Tämä suomalaisille mieluisa havainto perustuu vuosittaisen World Happiness-raportin tietoihin. Siinä kuvataan 146 maan hyvinvointia ja onnellisuutta vuodelta 2021. Tärkein tieto perustuu kansalaisten vastauksiin Cantrilin portaikolla, jossa luku 10 kuvaa parasta mahdollista elämää ja 0 huonointa mahdollista. Jokaisesta maasta on tehty noin 1000 henkilön otos. Suomen keskiarvo tällä portaikolla oli 7,8. Seuraavana oli Tanska (7,6), joka aikaisemmin oli monta vuotta valtioiden vertailussa ykkösenä.
Suomi oli nyt viidettä kertaa ykkösenä ja muut Pohjoismaat olivat entiseen tapaan kymmenen parhaan joukossa. Muut onnellisuuden kärkimaat olivat Sveitsi, Alankomaat, Luxenburg, Israel ja Uusi-Seelanti. Luettelossa viimeisenä olivat Afganistan, Libanon, Zimbawe, Ruanda ja Botswana. Tässä maiden vertailussa näkyy, että onnellisuutta selittää vahvasti yhteiskunnallinen tilanne. Siitä kertoo myös se, että hiljattain julkaistussa fragility-indeksissä Suomi oli paras. Tämä indeksi kuvaa valtion ”rikkinäisyyttä”. Suomi oli hallinnon ja kansalaisten oikeuksien näkökulmasta vähiten rikkinäinen maa.
Erinomainen tulos on herättänyt ihmettelyä sekä Suomessa että Suomen ulkopuolella. Olen joutunut vastaamaan eri maista tulleisiin kyselyihin tämän menestyksen vuoksi. Aloitan vastaukseni aina sillä, että Suomi on vauras, turvallinen ja demokraattinen hyvinvointivaltio. Kun kuitenkin muilla Pohjoismailla on paljon vahvuuksia, mitä ovat ne Suomea koskevat asiat, jotka nostavat Suomen ykköseksi? Norja hukkuu öljytuloihin, Ruotsilla on paljon menestyviä kansainvälisiä yrityksiä ja tanskalaisilla on ”hygge”, myönteinen, huoleton yhdessäolo. Myös Islanti pärjää erinomaisesti monilla mittareilla.
En ole löytänyt tyydyttävää vastausta tähän kysymykseen. Ulkomaiset tutkijat ja kommentaattorit eivät ole esittäneet varteenotettavia tulkintoja. On vain hämmästelty suomalaisten onnellisuudesta. Suomessa on turvallista ja ihmiset luottavat toisiinsa, mutta se ei poikkea muista Pohjoismaista. Meillä on viime vuosina ollut vain vähän sisäisiä ristiriitoja, mutta sekin pätee moniin maihin. Spekulaatiot kansanluoteesta ovat houkuttelevia, mutta niitä on vaikea todentaa.
Saatua tulosta on kuitenkin syytä tarkentaa. Tärkein tarkennus on se, että kyse ei ole onnellisuudesta, koska sitä ei kysytty. Tuo Cantrilin portaikko kuvaa ihmisten käsitystä elämän laadusta, heidän tyytyväisyyttään elämään. Onnellisuus tosin voidaan tulkita myös kokonaisvaltaisen arviona elämästä, jollaisena sitä usein on pidetty aina antiikista alkaen. Silloin voidaan puhua tyytyväisyysonnesta ja erottaa se tunneonnesta, joka muiden tunteiden tapaan vaihtelee tilanteiden ja sisäisten tuntojen mukaan.
World Happiness -tutkimuksissa on kysytty myös positiivisia tunteita. Silloin kysymys on kohdistettu yhteen päivään. Raportin tiedot ovat vuosilta 2019-21. Myönteisten tunteiden kokemisessa suomalaiset eivät sijoittuneet aivan kärkipäähän. Parhaita maita olivat Panama, Guatemala, El Salvador, Islanti ja Senegal. Tämä tulos ilmeisesti kertoo siitä, että välittömät ilon ja onnen kokemukset ja ilmaukset eivät ole yhtä luontevia suomalaisille kuin vaikka islantilaisille ja panamalaisille. Kollektiivissa (yhteisöllisissä) kulttuureissa luontevaa sosiaalista yhdessäoloa on enemmän kuin yksilökeskeisissä kulttuureissa. Yhdessäolo mukavien ihmisten kanssa edistää tutkimusten mukaan päivittäistä onnellisuutta, joka siis on eri asia kuin kokonaisvaltainen elämänlaatu ja tyytyväisyys elämään. Onnen hetket eivät peitä yhteiskunnallisten ongelmien tunnistamista. Islantia lukuun ottamatta myönteisten tunteiden maat eivät sijoitu Cantril-portaikossa kovinkaan korkealle.
Miten realistisia nämä korkeat onnellisuus- ja tyytyväisyysarviot ovat? Niissä on jonkin verran ”hyvän naisen ja miehen lisää”, joka on universaali ilmiö eikä suinkaan koske vain suomalaisia. Monissa tutkimuksissa on havaittu, että myönteisiä, sosiaalisesti arvostettuja ominaisuuksia liitetään itseen enemmän kuin mihin olisi aihetta. Toiseksi tiedetään, että yhden päivän aikana useimmilla ihmisillä on myönteisiä tunteita enemmän kuin kielteisiä, mutta suhde ei ole niin edullinen kuin kokonaisvaltaiset arviot antavat ymmärtää. Esimerkiksi Suomessa on vaikeista ahdistuksista ja masennuksista kärsiviä ihmisiä prosentuaalisesti aika paljon.
Mitään todellisen onnen määrää emme pysty määrittämään, mutta jo arkihavaintojen mukaan ihmisten tyytyväisyysonni painottuu myönteiseen suuntaan hyvissä olosuhteissa. Yhteiselämä olisi paljon tuskallisempaa, jos tyytyväisyysonnen jakautuma muistuttaisi normaalijakautumaa. Cantrilin portaikossa neutraali kohta asettuu lukuarvoon viisi. Ensimmäinen tämä luvun alittava maa on Georgia (4,97), jonka sijoitus 146 maan joukossa oli 105.
World Happiness -tutkimuksessa oli kysytty ensimmäisen kerran elämän tasapainoisuutta. Myös tässä kysymyksessä Suomi oli yhdessä Maltan kanssa ykkönen. Kielteisiä tunteita koettiin eniten Afganistanissa, Libanonissa, Irakissa, Tsadissa ja Armeniassa. Italia ja Espanja saivat sijoitukset 50 ja 51. Suomen sijoitus oli 137. Suomen otoksessa 18 prosenttia koki kielteisiä tunteita. Kysymys koski myönteisten tunteiden tapaan yhtä päivää.
Tutkimuksessa kartoitettiin myös yksilötason tietoja. Niitä oli saatavilla peräti 150 000 henkilöltä. Päätulos oli se, että yksilön onnellisuutta ei voi tarkasti ennustaa taustatiedoilla. Ystävien lukumäärä (+) oli vahvimmin yhteydessä koettuun tyytyväisyyteen. Muita tyytyväisyyteen yhteydessä olevia tekijöitä olivat työttömyys (–), henkilökohtaisen vapauden kokeminen (+), terveysongelmat (–), korkeakoulututkinnon suorittaminen (+) ja luottamus instituutioihin (+). Yleensä parhaiten onnellisuutta ja tyytyväisyyttä selittävät persoonallisuuden piirteet, kuten tasapainoisuus, ekstraversio, myönteisyys ja vastuullisuus. Ystävien määrä kertonee juuri ekstraversiosta.
Koronan vaikutukset olivat aika vähäisiä etenkin hyvinvointivaltioissa, joiden keskiarvot Cantrilin asteikoilla eivät ole merkittävästi muuttuneet edellisistä vuosista.