Psykologian emeritusprofessori, luennoitsija-kirjailija Markku Ojanen toivottaa teidät lämpimästi tervetulleeksi kotisivuilleen!

Flow-ilmiö

Kaikilla meillä on hienoja kokemuksia siitä, kuinka jokin asia on temmannut mukaansa. Minulla kirjoittaminen on sellainen asia. Kun voi kirjoittaa jostakin sellaisesta, jonka uskoo kiinnostavan muitakin, aika menettää merkityksensä. Olen jo useita kirjoja kirjoittanut ja tiedän, että tehtävä ei ole mahdoton, kunhan vain saan riittävästi aikaa perehtyä asiaan ja hioa tekstiä.

Mitä erilaisemmat asiat tuottavat tämän saman tunteen. Yhdelle kyseessä on vanhojen esineiden entisöinti, toiselle shakinpeluu, kolmannelle lukeminen, neljännelle puutarhanhoito. Joskus alku voi olla hankalaa, mutta kun pääsee vauhtiin, ei tarvitse miettiä, miten pitäisi toimia.

Kun tehtävä on kovin vaikea, emmekä tiedä, miten pitäisi toimia, alamme kiusaantua ja tulemme tietoisiksi omista puutteistamme. Miten tämä nyt pitäisi tehdä? Eikö kukaan ehdi minua neuvomaan? Eihän minulla ole tähän asiaan tarvittavia taitoja. Kun aloitin yliopistossa luennot, olin tuskallisen tietoinen siitä, että tietoni ovat vain hippusen verran kuulijoita paremmat. Olenkohan minä nyt yhtään vakuuttava? Nyt olen rauhoittunut ja unohdan itseni, kun pääsen vauhtiin.

Mihaly Csikszentmihalyi nimittää tätä kokemusta flow-ilmiöksi, jonka olen kääntänyt ajan riennoksi. Csikszentmihalyi esittää, että aluksi ihmiset olivat jatkuvan flown tilassa. Ihminen keskittyi täydellisesti siihen, mitä teki. Vähitellen hän oppi tiedostamaan itsensä ja oman toimintansa. Samalla kun tietoisuus kehittyy minuudeksi, ihmisen oli mahdollista irrottautua geenien ja kulttuurin ohjauksesta. Eläin toimii vaistojen ja ympäristön virikkeiden varassa. Eläimellä ei ole kykyä pohtia omaa tilaansa. Kyky arvioida omaa tilaa antaa mahdollisuuden valita ja sen myötä myös valintojen vaikeus ja vaarat lisääntyvät. Flow on ihmiselle helpotus, koska silloin hänen tietoinen minänsä voi levätä. Flow-tilalle ominaisia piirteitä ovat voimakas keskittyminen, herpaantumaton kiinnostus ja nautinnon kokeminen.

Paradoksaalisesti mahdollisuus suunnata tarkkaavaisuutta samalla tuottaa epäjärjestystä psyykkiseen järjestelmään. Usein tarjolla on niin paljon erilaisia asioita, että tarkkaavaisuuden suuntaaminen tulee vaikeaksi. Flow-tila on tarkkaavaisuuden kohdistamisen tulos. Seurauksena on tietoisuuden järjestyminen. Ajatukset, tunteet ja toiminta integroituvat. Tämä tuntuu niin hyvältä, että sitä halutaan toistaa. Flow-tilan säilyttämisestä tulee haaste. Flown aikana taidot kehittyvät kuin huomaamatta.

Kun henkilöllä on paljon flow-tiloja, hänen persoonallisuutensa on autotelinen, hän nauttii elämästä, tekee asioita niiden itsensä vuoksi. Tutkimusten mukaan autoteliset ihmiset asettavat jatkuvasti tavoitteita ja ovat keskimäärin tyytyväisempiä elämäänsä. Miten ihmisestä tulee autotelinen? Perittyjen taipumusten lisäksi tietyt ympäristöt suosivat autoteliaa. Csikszentmihalyi puhuu ”kompleksisesta kodista” ja tarkoittaa sillä kasvuympäristöä, joka tarjoaa lapselle sekä haasteita että tukea.

Olennaista flown syntymiselle on vastaavuusperiaate, joka on voimassa silloin, kun taidot ovat hyvät että haasteet riittävän suuria. Shakinpelaajien on oltava taitavia, että flow syntyy. Aloittelijoille peli on siinä määrin sekavaa ja hapuilevaa, että flow ei synny yhtä helposti. Kun kyseessä on korkea taitojen ja haasteiden taso, tuloksena on taitojen ”venyttäminen” (skill stretching). TV:n katsominen ei yleensä tuota flow-tilaa, vaikka taidot ja haasteet tasapainossa, sillä katsomistaidot ovat kovin vaatimattomia ja haasteet useimmiten sitäkin vähäisempiä.

Lapsilla ja nuorilla flown kokeminen on yhteydessä hyviin koulusuorituksiin, kiinnostusten kestävyyteen, myönteiseen itsearvostukseen ja ongelmakäyttäytymisen vähäisyyteen. Ilmeisesti flown saavuttaminen on sellainen taito, joka on omiaan edistämään juuri niitä asioita, joita arkielämässä tarvitaan. Jos flow-tila ei ota syntyäkseen, silloin on etsittävä yhä uusia ja uusia huomion kohteita, jotka nekään eivät jaksa kauan kiinnostaa.

Aina ei ihminen jaksa etsiä haasteita. Ei siis ihme, jos myös rentoutuminen koetaan hyvänä. Rentoudumme tilanteessa, jossa hyvien taitojen ansiosta suoriutuminen on erittäin helppoa ja vaivatonta. Tällaisessa tilanteessa ei siis ole juuri minkäänlaista haastetta. Yksinkertaisten pelien pelaaminen tuntuu joskus ihan hyvältä. Fyysinen rentoutuminen on juuri tila, jossa suorituspaineet poistetaan ja jossa levätään. Tällainen tila lievittää suoritusahdistusta. Nauttiminen on tutkimusten mukaan jopa flowta suurempi, samoin halu jatkaa. Eri asia on, kuinka kauan halutaan jatkaa, sillä vaarana on kyllästyminen. Kyllästymiseen voidaan valahtaa aivan yllättäen. Asia, joka vielä eilen oli kiinnostava, menettää täysin merkityksensä.

Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että työssä koetaan paljon flowta, mutta ei välttämättä vapaa-ajalla! Miksi työ usein koetaan ikävänä pakkona, josta pitää mahdollisimman pian päästä vapaa-ajalle, jolloin moni joutuu ahdistumaan tekemisen puutteessa? Kenties syynä on juuri vapaa-ajan tiedostaminen. Aikaisemmin työ oli niin luonnollinen osa elämää, ettei sille ollut tällaista oman ajan vaihtoehtoa tarjolla. Kun lisäksi muistetaan työn tekemisen historia, ei tätä tulosta lopulta kannata ihmetellä. Onhan työhön liittynyt mitä suurimmassa määrin riistoa. Tätä flow-tutkijat eivät mielestäni riittävästi ota huomioon.

Monet ihmiset eivät koe flowta juuri koskaan (USA 42%, Saksa 35%). Noin 40% motivoitui juuri flow-tilanteessa mutta samoin 40% piti parempana tilanteita, joissa haaste oli vähäinen eivätkä taitojen vaatimukset olleet suuria. Flow-tilaa kokeville vähäiset haasteet ovat kauhistus mutta tämä toinen ryhmä pitää tällaisesta tilanteesta.

Flow terapiana merkitsee flown löytämistä ja flow-aktiviteettien lisäämistä. Delle Fave ja Massimi hoitivat agorafobiasta kärsivää lisäämällä sosiaalista vuorovaikutusta ja vapaaehtoistyötä sekä vähentämällä TV:n katselua.

Italiassa tehdyssä tutkimuksessa flown kokeminen väheni vanhimmasta sukupolvesta nuorimpaan. Lisäksi työstä saadun flown korvasi vapaa-ajasta saatu flow. Tämä tulos ei välttämättä heijasta kulttuurin muutosta, vaan ikään liittyviä eroja. Työtaitojen oppiminen vie oman aikansa. Omat kokemukseni osoittavat, että opettamisessa flow-tilaan pääseminen voi kestää vuosia. Nuoruusiässä haasteita on paljon eikä niistä ole vielä osattu erottaa itselle kaikkein sopivimpia.

Seuratessani omien poikieni tietokoneilla pelaamista ainakin minun on sanottava, että flow-tila on ilmeinen. Monet pelit vaativat tarkkaavaisuuden aivan kokonaan. Haasteet lisääntyvät jatkuvasti, samoin taidot. Huono peli on juuri sellainen, jonka läpipelaaminen on kovin helppoa. Joskus tosin pelataan helppoja pelejä ikään kuin verryttelyn vuoksi. Silloin kyseessä on pelin avulla rentoutuminen.

Kieltämättä flow-tilan voi saada mistä tahansa haastavasta asiasta. Sen ei tarvitse olla moraalisesti arvokas. Vaikuttaa siltä, niin kuin tällaisen flown mahdollisuus lisääntyisi. Monet ajanvietteet perustuvat siihen, että ihmisen pitää oikeastaan jättää moraali kotiin ryhtyessään harrastamaan erilaisia ajanvietteitä. Toisaalta tässäkin voi vetää aivan liian hätäisiä johtopäätöksiä. Olivathan Rooman valtakunnan sirkushuvit moraalisesti täysin arveluttavia. Ihmisten kiusaamisesta, jopa kiduttamisesta on historian aikana saatu paljon ”huvia”. Uutta silti on se, että flown voi saavuttaa aivan yksin jonkin koneen välityksellä. Uutta on myös se, että etenkin kaupunkielämässä on kovin paljon virikkeitä, joitten välillä on vaikea tehdä valintoja.

Kasvatuksen ja kulttuurin merkitys korostuu siinä, miten lapsia ja nuoria ohjataan flown kokemisessa. Jos kulttuuri todellakin opettaa nauttimaan moraalisesti arveluttavista asioista, ongelmat ovat ilmeisiä.

Yksi vastaus to “Flow-ilmiö”

  • yrjö Soini sanoo:

    Minulle tapahtui seuraavasti. Kuuntelin jazz musiikkia kotonani.. Yhtä`äkkiä, huomaamattani oli pois todellisuudesta Ajan tajua ei ollut. minä katosi, en kuullut musiikkia. Oli vaan tavattoman hyvä olla. En tietoisesti pyrkinyt mihinkään tilaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Markku Ojanen | Psykologian emeritusprofessori, "onnellisuusprofessori", luennoitsija ja kirjailija Markku Ojanen toivottaa teidät tervetulleeksi kotisivuilleen!