Uudessa nettiviikossa 11 Markku käsittelee mm. professoriliitosta eroamista(!), suunnittelun ja arvioinnin myyttiä ja opettamisesta nauttimista. Myös uusi yliopistoluentoaineisto, “Patologiasta fortologiaan“, löytyy nettijulkaisut-osiosta.
-
“Imaami lupaa pilapiirtäjän tappajalle miljoona dollaria” otsikoi Aamulehti 17.3. Välitön reaktioni oli, että tuosta miehestä pitäisi laatia välittömästi etsintäkuulutus, sillä onhan kyseessä murhaan houkuttelu. Eikö Tanska tai Suomi voisi tehdä tässä aloitetta? Länsimaisen oikeuskäsityksen mukaan tällainen houkuttelu on paljon suurempi rikos kuin Muhammedin kuvan piirtäminen. Tästä on tiukasti pidettävä kiinni.
-
Erosin 16.3 professoriliitosta, mikä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Liitto on myynyt hernerokasta esikoisoikeuden eli professorien mahdollisuuden tehdä sellaista tutkimus- ja opetustyötä, minkä kokee itse tärkeäksi. Sisäisen kontrollin tilalle astuu kaiken kattava ulkoinen kontrolli mittavan arviointijärjestelmän muodossa. Teemme satoja, kenties tuhansia tunteja työtä tämän järjestelmän vuoksi ja saamme muutaman prosentin korotuksia. Toki palkkahaitari laajenee, mistä asiaa ajaneet ovat mielissään. Onko tämä sosiaalidemokraattisen ideologian mukaista toimintaa? Professoriliitto on sallinut opettajien työtuntien lisääntymisen ilman mitään rajaa. Silti jokainen opettaja joutuu allekirjoittamaan paperin, jossa hänen työtuntiensa määrä vuodessa on 1600. Todelliset tunnit ovat yli 2000 tuntia.
-
Merkillinen suunnittelun ja arvioinnin myytti elää sitkeästi. Vuosittain yliopistoissa laaditaan huikea määrä kehittämisohjelmia, suunnitelmia, laatupapereita. Yhä suurempi aika työstä kuluu tällaiseen työhön. Ne muistuttavat täysin Neuvostoliiton aikaisia viisivuotissuunnitelmia, joilla oli hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa. Jos laatupapereihin laittaa juuri sen, miten tällä hetkellä toimii, se on oman työn kannalta turhaa, sillä esimerkiksi opetusohjelmat ja tutkimussuunnitelmat kertovat samat asiat. Jos niihin laittaa jotakin lisää, sillä ei ole merkitystä, koska todellisuudessa tarjolla oleva laitostasolle tuleva rahoitus vähenee.
-
Varmaan on hyvä kertoa, että nautin opettamisesta vuosi vuodelta enemmän. Erityisen mielelläni pidän luentoja yliopiston ulkopuolella! Myös tutkimustyö kiehtoo ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Näille perusasioille ei vain tahdo riittää tilaa kaiken maailman koohotusten viedessä kaiken ajan.
-
Luin juuri Rodney Starkin kirjan The victory of reason. How Christianity led to freedom, capitalism and Western success. Tulin vakuutetuksi. Ns. valistuksen ajalla onnistuttiin markkinoimaan “pimeän keskiajan” idea niin, että se yhä vaikuttaa. Kuitenkin toisen vuosituhannen alussa syntyivät kristinuskon piirissä yliopistot, kaupankäynnin edellytykset ja kuninkaiden ja ruhtinaiden valtaa kyettiin rajoittamaan. Pohjois-Italian kaupungit (Venetsia, Genova, Firenze ja Milano) kukoistivat juuri sen vuoksi, että niissä toteutui ajan yleiseen ilmapiiriin nähden laaja demokratia. Marxilaisten kiroama yksityinen omistusoikeus syntyi tuolloin, samoin pankkitoiminta koko laajuudessaan. Ajan luostarilaitos edisti sekä henkistä että taloudellista toimintaa ja harjoitti laajaa avustustoimintaa. Demokratia ja ihmisoikeudet ovat vain vaivoin laajentuneet kristinuskon vaikutuspiirin ulkopuolelle. Stark korostaa kristinuskon rationaalisuutta ja muuttumiskykyä, joka antoi perustan myös länsimaiselle tieteelle. Kaiken perustana on kristinuskon jokaiselle ihmiselle antama ihmisarvo.