Wahlroos ei anna periksi

Björn Wahlroos on ottanut rahan keräämisen ohella elämäntehtäväkseen hyvinvointiyhteiskunnan romuttamisen (AL, talous, 9.9.). Tätä mallia on seurattu Yhdysvalloissa ja tulokset ovat nähtävissä. Yhdysvallat ei enää ole hyvinvointivaltio. Ruotsilla on vielä pitkä matka tällaiseen eikä kansa siihen suostukaan. Walhroos antaa samalla pelottavan kuvan menestyjistä. Vain raha kannustaa heitä. He ovat itsekkäitä eivätkä halua jakaa mitään niille, joilla on vähemmän. Heidät täytyy asettaa erikoisasemaan kaikkien yläpuolelle.

Puhe työteon kannustamisesta on erityisen irvokasta nyt, kun Nordea hänen puheenjohdollaan on vähentämässä työntekijöitä. Mikään ei ole omiaan heikentämään ihmisten työmoraalia pahemmin kuin työntekijöiden vähentäminen silloin, kun yrityksellä menee hyvin. Osaako Wahlroos lainkaan kuvitella, miltä tuntuu pois potkituista tai niistä, jotka saivat jäädä, mutta voivat joutua ulos koska tahansa aivan riippumatta siitä, meneekö yrityksellä hyvin vai huonosti.

Lukevatko nämä Nordean pomot lainkaan työhyvinvointia koskevia uusia tutkimuksia? Tiivistän oheen Kim Cameronin tuoreita tuloksia Yhdysvalloissa tehdyistä tutkimuksista:

Työvoiman vähentämisen vaikutukset olivat lähes aina kielteisiä. Sisäiset ristiriidat ja tietojen salaaminen lisääntyivät, luottamus ja työmoraali heikkenivät. Myös työn tulokset huononivat työvoiman supistamisen jälkeen. Muutamat harvat poikkeukset vahvistivat säännön, toteaa Cameron. Paljon riippui siitä, millä tavalla organisaatio vähensi työvoimaa. Jos se tehtiin tökerösti vetoamalla vain taloudellisiin tekijöihin, seuraukset olivat kielteisiä. Jos kuitenkin työntekijät kokivat, että heidän tilanteensa ymmärrettiin, pahimmat vaikutukset voitiin välttää. Johdon on osoitettava, että se välittää työntekijöistä; sekä niistä, jotka joutuvat lähtemään että niistä, jotka jäävät.

Parhaita tuloksia (tuottavuus, työn laatu, asiakastyytyväisyys, työtyytyväisyys) saivat ne yritykset ja organisaatiot, joissa johto toteutti myönteisiä toimintamalleja. Cameron käyttää sanaa hyve korostaessaan arvojen tärkeyttä. Keskeisiä hyveitä ovat rehellisyys, luottamus, keskinäinen ymmärrys, optimismi, kiitollisuus, anteeksianto ja sääli. Nämä sanat tuntuvat kovin oudoilta kovassa suomalaisessa yritysmaailmassa. Kaikki eivät siis Yhdysvalloissakaan ole romuttamassa hyvinvointivaltiota ja heikentämässä ihmisten halua tehdä työtä.

Toimitan halukkaille kirjallisuusviitteitä.

Markku Ojanen
Psykologian professori (emeritus)
Lempäälä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *