyse

Vammaisten äidit vetosivat EU-päättäjiin Brysselissä hankintalain ongelmista – ”Tapaaminen loi uskoa” (YLE. 29.11. 2017)

– Suomalaiset ovat ymmärtäneet EU:n hankintadirektiivin väärin, sanoo valiokunnan puheenjohtaja, ruotsalainen europarlamentaarikko Cecilia Wikström (ALDE).

Vammaisten palveluja, kuten asumista, ei Wikströmin johtaman valiokunnan mukaan voi rinnastaa suoraan muihin palveluihin. Valiokunta aikoo lähettää Suomeen kirjeen, jossa se moittii Suomen tapaa kilpailuttaa vammaispalvelujaan. Suomella ei kuitenkaan ole virallista velvoitetta noudattaa valiokunnan neuvoja, koska direktiivien täytäntöönpanossa jäsenmaat saavat käyttää omaa harkintaansa.

Oululaisen Pia Matihaldin vaikeasti kehitysvammainen tytär on yksi heistä, joiden elämää EU:n hankintadirektiivin täytäntöönpano hankaloittaa. Hänen kotinsa, palveluasumisyksikkö Kangasrouskun, palveluntuottaja on vaihtunut kolme kertaa lyhyen ajan sisällä.

kertoi kuukausi sitten Jenni Matihaldin tapauksesta. Äidin mukaan Brysselin tapaamisesta jäi tunne, että hänen tyttärensä kohtalo oli parlamentaarikoille muutakin kuin läpihuutojuttu.

– Meidät otettiin vakavasti, meitä kuunneltiin ja uskon, että meidän asiaamme aletaan viedä eteenpäin. Pakko se on uskoa, sanoo Pia Matihaldi.

Asian etenemisen kannalta painavin puheenvuoro kuultiin komission edustajalta Anna Lupilta. Komissiolla on asiassa valtaa, sillä sen tehtäviin kuuluu direktiivien toimeenpanon seuraaminen.

Hankintapykälistä vastaava Lupi sanoo, että direktiivi velvoittaa ottamaan huomioon myös kilpailutuksen vaikutukset palveluiden käyttäjiin. Komission mielestä hankintaa tekevien paikallisten viranomaisten on vaikea olla riittävän rohkeita. He saattavat tulkita säädöksiä liian kirjaimellisesti. Komissio on ollut jo yhteydessä Suomen viranomaisiin.

Tämä on todella hieno uutinen. Toivottavasti Suomen hallitus ottaa tämän vakavasti ja ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin. Kyse on ihmisoikeuksien kunnioittamisesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Markku Ojanen | Psykologian emeritusprofessori, "onnellisuusprofessori", luennoitsija ja kirjailija Markku Ojanen toivottaa teidät tervetulleeksi kotisivuilleen!