Asiasana: EU

Mielipidekirjoitus / Yhteiskunta Martti Jätä kommentti

Historia toistaa itseään

Aika ajoin käydään keskustelua siitä, toistaako historia itseään. Minusta historia toistaa itseään. Nyt EU:n ruhtinaiden hallinto on hyvin samanlaista kuin keskiajan kuninkaiden ja ruhtinaiden. Suurten valtakuntien hallitsijat lähettivät käskyjään ympäri valtakuntaansa. Rakennetaan uusi kaupunki sinne (saattoi olla suota), olutta saa myydä vain perjantaisin ja rahvas ei saa käyttää hienoja vaatteita. Valtakunnan alueiden erilaisuutta ei näissä ohjeissa huomioitu. Käskyt tulivat jostakin kaukaa ja olivat usein vaikeasti ymmärrettäviä. Parhaimmillaan käskyt olivat hyväntahtoisia, mutta yleensä mielivaltaisia.

Nyt EU:n ruhtinaat toimivat samoin. Olipa valtakunnan alue Lapissa tai Sardiniassa, samojen sääntöjen tulee päteä. Käskyt ovat vaikeasti ymmärrettäviä, mistä osuva esimerkki on ennallistaminen. Se on käsitteenä absurdi, sillä luonnon tila on suuresti vaihdellut jo sadan vuoden aikana ja lisäksi eri tavoin valtakunnan eri alueilla. Joku EU:n prinssi saattaa poiketa myös Pohjolan perukoilla katsomassa, miltä suo tai metsä näyttää. Hän on kuuntelevinaan, mutta ei kuuntele.

Aivan kuten ennen, myös EU:n hovissa on Pohjolan perukoilta neuvonantajia, mutta he ovat tottuneet siihen, että hovissa tiettyjen alueiden edustajat saavat mielipiteensä kuuluville. Pohjolasta tulleen on vaikea tietää, kuinka pitäisi liittoutua jotta saisi pieniä myönnytyksiä. Eniten hän pelkää sitä, että ruhtinaat suuttuvat, jos vaatii liikaa myönnytyksiä. Jos vain tottelee eikä pidä liikaa melua itsestään, voi käydä niin, että Pohjolassa saadaan elää enimmäkseen rauhassa. Ehkä hovin tarkastajat poikkeavat vain harvoin antamassa nuhteita.

Aivan kuten ennen kuninkaita, myös EU:n ruhtinaita mielistellään. Pohjolassa mietitään kuumeisesti, mikä erityisesti miellyttäisi EU:n ruhtinaita. Yksi erinomainen keino on ennakoida ruhtinaiden päätöksiä ja saattaa ne päätökseen nopeammin kuin muualla. Silloin voi hetkeksi päästä ruhtinaiden suosioon.

Onko siis mikään muuttunut? On sentään, sillä EU:n ruhtinaat eivät ole yhtä julmia kuin entisajan kuninkaat ja ruhtinaat, jotka kurittivat alamaisiaan myös fyysisesti. Uudet ruhtinaat kajoavat vain omaisuuteen ja elinkeinojen harjoittamiseen. Kipeästi sekin sattuu. Parannus on sekin, että noilla ruhtinaitten hoviin lähetetyllä edustajilla on oikeus osallistua päätöksentekoon eikä vain tulla kuulluksi. Käytännössä pienen maan vaikutus päätöksiin on perin vähäinen.

Historia todellakin toistaa itseään. Pienten on vaikea saada ruhtinaiden hovissa ääntään kuuluville. Kuinka ollakaan, etäisyydellä on yhä vaikutusta. Kun käskyt tulevat jostakin kaukaa, ne tuntuvat usein oudoilta ja vaikeasti ymmärrettäviltä. Usein niitä on niin paljon, että tavallinen kansalainen ei ehdi niihin perehtyä. Mutta väliäkö sillä, kunhan tottelee ruhtinaita.

Yhteiskunta Martti Jätä kommentti

Suunnitteluharha

Hyvät ratkaisut löydetään ja toteutetaan vähitellen. Vain harvoin kokonaisvaltaiset suunnitelmat (SOTE!) tuottavat hyviä tuloksia. Kehitys kulkee pienten askelten sekä yrityksen ja erehdyksen avulla. Tällainen ei tyydytä niitä, jotka haluvavat kokonaisvaltaisia ratkaisuja. Jokaista uutta suunnitelmaa tulee arvostella, sillä suunnittelu ei ole itsetarkoituksellista. Suunnitelmat toteutuvat vain harvoin suunnitelmien mukaisesti. Ainakin kustannusarviot pettävät pahasti. Mekaaniset viisivuotissuunnitelmat olivat erityisen typeriä. Monilla alueilla ne arkistoidaan sen jälkeen kun ne on tehty. Filosofi Roger Scrutonin mukaan EU perustuu lukuisiin suunnitteluharhoihin. Idea oli kaunis, sillä sen avulla vihamiehet saatiin sopimaan ja toimimaan yhdessä. Tällä yhteyden idealla perustellaan kaiken standardointia ja valtavaa keskushallintoa. Elämme yhä tihentyvässä sääntöjen viidakossa. Koska valtiot ovat itsekkäämpiä kuin niiden kansalaiset, tarvitaan suuri valvontakoneisto, joka kuitenkin vuotaa koko ajan. (Scrutonin kirja on vuodelta 2010, jolloin brexitistä ja Trumpista ei ollut tietoakaan, mutta hän on osannut ennakoida tulevaa.) Eurooppa on kriittisessä tilassa. Kaikissa valtioissa on panostettu kansalaisten hyvinvointiin ottamalla velkaa niiden maksamiseen. Politiikassa ei voi menestyä muuten kuin lisäämällä etuja. Poliitikot nojautuvat illuusioihin toivoen, että ongelmat väistyvät kuin taikaiskusta. Taikaisku on nousukauden alkaminen. Sellainen on saatu hyvin kivuliaasti tänä vuonna (2017). Samalla Eurooppa on Scrutonin mukaan hylännyt juutalais-kristillisen moraalin ja hengellisyyden perinnön, jolle länsimainen laki, koulutus ja kulttuuri ovat perustuneet (s. 104). Mitään vastaavaa ei ole syntynyt muiden uskontojen piirissä. Tärkeät päätökset tehdään etäällä kansalaisista. Suurta suunnitelmaa ei saa vastustaa. Ei silloinkaan, kun se on epäselvä ja yleinen (SOTE). EU:ssa halutaan sekä poistaa rajat ja säilyttää kansallinen identiteetti, mikä on mahdoton yhtälö. Todennäköisesti kansallinen identiteetti voittaa. Koska utopia on niin mahdoton, tarvitaan lisää lakeja, lisää sääntöjä, enemmän hallintoa, suurempia yksiköitä, enemmän valtaa keskukselle. Ihmiset ovat lopulta kiusankappaleita hyvälle hallinnolle. Mikä oli Leninin pahin virhe? Se oli vanhojen instituutioiden hävittäminen. Raaka valta korvasi vastuun. Syntyi suuri koneisto, jossa ei ollut minkäänlaisia korjausmekanismeja. EU:ssa on nyt paljon samaa. Ei sen vuoksi, että taustalla olisi jokin despootti, vaan siksi, että järjestelmä on niin raskas, hidas ja itseään täydentävä. Mitään ei poisteta eikä kumota. Hölmöjen lakien pilkkaaminen ei auta, sillä keskus on liian kaukana. Keskushallinto ei välitä kansalaisten reaktioista. Edes Britannian ero ei muuta kurssia. EU romahtaa, koska tottelemattomuus kasvaa – ja samalla korruptio ja kotiinpäin vetäminen. Yhteisiä rahoja on helppo käyttää. Lukuja voidaan vääristellä aivan samoin kuin Neuvostoliitossa. Kommunistisen puolueen korvaa valtava virkamiesten joukko, jota ei voi arvostella. He ovat saaneet valtuutuksen “ylhäältä”. Virheet maksaa kansalainen, ei byrokratia. Monet säädökset vahvistavat suurten yritysten etuja, koska pienet yrittäjät eivät voi säädöksiä noudattaa. Yksi pelottava esimerkki on kilpailulainsäädäntö. Se rajoittaa tilaajan mahdollisuuksia ostaa haluamiaan tuotteita. Todellinen demokratia ja vastuullisuus merkitsee kansalaisten mahdollisuutta puuttua asioihin. EU:n suhteen se on mahdotonta. Mitä abstraktimpi tavoite on, sitä varmemmin siihen sisältyy ristiriitaisia tavoitteita. Jo Ranskan vallankumouksen perusarvot, vapaus, tasa-arvo ja veljeys olivat kaikki keskenään ristiriidassa. Mitä suurempi vapaus, sitä enemmän tasa-arvo kärsii. Mitä enemmän yksilöillä on vapauksia, sitä enemmän veljeys eli keskinäinen yhteys kärsii. Jos tasa-arvo merkitsee myös oikeudenmukaisuutta, veljeys rikkoo sen, sillä jokainen puolustaa veljeään. Onneksi kaikkiin ihmisiin kohdistuva veljeys lievittää vapaudesta aiheutuvia ongelmia. Scruton, Roger (2010). The Uses of Pessimism. And the Danger of False Hope. Oxford: Oxford University Press. JK. Scruton kärjistää tietoisesti saadakseen viestinsä perille. Vaikka kallistun pessimismin puolelle, haluaisin uskoa siihen, että SOTE toimii paremmin kuin kriitikot epäilevät. Haluaisin uskoa siihen, että Euroopan huonot trendit kääntyvät parempaan suuntaan. Useimpia ongelmia ratkotaan lisäämällä sääntöjä ja valvontaa, joiden mukana tulee uusia ongelmia. Huonosti toimivaa vanhaa on usein vaikea korjata, mutta aivan kuten Scruton kirjoittaa, utopistiset ilmassa roikkuvat ratkaisut ovat usein vielä huonompia.
Nettiviikot / Positiivinen psykologia Martti Jätä kommentti

Nettiviikko 51/2007

Vuoden viimeinen nettiviikko sisältää tällä kertaa vain pelkkiä hyviä uutisia! Tässä Markun mietteet kokonaisuudessaan:

Kirjani Positiivinen psykologia (2007) on ilmestynyt Editan kustantamana.

Uppsalan kaupunki on tunnustanut tyhmyytensä kiellettyään aluksi suomen kielen käytön työpaikoilla.

Oli hienoa lukea niistä kahdesta pojasta, joista toinen pelasti miehen hukkumasta kanootilla ja toinen veti junaradalla maanneen miehen turvaan junan alta. Positiivisuutta parhaimmillaan!

Tero Pitkämäki valittiin vuoden parhaaksi urheilijaksi. Kilpaurheilussa on paljon kielteisiä puolia, mutta eniten niitä tuntuu olevan autourheilussa. Jo yksin lajin vaarallisuus tekee sen puistattavaksi.

Myös Euroopan unionista tulee hyviä uutisia. Autojen päästöjä aiotaan tiukentaa entisestään. Toivottavasti mikään maa ei pane kampoihin.

Olin eilen Marketta-puolisoni kanssa Uspenskin katedraalissa kuuntelemassa Lumen valon joulukonserttia. Konsertti oli todella upea. Leuka pakkasi välillä väpättämään sitä kuunnellessa.

Iloitsen joulusta. Saan viettää sitä perheeni kanssa; nautin joulun musiikista ja hyvistä ruuista; kuusesta kynttilöineen ja ennen kaikkea joulun sanoma koskettaa. Nautin pienten lahjojen ostamisesta. Haluan ne aina itse paketoida, sillä se on kuin piste i:n päälle.

Toivotamme lopuksi teille kaikille oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Nettiviikot Martti Jätä kommentti

Nettiviikko 33/2006

Viikon 33 aluksi Markku ehti pohdiskella, kuinka paljon olosuhteilla on vaikutusta ajatteluun.  Mukana on myös tarkempaa informaatiota Markun tulevista kirjoista Onnellisuus (WSOY), Hyvä paha ihminen (Perussanoma) ja Ihmiselämän harhat (WSOY).

Myös psykologian laitoksen johtajuuden jääminen pois Markun työsarasta saa osakseen pohdintaa. Koko nettiviikon voit lukea jatkamalla täyteen artikkeliin kuten yleensä.

Lue lisää

Mielipidekirjoitus Martti Jätä kommentti

Tekikö Rumsfeld hienoa työtä?

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun luin aamulla Aamulehdestä, kuinka puolustusministeri Rumsfeld oli presidentti Bushin mukaan “tehnyt loistotyötä” ja “johtanut uljaasti maatamme”. Nämä miehet ovat tehneet maalleen korvaamatonta vahinkoa, mutta kieltäytyvät tunnustamasta tosiasioita. Ilmeisesti he vierittävät syyn muutaman harhautuneen yksilön niskaan. Jännityksellä odotan, miten korkealle syyllisyys vankien raa’asta kohtelusta ulottuu hierarkiassa. Jääkö se kersantteihin, kapteeneihin vai joutuuko peräti majuri vastuuseen? Kuitenkin sekä presidentti että puolustusministeri ovat vastuussa joko siitä, että he ovat edistäneet tällaisiin tekoihin kannustavaa ilmapiiriä tai sitten he ovat laiminlyöneet tarkkojen ohjeiden antamisen ja valvonnan. Kidutuksen laajuus ja systemaattisuus kertoo siitä, että toiminnalla on ollut hiljainen hyväksyntä. Myös Quantanamon vankien kohtelu tukee tällaista tulkintaa.

Rikkaimman ja vahvimman maan presidenttiä tai puolustusministeriä on vaikea asettaa boikottiin, mutta voimme kansalaisina ja myös valtiona ilmaista voimakkaan paheksuntamme. Odotan, että Suomen presidentti ja hallitus puuttuvat tähän asiaan. Asia tulee käsitellä myös EU:n puitteissa, koska useat EU-maat ovat Irakissa Yhdysvaltain tukena.

Markku Ojanen