Vaihtoehtoisia faktoja? Miksi valehtelemme (2017)

Vaihtoehtoisia faktoja? Miksi valehtelemme. 2017. Minerva Kustannus Oy. n 250 s.
ISBN 9789523125292.

Miksi valehtelemme? Vaikka rehellisyyttä pidetään keskeisenä hyveenä, kaikki valehtelevat joskus. Riippuu tilanteesta ja valehtelijan motiiveista, pidämmekö valehtelemista hyväksyttävänä. Poliittinen lähihistoria Putinista Trumpiin on osoittanut, että toisinaan ihmiset haluavat mieluummin kuulla miellyttävän valheen kuin epämiellyttävän totuuden. Mikä saa meidät sitten valehtelemaan ja toimimaan vastoin moraaliamme? Laajoihin tutkimuksiin perustuva teos pureutuu syvälle valheen anatomiaan, sen syihin ja seurauksiin. Ojanen käsittelee kirjassaan suuria ja pieniä valheita, isojen organisaatioiden petoksia mutta myös vilpillisyyttä ja pettämistä henkilökohtaisissa ihmissuhteissa. Millainen olisikaan maailma, jossa kehenkään ei voisi luottaa?

”Tuskinpa kukaan itselleen rehellinen uskaltaa sanoa, että minä puhun aina totta. Valehtelu kuuluu ihmiselämään. Silti odotamme sekä läheisiltä että vierailta ihmisiltä rehellisyyttä ja luotettavuutta. Tajuamme, että yhteiselämästä ei tule mitään, jos emme lainkaan voi luottaa toisiimme.” – Markku Ojanen

Markku Ojanen on Lempäälässä asuva psykologian emeritusprofessori. Hänet tunnetaan erityisesti hyvinvointia ja onnellisuutta käsittelevistä teoksistaan. Aiemmin Ojaselta ilmestynyt mm. Murra onnellisuuden esteet, Tunne vai järki – Polkuja viisaisiin valintoihin sekä Kaikki on hyvin juuri nyt – 100 paradoksia onnesta. Ojanen on myös kysytty luennoitsija.

Saatavana myös sähkökirjana.

“Vaihtoehtoisia faktoja? Miksi valehtelemme” ilmestyy viikolla 39.

Minerva Kustannus Oy julkaisee Markun seuraavan teoksen, Vaihtoehtoisia faktoja? Miksi valehtelemme, viikolla 39.

Kustantaja kuvailee teosta seuraavasti:

Laajoihin tutkimuksiin perustuva teos pureutuu syvälle valheen anatomiaan, sen syihin ja seurauksiin.
Ojanen käsittelee kirjassaan niin suuria kuin pieniäkin valheita ja pohtii oivaltavasti mitä tapahtuisi, jos aina puhuttaisiin totta. Entä millainen olisi maailma, jos kehenkään ei voisi luottaa?
Vaikka rehellisyyttä pidetään keskeisenä hyveenä, kaikki valehtelevat joskus. Riippuu tilanteesta ja valehtelijan motiiveista, pidämmekö valhetta hyväksyttävänä. Poliittinen lähihistoria Putinista Trumpiin on osoittanut, että toisinaan ihmiset haluavat mieluummin kuulla miellyttävän valheen kuin epämiellyttävän totuuden.
Mikä saa meidät valehtelemaan ja toimimaan vastoin moraaliamme? Onko rakkaussuhteissa valehteleminen sallitumpaa kuin muuten? Liittyykö valehteleminen persoonallisuuden piirteisiin? Voiko valehtelija oppia puhumaan totta?

Lisätietoja tulevasta teoksesta löytyy Minerva Kustannuksen sivuilta.

Tähän asti Minerva Kustannus on julkaissut neljä Markun teosta:

Nettiviikko 13/2017

1. Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi ravisteli ja piristi maailmantaloutta, arvioi talouden nobelisti Bengt Holmström. Yhdysvaltain nykyisen hallinnon talouspolitiikan linjauksista ei vielä ole selvyyttä, mutta jo Trumpin valinta presidentiksi on piristänyt maailmantaloutta, arvioi talouden nobelisti Bengt Holmström.

Markkinat reagoivat Trumpin valintaan pörssikurssien nousulla, mikä oli monelle yllätys, arvioi Holmström TV1:n Ykkösaamussa 25.3.

– Osittain nousu johtui siitä että hän käytännössä lupasi elvyttää, leikata veroja ja lisätä valtion kulutusta tietyillä aloilla, kuten infrastruktuurissa, ja nämä olivat hyviä uutisia. Hän lupasi dereguloida taloutta (vapauttaa säännöstelyä) ja eri aloja, ja nämä ovat positiivisia uutisia, ja se selittää osan ilmiöstä.

– Toinen tekijä on se, että hän jotenkin vain ravisteli tätä aika apaattista tilaa, missä maailmantalous on ollut, sanoo Holmström.

Tämä on talousmiehen tukinta, sillä en näe Trumpin politiikassa mitään myönteistä. Eikö talousmiehiä enää kosketa politiikka, joka lisää eriarvoisuutta ja huonontaa jo ennestään heikkojen asemaa? Puhumattakaan siitä, että Trump on valheiden avulla saavuttanut asemansa.

Lue lisää

Nettiviikko 11/2017

Tässä nettiviikko viikolle 11:

1. Aamulehden bisnes-liitteessä oli tammikuussa kuvaus Word Dive -yrityksestä, joka preppaa abiturientteja kielissä. Kyseessä on jutun mukaan tekoälyn sovellus. Joka neljäs abiturientti jo sitä käyttää ja odotus on, että kohta 40 % käyttää. Vähintään eximia on luvattu lopputulos! Osa saa vielä rahansa takaisin, koska ei ole saanut eximiaa, mutta tulokset paranevat koko ajan. Miksi lukiossa istutaan vähintään kolme vuotta, kun tämä kurssi on näin pätevä? Eikö kaikkien pitäisi osallistua tällaisille kursseille heti lukion alusta pitäen?

Maksut eivät olleet kalliita. Miksi kaikki eivät niitä käytä? Onko osallistuminen sittenkin rahasta tai jostakin muusta kiinni? Jotkut preppauskurssit ovat hirmuisen kalliita ja siten asettavat opiskelijat eriarvoiseen asemaan. Yliopistojen ja korkeakoulujen näkökulmasta nämä kurssit ovat kiusallisia. Toisaalta on tietenkin hyvä, että hakijoiden tiedot ja taidot paranevat, mutta jos haetaan lahjakkuutta jollekin alalle, tällainen lyhyen kurssin avulla saatu huipputulos ei kerro totuutta. Vielä suurempi ongelma on eräiden kurssien kalleus. Kaikilla ei ole niihin varaa. Lue lisää